Kirkossa seisomaan?

Yoldia

En ole kuulunut kirkkoon enää pariin vuoteen. Tänä kesänä olisi kuitenkin edessä pikkusisaren konfirmaatio, ja kaipa minunkin täytyy kirkkoon mennä. Onko mielestänne etikettivirhe, jollen nouse seisomaan muiden mukana? Mielestäni kuulumattomuuteni mainittuun uskontokuntaan vapauttaa minut noudattamasta sen rituaaleja. Olen vain paikalla seuraamassa tilaisuutta ikään kuin turistina. Voinko siis istua kun muut seisovat? (Seisaaltaanhan kristityt osoittavat kunniaa jumalalleen, mutta enhän minä voi "kunnioittaa" ukkelia, johon en edes usko. Sellainen toiminta vaikuttaa lähinnä pelleilyltä.)

61

4515

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Siskoasi

      Eli voisit kunnioittaa siskoasi nousemalla muiden mukana ylös, niin hänen ei tarvitse hävetä sinua elämän tärkeässä tilaisuudessa. Ei sun tarvitse sentään alkaa rukoilemaan ja tunnustamaan uskoasi, riittää jos seisot.

      Jos et usko mihinkään, niin eihän siitä ole haittaakaan, hyvää liikuntaahan se on.

      • Yoldia

        Sisko arvostaa koko tilaisuutta yhtä vähän kuin minä. Hänen puolestaan voisin vaikka seisoa päälläni. :)

        En ymmärrä, miksi minun pitäisi noudattaa jonkun uskonnon riittejä, jos en edes tunnusta sitä? Kysymys on kyllä vähän hankala.


      • rippipappi
        Yoldia kirjoitti:

        Sisko arvostaa koko tilaisuutta yhtä vähän kuin minä. Hänen puolestaan voisin vaikka seisoa päälläni. :)

        En ymmärrä, miksi minun pitäisi noudattaa jonkun uskonnon riittejä, jos en edes tunnusta sitä? Kysymys on kyllä vähän hankala.

        Mielestäni sekä sinun että siskosi pitäisi jäädä pois koko konfirmaatiosta. Miksi menette sinne kiusaamaan itseänne ja ärsyttämään toisia? Jos po. jumalanpalvelus on täysin merkityksetön teille, osoittakaa edes vähän siviilirohkeutta ja yksilöllistä ajattelua ja JÄÄKÄÄ POIS. Ylösnousemiset on tässä kyllä aivan sivuseikka!!


      • Yoldia
        rippipappi kirjoitti:

        Mielestäni sekä sinun että siskosi pitäisi jäädä pois koko konfirmaatiosta. Miksi menette sinne kiusaamaan itseänne ja ärsyttämään toisia? Jos po. jumalanpalvelus on täysin merkityksetön teille, osoittakaa edes vähän siviilirohkeutta ja yksilöllistä ajattelua ja JÄÄKÄÄ POIS. Ylösnousemiset on tässä kyllä aivan sivuseikka!!

        "Mielestäni sekä sinun että siskosi pitäisi jäädä pois koko konfirmaatiosta. Miksi menette sinne kiusaamaan itseänne ja ärsyttämään toisia?"

        No siskollanihan ei ole vaihtoehtoa, koska hän on tällaisissa asioissa vanhempiemme määräysvallan alainen. Suvun asettama sosiaalinen paine mennä rippikouluun on valtava, ei siinä 15-vuotias voi yksin mitään. Minulla samoin on sosiaalinen paine mennä mukaan "todistajaksi", ja ottamaan valokuvia tietenkin. Koko sukumme kuuluu kirkkoon vain tavan vuoksi, en ole kuullut kenenkään heistä koskaan puhuvan jumalasta tai uskostaan. Siis ainakaan evankelis-luterilaiseen jumalaan tuskin uskovat.

        Minä voin kyllä mennä katsomaan mokomaa teatteria ihan hyvin, onhan se ihan hauskan näköistä kun aikuiset ihmiset pokkuroivat sellaisen edessä, joka minun silmissäni on täyttä mielikuvitusta.


      • evl
        Yoldia kirjoitti:

        "Mielestäni sekä sinun että siskosi pitäisi jäädä pois koko konfirmaatiosta. Miksi menette sinne kiusaamaan itseänne ja ärsyttämään toisia?"

        No siskollanihan ei ole vaihtoehtoa, koska hän on tällaisissa asioissa vanhempiemme määräysvallan alainen. Suvun asettama sosiaalinen paine mennä rippikouluun on valtava, ei siinä 15-vuotias voi yksin mitään. Minulla samoin on sosiaalinen paine mennä mukaan "todistajaksi", ja ottamaan valokuvia tietenkin. Koko sukumme kuuluu kirkkoon vain tavan vuoksi, en ole kuullut kenenkään heistä koskaan puhuvan jumalasta tai uskostaan. Siis ainakaan evankelis-luterilaiseen jumalaan tuskin uskovat.

        Minä voin kyllä mennä katsomaan mokomaa teatteria ihan hyvin, onhan se ihan hauskan näköistä kun aikuiset ihmiset pokkuroivat sellaisen edessä, joka minun silmissäni on täyttä mielikuvitusta.

        No siskollanihan ei ole vaihtoehtoa, koska hän on tällaisissa asioissa vanhempiemme määräysvallan alainen.

        - Konfirmaatioon osallistumisen suhteen hän ei ole vanhempien määräysvallan alainen (kirkosta eroaminen sen sijaan edellyttää vanhempien suostumusta 15 vuotiaalta). Konfirmaation idea on mm, että nuori tarpeellista opetusta saatuaan ITSE tunnustaa sen uskon, jonka hänen vanhempansa ja kumminsa ovat kasteen hetkellä hänen puolestaan lausuneet. Jos nuori ITSE ei halua uskoaan tunnustaa, hänen pitäisi jäädä konfirmaatiosta pois. Seuraamuksena on, että hän ei edelleenkään ole täysivaltainen seurakunnan jäsen. Hän ei voi lupautua kummiksi, eikä voi osallistua kirkollisiin vaaleihin. Kirkolliseen vihkimiseen hän sen sijaan on oikeutettu rippikoulun perusteella.-

        Suvun asettama sosiaalinen paine mennä rippikouluun on valtava, ei siinä 15-vuotias voi yksin mitään. Minulla samoin on sosiaalinen paine mennä mukaan "todistajaksi", ja ottamaan valokuvia tietenkin.

        - Sosiaalisesta paineesta sanoisin, että joka sitä ei kestä, on sitten sen alainen. Ehkä silloin on kuitenkin kyse enemmän yhteisön ongelmasta, kuin kirkon virheistä.-

        Koko sukumme kuuluu kirkkoon vain tavan vuoksi, en ole kuullut kenenkään heistä koskaan puhuvan jumalasta tai uskostaan. Siis ainakaan evankelis-luterilaiseen jumalaan tuskin uskovat.

        - Totuuden vuoksi, tämä on sinun näkemyksesi asiasta. On rohkeaa ottaa kantaa toisten uskoon nähden. Kaikki eivät ole puhujia tai julistajia. Monilla suomalaisilla on ihan tutkimuksienkin perusteella ns. "hiljainen usko". Meidän uskonnollinen perinteemme on kunnioittanut sitä, että uskolla ei "isommin elämöidä". Ehkä tästä syystä karismaattiset pyhitysliikkeet, Jehovan todistajat jne., eivät ole saaneet suurta suosiota maassamme.-


      • evl
        evl kirjoitti:

        No siskollanihan ei ole vaihtoehtoa, koska hän on tällaisissa asioissa vanhempiemme määräysvallan alainen.

        - Konfirmaatioon osallistumisen suhteen hän ei ole vanhempien määräysvallan alainen (kirkosta eroaminen sen sijaan edellyttää vanhempien suostumusta 15 vuotiaalta). Konfirmaation idea on mm, että nuori tarpeellista opetusta saatuaan ITSE tunnustaa sen uskon, jonka hänen vanhempansa ja kumminsa ovat kasteen hetkellä hänen puolestaan lausuneet. Jos nuori ITSE ei halua uskoaan tunnustaa, hänen pitäisi jäädä konfirmaatiosta pois. Seuraamuksena on, että hän ei edelleenkään ole täysivaltainen seurakunnan jäsen. Hän ei voi lupautua kummiksi, eikä voi osallistua kirkollisiin vaaleihin. Kirkolliseen vihkimiseen hän sen sijaan on oikeutettu rippikoulun perusteella.-

        Suvun asettama sosiaalinen paine mennä rippikouluun on valtava, ei siinä 15-vuotias voi yksin mitään. Minulla samoin on sosiaalinen paine mennä mukaan "todistajaksi", ja ottamaan valokuvia tietenkin.

        - Sosiaalisesta paineesta sanoisin, että joka sitä ei kestä, on sitten sen alainen. Ehkä silloin on kuitenkin kyse enemmän yhteisön ongelmasta, kuin kirkon virheistä.-

        Koko sukumme kuuluu kirkkoon vain tavan vuoksi, en ole kuullut kenenkään heistä koskaan puhuvan jumalasta tai uskostaan. Siis ainakaan evankelis-luterilaiseen jumalaan tuskin uskovat.

