toimintakauhuseikkailu

Silmätessään pikaisesti nappaajaansa hän tempautuu salamannopeasti yltiöteatraaliseen irtiottoon kaivaen muistilokerostaan sonettia tilanteen rauhoittamiseksi ja saa kuin saakin yllättävän nopeasti suunsa auki:

” Ah ! tää suven pakahduttava suloisuus
vakaana huokuen, hönkäen lempeyttään.
Viimeinkin unhoittuen kevään viimaisuus
raivolla raastavaan ukkosmyräkkään.

Sammuu tuo paahteisten pilvien
kultaharsoisuus, harmaaksi taivasrintamaksi
asettuen. Tallentuen kuni muistot ikisuven.
Kolkkeena kulkien kauas häviämättä,

unohtumatta liian syviin varjoihin.
Uppoamatta, sulosäkeisiin vajoamatta,
helskyen hersyviin vaahtopäihin.
Hulikopterin roottorijyskeessä

silmätysten tarkkailkaamme tilannetta,
kerskaamatta hengähtäen. Eläen. ”

Vaan samassa tuli valas joka hotkaisi Joonan kiduksiinsa. Tällä valaalla oli ikävä kyllä kidukset, muuten Joonalla olisi ollut ihan normaalin kamalan oltavat. Nyt ne olivat vertahyytävän, sietämättömän kidutuksen ja tommosta -kamalat oltavat.
Jääkausi voisi olla ainut, aivan ihan ainut pelastus, jos, JOS se jäädyttäisi valaan. Ja se tuli! Jääkausi sattui kohdalle juuri oikealla sekunnilla, kun Joonan sydämenlyöntejä oli enää kolme jäljellä.

Valas kuoli hetkessä ja näin Joonas pääsi pakoon, mutta sitä voitonriemua ei kauan kestänyt, sillä Joonas meinasi jäätyä.
Mutta onneksi pelastus oli lähellä, sillä ilmastonmuutos oli nopea ja jääkausi loppui juuri kun joonas oli jäätymäisillään

Selkä hiestä märkänä Joona rämpi aution saaren kaislikossa etsien ravintoa itselleen. Mätänevän valaan ruumis haisi saarta ympäröivällä koralliriutalla. Sen löyhkä oli houkutellut paikalle tuhatpäisen parven vampyyrihyttysiä. Eräs hyttynen oli vainunut Joonan ja kiisi tätä kohti. Joona säntäsi pakoon veitsenterävien kaislojen viiltäessä hänen kehonsa täyteen haavoja. Tästä variksenkokoinen vampyyrihyttynen vain innostui ja lähestyi Joonaa uhkaavasti. Joona oli ennättänyt jo rantahietikolle, kunnes kompastui hiekan alta esiin kaivautuneeseen sähkökuristajakäärmeeseen...

Sähkökuristajakäärme nosti päänsä ja kuin ihmeen kaupalla vampyyrihyttynen osui siihen.
käärme ja hyttynen molemmat pökertyivät ja Joonas alkoi sitomaan haavojansa.
Joonas repi paitansa ja samassa hän alkoi vajota, sillä hän oli kompastunut ja kaatunut suoraan juoksuhiekan päälle.
Joonas vajosi vajoamistaan ja oli pian kokonaan uppoutunut hiekkaan.
Hiekassa levännyt hirviömuumio ei kuitenkaan pitänyt kutsumattomista vieraista, joten se potkaisi Joonaksen pois, ja Joonas lensi korkealle ja oli putoamaisillaan myrkkykaktuksen päälle.......

Siinä liitäessään taas kohti VARMAA tuhoa, hän tuumi, että tämä kesälomarentoilu loppuu pian ja alkaa taas se kauhea vääntö työelämässä kaikenlaisten kauhujen parissa ja kylmä rinki kietoutui nihkeänä hänen...

... hänen työpöytänsä ympärille. Kylmä rinki koostui Joonaksen tiimiläisistä, jotka vaativat parempia hommia itselleen. Entiset maistuivat kuulemma puulta. Joonaksen pomo oli sitä mieltä, että tiimin tulos oli surkea. Joonas hätisti kylmän ringin takaisin työpisteisiinsä ja lupasi palata asiaan ensi viikolla.
Joonaksen sähköpostissa oli 270 lukematonta viestiä, eikä hän ollut vielä saanut pitää kesälomaansa. Joonas lähti masentuneena lounasravintolaan ja hänestä tuntui ettei hän ollut saanut aamupäivän aikana aikaiseksi mitään. Lounaaksi oli kokin yllätysmuhennosta, joka koostui...

... viime viikon tähteistä ja kalan silmistä. Mutta siitä Joonas ei tiennyt mitään vaan ahtoi biomassaa nälkäisenä kupuunsa. Ruokasalin ikkunalasit helähtivät sirpaleiksi valvontajoukkojen avatessa tulen. He olivat tulleet pidättämään Joonaksen liian vilkkaasta mielikuvitusesta syytettynä ja työajalla nukkumisesta.
Joonas pakeni keittiön kautta ja varasti ruokalähetin pakettiauton. Hän kaahasi satamaan vain havaitakseen ettei auton jarrut enää toimineet. Pakettiauto syöksyi laiturilta suoraan mereen ja ...

osui vanhaan miinaan ja se räjähti.
Räjähdyksen voimasta Joonas lensi suoraan läheisen tehtaan liukuhihnalle, mikä kuljetti rautaromua sulatusuuniin.
Joonas mentti tajuntansa hetkeksi ja havahduttuaan edessä oli putous uunin uumeniin..........

” Ennen oli miehet rautaa,
laivat oli puuta
hiiohei ! ”

Joonathan lauleskeli matalaäänisenä lasketellessaan romuna alas, kun korskeankarski robottikäsi tasan puolimatkassa kappasi hänen paidanrinnuksestaan.

” Hiiohei!”
Kiljahti Josu killuen kiitollisena robotin otteessa. Huokauksen helpotus. Aito silkki ei pettänyt tälläkään kerralla ja robotin ote pysyi tiukkana. Kuinka olisikaan mahtanut käydä, jos hänellä olisi ollut kropanpeitteenä se kimmeltävä basaarista viime viikonloppuna tingittyyn hintaan ostamansa bileriepu. Uunin uumenista hohkaava kuumuus olisi varmaan sulattanut sen retongin, ja alta aikayksikön Jonnin alamäki olisi jatkunut, kunnes jäljelle olisi jäänyt ehkäpä vain tinakuorinen sydän...

Robotti (jonka etunimi oli hienost Rops) tarkasteli Jontskua mulkoisilla kamerasilmillään vaan ei saanut selvää otuksen materiaalista. Ropsin ohjelma päätti ottaa näytteen Jontskun päästä; se aukaisi hirmuisen hydraulisen kouransa ja tarrasi Josua pääknupista. Koura pystyi puristelemaan henkilöauton Sisuaskin kokoiseksi hetkessä, mutta Jotsku tiesi sen ohjelman salat. Hän...

Virtsasi housuihinsa ja Ropsin kamera havaitsi kosteuden ja hälytys alkoi.
Vesi saattaa aiheuttaa vety räjähdyksiä uunissa, joten Rops kuljetti Joonaksen jäte osastolle.
Joonas huokaisi helpotuksesta päästyään taas kerran pinteestä, mutta samassa jäteosaston lattia aukesi ja jätteet, Joonas mukaan luettuna putosivat lavalle jota lähdettiin viemään jätteenkäsittelylaitokselle.......