Tästä on varmaan jo joskus puhuttu, mutta äkkiseltään en nähnyt topikkia. Eniveis, olis kiva tietää mitä te muut lesbosisaret ajattelette yhden illan jutuista, ja kuinka yleisesti niitä harrastetaan?
Mä itse en voi juuri millään tasolla nauttia seksistä ilman tunteita, eli yhden illan jutut eivät innosta, enkä ryhdy niihin. Mun täytyy tuntea toinen kunnolla ja tuntea häntä kohtaan ihastusta/rakkautta, jotta haluan häntä ja tuottaa hänelle nautintoa -ja jotta itse voin nauttia hänen kosketuksestaan. Haluan tutustua ihmiseen aluksi henkisesti ja jätän varsinaisen seksin mielellään vakituiseeen parisuhteeseen/tapailuun; siihen kun kokee olevansa tarpeeksi kiinnostunut toisesta, luottavainen, sitoutunut ja valmis.
Kysymys on myös moraalisesta valinnasta. Arvostan ihmisiä, jotka valitsevat seuransa, ja seksi on mulle yksi tapa osoittaa molemminpuolista kiintymystä ja rakkautta. Välillä tuntuu, että nuorena naisena olen varsin yksin sen moraalin kanssa -joskin seurustelukumppani on tuntenut itsensä otetuksi, kun on "erityinen". Tuntuu välillä, että yhden illan jutut on (ainakin tietyissä piireissä) joku arvostettu normi, jota nuoren naisen oletetaan harrastaneen?
Mulla ei ole mitään sitä vastaan, että joku muu satunnaisesti harrastaa yhden yön suhteita jos niistä oikeesti nauttii. Mutta välillä tuntuu, että porukka ei muuta teekään ja piirit on ihan liian pienet. Kaikki on olleet kaikkien kanssa, tuntuu jotenki yököttävältä ja ahdistavalta. En myöskään liioin pidä siitä, että seurustelukumppanilla tulisi kaikkialla vastaan niitä entisiä hoitoja ja niitä on kaveripiiri täynnä... Ikävä kyllä näin usein tuntuu olevan.
Mitä tuntemuksia muilla on? Samoja kokemuksia tai fiiliksiä? Erilaisiakin? Arvostatteko te naista, joka valitsee seuransa vai onko asialla teille mitään väliä? Ajatuksia :)
Mä itse en voi juuri millään tasolla nauttia seksistä ilman tunteita, eli yhden illan jutut eivät innosta, enkä ryhdy niihin. Mun täytyy tuntea toinen kunnolla ja tuntea häntä kohtaan ihastusta/rakkautta, jotta haluan häntä ja tuottaa hänelle nautintoa -ja jotta itse voin nauttia hänen kosketuksestaan. Haluan tutustua ihmiseen aluksi henkisesti ja jätän varsinaisen seksin mielellään vakituiseeen parisuhteeseen/tapailuun; siihen kun kokee olevansa tarpeeksi kiinnostunut toisesta, luottavainen, sitoutunut ja valmis.
Kysymys on myös moraalisesta valinnasta. Arvostan ihmisiä, jotka valitsevat seuransa, ja seksi on mulle yksi tapa osoittaa molemminpuolista kiintymystä ja rakkautta. Välillä tuntuu, että nuorena naisena olen varsin yksin sen moraalin kanssa -joskin seurustelukumppani on tuntenut itsensä otetuksi, kun on "erityinen". Tuntuu välillä, että yhden illan jutut on (ainakin tietyissä piireissä) joku arvostettu normi, jota nuoren naisen oletetaan harrastaneen?
Mulla ei ole mitään sitä vastaan, että joku muu satunnaisesti harrastaa yhden yön suhteita jos niistä oikeesti nauttii. Mutta välillä tuntuu, että porukka ei muuta teekään ja piirit on ihan liian pienet. Kaikki on olleet kaikkien kanssa, tuntuu jotenki yököttävältä ja ahdistavalta. En myöskään liioin pidä siitä, että seurustelukumppanilla tulisi kaikkialla vastaan niitä entisiä hoitoja ja niitä on kaveripiiri täynnä... Ikävä kyllä näin usein tuntuu olevan.