        - Totuuden vuoksi, tämä on sinun näkemyksesi asiasta. On rohkeaa ottaa kantaa toisten uskoon nähden. Kaikki eivät ole puhujia tai julistajia. Monilla suomalaisilla on ihan tutkimuksienkin perusteella ns. "hiljainen usko". Meidän uskonnollinen perinteemme on kunnioittanut sitä, että uskolla ei "isommin elämöidä". Ehkä tästä syystä karismaattiset pyhitysliikkeet, Jehovan todistajat jne., eivät ole saaneet suurta suosiota maassamme.-

        Konfirmaatio
        Rippikoulun päättyessä toimitetaan joko jumalanpalveluksen yhteydessä tai erikseen konfirmaatio (latinan confirmare = vahvistaa). Rippikoulun käyneet tunnustavat uskonsa, saavat siunauksen ja seurakunta rukoilee heidän puolestaan. Konfirmoidut voivat käydä itsenäisesti ehtoollisella.

        Konfirmaatio antaa myös oikeuden päästä kummiksi ja asettua ehdokkaaksi seurakuntavaaleissa.

        Vuosittain maassamme käy rippikoulun noin 90 prosenttia 15-vuotiaiden ikäluokasta, ja rippikoululaisista miltei kaikki osallistuvat myös konfirmaatioon.

        Konfirmaatio liittyy läheisesti kasteeseen, jossa ihmisestä tulee Jeesuksen opetuslapsi.


      • Yoldia
        evl kirjoitti:

        No siskollanihan ei ole vaihtoehtoa, koska hän on tällaisissa asioissa vanhempiemme määräysvallan alainen.

        - Konfirmaatioon osallistumisen suhteen hän ei ole vanhempien määräysvallan alainen (kirkosta eroaminen sen sijaan edellyttää vanhempien suostumusta 15 vuotiaalta). Konfirmaation idea on mm, että nuori tarpeellista opetusta saatuaan ITSE tunnustaa sen uskon, jonka hänen vanhempansa ja kumminsa ovat kasteen hetkellä hänen puolestaan lausuneet. Jos nuori ITSE ei halua uskoaan tunnustaa, hänen pitäisi jäädä konfirmaatiosta pois. Seuraamuksena on, että hän ei edelleenkään ole täysivaltainen seurakunnan jäsen. Hän ei voi lupautua kummiksi, eikä voi osallistua kirkollisiin vaaleihin. Kirkolliseen vihkimiseen hän sen sijaan on oikeutettu rippikoulun perusteella.-

        Suvun asettama sosiaalinen paine mennä rippikouluun on valtava, ei siinä 15-vuotias voi yksin mitään. Minulla samoin on sosiaalinen paine mennä mukaan "todistajaksi", ja ottamaan valokuvia tietenkin.

        - Sosiaalisesta paineesta sanoisin, että joka sitä ei kestä, on sitten sen alainen. Ehkä silloin on kuitenkin kyse enemmän yhteisön ongelmasta, kuin kirkon virheistä.-

        Koko sukumme kuuluu kirkkoon vain tavan vuoksi, en ole kuullut kenenkään heistä koskaan puhuvan jumalasta tai uskostaan. Siis ainakaan evankelis-luterilaiseen jumalaan tuskin uskovat.

        - Totuuden vuoksi, tämä on sinun näkemyksesi asiasta. On rohkeaa ottaa kantaa toisten uskoon nähden. Kaikki eivät ole puhujia tai julistajia. Monilla suomalaisilla on ihan tutkimuksienkin perusteella ns. "hiljainen usko". Meidän uskonnollinen perinteemme on kunnioittanut sitä, että uskolla ei "isommin elämöidä". Ehkä tästä syystä karismaattiset pyhitysliikkeet, Jehovan todistajat jne., eivät ole saaneet suurta suosiota maassamme.-

        "Konfirmaatioon osallistumisen suhteen hän ei ole vanhempien määräysvallan alainen"

        No sehän olisi ideaalitilanne, mutta ei toteudu kovin monen kohdalla. Siskoni on melko vahva luonne, silti hän taipui sukulaisten tahtoon. Kaipa hän suhtautuu koko asiaan samoin kuin minä aikoinani: käydään tämä sirkus läpi, jos se suvusta kerran tekee onnellisen. Ja saahan siinä lahjoja. :)

        "Ehkä silloin on kuitenkin kyse enemmän yhteisön ongelmasta, kuin kirkon virheistä."

        Lainsäätäjien pitäisi suoda kaikille suomalaisille todellinen uskonnonvapaus, ei sellaista, että 18-vuotiaaksi on uskonasioissa vanhemmista riippuvainen.

        "Totuuden vuoksi, tämä on sinun näkemyksesi asiasta. On rohkeaa ottaa kantaa toisten uskoon nähden."

        Totta. Mutta tunnen silti sukuni paremmin kuin sinä. :)


      • Jori Mäntysalo
        Yoldia kirjoitti:

        "Konfirmaatioon osallistumisen suhteen hän ei ole vanhempien määräysvallan alainen"

        No sehän olisi ideaalitilanne, mutta ei toteudu kovin monen kohdalla. Siskoni on melko vahva luonne, silti hän taipui sukulaisten tahtoon. Kaipa hän suhtautuu koko asiaan samoin kuin minä aikoinani: käydään tämä sirkus läpi, jos se suvusta kerran tekee onnellisen. Ja saahan siinä lahjoja. :)

        "Ehkä silloin on kuitenkin kyse enemmän yhteisön ongelmasta, kuin kirkon virheistä."

        Lainsäätäjien pitäisi suoda kaikille suomalaisille todellinen uskonnonvapaus, ei sellaista, että 18-vuotiaaksi on uskonasioissa vanhemmista riippuvainen.

        "Totuuden vuoksi, tämä on sinun näkemyksesi asiasta. On rohkeaa ottaa kantaa toisten uskoon nähden."

        Totta. Mutta tunnen silti sukuni paremmin kuin sinä. :)

        Yoldia kirjoitti "Lainsäätäjien pitäisi suoda kaikille suomalaisille todellinen uskonnonvapaus, ei sellaista, että 18-vuotiaaksi on uskonasioissa vanhemmista riippuvainen."

        Enpä kyllä tiedä miten tuota laissa voitaisiin määrätä. Tietenkin 15-vuotiaan oikeus erota kirkosta ilman vanhempien lupaa olisi kenties signaali yhteiskunnalta vanhemmille, mutta eihän sekään asiaa välttämättä ratkaisisi.

        Vanhemmat voivat kuitenkin sanoa että nyt lapsi menet pioneerileirille, vaikka lapsi kuinka vakuuttaisi olevansa oikeistolainen. Tietenkin fiksut vanhemmat päättävät lapsensa puolesta aina vähemmän asioita iän kasvaessa, mutta vaikea tätä fiksuutta on lailla pakottaa.

        Laissa taitaa nimenomaisia määräyksiä olla vain siitä, että 12-vuotiasta "on kuultava" huoltoa koskevissa asioissa ja että lapset ja nuoretkin hallitsevat omalla työllään saanutta omaisuutta.


      • Jari
        Yoldia kirjoitti:

        "Konfirmaatioon osallistumisen suhteen hän ei ole vanhempien määräysvallan alainen"

        No sehän olisi ideaalitilanne, mutta ei toteudu kovin monen kohdalla. Siskoni on melko vahva luonne, silti hän taipui sukulaisten tahtoon. Kaipa hän suhtautuu koko asiaan samoin kuin minä aikoinani: käydään tämä sirkus läpi, jos se suvusta kerran tekee onnellisen. Ja saahan siinä lahjoja. :)

        "Ehkä silloin on kuitenkin kyse enemmän yhteisön ongelmasta, kuin kirkon virheistä."

        Lainsäätäjien pitäisi suoda kaikille suomalaisille todellinen uskonnonvapaus, ei sellaista, että 18-vuotiaaksi on uskonasioissa vanhemmista riippuvainen.

        "Totuuden vuoksi, tämä on sinun näkemyksesi asiasta. On rohkeaa ottaa kantaa toisten uskoon nähden."

        Totta. Mutta tunnen silti sukuni paremmin kuin sinä. :)

        En tiedä, mitä tarkkaan ottaen tarkoitat "todellisella uskonnonvapaudella". Lainsäätäjä on lähtenyt siitä, että lapset ja nuoret eivät yleisesti ottaen ole riittävän kypsiä harkitsemaan niin suurta askelta kuin uskontokuntaan liittymistä ja siitä eroamista. Tosin lainsäätäjä lähtee tässäkin siitä, että ihminen kehittyy iän myötä, ja lisää vapautta vähitellen. 12-vuotiaan kohdalla vanhemmat päättävät uskontokuntaan liittymisestä ja siitä eroamisesta, mutta hänen omakin suostumuksensa tarvitaan. 15-vuotiaana voi päättää näistä asioista itse, mutta vanhempien suostumus tarvitaan. 15-vuotiaana siskosi saa siis itse erota kirkosta, mutta vanhempien on annettava suostumuksensa asiaan.

        Siihen, että lapset on mahdollista liittää vanhempien suostumuksella siihen uskontokuntaan, johon vanhemmat kuuluvat, on se syy, että vanhemmat käytännössä vastaavat lapsen uskonnollisesta kasvatuksesta. Uskonnollisesti täysin neutraalia kasvatusta ei olekaan. Myös täysin ei-uskonnollinen kasvatus on kannanotto uskontoon, tosin negatiivinen sellainen,


      • tyttö89
        Yoldia kirjoitti:

        "Konfirmaatioon osallistumisen suhteen hän ei ole vanhempien määräysvallan alainen"

        No sehän olisi ideaalitilanne, mutta ei toteudu kovin monen kohdalla. Siskoni on melko vahva luonne, silti hän taipui sukulaisten tahtoon. Kaipa hän suhtautuu koko asiaan samoin kuin minä aikoinani: käydään tämä sirkus läpi, jos se suvusta kerran tekee onnellisen. Ja saahan siinä lahjoja. :)

        "Ehkä silloin on kuitenkin kyse enemmän yhteisön ongelmasta, kuin kirkon virheistä."

