Onko totta, että esim. ssri-lääkityksestä ei ole ollenkaan niin vaikeata päästä erilleen, kuin väitetään. Sanotaan, että lääkitystä, esim. cipramil, ei pitäisi lopettaa kuin seinään tai keskustelematta lääkärin kanssa. Mutta monet sanoo, että se on vaan lääkefirmojen ja apteekkien hiljainen sopimus siitä, että asiakkaita riittää...?? lääkitystä MUKA ei voi lopettaa heti, vaan pitää pienentää pikkuhiljaa annosta, ja siihen menee kauan aikaa. oisko niin, että rahasta siinä on kyse? Hyviä rahantuojia ei haluta heti menettää..
niisku
lääkekierre
26693
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Kaikille pitäisi kertoa, miksi näitä lääkkeitä otetaan. Otetaan esim. masennus, silloin aivojen oma välittäjäainetuotanto on häiriintynyt ja mm. Cipramil sisältää tätä. Se on siksi pitkäaikaista hoitoa, että usein parempi olo johtuu juuri lääkkeestä ja jos se jätetään pois, eivät aivot vieläkään tuota ainetta. Kannattaa todella keskustella lääkärin kanssa lopettamisesta tai annoksen pienentämisestä. Oletko kysynyt apteekista korvaavaa tuotetta Cipramilille, on olemassa myös paljon halvempia vaihtoehtoja.
Sinä ja sinun aivosi! Oletko niitä aivologeja? Mikä helkkarin tasapaino aivoissa, eihän sitä normaaliakaan tasapainoa ole edes tieteellisesti pystytty todistamaan (sehän on sovittu kallonkutistajien äänestyksissä). TÄYTTÄ BULLSHITTIÄ JA KUSETUSTA TÄMÄKIN TASAEPÄTASAPAINO!!! Kyllä te sitten osaatte!
Täyttä asiaa tekstisi! Kukaan ei voi määritellä "normaalisuutta", ellei se sitten ole tarkoitusperäistä....
(ainakin osalle käyttäjistä) vieroitusoireita mutta niitä ei ole käsittääkseni juurikaan tutkittu ja Suomessa niiden sivuvaikutuksista ja vieroitusoireista ei paljoa puhella.
Erilaisten fyysisten tuntemusten lisäksi vakavin ilmiö lienee käytön lopettamisen yhteydessä esiintyvät itsetuhoiset ajatukset.
Käyttöä ei todellakaan kannata lopettaa "seinään", keskustele lääkärisi kanssa lopettamisesta ja jos koet että hän vähättelee riskejä, tutustu netin kautta aiheesta löytyvään tietoon.
http://www.google.fi/search?hl=fi&ie=UTF-8&q="ssri withdrawal"&lr=
Minä en näin yhtäkkiä muista koskaan saaneeni apteekista ostaa sellaista lääkettä, minkä mukana ei olisi tullut laajasti lääkkeen vaikutuksesta ja sivuvaikutuksista kertovaa pienellä painettua paperia. Suomessa on lukutaitoprosentti varsin korkea, ei jokaista yksityiskohtaa tarvitse lääkärin potilaalle lukea. Jos sitten haluaa sivukaupalla tietoa, kirjastosta löytyy Pharmaca Fennica.
noin yksioikoinen, antidepressanttien kliiniset kokeet kestävät yleensä vain 6-8 viikkoa ennenkuin tuote esitetään hyväksyttäväksi jakeluun.
Vakavan masennuksen ensimmäisen episodin kesto on kuitenkin yleensä 7-9 kk joten kaikkia sivuvaikutuksia on mahdoton kirjata lääkkeen selosteeseen ja ne jäävätkin yleensä lääkkeen hyväksymisen jälkeisen käytön seurauksien valvonnan varaan.
Lääketehtaat voivat myös jättää negatiiviset tulokset kirjaamatta ja jopa salata kliinisissä kokeissa ilmenneitä haittoja kuten Eli Lilly teki Prozacin suhteen (fluoksetiini).
Tehdas tiesi jo 1978 fluoksetiinin aiheuttavan itsemurhariskin ja Saksassa 1984 tehtyjen kliinisten kokeiden yhteydessä tapahtui 16 itsemurhayritystä joista 2 onnistui vaikka koehenkilöistä oli karsittu riskialttiit henkilöt ja tästä syystä itsemurhariskin katsottiin johtuvan fluoksetiinin vaikutuksesta.
Tehdas salasi tämän tiedon USA:n lääkintäviranomaisilta saadakseen tuotteensa hyväksyttyä.
Lyhytaikaisten kliinisten kokeiden vuoksi pitkäaikaikäyttöön liittyviä vieroitusoireita on tietysti mahdoton kartoittaa.
