Tuskan vääristämät kasvot tarkastelivat väsyneinä ja pelokkaina kirjavan peiton alta. Tatan silmät osuivat edessä olevaan savitauluun. Siinä välkkyi omituisia kuvia ja sanoja. Tata pelkäsi niitä. Mutta taianomaista taulua enemmän Tata pelkäsi sen sanomaa. Vaikka hän kuinka yritti, hän ei pystynyt vakuuttamaan itseään.
Oliko mahdollista, että kunnian lisäksi maailmassa oli muutakin, joka eli kuoleman jälkeen? Tata ei halunnut uskoa sitä. Mutta jokin itsepintainen ääni toisteli sitä hänelle ja yritti saada hänet vakuuttumaan. Tata yritti häätää ääntä pois, mutta se oli osana häntä. Sitä ei voisi ottaa pois. Vain kuolema erottaisi heidät, mutta silloin olisi jo liian myöhäistä.
”Katsokaa, herra Tata”, alkuasukas lausui unenomaisella äänellä. Vasten tahtoaan Tata kiinnitti harhailevan katseensa välkkyvään ja vilkkuvaan savitauluun. Jännityksen värinä irrotti suuria hikipisaroita hänen alastomalta päälaeltaan. Pyörivä karuselli rauhoittui viimein ja kuvaksi selkeentyi tavallisen näköinen katu jossain päin Mentteenivaltaa.
Tata upposi tarinan syvyyksiin. Hän näki ihmisvirran juoksevan ohitseen. Jännitys oli muuttunut hädäksi. Tata ei pystynyt hillitsemään itseään. Hän tarttui erään ohikulkijan käteen ja pakotti tämän pysähtymään. Köyhän näköinen mies katsoi melko vihaisesti Tataa.
”Tunnetko sinä Heder Tatan?” Tata kysyi aikailematta. Vastausta odotellessaan Tata oli astunut vaa'alle. Toisella puolen näkyi musta kaivo, toinen oli koristeltu jalokivin. Vaaka keikkui kuin laiva myrskyisellä merellä. Vastaus oli tyynnyttävä meren, rauhoittava myrskyn. Mutta kummalle puolelle vaaka kallistuisi lopullisesti?
”Olen minä kuullut hänestä”, ukko vastasi ja katseli tuimasti Tataa. ”Miten niin?” ”Mitä mieltä olet hänestä ja hänen teoistaan?” Tatan innosta hehkuva ääni kysyi. Mielessään hän jo näki vaa’an kallistuvan jalokivien puolelle, kuolemattomaan kunniaan. ”Jaa. Mitäpä tuo, taisi löytää tämän maan. Ei kai siinä muuta?”
Tatan korvat menivät lukkoon. Hänen silmänsä sulkeutuivat. Oliko hän tosiaan erehtynyt? Voisiko se, mitä hänen aivonsa olivat tolkuttaneet kaiken ajan, olla väärin? Oliko kaikki otettava mukaansa hautaan, kunniaansa ja nimeään myöten? Tata ei jaksanut uskoa. Kuinka hän olisi voinut erehtyä niin pahasti, niin hirvittävän raskaasti? Ennen lähtöään Tata kuuli oman äänensä lausuvan huolettomat sanansa kunnian päivinä:
”Maailma on suuri ja mittaamaton. Se pitää sisällään uskomattomia salaisuuksia, joita kukaan ei ole ratkaissut. Maailma on täynnä ihmeitä; eläimet, kasvit, ihmiset, kansat ja kulttuurit. Maailmassa on paikkoja, joita kukaan ei ole nähnyt. Tahdon löytää sellaisen paikan. Tahdon matkata kauas, löytää uuden kulttuurin, alistaa sen valtaani ja hallita sitä. Haluan olla kuningas, sellainen kuningas, jonka nimi on kaikkien huulilla, ja jonka kaikki muistavat ikuisesti suurena ja mahtavana hallitsijana.”
Nämä kolme tarinaa löytyivät sellaisten ihmisten kirjastoista, joiden ajatuksia ohjasivat valta, rakkaus ja maine. He ovat suuria miehiä. Heidän teoistaan ja ajatuksistaan puhutaan vielä kauan sen jälkeenkin, kun he itse makaavat maan sylissä. Heidän vaikutuksestaan Muinaisen Maailman etelän kansat ovat sellaisia kuin ne on totuttu näkemään.