        Lainsäätäjien pitäisi suoda kaikille suomalaisille todellinen uskonnonvapaus, ei sellaista, että 18-vuotiaaksi on uskonasioissa vanhemmista riippuvainen.

        "Totuuden vuoksi, tämä on sinun näkemyksesi asiasta. On rohkeaa ottaa kantaa toisten uskoon nähden."

        Totta. Mutta tunnen silti sukuni paremmin kuin sinä. :)

        itselläni alkaa ripari viikon päästä, en ole uskonnollinen, en sitte tippaakaan. menen sinne lähinnä kavereiden takia, ja saamaan uusia kavereita. meidän rippi ryhmästä ei oikeastaan kukaan ole uskonnollinen, kaikilla oikeastaan sama motiivi mennä sinne ku mulla. mein koko suku kuuluu kirkkoon, tavan vuoksi, ja on vanhemmat ja isovanhemmat jossaa määrin uskonnollisiakii. itse aijon erota kirkosta heti ku voin, eli viimeistään sinä vuonna ku täytän 18, ellei vanhemmat anna lupaa sitä ennen (on mahollista et antaa) ja mun mielest se on ihan älytönt, ja ihmisoikeuksien vastaist et nuori ei saa erota kirkost ennen ku täyttää 18 muuta ku vanhempien suostumuksel, eihän se oo mitää todellista uskonvapautta!!


      • Joopa
        tyttö89 kirjoitti:

        itselläni alkaa ripari viikon päästä, en ole uskonnollinen, en sitte tippaakaan. menen sinne lähinnä kavereiden takia, ja saamaan uusia kavereita. meidän rippi ryhmästä ei oikeastaan kukaan ole uskonnollinen, kaikilla oikeastaan sama motiivi mennä sinne ku mulla. mein koko suku kuuluu kirkkoon, tavan vuoksi, ja on vanhemmat ja isovanhemmat jossaa määrin uskonnollisiakii. itse aijon erota kirkosta heti ku voin, eli viimeistään sinä vuonna ku täytän 18, ellei vanhemmat anna lupaa sitä ennen (on mahollista et antaa) ja mun mielest se on ihan älytönt, ja ihmisoikeuksien vastaist et nuori ei saa erota kirkost ennen ku täyttää 18 muuta ku vanhempien suostumuksel, eihän se oo mitää todellista uskonvapautta!!

        15-vuotiaalla on juridinen oikeus sanoa 'Kyllä!' mutta ei ole oikeutta sanoa 'Ei!'


    • miete

      Voit kuitenkin kunnioittaa kirkkoväen tunteita ja "kulttuurinormeja" sen verran, että nostat pyllysi penkiltä samaan aikaan kuin ne muutkin. Ei se minusta ole mitään uskonnonharjoitusta, vain hienotunteisuutta muita kohtaan.

      • Yoldia

        Sehän siinä onkin. Tavallaan se kuuluu siihen kirkosa olemisen "kulttuuriin", toisaalta se on uskonnollinen rituaali. Jos seuraisin muslimien messua, niin en kai sielläkään kumartaisi Mekkaan päin, vaikka muut tekisivät niin? Seisomaan nouseminen tuntuisi tosi typerältä, ja sotisi tavallaan periaatettani vastaan.


      • hassu-hessu

        lisäksi vosit liittyä takaisin kirkkoon, aloittaa rukoilun ja uskonnollisuuden teeskentelyn koska muuten elämäntapasi saattaa loukata kirkkokansan tunteita.


      • ioni

        Olen suomalainen ja ateisti. Enkä kuulu kirkkoon.
        Tämä on minunkin maani eikä uskovaisten tai kirkon jäsenten yksityisomaisuutta.
        Se siitä maan tavasta.


      • kommentti
        ioni kirjoitti:

        Olen suomalainen ja ateisti. Enkä kuulu kirkkoon.
        Tämä on minunkin maani eikä uskovaisten tai kirkon jäsenten yksityisomaisuutta.
        Se siitä maan tavasta.

        Sanontaa "maassa maan tavalla" käytetään useissa eri konteksteissa kuvaamaan toisen arvostusta.

        Vähän kokoanisuuksien tajua, pliis.


      • ioni
        kommentti kirjoitti:

        Sanontaa "maassa maan tavalla" käytetään useissa eri konteksteissa kuvaamaan toisen arvostusta.

        Vähän kokoanisuuksien tajua, pliis.

        "Maassa maan tavalla" tarkoittaa nimenomaan että vieraan on tehtävä niin kuin isäntä sanoo ettei lennä pellolle.


    • Jori Mäntysalo

      Itse ainakin nousen kirkossa seisomaan kun seurakunta niin tekee. Virsiä en laula (se nyt kyllä lauluääneni takia on muutenkin hyvä juttu) enkä laita käsiä ristiin. Mielestäni en silloin erotu liikaa joukosta.

      Laskisin kirkkoon menemisen mutta istumaan jäämisen jonkinlaiseksi protestiksi. Minusta sellaisen paikka ei ole kirkossa, yhtä vähän kuin Jehovan todistajalle oikea paikka levittää Vartiotornia on tulla vapaa-ajattelijoiden keskinäiseen kokoukseen.

      Entä jos ehdotat siskollesi ettei osallistu? Jos asia ei oikeasti kiinnosta tippaakaan, niin eikö silloin voisi todeta että rippikouluun ei sitten mennä? Ei silti, vahvaa omaa päätä tuollainen vaatisi ja itsekin kyllä kävin rippikoulun ja konfirmaation vaikka olin tuolloin jo pitkään ollut ateisti.

      • Yoldia

        "Laskisin kirkkoon menemisen mutta istumaan jäämisen jonkinlaiseksi protestiksi."

        Tavallaan se olisikin sitä. Haluan osoittaa, että en ala pokkuroimaan minkään mielikuvitusjumalan edessä, vaikka yleinen mielipide sitä vaatisi. Kuitenkin protestointini on aika hillittyä, eikä sen pitäisi loukata ketään (liikaa).

        "Entä jos ehdotat siskollesi ettei osallistu? Jos asia ei oikeasti kiinnosta tippaakaan, niin eikö silloin voisi todeta että rippikouluun ei sitten mennä?"

        Kyllähän hän sitä yritti, mutta Suomen lain mukaanhan 15-vuotiaalla ei ole uskonnonvapautta. Vanhempani siis pakottivat siskoni rippikouluun, "koska se on aina käyty". Sisko käy sen pitkin hampain kuten minäkin aikoinani.


      • Jori Mäntysalo
        Yoldia kirjoitti:

        "Laskisin kirkkoon menemisen mutta istumaan jäämisen jonkinlaiseksi protestiksi."

        Tavallaan se olisikin sitä. Haluan osoittaa, että en ala pokkuroimaan minkään mielikuvitusjumalan edessä, vaikka yleinen mielipide sitä vaatisi. Kuitenkin protestointini on aika hillittyä, eikä sen pitäisi loukata ketään (liikaa).

        "Entä jos ehdotat siskollesi ettei osallistu? Jos asia ei oikeasti kiinnosta tippaakaan, niin eikö silloin voisi todeta että rippikouluun ei sitten mennä?"

        Kyllähän hän sitä yritti, mutta Suomen lain mukaanhan 15-vuotiaalla ei ole uskonnonvapautta. Vanhempani siis pakottivat siskoni rippikouluun, "koska se on aina käyty". Sisko käy sen pitkin hampain kuten minäkin aikoinani.

        Jos siskosi todellakin on pakotettu rippikouluun, niin minäkin hyväksyn tuollaisen protestin varsin hyvin.

        On kyllä niinkin, että siskosi ei ole pakko osallistua konfirmaatioon, vaikka hän nyt rippikoulua kävisikin. Mitähän tapahtuisi, jos hän kertoisi papille olevansa leirillä pakosta? Ehkä pappi jopa ymmärtäisi jotain, ja suosittelisikin konfirmaation jättämistä väliin.

        Mitähän ne vanhempasi oikein tarkoittavat tuollakin? Rippikoulun käy vähän alle 90% ikäluokasta - siis joka kymmenes nuori vastaantulija ei sitä ole käynyt! Vaihtoehtona tietenkin on protuleiri, jos joku leiri on ehdottomasti käytävä.


      • evl

        Fiksu kanta, olisin tietyin kohdin voinut itsekin kirjoittaa sen (ei siis siksi, että väitän olevani fiksu, vaan siksi, että halutaan ottaa toisin ajattelevat huomioon varsinkin heidän omassa kokoontumisessaan).

        Evl-kirkossa ei seisominen ole enää niin säädeltyä kuin ehkä ennen. Eri seurakunnissa tavat voivat vaihdellakin. Nykyään esim. raamatuntekstejä kuunnellaan istuen, evankeliumi yleensä kuitenkin seisten.