Mitä tuntemuksia muilla on? Samoja kokemuksia tai fiiliksiä? Erilaisiakin? Arvostatteko te naista, joka valitsee seuransa vai onko asialla teille mitään väliä? Ajatuksia :)
Vastaukset 34
Vanhimmat
jos se on joku kylän polkupyörä ni ei kiinnosta, mut kylhän seksiä saa harrastaa sinkkunakin, ois vitun ahdistavaa ett jos haluaa pildee ni pitäs alkaa seukkaa. Mä oon kaikkien panojen kans kavereita ja ei se oo mitenkää ahistavaa. Jos seksi on joku pyhä toimitus ni sitte voi säästää itteään vaikka sinne taivaasee asti, mut mä kyl ajattelin elää vähä täälläki.
Heh :D Huomaa, että mulla ei ole kyse pelkästä moraalista, vaikka kieltämättä näänkin seksin vanhanaikaisemmin ku moni muu. Suurempi syy on se, että mä en vain nauti jonkun randomin tai kaverin kanssa seksin harrastamisesta. Ei nimenomaan sytytä silloin ku tunteet ei ole mukana, ni en koe menettäväni mitään elämästä jos jätän väliin.
En ole siis paasaamassa asiasta millään ei seksiä ennen avioliittoa käskee Raamattu -meiningillä. Kyllä mäkin olen harrastanut seksiä sinkkuna, mutta mulla on silloin sen ihmisen kanssa jotain syvällisempää meneillään vaikkei vielä virallisesti suhteessa oltaisi.
En mä ainakaa haluu pelkkää pildeä vaan koko naista ehkä siks en yhen illan juttui harrasta vaan sitä kestää aina pidempää vaikkei siit seukkasuhdetta lopulta tuliskaa.
Oon ihan samaa mieltä aloittajan kanssa. Mäkin tarviin seksiin ne tunteet mukaan, muuten siitä ei tule mitään. Mulla on ollut yksi yhen illan juttu, ja se oli kyllä semmosta säätöä ettei siitä oikein mitään saanut irti. Oman naisen kanssa siihen seksiin heittäytyy ja pystyy rennosti ottaan kaiken nautinnon vastaan. Tuntemattoman kanssa sitä alkaa miettimään tyyliin "nuolempa nyt tuosta ja sitten siirryn tuonne ja jokohan tää muija kohta laukeis" ja koko homma menee suorittamiseksi, ei kiva.
Yleensä niistä se seukkaaminen alkaa, kun tavataan joku ihqu, eikä sitten päästetä karkuun.
Nykyään on kännyt sun muut, että se ei niin ole "ota tai jätä-meininkiiä"
Mutta pääsääntöisesti rakastelu on ollut taivaallista ja sitten on alettu seurustelemaan ja vähintään tapailemaan josta on seukkaaminen sitten itsestään tullut mukaan kuvioihin.
Niin se vaan on, että jos ois karkuun laskenu, ei ois välttämättä koskaan enää tavannut.
Monta suurta rakkautta olis jäänyt kokematta.
Se ei pelaa, joka pelkää.
Jos yhden ihmisen elämässä on enemmän kuin 2-3 suurta rakkautta niin voiko niitä sillo kutsuu suuriksi rakkauksiksi?
Mun ei tarvii olla rakastunu harrastaakseni seksiä, mutta ihastumisen tarviin ja mielummi molemmin puoleisen, että seksi on antoisaa.
No se riippuu ihmisestä.Ainakin mun kaikki rakkaudet on ollut SUURIA, ei voi kun ihmetellä, mistä ne löytää aina uuden kuun taivaalle :o.
Ja vaikutuksista elämään. Jos rakkaus on suuri, vaikutukset elämäänkin on suuret. Ja ihminen muuttuu myös itse rakkauksiensa myötä.
Ei varmaankaan ensirakkaus samanlaisena nyt, tuntuisi missään, vaan silloin se oli suurista suurin ;D jne.
