Parisen kuukautta sitten. Tämä oli kauan ja hartaasti odotettu asia, mutta...
Olen tässä oppinut huomaamaan ja näkemään asioita joihin ennen en ole kiinnittänyt huomiota. Siis kotilomilla ovat olleet joka toinen viikonloppu ja lomat. Asia on siis niin että käytöstapoja ei omata minkäänlaisia. Suoraan sanottuna nuin pellosta on revitty nämä kaksi.
Ei muuten mutta hiukan ottaa päähän että eikö siellä laitoksessa minkäännäköisiä käyttäytymissääntöjä ole ollut? Vai noinko tuo laitostuminen sitten näyttäytyy?
Tässä on ihan kädestä pitäen melkein menty, ja melkeimpä ihan perusasioiden kanssa. Ruoka ei ole todellakaan loppumassa kesken vaikka se siltä välillä lapsista näyttää ja vessapaperiakin kyllä riittää, tosin tyhjät hylsyt saan ohjeistaa roskiin saakka. Pöytätapoja ole oikeastaan mitään. Hygieniapuoli menee kanssa niin ja näin, siis herrajesta. Sitten vinoillaan keskenään, kilpaillaan kumpi on parempi. Keskustelemalla olen asioita käynyt läpi uudelleen ja uudelleen. Pakko myöntää että voimia vie ja neuvoton olen. Lasten lääkäreille olen jotakin puhunut mutta tuntuvat vaan letkauttelevan korviaan oikeastaan. Saatiin perhetyötä tähän aluksi apuun, pari hassua kertaa on tavattu kun on lomaa ja on edelleen. On vähän sellainen olo ettei tää jälkihuolto oikein pelaa, en kyllä tiedä mitä se perhetyöntekijöiden osalta voisi ollakaan.
Haluaisin vaan niin kovasti näille kahdelle hyvät lähtökohdat tästä eteenpäin elämäänsä ja aikuistumiseen, olenko auttamattomasti myöhässä?
Ja vaikka tämä loppu ei enää tähän liitykään niin aika lailla ihmetyttää ettei tästä laitoksesta omaohjaaja, taikka kukaan, ole kertaakaan soittanut minulle tai lapsille mitä kuuluu. Tosin sain tehdä töitä että lapset tuolta pois sain.
Olen tässä oppinut huomaamaan ja näkemään asioita joihin ennen en ole kiinnittänyt huomiota. Siis kotilomilla ovat olleet joka toinen viikonloppu ja lomat. Asia on siis niin että käytöstapoja ei omata minkäänlaisia. Suoraan sanottuna nuin pellosta on revitty nämä kaksi.
Ei muuten mutta hiukan ottaa päähän että eikö siellä laitoksessa minkäännäköisiä käyttäytymissääntöjä ole ollut? Vai noinko tuo laitostuminen sitten näyttäytyy?
Tässä on ihan kädestä pitäen melkein menty, ja melkeimpä ihan perusasioiden kanssa. Ruoka ei ole todellakaan loppumassa kesken vaikka se siltä välillä lapsista näyttää ja vessapaperiakin kyllä riittää, tosin tyhjät hylsyt saan ohjeistaa roskiin saakka. Pöytätapoja ole oikeastaan mitään. Hygieniapuoli menee kanssa niin ja näin, siis herrajesta. Sitten vinoillaan keskenään, kilpaillaan kumpi on parempi. Keskustelemalla olen asioita käynyt läpi uudelleen ja uudelleen. Pakko myöntää että voimia vie ja neuvoton olen. Lasten lääkäreille olen jotakin puhunut mutta tuntuvat vaan letkauttelevan korviaan oikeastaan. Saatiin perhetyötä tähän aluksi apuun, pari hassua kertaa on tavattu kun on lomaa ja on edelleen. On vähän sellainen olo ettei tää jälkihuolto oikein pelaa, en kyllä tiedä mitä se perhetyöntekijöiden osalta voisi ollakaan.
Haluaisin vaan niin kovasti näille kahdelle hyvät lähtökohdat tästä eteenpäin elämäänsä ja aikuistumiseen, olenko auttamattomasti myöhässä?
Ja vaikka tämä loppu ei enää tähän liitykään niin aika lailla ihmetyttää ettei tästä laitoksesta omaohjaaja, taikka kukaan, ole kertaakaan soittanut minulle tai lapsille mitä kuuluu. Tosin sain tehdä töitä että lapset tuolta pois sain.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Aika tuttu tilanne, meidän 14 vuotta täyttynyt tyttöä päästetään meidän vastustuksesta huolimatta yökyliin(lue, öisin huoramaan) 10 oppilas on koulussa jälki- istunnoissa, vaateet on likaisia, väärämittaisia tai rikki.