        Yksi tapa osallistua, on valita paikka sivummalta (kirkon takaosasta tai parvelta). Silloin ei ole niin "silmätikkuna" vaikka toimisi eri tavoin. Jos oma huomioni kiinnittyisi istuvaan henkilöön muiden seisoessa, ajattelisin kyllä ensin, että hänellä on jalkavaiva tai muuten heikottaa. Protesti ei suoraan sanoen kyllä heti juolahtaisi mieleeni.

        Olen joskus vieraillut ortodoksisessa liturgiassa. Silloin seison niin kauan kuin jaksan, mutta menen kyllä istumaan, kun alkaa heikottaa. Ortodoksisiin tapoihin en osallistu, vaan toimin liturgiassa oman luterilaisen perinteeni mukaan (rukousasento, läntinen ristinmerkki, jne.). Ehtoolliselle en tietenkään ortodoksisessa kirkossa osallistu. Vasta sitten, kun kirkot ovat sopineet asiasta.

        Eli mukana voi olla, mutta ei ole syytä "näytellä yli oman uskon" eikä toisaalta provosoidakaan. Näin ajattelisin.


      • Yoldia
        Jori Mäntysalo kirjoitti:

        Jos siskosi todellakin on pakotettu rippikouluun, niin minäkin hyväksyn tuollaisen protestin varsin hyvin.

        On kyllä niinkin, että siskosi ei ole pakko osallistua konfirmaatioon, vaikka hän nyt rippikoulua kävisikin. Mitähän tapahtuisi, jos hän kertoisi papille olevansa leirillä pakosta? Ehkä pappi jopa ymmärtäisi jotain, ja suosittelisikin konfirmaation jättämistä väliin.

        Mitähän ne vanhempasi oikein tarkoittavat tuollakin? Rippikoulun käy vähän alle 90% ikäluokasta - siis joka kymmenes nuori vastaantulija ei sitä ole käynyt! Vaihtoehtona tietenkin on protuleiri, jos joku leiri on ehdottomasti käytävä.

        Sisko pakotettiin, ja minutkin pakotettiin aikoinani. Mitäpä siinä voi? Luuletko, että pappi välittää, haluaako joku olla siellä vai ei? Hän on kyllä huomannut sisareni vastentahtoisuuden ja ottanut hänet siksi silmätikukseen. Teettää siskollani rukousten lukemista ja muuta, koska tietää, että se ärsyttää. Minusta tämä ei kuulosta edes yhtään oudolta.

        Eihän se tule kuuloonkaan, että konfirmaatio jätettäisiin väliin. Sehän on suvulle henki ja elämä - ei siksi, että oltaisiin uskossa, vaan jotta oltaisiin niin kuin muutkin. Äitimme on vapaamielisempi, ja olisi sallinut siskoni olla menemättä, mutta isämme ja hänen sukunsa vaativat rippikoulua ehdottomasti. Minun kirkostaeroamisenikin oli joillekin melkoinen järkytys. Ja minuahan se nauratti.

        "Rippikoulun käy vähän alle 90% ikäluokasta"

        Hmm. Luulen, että kotipaikkakunnallani ainakin 95 prosenttia käy riparin. En tunne ketään, joka olisi valinnut protuleirin.


      • starets
        Yoldia kirjoitti:

        "Laskisin kirkkoon menemisen mutta istumaan jäämisen jonkinlaiseksi protestiksi."

        Tavallaan se olisikin sitä. Haluan osoittaa, että en ala pokkuroimaan minkään mielikuvitusjumalan edessä, vaikka yleinen mielipide sitä vaatisi. Kuitenkin protestointini on aika hillittyä, eikä sen pitäisi loukata ketään (liikaa).

        "Entä jos ehdotat siskollesi ettei osallistu? Jos asia ei oikeasti kiinnosta tippaakaan, niin eikö silloin voisi todeta että rippikouluun ei sitten mennä?"

        Kyllähän hän sitä yritti, mutta Suomen lain mukaanhan 15-vuotiaalla ei ole uskonnonvapautta. Vanhempani siis pakottivat siskoni rippikouluun, "koska se on aina käyty". Sisko käy sen pitkin hampain kuten minäkin aikoinani.

        Jokaisen polvi notkahtaa, Hänen edessään-uskot tai et.


    • Veli

      En ole kuulunut kirkkoon enää pariin vuoteen. Tänä kesänä olisi kuitenkin edessä pikkusisaren konfirmaatio, ja kaipa minunkin täytyy kirkkoon mennä?
      Miksi? Ei sinne ole kenenkään pakko mennä.

      Onko mielestänne etikettivirhe, jollen nouse seisomaan muiden mukana?
      Ei ole, en minäkään noussut seisomaan jäähallissa, kun jokerit sattui maalin tekemään. (Muut näytti nousevan)

      Mielestäni kuulumattomuuteni mainittuun uskontokuntaan vapauttaa minut noudattamasta sen rituaaleja?
      Usko jo, ei sinne ole pakko mennä

      Olen vain paikalla seuraamassa tilaisuutta ikään kuin turistina?
      Turistina olo on mukavaa. Mene silloin sellaisiin paikkoihin jossa viihdyt

      Voinko siis istua kun muut seisovat? (Seisaaltaanhan kristityt osoittavat kunniaa jumalalleen, mutta enhän minä voi "kunnioittaa" ukkelia, johon en edes usko. Sellainen toiminta vaikuttaa lähinnä pelleilyltä.)?
      Ehkä sinun pitää itse päättää seisotko vai istutko. Tosin luulen ettei sinun "pokka" siihen riitä

      • ioni

        >Mielestäni kuulumattomuuteni mainittuun >uskontokuntaan vapauttaa minut
        >noudattamasta sen rituaaleja?

        Jos tarkkoja ollaan, edes kuuluminen johonkin uskontokuntaan ei anna kenellekään määrätä mitä sinun pitää tehdä.Kirkkoon kuuluminen ei esim. tee sinusta kirkon määräysvallan alaista.

        Eri asia jos käyttäydyt häiritsevästi, mutta silloinki asia riippuu mitä teet ei siitä oletko jonkin ryhmän jäsen vai et.


    • kommentti

      On etikettivirhe käyttäytyä mielenosoituksellisesti toisin, suorastaan kakaramaista. Jos asia on sinulle noin tärkeä, niin pysy poissa, se on paljon rehellisempää.

      Sisaresi tulisi puhua rippipappinsa kanssa tilanteestaan, eihän tuossa ole järjen häivää.

      Vertauksesi muslimitemppeliin ontuu, siellä et ole rukoilijoiden keskellä pomppimassa, vaan vierailijoille varatussa tilassa. Ilman "tapoja" et pääse edes sisään.

      Vaikka olisi miten "ukkelit hukassa", niin toisten kunnioittaminen on myönteinen asia.

    • jos

      jos olisin kutsuttu presidentinlinnaan tai kuninkaalliselle vastaanotolle, en arvostaisi kumpaakaan institutiota, mutta haluaisin silti osallistua koska en halua loukata kutsujaa (sinä sisartasi) niin olisikoi minun tervehdittävä presidenttiä, niiattava/kumarrettava hoviniiaus/hovikumarrus kuninkaallisen edessä tervehdittäessä?

      on kohteliasta noudattaa tapaa. tervehtiä, kun on sen aika ja nousta seisomaan kun on sen aika.

      mutta älä osallistu uskontunnustukseen, älä yhteisrukouksiin äläkä mene ehtoolliselle vaikka oletkin sen pakollisen rippikoulun joskus käynyt.

      • ioni

        Jos saan kutsun linnaan kättelen reilusti presidenttiä ja käyttäydyn kohteliaasti. Mutta mitään en rupea kumartelemaan. Tämä siitäkin huolimatta että arvosta ao.instituutiota.


    • Uskis

      Kyllä voit mun puolestani jatkaa pelleilyäsi.

      • Yoldia

        että minä näen asian niin päin, että juuri kaikki jumalanpalvelukset, rippikoulut ja konfirmaatiot ovat pelleilyä. Vieläpä pelleilyä, johon tuhlataan vuosittain miljoonia (miljardeja?) euroja, minunkin rahaani. Kuten nimimerkki Rippipapille sanoin, voin kyllä seurata niitä hassuja rituaaleja, mutta todella vain seurata. Eikö muidenkin ihmisten pitäisi kunnioittaa minun maailmankatsomustani ja sitä, että olen paikalla vain sisareni tukena?

        Toisaalta, nimimerkkisi ja kommenttisi perusteella ainakaan tietyltä kansanosalta on turha pyytää kunnioitusta omaa maailmankatsomustaan kohtaan...


      • evl
        Yoldia kirjoitti:

        että minä näen asian niin päin, että juuri kaikki jumalanpalvelukset, rippikoulut ja konfirmaatiot ovat pelleilyä. Vieläpä pelleilyä, johon tuhlataan vuosittain miljoonia (miljardeja?) euroja, minunkin rahaani. Kuten nimimerkki Rippipapille sanoin, voin kyllä seurata niitä hassuja rituaaleja, mutta todella vain seurata. Eikö muidenkin ihmisten pitäisi kunnioittaa minun maailmankatsomustani ja sitä, että olen paikalla vain sisareni tukena?

        Toisaalta, nimimerkkisi ja kommenttisi perusteella ainakaan tietyltä kansanosalta on turha pyytää kunnioitusta omaa maailmankatsomustaan kohtaan...