Tuli kyllä melkoinen ahaa-elämys nyt :D
Kiitos "Keskiviikkona", hyvin sanottu! Nyt tämä tyttö tajusi miksei ole löytänyt naista rinnalleen ;) Olen juurikin päästänyt ne karkuun joko ennen tai jälkeen seksin. Useimmiten oon ajatellut että ei noin ihana minusta voi tykätä, enkä halua harrastaa irtosuhteita vaikka nainen miellyttäisikin. Oon siis yleensä odottanut että suhde alkaisi ensin ja sitten tulisi seksi, mutta eipä ole alkanut.
Olisin kiitollinen jos järkevänä ihmisenä viitsisit sanoa mielipiteesi tästä mun nykytilanteesta: Ihanan naisen kanssa soittelimme ja tekstailimme (hänen aloitteesta) parisen viikkoa, sitten tapasimme ja vahingossa päädyimme heti sänkyyn. Seksi tuntui minun mielestä t a i v a a l l i s e n hyvältä, ja hän sanoi samaa. Heti aamusta mua alkoi silti ärsyttää että pitikö sitä tosta vaan sänkyyn hypätä, enkä uskonut että hän kuitenkaan minusta sen enempää haluaa. Suhtauduin häneen jälkeenpäin melkeinpä kylmästi, ja sitten myöhemmin tivasin häneltä että tuleeko sitä jatkoa vai ei. No kuten arvata saattaa, ei tullut.
Tiedän käyttäytyneeni kuin idiootti. Käytös johtui siitä että olin vaan ihastunut enkä silloin kestänyt painetta ja epätietoisuutta. Kaduttaa ja nolottaa niin vietävästi kun sähläsin ton lopun noin. En alunperinkään uskonut että hän minusta kiinnostuisi, mutta kuitenkin kiinnostui kovasti, nyt mietin että olisiko kiinnostus pysynyt jos olisin toiminut toisin.
Onko tilanne enää mitenkään korjattavissa? auttakaa nyt joku kun itseltä on neuvot lopussa... =)
Voivoi, nyt kyllä mokasit ja pahasti.
Neito yksikseen itkeskelee, et toinen sanoi toista ja ajatteli toista.
Koska tommosta käytöstä ei voi muuten selittää, kuin että toinen ei todellakaan enää halua jatkoa.
Sehän on suuri luottamuksen osoitus, kun naisen kanssa rakastelee, oli se sitten 10minuuttia tapaamisesta taikka kuukausien tapaamisen jälkeen.
Henkilökohtaisesti uskon, että turhat pelit ja tuumailut loppuu, kun on rakasteltu..sitten ei tarvitse pähkäillä mitään enää, kun on se VALITTU.
Olen kuullut, että jos mokaa pahasti täytyy tehdä 5 hyvää asia, jotka on positiivisemmassa mielessä suurempia, kuin moka. Tässätapauksessa luulisin, että 10 hyvää riittää.
Ja se itseluottamus, se on ihan hyvä laittaa kuosiin.
Kuulostaa enemmänkin suurilta rakastumisilta. Kuinka pitkiä ovat nämä sun suuret rakkaussuhteesi olleet? Tiedän, että ei se vuosien määrä ole ainut mittari vaan myös sisältö on tärkeää kun suuresta rakkaudesta puhutaan. Mutta mielelläni haluasin sun kertovan.
Joo niin kyllä mokasin. Oon muuten ihan tavallinen ihminen, mut näissä tunneasioissa oon kyllä aika jälkeenjäänyt. En ole ikinä kellekään edes kertonut tunteistani, vaikka olenkin parikymppinen ja niitä juttuja on ollut. Hänelle kyllä kovasti teki mieli kertoa, mutta pelkäsin jos en saakaan vastakaikua, niin sensijaan käyttäydyin kylmästi. Tottakai olisin halunnut jatkoa, ajattelin jopa löytäneeni sen oikean. Ja oon nyt itekin itkenyt kovasti.