Netin käyttöä ei valvottaa.
Osaamattoman meikkauksen tuloksena on naama rikottu, edes lääkärille ei lähetettä.
Tyttö väittä, että hän on nyt iso ja hänen perusoikeuksin kuulu poikien kotiin raahaaminen (pientyhmäkodissa sallittu??) ja näin eteenpäin ja eteenpäin.
Miten sellaista kotiutetaan?
Pitää ehkä vaatia sossun piikin pitkäaikaista koulutusta sivistyksestä ja hyvistä tavoista?
Kotiutusohjelma???
Miten sellaista kotiutetaan?
Pitää ehkä vaatia sossun piikin pitkäaikaista koulutusta sivistyksestä ja hyvistä tavoista?
Ehkä tarjotaan ”perhetyöntekijä” seuraaman ja ohjaaman lasta kotiutuksen jälkeen, ympäri vuorokausi.
Tällaista tämä on kun lapsia/ nuoria huostaanotetaan, niin sen jälkeen ei näytä olevan mitään väliä oppiiko lapsi mitään tai ei ole väliä mistään mitään kunhan lapsi on "säilytyksessä" jotta ns. perhekodit,sij.perheet,ym. saavat mukavat ja helpot rahat. Hyvin tietäen että ei ole minkään sorttista valvontaa koko toiminnassa. Sitten kun kyllästyvät näihin ns.vaikeempiin tapauksiin niin ovat valmiita kotiuttamaan, paitsi näitä helpompia lapsia pitävät kynsin ja hampain täysikään asti ja sen jälkeen jättävät oman onnen nojaan....
Mitä perhetyöntekijöihin tulee niin heistä nyt ei ole minkäänlaiseen ongelmaan apua vaan he ovat ns. näytön vuoksi.. kotiutuksen yhdeydessä... ja ennen huostaan ottoa taas he keräävät ns. vikoja perheestä tai keksivät niitä ja sen kautta manipuoloivat muita viranomaisia uskomaan tarinaansa.
Tämä on tarkoituksellista lapsi kauppaa... Se vain peitellään näillä valheilla, joita uskotellaan kansalle... että lapsi mukamas saa paremman kodin ja hänestä sitten mukamas huolehditaan hyvin ja kasvatetaan kunnon kansalainen kurien ja sääntöjen kera joka todellisuudessa ei pidä missään muodossa paikkansa.
Nämä sij.huoltopaikat ovat yleensä pahempia paikkoja kuin lasten/ nuorten oma koti. Etenkin niille lapsille/nuorille jotka on huostaanotettu lainvastaisesti.
Monet lapset eivät koe saavansa sitä läheisyyttä ja aitoa rakkautta...sij.paikoissa joita he elämän varrella kovasti tarvitsevat... niin kuin saavat vanhemmilta. Aikuisimpina nämä lapset/nuoret eivät osaa sitten enään käsitellä ns.tunteitaan,välittämistä, toisten kunnioittamista,ym. Myöskin se että eivät osaa huolehtia siisteydestä, tai tehdä ilman sanomista mitään...Silloin he tuntevat suurta avuttomuutta jonka kautta he turvautuvat helposti alkoholiin,huumeisiin... jolla turruttaa tuon avuttomuuden tunteen...
Mutta esim. ap:n tapauksessa aikuisen pitää olla kärsivällinen ja ohjeistaa nuortaan vielä ei ole liian myöhäistä ja osoittaa paljon rakkautta ja välittämistä palkita onnistunut suoritus vaikka halauksella tai sanomalla hienoa sinä teit sen tai osasit tehdä sen ilman sanomista.. rakastan sinua kun edes yrität...ym. Joskus voi palkita vaikka jäätölölle menolla..esim.ehdota että jos viikko menee ilman sanomista miten missäkin pitäisi toimia.. niin menette perheenä yhdessä syömään sitten jäätölöt tai menette elokuviin,ym. siis yhdessä jotain kivaa ja rentoa oloa...
Jos homma ei muuten onnistu niin ohjeista kädestä pitäen ja sen jälkeen sano että nyt osaat tämän eikös? Voit myös kertoa miksi tämä asia on tärkeä, eli miksi näin pitää tehdä.
Toivotan onnea kotiutujille ja vanhemmille.
PS: Olkaa te vanhemmat aikuisia ja ohjeistakaa lastanne kärsivällisyydellä ja rakkaudella niin hyvä tulee! Muistakaa perustella miksi vaaditte heiltä sen asian jota haluatte lapsenne korjaavan omissa virheissään.