        Pelleilyä nämä varmasti sinulle ovat, mutta eivät kaikille toisille! Kirkossa olet kirkon seinien sisäpuolella. Siellä sinun on otettava huomioon uskonnollisen yhteisön tunteet. Kirkon ulkopuolella hekin varmasti pyrkivät ottamaan huomioon sinun tunteesi. Mutta et voi mennä yksin monisataapäisen seurakunnan eteen konfirmaatiojumalanpalvelukseen ja ryhtyä vaatimaan huomiota omalle (siinä tilanteessa) poikkeavalle katsomustavallesi. Tilanne pitää ottaa huomioon. Omat arvoni eivät aina ole ainoat kunnioitettavat. Kaduilla, toreilla, jne. noudatetaan yleisiä käyttäytymisnormeja; kirkoissa, puoluekokouksissa, aatteellisissa yhdistyksissä jne. omia. Vierailijat kunnioittakoot näitä tai sitten pysykööt poissa.


      • kommentti
        Yoldia kirjoitti:

        että minä näen asian niin päin, että juuri kaikki jumalanpalvelukset, rippikoulut ja konfirmaatiot ovat pelleilyä. Vieläpä pelleilyä, johon tuhlataan vuosittain miljoonia (miljardeja?) euroja, minunkin rahaani. Kuten nimimerkki Rippipapille sanoin, voin kyllä seurata niitä hassuja rituaaleja, mutta todella vain seurata. Eikö muidenkin ihmisten pitäisi kunnioittaa minun maailmankatsomustani ja sitä, että olen paikalla vain sisareni tukena?

        Toisaalta, nimimerkkisi ja kommenttisi perusteella ainakaan tietyltä kansanosalta on turha pyytää kunnioitusta omaa maailmankatsomustaan kohtaan...

        Olet sinä aika keskenkasvuinen ajatustavoiltasi. Jos sinun ja sisaresi ajatusmaailma olisi selkeästi ja kypsästi kehittynyt, ei tällainen riekkuminen olisi lainkaan tarpeen. Mutta jos valitset sosiaalisen paineen herraksesi, niin omahan on valintasi, mutta sitten suu pienemmälle!

        Minkä ihmeen takia sinun pitäisi mennä mielenosoituksellisesti vaatimaan omalle ajatuskannallesi huomiota uskonnolliseen yhteisöön, kun voit pysyä poissakin? Peili käteen ja kasva aikuiseksi edes jossain vaiheessa elämääsi!


      • Yoldia
        kommentti kirjoitti:

        Olet sinä aika keskenkasvuinen ajatustavoiltasi. Jos sinun ja sisaresi ajatusmaailma olisi selkeästi ja kypsästi kehittynyt, ei tällainen riekkuminen olisi lainkaan tarpeen. Mutta jos valitset sosiaalisen paineen herraksesi, niin omahan on valintasi, mutta sitten suu pienemmälle!

        Minkä ihmeen takia sinun pitäisi mennä mielenosoituksellisesti vaatimaan omalle ajatuskannallesi huomiota uskonnolliseen yhteisöön, kun voit pysyä poissakin? Peili käteen ja kasva aikuiseksi edes jossain vaiheessa elämääsi!

        Mitä keskenkasvuista ajatuksissani on? Itse asiassa kysyin alunperin selkeästi ihmisten mielipidettä siitä, miten ulkopuolisen ihmisen pitäisi käyttäytyä, jos hän seuraa uskonnollista seremoniaa. Pitääkö "leikkiä mukana", vai voiko vain olla.

        "Minkä ihmeen takia sinun pitäisi mennä mielenosoituksellisesti vaatimaan omalle ajatuskannallesi huomiota uskonnolliseen yhteisöön--"

        Mistä sinä tuollaista sait päähäsi? En mene kirkkoon vaatimaan mitään oikeuksia, mutta mielestäni minun ei ole pakko osallistua uskonnollisiin seremonioihin, vaikka olisin niitä seuraamassa? En toki aio mennä sinne banderollien kanssa. Keskustelulle uskonnon järkevyydestä on paikkansa muualla, kuin kirkon järjestämässä tilaisuudessa, sehän on selvä. Mielestäni kirkkoväellä ei kuitenkaan ole mitään syytä ottaa nokkiinsa, vaikken heidän leikkiinsä mukaan lähdekään.


      • Yoldia
        evl kirjoitti:

        Pelleilyä nämä varmasti sinulle ovat, mutta eivät kaikille toisille! Kirkossa olet kirkon seinien sisäpuolella. Siellä sinun on otettava huomioon uskonnollisen yhteisön tunteet. Kirkon ulkopuolella hekin varmasti pyrkivät ottamaan huomioon sinun tunteesi. Mutta et voi mennä yksin monisataapäisen seurakunnan eteen konfirmaatiojumalanpalvelukseen ja ryhtyä vaatimaan huomiota omalle (siinä tilanteessa) poikkeavalle katsomustavallesi. Tilanne pitää ottaa huomioon. Omat arvoni eivät aina ole ainoat kunnioitettavat. Kaduilla, toreilla, jne. noudatetaan yleisiä käyttäytymisnormeja; kirkoissa, puoluekokouksissa, aatteellisissa yhdistyksissä jne. omia. Vierailijat kunnioittakoot näitä tai sitten pysykööt poissa.

        "Mutta et voi mennä yksin monisataapäisen seurakunnan eteen konfirmaatiojumalanpalvelukseen ja ryhtyä vaatimaan huomiota omalle (siinä tilanteessa) poikkeavalle katsomustavallesi."

        En vaadikaan huomiota, päin vastoin. Mutta en ala näytellä heille olevani mitään muuta kuin olen. En ole kristitty, olen siellä vain heidän vieraanaan.

        Mitä on "kirkossa noudatettavat yleiset käyttäytymisnormit"? Eikö se ole ihan hyvää käytöstä, että istuu hiljaa ja seuraa tapahtumia?


      • evl
        Yoldia kirjoitti:

        "Mutta et voi mennä yksin monisataapäisen seurakunnan eteen konfirmaatiojumalanpalvelukseen ja ryhtyä vaatimaan huomiota omalle (siinä tilanteessa) poikkeavalle katsomustavallesi."

        En vaadikaan huomiota, päin vastoin. Mutta en ala näytellä heille olevani mitään muuta kuin olen. En ole kristitty, olen siellä vain heidän vieraanaan.

        Mitä on "kirkossa noudatettavat yleiset käyttäytymisnormit"? Eikö se ole ihan hyvää käytöstä, että istuu hiljaa ja seuraa tapahtumia?

        Joo, kyllä se minusta on ihan hyvää käytöstä. Itse en kyllä silloin menisi välttämättä etupenkkiin, vaan toimisin kuten ylläolevassa viestissäni (vaihtelua) sanoin.

        Sinä voit kyllä halutessasi mennä eteenkin, ei se mitään järisyttävää nykyään ole, jos istutaan tai seistään koko toimitus läpi.


      • kommentti
        Yoldia kirjoitti:

        Mitä keskenkasvuista ajatuksissani on? Itse asiassa kysyin alunperin selkeästi ihmisten mielipidettä siitä, miten ulkopuolisen ihmisen pitäisi käyttäytyä, jos hän seuraa uskonnollista seremoniaa. Pitääkö "leikkiä mukana", vai voiko vain olla.

        "Minkä ihmeen takia sinun pitäisi mennä mielenosoituksellisesti vaatimaan omalle ajatuskannallesi huomiota uskonnolliseen yhteisöön--"

        Mistä sinä tuollaista sait päähäsi? En mene kirkkoon vaatimaan mitään oikeuksia, mutta mielestäni minun ei ole pakko osallistua uskonnollisiin seremonioihin, vaikka olisin niitä seuraamassa? En toki aio mennä sinne banderollien kanssa. Keskustelulle uskonnon järkevyydestä on paikkansa muualla, kuin kirkon järjestämässä tilaisuudessa, sehän on selvä. Mielestäni kirkkoväellä ei kuitenkaan ole mitään syytä ottaa nokkiinsa, vaikken heidän leikkiinsä mukaan lähdekään.

        Keskenkasvuista on tuo pohjaton ivallisuus ja arvostuksen puute. Tee niinkuin haluaisit itsellesi tehtävän!

        Kyllä sinä tuolla ylempänä nimenomaan vaadit muun kirkkokansan kunnioitusta näkemyksellesi. Forum on väärä.

        Toki voit olla "osallistumatta pelleilyyn" kuten arvostavasti sanot, mutta fiksuna ihmisenä pysyttelet silloin sivussa huomiota herättämättä. Toimi samoin kuin vaikkapa moskeijassa tai juutalaisessa temppelissä. Arvosta itseäsi, anna arvo muillekin.

        Asenteestasi vain paistaa läpi niin selvä protestoinnin halu, että taidan hiukan epäillä onko sinulla kanttia korrektiin käytökseen.

        Vielä kerran: sisaresi ja sinun pitäisi ottaa asia esiin rippipapin kanssa ja ottaa sen jälkeen vanhemmat mukaan keskusteluun. Ei ole kertakaikkiaan mitään järkeä ehtoolliselle menossa tuossa mielentilassa, varsinkin kun "tukija" eli sinä on yhtä vihamielinen. "Syödä ja juoda tuomiokseen" tarkoittaa tässä kohtaa sitä, että ainakaan ihmisen psyykelle ei moinen ole hyväksi.


      • yoldia
        kommentti kirjoitti:

        Keskenkasvuista on tuo pohjaton ivallisuus ja arvostuksen puute. Tee niinkuin haluaisit itsellesi tehtävän!