Pieni osa minusta edelleen silti miettii, että jos en oikeasti merkinnytkään hänelle muuta kuin yhden illan kaatoa. Sitten tuntuis vähän hölmöltä alkaa avautua tunteista ja pyydellä anteeksi, jos toisella menee hetki ennenkuin edes muistaa kuka olen. Se että hänellä olisi tunteita mua kohtaan, tuntuu vaan liian hyvältä ollakseen totta. Että joo se itseluottamus...
Iso kiitos kun vastasit! :)
Voivoi...Toivotaan, että hän lukee myöskin tätä palstaa..
Niiiiin, ei se juttu niin mee, et toinen sanoo, et rakastaa, niin sitten itekkin uskaltaa sanoo, et rakastaa.
Ja se on jokasen oma juttu mitä tuntee, jos mä vaikka jotain rakastan, niin se on mun juttu ja se on sitten sen toisen juttu, et rakastaako mua vai ei.
Ja oikeestaan ei kaikkia asioita tartte kertoa. Naiset tietää monia asioita kertomattakin.
Ja naiset päättelee monia asioita ihan muista jutuista, kuin siitä mitä sanoo.
Jos joku menee toisen kaa rakasteleen, niin onhan siinä tunteita.
Pyyhi kyyneleet ja ala miettiä niitä 10hyvää, mitä voisit tehdä.
Nättejä textareita, kera anteekspyynnön...Jos sulla on sauna, niin pyydä saunomaan, teet naminamiruokaa ..toi kyl vaatii jo ainakin pari suopeeta vastaustextaria..tai ehkä pullakahvit ..
Ja ainahan voi lähettää linkin keskustelusta..
Tää pitää peukkuja |||||/ \|||||
8vuoden paikkeilta ½vuoteen.Keskimäärin jotain 2-3vuotta.
Sisältyy yhdessä asumisia yms.
lesbon vuosi = koiran vuosi (1 kuukausi lesbosuhteessa vastaa siis suhteen vakavuuden osalta 7 kuukautta heterosuhteessa) ...
Että näin.Ikäjakauma keskimäärin+\- 15vuotta.
Ja välillämme on edelleen rakkautta, vaan ei sitä fyysistä kuitenkaan.
Ainakin mulla muutama ihminen, joihin voin luottaa 100%.
Autetaan puolin ja toisin.
Pidän itseäni hyvin, hyvin onnekkaana.:))
Kiitti että vastasit. Lesbo vuosi = koiran vuosi, tää oli ihan uutta ja mistäköhän olet moisen bongannut?
Sitten varsinaiseen asiaan. 2-3 vuotta on aika lyhyt aika. 2-4 vuotta kutsutaan romanttiseksi rakkaudeksi johon sisältyy paljo euforiaa, suuria tunteita ja intohimoa. Todellinen syvä rakkaus syntyy vasta kun euforia on hieman ohitettu ja ekat kompastuskivet selvitetty.
Eiköhän se ollut jopa L-koodissakin ja toi on ihan yleinen juttu 7v-läppä, siis.Ja joka on lesbosuhteessa elänyt tietää hyvin, että paikkansa pitää.
Mistähän kirjasta sää noi vuodet bongasit?Ja muunkin.
Eipä ollut 8v:ssa kompastuskiviä ja intohimoo piisas ---> euforiaa, vaan sitten tuli 30v kriisi ja mikään ei ollut enää kuin ennen :´/.
Mulla on ihan oma rakkausscaala, joka on ihan mua varten tehty;D, jos mun scaala sanoo, et suuri rakkaus, niin ei sitä kukaan voi multa pois ottaa tai laimentaa tai jotain .
Rakastakaa toisianne ;D
Rakkauden eri tasot vuosineen on ihan yleisesti tiedetty juttu. Ihan varmastit löydät matskua jos googletat. Hieman on erikoislaatuinen 8v suhde jossa ei yhtään kompastuskiviä ole.
Niin... vähän vaan epäilyttää onko / oliko hänellä sittenkään niitä tunteita. Toisaalta luulen että oli, toisaalta taas ei.. Hän kyllä halusi vielä seuraavana päivänä pitää minua sylissä ja pussailla, mutta minusta tuntuu että hän teki sen vain miellyttääkseen, eikä sillä että itse olisi halunnut olla mun lähellä.