Pharmaca Fennica on mainio opus mutta siinä esitetyt tiedot ovat usein hyvin rajalliset edellämainituista syistä ja ikäväkseni on todettava että lääkärit hyvin usein tyytyvät pelkästään tuon opuksen informaatioon.
Omasta kokemuksestani voin kertoa että 80-luvulla sain kolmelta psykiatrilta vuorenvarman tiedon jonka mukaan bentsodiatsepiinijohdannaiset eivät aiheuta riippuvuutta eivätkä vieroitusoireita.
Masennuslääkkeen kliinisen kokeen pituudella ei ole merkitystä sen suhteen mitä sivuvaikutuksia Pharmacassa ilmoitetaan. Myös myöhemmin ilmaantuvat sivuvaikutukset otetaan mukaan.
Tuosta fluoksetiini-jutusta saat kyllä laittaa linkin johonkin (asialliseen) lähteeseen, ennen kuin sen nielen. Kokonaisvaikutushan fluoksetiinilla on selvästi itsemurhia vähentävä. Minkä varmaan tiesit?
Bentsojen riippuvuusriskistä tiedän esitetyn väärää tietoa 80-luvulla.
Sattui nuo masennuslääkkeet kiinnostamaan, koska niitä itse tarvitsen ja viime aikoina on lääkitystäni "rukattu". Sain ihan vapaasti, kenenkään estämättä, lainata kirjastosta Pharmaca Fennicat ja lukea niin tarkkaan, kuin tykkäsin. Tosi monen mielialalääkkeen kohdalla mainittiin lääkityksen aloitusvaiheeseen liittyvä itsemurhariski ja monia muita sivuvaikutuksia.
Lääkkeestä, jota sitten aloin käyttää, sain aluksi lähes kaikki sivuvaikutukset, mutta en ainuttakaan sellaista, mitä en olisi etukäteen tiennyt. Yksi ikävä sivuvaikutus jäi, joten olen juuri vaihtanut taas lääkettä. Omakohtaisesti en voi väittää, etten olisi riittävästi etukäteen tiennyt lääkkeisiin liittyvistä kielteisistä seikoista.
tietolähteitä pilvin pimein, alla yksi lehtiartikkeli.
http://www.guardian.co.uk/weekend/story/0,3605,258000,00.html
itselläni viimeisimmän masennuksen laukaisi psyykkisesti hyvin traumaattinen tapahtuma, masennukseen liittyi voimakasta ahdistuneisuutta ja hyvin tiuhaan esiintyviä, voimakkaita paniikkikohtauksia.
Olin kehitellyt jo aiemmin itselleni sopivat keinot kiivetä masennusmontusta ja halusin lääkinnän kohdentuvan ahdistuneisuuteen ja paniikkikohtausten hillitsemiseen, siksi halusin käyttää bentsoja joiden vaikutuksista ja vieroituksesta olin perillä aiempien kokemusteni valossa.
Arvauskeskuslääkärit yrittivät pakottaa minut SSRI-lääkitykselle kertoen että ne eivät aiheuta sivuvaikutuksia eivätkä riippuvuutta ja kun en suostunut, eräs lääkäri uhkasi toimittaa minut pakkohoitoon lääkeaineiden väärinkäyttäjänä (Xanor 2,5 mg / vrk).
Sain MTT:n psykiatrin hyväksymään oman hoitofilosofiani, pitkin hampain tosin, ja olen laskenut Xanorin annostuksen hitaasti n. 10 osaan lähtöannostuksesta ja saanut otteen ahdistuneisuuden ja paniikkien hallinnasta, masennuksen työskentelin pois "systeemistäni" n. vuoden kuluessa siitä kun tunnistin sen.
Kaiken relevantin tiedon asiaan liittyvästä lääkityksestä olen saanut kaivaa itse netistä ulkomaisilta saiteilta, lääkärit ovat lähinnä naureskelleet jutuilleni ja käyttäytyneet silminnähden kuin erimielisyyytemme hoitofilosofiastani olisi nimenomaan loukkaus heidän arvovaltaansa kohtaan.
Jaksoin lukea juttua siihen asti kun kävi ilmeiseksi, että siinä ei pyritty tasapuoliseen eikä tieteelliseen arvioon eikä kirjoittaja tainnut olla kovin hyvin perillä tieteellisen julkaisemisen periaatteista. Älkää suotta vaivautuko linkin perässä lukemaan. Onko vuoden 1999 jälkeen tullut vastaan moisia syytöksiä tiedelehdissä?