        Kyllä sinä tuolla ylempänä nimenomaan vaadit muun kirkkokansan kunnioitusta näkemyksellesi. Forum on väärä.

        Toki voit olla "osallistumatta pelleilyyn" kuten arvostavasti sanot, mutta fiksuna ihmisenä pysyttelet silloin sivussa huomiota herättämättä. Toimi samoin kuin vaikkapa moskeijassa tai juutalaisessa temppelissä. Arvosta itseäsi, anna arvo muillekin.

        Asenteestasi vain paistaa läpi niin selvä protestoinnin halu, että taidan hiukan epäillä onko sinulla kanttia korrektiin käytökseen.

        Vielä kerran: sisaresi ja sinun pitäisi ottaa asia esiin rippipapin kanssa ja ottaa sen jälkeen vanhemmat mukaan keskusteluun. Ei ole kertakaikkiaan mitään järkeä ehtoolliselle menossa tuossa mielentilassa, varsinkin kun "tukija" eli sinä on yhtä vihamielinen. "Syödä ja juoda tuomiokseen" tarkoittaa tässä kohtaa sitä, että ainakaan ihmisen psyykelle ei moinen ole hyväksi.

        Hmm, on totta, että suhtautumiseni kristinuskon, tai yleensä vastaavan uskonnon harjoittamiseen on aika arvosteleva. Jumalanpalvelus on tosiaan aikamoista teatteria, komeaa ulospäin, mutta monien kohdalla tyhjää sisältä. Ehkä halveksun eniten sitä ihmisten tekopyhyyttä. Mutta siitä ei tässä keskustelussa alunperin ollut kyse, vaikka sille puolelle lipsuttiin. Protestoin kyllä uskontoa vastaan, vaikka juuri tällaisilla foorumeilla, mutta en tietenkään tee sitä kirkkokansan keskuudessa. Mielestäni ei ole protestointia, tai edes provosoivaa käytöstä, jos ei noudata uskonnollisia riittejä vaikka muut ympärillä noudattavat.

        Kuten sanoin, pappi tietää kyllä, ettei sisartani voisi rippikoulu vähempää kiinnostaa. Se taas ei voisi pappia vähempää kiinnostaa. Siskoni kohdalla konfirmaatiossa ei ole kyse mistään "uskon vahvistamisesta", vaan näytelmästä, joka suoritetaan sukulaisten ja vähän muidenkin mielenrauhan vuoksi. Uskoisin, että valtaosa suomalaisista kuuluu kirkkoon vain näön vuoksi, joten tällaiset puheet tuskin järkyttävät ketään.


      • evl
        yoldia kirjoitti:

        Hmm, on totta, että suhtautumiseni kristinuskon, tai yleensä vastaavan uskonnon harjoittamiseen on aika arvosteleva. Jumalanpalvelus on tosiaan aikamoista teatteria, komeaa ulospäin, mutta monien kohdalla tyhjää sisältä. Ehkä halveksun eniten sitä ihmisten tekopyhyyttä. Mutta siitä ei tässä keskustelussa alunperin ollut kyse, vaikka sille puolelle lipsuttiin. Protestoin kyllä uskontoa vastaan, vaikka juuri tällaisilla foorumeilla, mutta en tietenkään tee sitä kirkkokansan keskuudessa. Mielestäni ei ole protestointia, tai edes provosoivaa käytöstä, jos ei noudata uskonnollisia riittejä vaikka muut ympärillä noudattavat.

        Kuten sanoin, pappi tietää kyllä, ettei sisartani voisi rippikoulu vähempää kiinnostaa. Se taas ei voisi pappia vähempää kiinnostaa. Siskoni kohdalla konfirmaatiossa ei ole kyse mistään "uskon vahvistamisesta", vaan näytelmästä, joka suoritetaan sukulaisten ja vähän muidenkin mielenrauhan vuoksi. Uskoisin, että valtaosa suomalaisista kuuluu kirkkoon vain näön vuoksi, joten tällaiset puheet tuskin järkyttävät ketään.

        Ymmärrän itse niin, että uskon intensiteetti vaihtelee eri aikoina ja ikäkausina. Jos uskosta annetaan se kuva, että sen pitäisi olla joka hetki voimakkaan intensiivistä, niin silloin mielestäni puhutaan elämää ja todellisuutta vastaan.

        Yleensä vaikutan tavalliselta ihmiseltä, olen sitten uskovainen tai en. Toisinaan usko minussa aktivoituu ja pohdin asioita normaalia enemmän. Jokin tapahtuma tai asia vaikuttaa minuun niin, että uskonnollisuuteni taso nousee palatakseen taas normaaliin, olen sitten uskovainen tai en. Ja joskus usko valtaa minut niin, että saatan puhjeta kyyneliin, lähes tiedän, että Jumala on ja johdattaa. Sellaisella hetkellä saatan jopa harkita kirkkoon liittymistä, jos en siihen vielä kuulu tai jos olen aikanaan tullut eronneeksi.

        On siis erittäin vaikeaa sanoa mitään lopullista ihmisten, suomalaisten, uskosta. Teemme päätelmämme omien ulkoisten havaintojemme ja tuntemiemme ihmisten perusteella. Pitäisi oikeastaan tietää ihmisen koko elämänkaari varsin yksityiskohtaisesti (myös sisimmät ajatukset), jotta voisi jotain sanoa.

        Ihmisen oma ilmoitus uskostaan kertookin sitten jo enemmän. Se perustuu hänen siihenastiseen elämään ja senhetkiseen tilanteeseen. Mitä nuorempi ihminen on kyseessä, sen epävarmempi hänen omakaan näkemyksensä toistaiseksi vielä on (siis altis muutoksille). Ja muutoksia suhtautumisessa uskoon voi tapahtua vielä aivan elämänkaaren lopullakin. Sen tähden on mielestäni tärkeää, että annetaan jonkinlainen uskontorauha eikä lausuta liian pikaisia tuomioita. Jos nyt konfirmaatiojumalanpalveluksessa näyttää siltä, että ihmiset ovat ulkokultaisia eivätkä innokkaasti asiassa mukana, se ei kuitenkaan ole heidän uskonnollisen elämänsä koko saldo. Uskoon kuuluvat epäilyt ja epävarmuus. Niistä vapaata uskoa ei olekaan. Jos joku sellaista väittää, hän valehtelee.


      • Jori Mäntysalo
        evl kirjoitti:

        Ymmärrän itse niin, että uskon intensiteetti vaihtelee eri aikoina ja ikäkausina. Jos uskosta annetaan se kuva, että sen pitäisi olla joka hetki voimakkaan intensiivistä, niin silloin mielestäni puhutaan elämää ja todellisuutta vastaan.

        Yleensä vaikutan tavalliselta ihmiseltä, olen sitten uskovainen tai en. Toisinaan usko minussa aktivoituu ja pohdin asioita normaalia enemmän. Jokin tapahtuma tai asia vaikuttaa minuun niin, että uskonnollisuuteni taso nousee palatakseen taas normaaliin, olen sitten uskovainen tai en. Ja joskus usko valtaa minut niin, että saatan puhjeta kyyneliin, lähes tiedän, että Jumala on ja johdattaa. Sellaisella hetkellä saatan jopa harkita kirkkoon liittymistä, jos en siihen vielä kuulu tai jos olen aikanaan tullut eronneeksi.

        On siis erittäin vaikeaa sanoa mitään lopullista ihmisten, suomalaisten, uskosta. Teemme päätelmämme omien ulkoisten havaintojemme ja tuntemiemme ihmisten perusteella. Pitäisi oikeastaan tietää ihmisen koko elämänkaari varsin yksityiskohtaisesti (myös sisimmät ajatukset), jotta voisi jotain sanoa.

        Ihmisen oma ilmoitus uskostaan kertookin sitten jo enemmän. Se perustuu hänen siihenastiseen elämään ja senhetkiseen tilanteeseen. Mitä nuorempi ihminen on kyseessä, sen epävarmempi hänen omakaan näkemyksensä toistaiseksi vielä on (siis altis muutoksille). Ja muutoksia suhtautumisessa uskoon voi tapahtua vielä aivan elämänkaaren lopullakin. Sen tähden on mielestäni tärkeää, että annetaan jonkinlainen uskontorauha eikä lausuta liian pikaisia tuomioita. Jos nyt konfirmaatiojumalanpalveluksessa näyttää siltä, että ihmiset ovat ulkokultaisia eivätkä innokkaasti asiassa mukana, se ei kuitenkaan ole heidän uskonnollisen elämänsä koko saldo. Uskoon kuuluvat epäilyt ja epävarmuus. Niistä vapaata uskoa ei olekaan. Jos joku sellaista väittää, hän valehtelee.

        Evl kirjoitti: "Uskoon kuuluvat epäilyt ja epävarmuus. Niistä vapaata uskoa ei olekaan. Jos joku sellaista väittää, hän valehtelee."

        Millä aikajänteellä asiaa ajattelet? Eiköhän esim. WTC:n torneihin koneensa ohjanneilla muslimeilla ollut melkoisen vankkumaton usko. Toki positiivisempiakin esimerkkejä tuollaisesta uskosta on.


      • kommentti
        evl kirjoitti:

        Ymmärrän itse niin, että uskon intensiteetti vaihtelee eri aikoina ja ikäkausina. Jos uskosta annetaan se kuva, että sen pitäisi olla joka hetki voimakkaan intensiivistä, niin silloin mielestäni puhutaan elämää ja todellisuutta vastaan.

