jos vihaa itseään pohjattomasti, miten siitä voi parantua? en pysty edes hakemaan apua koska en mielestäni sitä ansaitse enkä kärsi mistään sairauksista vaan olen vain yksinkertaisesti huono ihminen. koulun ja myöhemmin työkkärin kautta pakottivat lekurin puheille ja terapiaan ja lääkkeitä syömään. lopulta en vain enää ilmesty tapaamisiin.
tajuan jollain tasolla kyllä että olen masentunut ja itsetuhoinen (viiltelen) ja pahasti erakoitunut ja syrjäytynyt. mutta en voi mitään sille että osa minusta ei HALUA että parannun. se osa uskoo että olen oikeasti niin huono kuvittelen ja kaikki kärsimys elämässäni on ansaittua.
en tiedä, kumpi puolisko on oikeassa.
tajuan jollain tasolla kyllä että olen masentunut ja itsetuhoinen (viiltelen) ja pahasti erakoitunut ja syrjäytynyt. mutta en voi mitään sille että osa minusta ei HALUA että parannun. se osa uskoo että olen oikeasti niin huono kuvittelen ja kaikki kärsimys elämässäni on ansaittua.
en tiedä, kumpi puolisko on oikeassa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Paranna fyysistä kuntoa ensin, se auttaa itsetuntoon paljon.
Kannattaa käydä terapiassa, jos tälläinen mahdollisuus on; vaikka pakotat ittes sinne, ja kerrot tän kaiken hänelle.
Se, että on fiilis ettei edes halua enää parantua on se syvempi vaihe masennuksessa (tietääkseni..) ja siinä vaiheessa ei välttämättä kannata kuunnella itseään.
Tai sitten vain pyrit sopeutumaan elämään masennuksen kanssa mahdollisimman hyvin, kuten itse tein. Kun omissa silmissä maailma hukkuu paskaan, ei depiksellä enää ole niin hirveesti väliä; kusessa me kaikki ollaan. :P
Minulla on samanlaisia ongelmia. Lamaannun täysin kun näen itseni peilistä koska olen mielestäni niin ruma ja turha ihminen.
Minä taas TIEDÄN, etten ole ruma, vaan hyvännäköinen, ehkä jopa poikkeuksellisen huoliteltu, mutta silti pahimmassa masennuksessa joskus inhoan ja irvistelen jopa peilikuvalleni, tunnen halveksuntaa ja inhoa itseäni kohtaan ja ikään kuin pilkkaan peilikuvaani. Noina hetkinä kuvani tuntuu tosin jotenkin vieraammalta kuin normaalisti... Noh, hulluja on monenlaisia.
Onneksi en ole kuitenkaan yhtään itsetuhoinen ja nämä episodit menevät ohi.
Mitä haluat vältellä sillä, ettet halua parantua? Tuntuuko maailma ja yhteiskunta vaatimuksineen liialta? Haluatko takertua sairaan rooliin, paeta siihen? Mitä? Mitä jos olet tulkinnut maailman liian vaikeaksi ja vaatimukset liian ankariksi, koska sitähän se masennus teettää.
Itsekin juuri mietin, miten ihmeessä itsetuhoisuuden voisi masennuksessa välttää. Kun elämä on sellaista helvettiä kuin se on, niin sitä vihaa. Ja kun sitä vihaa, vihaa myös itseään ja tuhoaa myös omia mahdollisuuksiaan ja itselle tärkeitä asioita sitä kautta, tavalla tai toisella. Jos taas yrittää olla tuntematta vihaa ja katkeruutta, jotka elämän *****maisuus saa aikaan, niin todennäköisesti vain kieltää tunteensa ja kätkee ne sisäänsä. Eli tuhoaa taas kerran itseään, vähän toisella tavalla vain.
Ei se masennuksen itseä syyttävä ja hajottava puoli silti ainakaan ole oikeassa. Eikä kukaan ihminen ole "huono", päinvastoin jokainen on mittaamattoman arvokas. Ei kukaan ansaitse masennuksen itsetuhohelvettiä, jossa ei tunnu olevan mitään mieltä eikä tarkoitusta.
Jotenkinhan nuo noidankehät pitäisi rikkoa, mikä se keino sitten onkin. Yksinäistyminen (itse valittu tai muiden aiheuttama) ja passivoituminen tekee niille kyllä helposti vain lisää hallaa; tästä on itsellänikin juuri huonoa kokemusta. Ehkä yllä ehdotettu liikkuminen voi olla hyvä juttu joskus. Tai ehkä jokin muu toiminta, jonnekin päin kulkeminen ja energian suuntaaminen itsen sijasta ulospäin (masennuksessa helpommin sanottu kuin tehty, mutta kuitenkin).
MIKSI inhoat itseäsi, et sinä ole yhtään huonompi kuin kuka tahansa. olet oikeastaan rehellisempi kun tunnustat mitä koet olevasi, ei ihmistä rankaise kukaan itseinholla pahoista töistä. asialla voi olla sielunvihollinen joka haluaisi sinulle pahaa. kehotan turvautumaan evankeliumin ilo sanomaan. hän joka on sanansa antanu raamattuun pystyy antamaan sen minkä hän lupaa.jokainen saa tulla hänen tykö juuri sellaisena kuin on,eikä hän aja ketään pois.ei hän kysy sinun hyvistä teoista tai muutoin sinun kelpoisuudestasi. Kristus Jeesus on hän joka tahtoo armahtaa sinua.
Kukaan ei ole täysin paha, kaikilla on tarkoitus elämässä, ja JOKAINEN ansaitsee terveen elämän ja hyvän mielen. Koita hakeutua hoitoon ja kerro olostasi ja ajatuksistasi rehellisesti. Terveisin toinen välillä kamalassa itseinhossa rypevä.
Inhoan itseäni ulkonäön vuoksi. Olen kavereiden mielestä todella iloinen ja puhelias, mutta todellisuudessa häpeän itseäni kokoajan. Olen suunnittelut meneväni nenäleikkaukseen muuteman vuoden päästä. Tunnen olevani vain yksi ihminen monien miljardien joukossa ja annan päivien valua hukkaan vaikka tiedän,että tulen katumaan nuoruuden hukkaamistani.