Olen aloittanut SSRI-lääkkeitä tuhansille potilaille, eikä tällaista yleistä itsetuhoisuuden lisääntymistä ole ollut havaittavissa. En muista yhdenkään kollegan kertoneen tällaisista tapauksista.
asiasta on informaatiota monissa muissakin lähteissä, jos olisit aidosti kiinnostunut asiasta, hakisit niitä sen sijaan että yrität haudata asian kritisoimalla mediaa jossa siitä on kirjoitettu.
Tuota käyttämääsi tekniikkaa kutsutaan "kaivon myrkyttämiseksi" eli, informaatio ei voi olla validia lähteen perusteella, kuitenkin itse käytät medialähteitä mm. ECT puheenvuorossasi, onko media validi informaation lähde vain silloin kun käytät sitä itse?
Mm. American Journal of Psychiatry julkaisi jo Helmikuussa 1990 Harvard Medical Schoolin Martin Teicher et al tutkimuksen jossa kuvattiin kuutta potilastapausta joille fluoksetiini oli aiheuttanut pakonomaisia itsemurha-ajatuksia, ainoallakaan näistä potilaista ei ollut esiintynyt vastaavia tuntemuksia muiden lääkkeiden käytön yhteydessä.
Fluoksetiini ei lisää vaan pikemminkin vähentää itsetuhoisuutta.
Conclusions: The results do not support the speculation that fluoxetine increases the risk of suicide. Rather, there was a nonsignificant reduction in risk of suicidal behavior among patients treated with fluoxetine, even though those subjects were more severely ill before treatment with fluoxetine.
Am J Psychiatry 160:790-792, April 2003
Brief Report
Suicide Rates in Clinical Trials of SSRIs, Other Antidepressants, and Placebo: Analysis of FDA Reports
Arif Khan, M.D., Shirin Khan, Russell Kolts, Ph.D., and Walter A. Brown, M.D.
OBJECTIVE: Previous reports suggesting that selective serotonin reuptake inhibitor (SSRI) use is associated with increased suicidal risk have not assessed completed suicides. The authors analyzed reports from randomized controlled trials to compare suicide rates among depressed patients assigned to an SSRI, other antidepressants, or placebo. METHOD: Food and Drug Administration (FDA) summary reports of the controlled clinical trials for nine modern FDA-approved antidepressants provided data for comparing rates of suicide. RESULTS: Of 48,277 depressed patients participating in the trials, 77 committed suicide. Based on patient exposure years, similar suicide rates were seen among those randomly assigned to an SSRI (0.59%, 95% confidence interval [CI]=0.31%–0.87%), a standard comparison antidepressant (0.76%, 95% CI=0.49%–1.03%), or placebo (0.45%, 95% CI=0.01%–0.89%). CONCLUSIONS: These findings fail to support either an overall difference in suicide risk between antidepressant- and placebo-treated depressed subjects in controlled trials or a difference between SSRIs and either other types of antidepressants or placebo.
http://ajp.psychiatryonline.org/cgi/reprint/156/2/195
fluoksetiinin valmistajan Eli Lillyn sisäisissä muistioissa aineen aiheuttama akathisia ja itsemurhataipumus on ollut puheenaiheena hyvin usein jo vuodesta 1978.
Mitä pitäisi uskoa, tieteellisiä tutkimuksia jotka todistavat että aine aiheuttaa itsemurhariskin vai tieteellisiä todisteita jotka todistavat että aine ei aiheuta itsemurhariskiä?
Ei puheenaiheena oleminen ole näyttöä.
Näytä nyt ensin tieteellistä näyttöä itsemurhariskistä niin katsotaan sitten. Aloitin uuden keskustelun johon toivon viitteitä tieteellisiin tutkimuksiin tai tiedelehtiin.
vain todistella omaa näkemystäsi, itse asia lentää ulos pesuveden mukana.
http://www.narpa.org/prozac.data.suppressed.htm
http://www.narpa.org/prozac.revisited.htm
Et tainnut löytää tiedelehdistä mitään sanottavaa ja luet edelleen sanomalehtiä. Jään odottamaan....
sinua ei kiinnosta itse asia, vaan haluat todistaa olevasi oikeassa ... oleskelusi foorumilla näyttää olevan jonkinlaista itsetunnon pönkittämistä.
Löydät aivan varmasti allaolevasta osoitteesta fluoksetiinin ja muiden SSRI-lääkkeiden itsemurhariskiä selvittäviä, molempia kantoja tukevia tieteellisiä tutkimuksia.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/entrez/query.fcgi?CMD=search&DB=pubmed
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/entrez/query.fcgi?CMD=search&DB=pubmed
Olen varma että saitti olisi täynnä viitteitä, jos niitä vain olisi. Tyhjästä paha nyhjästä ja luonne ei taida sinulla antaa myöden että olisit väärässä.
siten että ehdit jo tutkia jokaisen saitilta löytyvän dokumentin löytämättä viitteitä jotka tukevat väittämääni?