Kai siihen silti pitäis vielä uskaltaa ottaa yhteyttä.. Olis kyllä uskomattoman ihanaa jos tästä vielä tulisi jotain :)
No voi ei..On sanonta, että pitää takoa, kun rauta on kuuma ;).
Sun ois pitäny laittaa hyrskynmyrskyn, että, jotta, kun...
Mää yhtä myssytin muutaman vuorokauden, sit hänen piti kotio yöllä lähtee, et töihin aamusella pääsee.Lähetti matkalta textarin, et on rakastunu..;D ja olin mäkin .
Miten se menikään , et ajatellaan, et on arvokas ihminen ja rakkauden arvoinen jne.
Ja jos ite tarpeeksi rakastaa, niin sen on pakko herättää vastarakkautta tms.
Jos on vaikka rakastunut, niin vetää puoleensa rakkautta. Näkeehän sen siitä, et kun alkaa seukkaan, niin olis jonossa tulijoita;)))
Ja joku menny rekkaan torstaina ja thursdaynkin.
Mitäs mä laitoin, älä usko tommosiin ;)
Ja on se hiukan erikoinen suuri rakkaus, jos tulee kompastuskiviä. Mieti nyt ittekkin.
Sielujen sinfoniaa ja sitä rataa.
Mulla ei muutenkaan o tapana riidellä rakkaitteni kanssa.
Eli rakkauden eritasot, lienee joku väsännyt ajankulukseen. Sopinee hänelle/heteroille.
Ja olenkin erikoislaatuinen muutenkin l. en sovi normi-ihmisex.*reps*
Juu no tyhmä kun olen, niin minäpä heitin sen raudan ulos silloin kun se oli kuuma ;) Nyt ihmettelen miksen viettänyt hänen kanssaan toistakin yötä putkeen kun hän käsittääkseni olisi voinut jäädä.
Mutta rakastan kyllä. Senhän takia mulla ei järki toiminutkaan, kun toinen oli niin ihana. Ei oo kyllä tämmösiä tunteita tässä tytössä ennen ollutkaan, miettiä nyt toista joka hetki. Se vaan tuntu niin täydelliseltä mulle.
Musta kyllä tuntuu etten silti uskalla ottaa enää yhteyttä.. Jos soitan niin en varmasti saa sanottua mitään, kuulen hänen äänensä ja sitten katoo puhekyky. Tekstarilla taas en osaa ilmaista itteeni kunnolla ja siitä viestistä tulis melkosen pitkäkin :D saa nyt nähdä..
Joo aika moni psykologi on noita väsännyt ajankulukseen ja vain heteroille.
Samojen tutkimusten mukaan lesbosuhteet kestävät keskimäärin 3,8 vuotta, että onneksi olkoon 8:sta vuodesta.
Kuules, sua ottaa vuoden päästä vielä enemmän päähän, jollet nyt yritä tehdä kaikkees..
Ja viellä enemmän 3v päästä...
Eiköhän tossa o jo ihan karseet katastrofit..ei se siitä enää pahene ja
ainakin sille toiselle tulee parempi mieli, jos yrittäsit jotain selvitellä.
Mutta..Onnee ja menestystä ;D
Pidä ittes naisena ;)
Kiitoos, kaunis :D.
Mielenkiintoinen pikkujuttu, että 3 exää on löytänyt eromme jälkeen kumppanin ja heil on jo yli 10v yhteistä taivalta..et se niistä tilastoista..
Iloa elämään! :D
Ai ihan 3 exääsi on nyt olleet yli 10 vuotta kestävissä suhteissa? Ilmeisesti sun kanssa suhteet on ollu tosi lyhyitä kun ovat kaikki niin pitkälle päässeitä.
3,8 vuotta keskimäärin. Tämä tutkimus mittavin tähän asti, joka on tehty koskien parisuhteiden pituutta ja lesbosuhteista sanottiin, että ne ovat 3,8 vuoden keskimääräisellä pituudella lyhimmät.
En mäkään tohon keskimäärään suoranaisesti kuulu, koska mun pisin suhde on ollut 12 vuotta, mutta 2 muuta suhdetta on ollu 3.5 ja 4 vuotta.