Kirjasto on palanut, salaisuudet ovat jääneet salaisuuksiksi. Kauan ne ovat maanneet tuhkan alla, mutta nyt on aika kaivaa ne esiin. Tutki vanhoja asiakirjoja, tuntemattomien ihmisten raapustuksia ja ajan merkkejä. Löydä pahan palkkapussi, kadotetut viisaudet, ihmisten ajatukset ja oikea tie. Mikä oli Mentani Harmaan palkka teoistaan? Oliko päällikkö Wellet oikeassa? Löysikö herra Tata kuolemattomuuden? Selvitä totuus. Se on velvollisuutesi.
Tässä ois sitte "uusi painos." Sain tämän avulla taas vähän lisää syvyyttä tekstiin ja tarinaan. Kiitokset niille, jotka viitsitte lukea, mitali sille, joka jaksaa arvostella.
Oliko mahdollista, että kunnian lisäksi maailmassa oli muutakin, joka eli kuoleman jälkeen? Tata ei halunnut uskoa sitä. Mutta jokin itsepintainen ääni toisteli sitä hänelle ja yritti saada hänet vakuuttumaan. Tata yritti häätää ääntä pois, mutta se oli osana häntä. Sitä ei voisi ottaa pois. Vain kuolema erottaisi heidät, mutta silloin olisi jo liian myöhäistä.
”Katsokaa, herra Tata”, alkuasukas lausui unenomaisella äänellä. Vasten tahtoaan Tata kiinnitti harhailevan katseensa välkkyvään ja vilkkuvaan savitauluun. Jännityksen värinä irrotti suuria hikipisaroita hänen alastomalta päälaeltaan. Pyörivä karuselli rauhoittui viimein ja kuvaksi selkeentyi tavallisen näköinen katu jossain päin Mentteenivaltaa.
Tata upposi tarinan syvyyksiin. Hän näki ihmisvirran juoksevan ohitseen. Jännitys oli muuttunut hädäksi. Tata ei pystynyt hillitsemään itseään. Hän tarttui erään ohikulkijan käteen ja pakotti tämän pysähtymään. Köyhän näköinen mies katsoi melko vihaisesti Tataa.
”Tunnetko sinä Heder Tatan?” Tata kysyi aikailematta. Vastausta odotellessaan Tata oli astunut vaa'alle. Toisella puolen näkyi musta kaivo, toinen oli koristeltu jalokivin. Vaaka keikkui kuin laiva myrskyisellä merellä. Vastaus oli tyynnyttävä meren, rauhoittava myrskyn. Mutta kummalle puolelle vaaka kallistuisi lopullisesti?
”Olen minä kuullut hänestä”, ukko vastasi ja katseli tuimasti Tataa. ”Miten niin?” ”Mitä mieltä olet hänestä ja hänen teoistaan?” Tatan innosta hehkuva ääni kysyi. Mielessään hän jo näki vaa’an kallistuvan jalokivien puolelle, kuolemattomaan kunniaan. ”Jaa. Mitäpä tuo, taisi löytää tämän maan. Ei kai siinä muuta?”
Tatan korvat menivät lukkoon. Hänen silmänsä sulkeutuivat. Oliko hän tosiaan erehtynyt? Voisiko se, mitä hänen aivonsa olivat tolkuttaneet kaiken ajan, olla väärin? Oliko kaikki otettava mukaansa hautaan, kunniaansa ja nimeään myöten? Tata ei jaksanut uskoa. Kuinka hän olisi voinut erehtyä niin pahasti, niin hirvittävän raskaasti? Ennen lähtöään Tata kuuli oman äänensä lausuvan huolettomat sanansa kunnian päivinä:
”Maailma on suuri ja mittaamaton. Se pitää sisällään uskomattomia salaisuuksia, joita kukaan ei ole ratkaissut. Maailma on täynnä ihmeitä; eläimet, kasvit, ihmiset, kansat ja kulttuurit. Maailmassa on paikkoja, joita kukaan ei ole nähnyt. Tahdon löytää sellaisen paikan. Tahdon matkata kauas, löytää uuden kulttuurin, alistaa sen valtaani ja hallita sitä. Haluan olla kuningas, sellainen kuningas, jonka nimi on kaikkien huulilla, ja jonka kaikki muistavat ikuisesti suurena ja mahtavana hallitsijana.”