        Yleensä vaikutan tavalliselta ihmiseltä, olen sitten uskovainen tai en. Toisinaan usko minussa aktivoituu ja pohdin asioita normaalia enemmän. Jokin tapahtuma tai asia vaikuttaa minuun niin, että uskonnollisuuteni taso nousee palatakseen taas normaaliin, olen sitten uskovainen tai en. Ja joskus usko valtaa minut niin, että saatan puhjeta kyyneliin, lähes tiedän, että Jumala on ja johdattaa. Sellaisella hetkellä saatan jopa harkita kirkkoon liittymistä, jos en siihen vielä kuulu tai jos olen aikanaan tullut eronneeksi.

        On siis erittäin vaikeaa sanoa mitään lopullista ihmisten, suomalaisten, uskosta. Teemme päätelmämme omien ulkoisten havaintojemme ja tuntemiemme ihmisten perusteella. Pitäisi oikeastaan tietää ihmisen koko elämänkaari varsin yksityiskohtaisesti (myös sisimmät ajatukset), jotta voisi jotain sanoa.

        Ihmisen oma ilmoitus uskostaan kertookin sitten jo enemmän. Se perustuu hänen siihenastiseen elämään ja senhetkiseen tilanteeseen. Mitä nuorempi ihminen on kyseessä, sen epävarmempi hänen omakaan näkemyksensä toistaiseksi vielä on (siis altis muutoksille). Ja muutoksia suhtautumisessa uskoon voi tapahtua vielä aivan elämänkaaren lopullakin. Sen tähden on mielestäni tärkeää, että annetaan jonkinlainen uskontorauha eikä lausuta liian pikaisia tuomioita. Jos nyt konfirmaatiojumalanpalveluksessa näyttää siltä, että ihmiset ovat ulkokultaisia eivätkä innokkaasti asiassa mukana, se ei kuitenkaan ole heidän uskonnollisen elämänsä koko saldo. Uskoon kuuluvat epäilyt ja epävarmuus. Niistä vapaata uskoa ei olekaan. Jos joku sellaista väittää, hän valehtelee.

        Nuoruuden ehdottomuus ei tosiaankaan ole ihmisen tarinan koko kuva! Suomessa hengellinen keskustelu ei ole mitään jokapäiväistä ruisleipää; monet katsovat asian niin yksityiseksi, ettei asioista puhuta eikä oikein osatakaan. Tässä kohtaa nuorten kannattaa olla rohkeita, koska kyseenalaistaa saa ja pitääkin. Siltoja ei kannata kuitenkaan polttaa, ei omaan itseensä eikä muihin.

        Edelleenkin kehottaisin Yoldiaa sisarineen puhumaan rippipapin kanssa - vaikea uskoa, että pappi ei todellakaan ole kiinnostunut keskustelusta! Välinpitämätön pappi on tehnyt väärän ammatinvalinnan.

        Ellei vanhempien kanssa saa keskustelua (huom. keskustelua, ei sotaa!) aikaan tästä, niin eipä taida saada mistään muustakaan...


      • Jori Mäntysalo
        yoldia kirjoitti:

        Hmm, on totta, että suhtautumiseni kristinuskon, tai yleensä vastaavan uskonnon harjoittamiseen on aika arvosteleva. Jumalanpalvelus on tosiaan aikamoista teatteria, komeaa ulospäin, mutta monien kohdalla tyhjää sisältä. Ehkä halveksun eniten sitä ihmisten tekopyhyyttä. Mutta siitä ei tässä keskustelussa alunperin ollut kyse, vaikka sille puolelle lipsuttiin. Protestoin kyllä uskontoa vastaan, vaikka juuri tällaisilla foorumeilla, mutta en tietenkään tee sitä kirkkokansan keskuudessa. Mielestäni ei ole protestointia, tai edes provosoivaa käytöstä, jos ei noudata uskonnollisia riittejä vaikka muut ympärillä noudattavat.

        Kuten sanoin, pappi tietää kyllä, ettei sisartani voisi rippikoulu vähempää kiinnostaa. Se taas ei voisi pappia vähempää kiinnostaa. Siskoni kohdalla konfirmaatiossa ei ole kyse mistään "uskon vahvistamisesta", vaan näytelmästä, joka suoritetaan sukulaisten ja vähän muidenkin mielenrauhan vuoksi. Uskoisin, että valtaosa suomalaisista kuuluu kirkkoon vain näön vuoksi, joten tällaiset puheet tuskin järkyttävät ketään.

        "Kuten sanoin, pappi tietää kyllä, ettei sisartani voisi rippikoulu vähempää kiinnostaa. Se taas ei voisi pappia vähempää kiinnostaa."

        Tuollainen papin käytös on tietenkin halveksittavaa. Toisaalta syytös tuollaisesta on niin voimakas, että on syytä olla varovainen tuomitessaan.

        Onko siskosi suoraan sanonut, että vanhemmat pakottivat hänet? Entä jos pappi kuvittelee (ehkä tahattomasti), että siskosi on tullut kiusaamaan häntä ihan tahallaan.

        Minulla on vielä (lapsenomainen?) usko siihen, että oman vakaumuksen selkeä esilletuonti saa jonkinlaista arvostusta. Mitä sukulaiset sanovat, jos sanoo että ei halua kuulua kirkkoon koska ei usko kirkon oppiin eikä aio valehdella? Eikö sentään löydy edes muutama, joka vielä ymmärtää tuollaisen kommentin? Mitä sanoisi isänne, jos asian ilmaisisi juuri noilla sanoilla? Käskisi valehtelemaan, ettei mene maine suvun keskuudessa?


      • kommentti
        Jori Mäntysalo kirjoitti:

        Evl kirjoitti: "Uskoon kuuluvat epäilyt ja epävarmuus. Niistä vapaata uskoa ei olekaan. Jos joku sellaista väittää, hän valehtelee."

        Millä aikajänteellä asiaa ajattelet? Eiköhän esim. WTC:n torneihin koneensa ohjanneilla muslimeilla ollut melkoisen vankkumaton usko. Toki positiivisempiakin esimerkkejä tuollaisesta uskosta on.

        Fundamentalismi tuottaa aina rumaa jälkeä, olkoon sitten kyseessä uskonto, urheilu tai politiikka.


      • evl
        Jori Mäntysalo kirjoitti:

        Evl kirjoitti: "Uskoon kuuluvat epäilyt ja epävarmuus. Niistä vapaata uskoa ei olekaan. Jos joku sellaista väittää, hän valehtelee."

        Millä aikajänteellä asiaa ajattelet? Eiköhän esim. WTC:n torneihin koneensa ohjanneilla muslimeilla ollut melkoisen vankkumaton usko. Toki positiivisempiakin esimerkkejä tuollaisesta uskosta on.

        En nyt välittäisi ajatella asiaa ääri-islamilaisten terroristien kannalta, joiden toiminnan normaali harras Islam-uskovakin torjuu!


      • Jori Mäntysalo
        evl kirjoitti:

        En nyt välittäisi ajatella asiaa ääri-islamilaisten terroristien kannalta, joiden toiminnan normaali harras Islam-uskovakin torjuu!

        Tiedän kyllä että vaaralliset fundamentalistit ovat myös islamilaisten piirissä pieni vähemmistö. Mutta joka tapauksessa tuo "joka muuta väittää, valehtelee" on väärässä. On olemassa ihmisiä, jotka ovat uskostaan todella varmoja ilman mitään epäilyksiä.


      • evl
        Jori Mäntysalo kirjoitti:

        Tiedän kyllä että vaaralliset fundamentalistit ovat myös islamilaisten piirissä pieni vähemmistö. Mutta joka tapauksessa tuo "joka muuta väittää, valehtelee" on väärässä. On olemassa ihmisiä, jotka ovat uskostaan todella varmoja ilman mitään epäilyksiä.

        Ok, myönnän. Mutta rikollisuus ja uskonnollisuus on sentään kai vielä eri asioita?

        Uskontojen tehtävä on opettaa tervettä uskoa. Itse luen täydellisen 100% varmuuden uskon asioissa lähes sairaudeksi, huolestuttavaksi kuitenkin. Onhan se nyt selvä, että uskoon kuuluvat epäilykset ja epävarmuus. Monesti uskovat kyllä esiintyvät hyvin varmoina ulospäin. Mitä pienempi lahko tai suuntaus, sen suurempi varmuus. He ilmeisesti ajattelevat, että se on näin vakuuttavampaa. Itse kyllä koen toisin. Mahdollisimman suuri varmuus tekee ainakin minut hieman epäileväksi: "Mitäköhän tuo pyrkii peittelemään, kun noin kiiltävän sileästi esiintyy?"


      • Jori Mäntysalo
        evl kirjoitti:

        Ok, myönnän. Mutta rikollisuus ja uskonnollisuus on sentään kai vielä eri asioita?

        Uskontojen tehtävä on opettaa tervettä uskoa. Itse luen täydellisen 100% varmuuden uskon asioissa lähes sairaudeksi, huolestuttavaksi kuitenkin. Onhan se nyt selvä, että uskoon kuuluvat epäilykset ja epävarmuus. Monesti uskovat kyllä esiintyvät hyvin varmoina ulospäin. Mitä pienempi lahko tai suuntaus, sen suurempi varmuus. He ilmeisesti ajattelevat, että se on näin vakuuttavampaa. Itse kyllä koen toisin. Mahdollisimman suuri varmuus tekee ainakin minut hieman epäileväksi: "Mitäköhän tuo pyrkii peittelemään, kun noin kiiltävän sileästi esiintyy?"