Kiitos, kiitos :))))))))) Taidat olettaa mut aika nuorex :D
Mitäs jos oon yli 70vuotias? :P
Rolling stone ei sammaloidu...
En luule sua nuoreks mutta en kylläkåån vanhakskaan. Tosin kypsyys ei aina tule iän mukana joskus ikä tulee yksin.
Niin todennäköisesti ottaakin päähän, mutta kyllä mä nyt oon päättänyt olla häiriköimättä häntä. Se että hänellä olisi tunteita, on ihan varmasti vaan toiveajattelua. Hän oli pari kuukautta aikasemmin eronnut pitkästä suhteesta, kai mä olin hänelle joku laastarisuhde tai jotain.
En mä koskaan aikasemminkaan oo mitään parisuhdetta kaivannu, niin eiköhän tää elämä tästä normaaliks palaudu kun aikaa kuluu. Ja kuka tietää, ehkä mä löydän vielä joskus uuden sellaisen joka tuntuu kuin luodulta mulle :)
Ei se suhteiden pituus, vaan se laatu =)
Valitettavan usein näin sanovat ne naiset, jotka vaihtavat uuteen parin vuoden välein, ts. kun uutuudenviehätys kaikkoaa. Suhtautuisin itse aika varauksella naiseen, jolla on pitkä liuta eksiä, joiden kaikkien kanssa on ollut vain lyhyissä suhteissa.
Samaa mieltä. Tällaisia suhteesta toiseen parin vuoden välein tai kun uutuudenviehätys kaikkoaa kutsutaan rakkaudennarkkareiksi.
Mä ajattelisin kuitenkin, että suhteen rakentumisen kannalta kysymys on vain siitä, että kaksi henkilöä ajattelevat ja tuntevat asioista samoin, eikä siinä miten päin asiat tehdään. Pitää tehdä sitä mikä tuntuu itselle oikeelta.
Kai se on ihan sama, että tuleeko ensin ihastuminen ja seurauksena seksi suhde, vai aluksi seksi ja seurauksena ihastuminen suhde. Kumpikin voi kestää ja edetä pidemmälle. Lopulta varmaan on ratkaisevaa, että kumpikin kokee samoin, kemiat toimivat ja kaksi ihmistä ajattelee samoin tai löytyy molemmille sopiva tahti edetä.
Täällä yksi täysin samoin ajatteleva.
Yhden illan jutut vaan ei ole oma juttu, ja tosiaan haluan ensin tuntea sen toisen ja jollei mitään tunteita toista kohtaan ole, ei seksi vaan toimi (edes "onnistu").
Harmittaa vähän kun nykyään tosiaan tuntuu (ja varsinkin lesbopiireissä -joo ymmärrän toki että johtuu siitäkin että piirit on pienet), että kaikki ovat olleet toistensa kanssa.. Not my cup of tea.
En tiiä kuullostanko sitten vaan ihan super tylsältä ajatusteni kanssa (ja ikääkin on vasta se 25), mutta ei voi mtn.
Aikaisemmin (= nuorempana) harrastin yhden illan juttuja ihan huolella. Enää ne ei kiinnosta ollenkaan, oon nyt siis 29-v. Jotenkin seksistä on tullut mulle vaan seksiä, jotain sellaista, jonka "perässä ei huvita juosta" ja joka on melkein tuntemattoman kanssa merkityksetöntä ja huonoa. Mut sit kun on tunteet pelissä ja viehättävä nainen vieressä, jonka kanssa voi kuvitella olevansa (tai on) vakavassa parisuhteessa niin seksi on mahtavaa ja sitä todella haluaa.
Harmi vaan, et oon törmänny liian usein näihin hoitoja ja "täydellistä naista" hakeviin...Ja kyllä, mä siis arvostan naista, joka valitsee seuransa. :)
Kyllä sitä muutama yhden illan juttu on takana. On se seksi tietty parempaa ihastuneena, mutta ei mulla sinkkuna oo mitään sitä vastaankaan jos sillon tällön päätyy sänkyyn tuntemattoman kans.