Eikä siihen voi pakottaa. Odottelen edelleen niitä viitteitäsi. (Vaikka olen varma että ne olisi jo esitetty).
Mitähän viivytystä keksit seuraavaan viestiin kun viitteiden löytäminen ei luonaa? Pitäisikö laittaa siitä veikkaus pystyyn?
linkkejä useisiin artikkeleihin jotka tukevat kantaani, ikävä että sinulle kelpaavat yleisen median linkit vain silloin kun ne tukevat omaa mielipidettäsi.
Jokaiselle lienee jo käynyt selväksi että asiallisen argumentoinnin odottaminen sinulta on turhaa.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/entrez/query.fcgi?cmd=Retrieve&db=pubmed&dopt=Abstract&list_uids=14870959
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/entrez/query.fcgi?cmd=Retrieve&db=pubmed&dopt=Abstract&list_uids=14517576
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/entrez/query.fcgi?cmd=Retrieve&db=pubmed&dopt=Abstract&list_uids=12601224
http://www.psych.org/pnews/00-12-01/british.html
tulee Pubmedin viitteitä. Ensimmäinen on tapausselostus, jossa fluoksetiini oli aloitettu vuotta aiemmin. Ja annoksen nostosta viikon kuluttua tuli itsetuhoisuutta. Onko tämä inusta vankkaa näyttöä?
Seuraavat kaksi ovat saman kirjoittajan juttuja joista jälkimmäinen on kirvoittanut paljon kommentteja. Aika kipakkaakin, syytetään yksisilmäsyydestä (Selective serotonin reuptake inhibitors and suicide: is the evidence, as with beauty, in the eye of the beholder?).
Tässä siis kaikki?
Minä olen syönyt SSRI-lääkkeitä 12 vuotta, ensin Cipramilia ja nyt sen halpisversiota Sepramia. Viime vuodet olen tarvinnut lääkettä vain talvisin, kesän valoisan ajan pärjään ilman.
Ja keväällä lopetan aina "niinkuin seinään", eikä mitään ongelmia ole ollut.
Luulen kyllä, että jos on epävarma siitä kannattaako lääkettä yleensäkään lopettaa, ei ehkä ole syytä pudottautua suurelta annokselta tyhjän päälle. Varsinkin kun monet yrittävät lopettamista selvästi kesken hoidon, jo vuoden-parin jälkeen. Silloin masennusoireet saattavat jysähtää turhan rankkoina uudelleen niskaan.
Lopettamisen aika onkin vasta silloin, kun on ihan varma että elämä hymyilee ja jalat kantavat - myös ilman lääkitystä.
Heitä pillerit nurkkaan vaan, vaikka hiljalleen ja vaihda monipuolisiin vitamiineihin ja muihin kehon tarvitsemiin ravinteisiin ne. Paremman olon niillä saat varmasti. Nämä kemialliset sontapillerithän vain sekoittavat kehon toimintaa ja hyvinvointia pitkän päälle. Eihän esim. alkoholiakaan ole alunperin kehon sisälle tarkoitettu. Myrkkyjähän nämä kemialliset kamat on kaikki. Keho kestää niitä kyllä aikansa, mutta ei loputtomiin. Sehän on päivänselvä asia.
Vieroitusoireet ovat suhteellisen harvinaisia SSRI-lääkkeiden kanssa. Lähinnä se on ongelma paroksetiinin (Seroxat, Optipar) kanssa ja se kannattaa lopettaa hitaasti. Muiden lääkkeiden kanssa en edes suosittele hidasta lopetusta, koska oireet ovat hyvin harvinaisia tai lieviä.
On sitten toinen asia, miten lääkehoidon lopettaa. Jos oireet palaavat lääkkeen lopettamisen myötä, voi olla viisasta lopettaa SSRI-lääke hitaasti, jotta sen vaikutus alkaisi taas nopeammin eikä tarvitse odottaa 2-3 viikkoa.
Joskus on viisasta jutella lääkärin kanssa lopettamisesta ja miettiä plussat ja miinukset. Jos SSRI-lääkettä aloittaa ja lopettaa tiheästi, voi se menettää tehoa. Pitempi kuuri saattaa hieman paremmin estää masennuksen uusiutumista lyhyempään kuuriin verrattuna. Lääkäri saattaa myös nähdä sen, onko hoito vielä auttanut riittävästi. Mitään yksiselitteistä vastausta ei voi antaa netin kautta vaan nämä ovat aina tapauskohtaisia.