Minulla on ollut tällaisia kokemuksia jo usean vuoden ajan:
Herätessä en tiedä missä olen joka aiheuttaa todella ahdistavan ja pelottavan olon. Silmät on auki ja katselen makuuhuonettani mutta en täysin tajua missä olen. En pysty liikkumaan. Saatan tuijottaa esim seinällä olevaa taulua minuutin verran mutten vieläkään tajua missä olen tai pysty liikkumaan. Kosketus ja ääni saa minut vavahtumaan pois tuosta tilasta. Pari kertaa olen noussut istumaan puoli istuvaan asentoon enkä päässyt tästä asennosta liikkumaan ennen kun "kohtaus" on ohi. Kerran olen säpsähtänyt kiljuen pystyyn kun mieheni tuli makuuhuoneseen. Olen aina hikinen ja sydän lyö todella kovaa näiden kohtausten jälkeen.
Luin tuosta unihalvaksesta ja siinä puhuttiin paljon siitä että henkilö tietää usein missä on ja kenen vierellä nukkuu kun minulla taas tuo on päinvastoin.
Herätessä en tiedä missä olen joka aiheuttaa todella ahdistavan ja pelottavan olon. Silmät on auki ja katselen makuuhuonettani mutta en täysin tajua missä olen. En pysty liikkumaan. Saatan tuijottaa esim seinällä olevaa taulua minuutin verran mutten vieläkään tajua missä olen tai pysty liikkumaan. Kosketus ja ääni saa minut vavahtumaan pois tuosta tilasta. Pari kertaa olen noussut istumaan puoli istuvaan asentoon enkä päässyt tästä asennosta liikkumaan ennen kun "kohtaus" on ohi. Kerran olen säpsähtänyt kiljuen pystyyn kun mieheni tuli makuuhuoneseen. Olen aina hikinen ja sydän lyö todella kovaa näiden kohtausten jälkeen.
Luin tuosta unihalvaksesta ja siinä puhuttiin paljon siitä että henkilö tietää usein missä on ja kenen vierellä nukkuu kun minulla taas tuo on päinvastoin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kovasti unihalvaukselta kuullostaa. Eri tyyppinen kokemus se on eri ihmisille. Tästä kommentista nyt ei ole hyötyä, mutta jospa joku paremmin tietävä osuu kohdalle kun ketju nousee. :)
Unihalvaukseltahan tuo tosiaan vaikuttaa. Joitakin vuosia sitten sain noita halvauksia lähes joka yö mutta nyt ne ovat loppuuneet kokonaan tai en ainakaan muista, että viime aikoina niitä olis ollu.
Yleensä unihalvausten aikana ei pysty liikkumaan mutta mä pystyn liikkumaan jonkin verran. Tosin mun pitää tosissani ponnistella. Kerran onnistuin tippumaan sängyltä alas mutta kohtaus ei loppunut siihen. Yritin nousta takaisin sänkyyn mutta koska unihalvauksen aikana en pysty kovinkaan paljoa kontrolloimaan liikkumista niin jäin lattialle pyörimään koska en päässyt ylös. En enää muista, että jäinkö lattialle makaamaan vai pääsinkö jotenkin ylös.
Kerran myös purin sormeani mutta sekään ei lopettanut halvausta. Mä tunsin sen pureman mutta se ei sattunut. Sormi tuntui jotenkin puutuneelta. En osaa paremmin selittää.
Olen ainakin kerran kokeillut puhumistakin mutta siitä ei muistaakseni tullut mitään vaan puhe oli jotain ihme mongerrusta, siis jos oikein muistan.