Nämä kolme tarinaa löytyivät sellaisten ihmisten kirjastoista, joiden ajatuksia ohjasivat valta, rakkaus ja maine. He ovat suuria miehiä. Heidän teoistaan ja ajatuksistaan puhutaan vielä kauan sen jälkeenkin, kun he itse makaavat maan sylissä. Heidän vaikutuksestaan Muinaisen Maailman etelän kansat ovat sellaisia kuin ne on totuttu näkemään.
Kirjasto on palanut, salaisuudet ovat jääneet salaisuuksiksi. Kauan ne ovat maanneet tuhkan alla, mutta nyt on aika kaivaa ne esiin. Tutki vanhoja asiakirjoja, tuntemattomien ihmisten raapustuksia ja ajan merkkejä. Löydä pahan palkkapussi, kadotetut viisaudet, ihmisten ajatukset ja oikea tie. Mikä oli Mentani Harmaan palkka teoistaan? Oliko päällikkö Wellet oikeassa? Löysikö herra Tata kuolemattomuuden? Selvitä totuus. Se on velvollisuutesi.
Tässä ois sitte "uusi painos." Sain tämän avulla taas vähän lisää syvyyttä tekstiin ja tarinaan. Kiitokset niille, jotka viitsitte lukea, mitali sille, joka jaksaa arvostella.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oikein hyvää kuvailua. Pidän tunnelmasta, jonka loihdit tekstiin. Etenkin 16-vuotiaan kirjoittamaksi tämä on erittäin hyvää. Suosittelen, että jatkat kirjoittamista. Jos jo noin nuorena osaat noin hyvin, niin miten hyvin kirjoitatkaan kymmenen vuoden kuluttua.
Hyvää tekstiä, saat lukijan mukaan ja elämään nuo hetket. Jatka ehdottomasti kirjoittamista!
Pistäkääs joku kunnon syväanalyysi jota saa innoissaan lukea (palautteen "negatiivisuudesta/positiivisuudesta" huolimatta. Hei, olkaa niin hyvät ja arvostelkaa ihmiset. Tarvitsen mielipiteitänne...
Jos hieman syvempää haluat niin tarjoan hieman, mutten jaksa pitkälti alkaa tänään sinulle rustaamaan. Tekstisi on periaatteessa ihan hyvää, mutta ajoittain voisit pidentää lauseita, jolloin se ei kuulostaisi niin töksähtävältä. Myös joissain kohti kannattaa kiinnittää huomiota lauseitten järjestykseen.
Eräs otto katkelmastasi: Tata upposi tarinan syvyyksiin. Hän näki ihmisvirran juoksevan ohitseen. Jännitys oli muuttunut hädäksi. Tata ei pystynyt hillitsemään itseään.
Entäs näin?: Kun Tata vajosi tarinan syleilyyn, ei hän aluksi nähnyt muuta kuin vellovan ihmisvirran pakenevan hänen ohitseen. Ahdistus, odotus ja jännitys... ne olivat luoneet uuden yhteisen tunteen. Hädän. ---> Uusi kappale aloitetaan toiminnalla.
Näin itse laittaisin tuon lyhyen kohdan. Alussa sanat tuodaan tarjottimella lukijalle ja lopussa keitokset niin sanotusti kaadetaan syliin. Ymmärrätkö mitä tarkoitan? Eli lopun voisi tuossa kohtaa tehdä jykeväksi.
Tuo henkilön "Tata"n runsas käyttö alkoi häiritä, sillä et oikein keksi hänelle synonyymejä. Synonyymeillä voisit hieman raikastaa tekstiä ja saada elävämmän... mutta käytä niitä kuitenkin harkiten.
Teksti soljuisi rennommin eteenpäin, jos et käyttäisi jokaisen sanonnan jälkeen erinäisiä tehosteita... kuten "kysyi" yms. Jälleen harkinnan kautta.
Juoni hmm siinä ei taida olla hirveästi uutta niihin maailmoihin, joita on jo luotu, mutta täytyy ottaa huomioon 16 ikä. Muuten ihan näpäkkää tekstiä, joten tuosta on hyvä jatkaa.
Siinäpä jotain.