Mustasukkainen?

Olen seurustellut yli vuoden ja silmääni pistävät miten mieheni katsoo ja tuijottaa toisia naisia.

Moikkaa naisia, kun kysyn että kuka se oli ketä moikkasit, ei hän tunne ja ei hän moikannut, vaikka hymyilikin selvästi.

Hän jää tuijottelemaan naisia, eilenkin yks nainen ajoi autoni viereen kun oltiin autosta pois nousemassa, nainen ehti lähteä jo autosta kun minä vielä istuin kuskin paikalla. Mieheni nousi seisomaan apupaikan puolella penkin vieressä olevaan reunalle nähdäkseen autoni takaa tämän naisen kun hän poistui paikalta.

Yleisillä paikoilla hän on niinkuin mua ei olisikaan, pää pyörii kuin väkkärä. Siinä vaiheessa kysynkin aina että onko hakupäällä jolloin pään pyöriminen loppuu ainakin vähäksi aikaa, kunnes taas alkaa.

Kotona sitten taas, Kiitos kun et ole mua jättänyt, rakastan sinua ja voikun oisit rumempi, miksi olet niin kaunis.

Tuntuu etten enään jaksa. Vaikea uskoa niitä puheita mitä kuulen kotona kun kuitenkin katsoo kodin ulkopuolella naisia. Kerrankin hänellä munakin alkoi seisomaan kun katsoi yhtä minihameista naista, sukkahousuissa. Laittoi käteni hänen munansa päälle joka tuntui kovalle. Itse olen sanonut kiusallani että kun lähdetään jonnekin että laitanko hameen, Kuuluu heti että älä laita. Itse en saisi laittaa hametta, mutta kuitenkin hän on hulluna hameisiin ja sukkahousuihin.

Luulin että tästä suhteesta olisi tullut jotain , mutta miten sitä jaksaa katsoa flirttiä miestä. Kun itse olen 100% rehellinen. Olen antanut kaikkeni tämän suhteen eteen, mutta kyllä se tulee pohja minunkin säkkiin.

Asiallisia vastauksia. Mitä olette mieltä asiasta.

Järki sanoo minulle että ota ja lähde, tunteet ovat toista mieltä. Kun välillä on sitä hyvääkin hänessä. Mutta tuo ärsyttää kun vilkuilee aina noita toisia naisia. Ei voi olla rehellinen jos kysyn että kuka hän oli.

En pysty luottamaan mieheeni.

En tiedä olenko niin mustasukkainen mutta ärsyttää se kun pitää katsella toisia naisia. Sen ymmärrän että jos tansseissa katsoo miten joku tanssii muttakun sen tuijottamisen huomaa, kun olen muutenkin niin tarkka näkemään kaiken. Mutta mieheni ei sitä usko. Ja tottakai minä kun tiedän millainen mieheni on niin oikein entistä enemmän tulee sitä seurattua. Vaikka pahoitan siinä vain mieleni. Eilisestä en enään kertonut kun tiedän että siitä alkaa kauhee huuto ja riita. Ja olen hänestä vainoharhanen.

Kun hän sanoo mua vainoharhaseksi, vaikka itse pitää tuota omaa peliään, voi olla että lähden hyvinkin pian.

Onko kunnolliselle naiselle kunnollista miestä?

Sanovat että naiset rakastuvat renttuihin, rentut alkaa jo kyllästyttää.

En tiedä haluuko hän olla vapaa/sinkku vai olla minun kanssa. Kotona on hyvä kun on joku, ulkona pärjää yksinkin. Onhan siellä niitä naisia. En tiedä jaksanko minä?