        Olen pitkälti samaa mieltä. Huuhaakauppias sanoo että asia on näin, tiedemies että "viimeisimpien tutkimusten nojalla näyttäisi siltä, että ilmeisesti asia on näin, mutta jatkotutkimukset ovat vielä tarpeen..."

        Toisaalta jotkut asiat ovat kyllä aivan päivänselviä mutta ne kiistetään silti. Esim. revisionistit kiistävät juutalaisten kansanmurhan Natsi-Saksassa, mutta ei oikealla historioitsijalla ole silti velvollisuutta selittää että "näyttäisi siltä että useissa tuhoamisleireissä...mutta jatkotutkimuksia...". Uskonnon suhteen esim. evoluutiota kritisoivat kreationistit lasken samanlaiseksi ryhmäksi kuin revisionistit. (Tämän tarkoitus ei ole rinnastaa ryhmiä muutoin kuin suhteessa ns. tieteen valtavirtaan.)


      • evl
        Jori Mäntysalo kirjoitti:

        Olen pitkälti samaa mieltä. Huuhaakauppias sanoo että asia on näin, tiedemies että "viimeisimpien tutkimusten nojalla näyttäisi siltä, että ilmeisesti asia on näin, mutta jatkotutkimukset ovat vielä tarpeen..."

        Toisaalta jotkut asiat ovat kyllä aivan päivänselviä mutta ne kiistetään silti. Esim. revisionistit kiistävät juutalaisten kansanmurhan Natsi-Saksassa, mutta ei oikealla historioitsijalla ole silti velvollisuutta selittää että "näyttäisi siltä että useissa tuhoamisleireissä...mutta jatkotutkimuksia...". Uskonnon suhteen esim. evoluutiota kritisoivat kreationistit lasken samanlaiseksi ryhmäksi kuin revisionistit. (Tämän tarkoitus ei ole rinnastaa ryhmiä muutoin kuin suhteessa ns. tieteen valtavirtaan.)

        Joo, minusta ei ole mitään syytä kiistää tieteen viimeisiä saavutuksia. Ne edustavat varminta olemassa olevaa tietoa asioista. Itse olen koittanut täällä esittää sitä, mikä mm. useimmille teologeille on päivän selvää, että usko ja tieto ovat eri asioita. Usko ei edes jatka siitä, mihin tiede päättyy niin, että tiede lopulta tiedon lisääntyessä "söisi uskon". Ei näin, vaan usko ja tieto ovat eri kanavilla kokonaan. Ne eivät kulje peräkkäin, vaan rinnakkain. Tiede ymmärtää maailmaa, antaa faktoja, kertoo kuinka asiat ovat. Usko tulkitsee maailmaa. Antaa merkityksiä, päämääriä, perspektiivejä, arvoja, näkyjä niin menneeseen kuin tulevaankin, usko kokonaistaa (=antaa kokonaistulkinnan) monesti niin pirstaleiseen maailmaamme.


      • ioni
        evl kirjoitti:

        Pelleilyä nämä varmasti sinulle ovat, mutta eivät kaikille toisille! Kirkossa olet kirkon seinien sisäpuolella. Siellä sinun on otettava huomioon uskonnollisen yhteisön tunteet. Kirkon ulkopuolella hekin varmasti pyrkivät ottamaan huomioon sinun tunteesi. Mutta et voi mennä yksin monisataapäisen seurakunnan eteen konfirmaatiojumalanpalvelukseen ja ryhtyä vaatimaan huomiota omalle (siinä tilanteessa) poikkeavalle katsomustavallesi. Tilanne pitää ottaa huomioon. Omat arvoni eivät aina ole ainoat kunnioitettavat. Kaduilla, toreilla, jne. noudatetaan yleisiä käyttäytymisnormeja; kirkoissa, puoluekokouksissa, aatteellisissa yhdistyksissä jne. omia. Vierailijat kunnioittakoot näitä tai sitten pysykööt poissa.

        Tarkoitatko tuolla "maassa maan tavalla" sitä ettei kirkkoon kuulumattomat ole yhteiskunnan täysvaltaisia jäseniä?


      • ioni
        kommentti kirjoitti:

        Keskenkasvuista on tuo pohjaton ivallisuus ja arvostuksen puute. Tee niinkuin haluaisit itsellesi tehtävän!

        Kyllä sinä tuolla ylempänä nimenomaan vaadit muun kirkkokansan kunnioitusta näkemyksellesi. Forum on väärä.

        Toki voit olla "osallistumatta pelleilyyn" kuten arvostavasti sanot, mutta fiksuna ihmisenä pysyttelet silloin sivussa huomiota herättämättä. Toimi samoin kuin vaikkapa moskeijassa tai juutalaisessa temppelissä. Arvosta itseäsi, anna arvo muillekin.

        Asenteestasi vain paistaa läpi niin selvä protestoinnin halu, että taidan hiukan epäillä onko sinulla kanttia korrektiin käytökseen.

        Vielä kerran: sisaresi ja sinun pitäisi ottaa asia esiin rippipapin kanssa ja ottaa sen jälkeen vanhemmat mukaan keskusteluun. Ei ole kertakaikkiaan mitään järkeä ehtoolliselle menossa tuossa mielentilassa, varsinkin kun "tukija" eli sinä on yhtä vihamielinen. "Syödä ja juoda tuomiokseen" tarkoittaa tässä kohtaa sitä, että ainakaan ihmisen psyykelle ei moinen ole hyväksi.

        Näet ivaa siellä missä sitä ei ole. Turhaa taas on tulla pyytämään arvostusta asioille jotka sitä eivät ansaitse. Kunhan ensin kirkko alkais arvostaa muitakin ihmisiä kuin maksavia jäseniään.


      • kommentti
        ioni kirjoitti:

        Näet ivaa siellä missä sitä ei ole. Turhaa taas on tulla pyytämään arvostusta asioille jotka sitä eivät ansaitse. Kunhan ensin kirkko alkais arvostaa muitakin ihmisiä kuin maksavia jäseniään.

        No ei tuota Yoldian pilkkaa hirveän monella tavalla voi ymmärtää, anteeksi yksinkertaisuuteni.

        "Turhaa taas on tulla pyytämään arvostusta asioille jotka sitä eivät ansaitse" - tässäpä menit taas villakoiran ytimeen. Sinäkö päätät mikä ansaitsee ja mikä ei?

        "Kunhan ensin kirkko alkais arvostaa muitakin ihmisiä kuin maksavia jäseniään" - jos Suomen ev.lut.kirkosta puhut, niin eipä tuo nyt niin järin epäarvostavakaan muita kohtaan ole; mitähän mahdat tarkoittaa? Omat jäsenet ovat luonnollisesti ykkössijalla niin kuin kaikissa yhteisöissä, miten muuten pitäisi olla?


      • ioni
        kommentti kirjoitti:

        No ei tuota Yoldian pilkkaa hirveän monella tavalla voi ymmärtää, anteeksi yksinkertaisuuteni.

        "Turhaa taas on tulla pyytämään arvostusta asioille jotka sitä eivät ansaitse" - tässäpä menit taas villakoiran ytimeen. Sinäkö päätät mikä ansaitsee ja mikä ei?

        "Kunhan ensin kirkko alkais arvostaa muitakin ihmisiä kuin maksavia jäseniään" - jos Suomen ev.lut.kirkosta puhut, niin eipä tuo nyt niin järin epäarvostavakaan muita kohtaan ole; mitähän mahdat tarkoittaa? Omat jäsenet ovat luonnollisesti ykkössijalla niin kuin kaikissa yhteisöissä, miten muuten pitäisi olla?

        Minä nimenomaan päätän mikä ansaitsee arvostukseni ja mikä ei. Kukaan ei voi tulla sanomaan arvostapa tuota koska se on MINUN mielestäni arvokasta.

        Mitä tulee evluteihin, eroapa kirkosta niin nähdään kuinka arvostetaan


      • kommentti
        ioni kirjoitti:

        Minä nimenomaan päätän mikä ansaitsee arvostukseni ja mikä ei. Kukaan ei voi tulla sanomaan arvostapa tuota koska se on MINUN mielestäni arvokasta.

        Mitä tulee evluteihin, eroapa kirkosta niin nähdään kuinka arvostetaan

        Totta kai omalta osaltasi päätät, mutta jos sanot passiivissa "asiat jotka eivät arvostusta ansaitse" niin se on yleistävää. Silloin on hyvä sanoa "eivät mielestäni ansaitse", ei tule väärinkäsityksiä.

        Arvostuksista: kyllä Suomi melkoisen moniarvoinen alkaa olla, ei kirkkoon kuulumattomuus mikään ihmeellinen asia enää ole.


      • evl
        kommentti kirjoitti:

        Totta kai omalta osaltasi päätät, mutta jos sanot passiivissa "asiat jotka eivät arvostusta ansaitse" niin se on yleistävää. Silloin on hyvä sanoa "eivät mielestäni ansaitse", ei tule väärinkäsityksiä.

        Arvostuksista: kyllä Suomi melkoisen moniarvoinen alkaa olla, ei kirkkoon kuulumattomuus mikään ihmeellinen asia enää ole.

        Arvostus on mielestäni laajempi asia, kuin vain mihin MINÄ kuulun ja mitä MINÄ tuen. Itse en kuulu kuin yhteen uskontokuntaan, mutta katson silti, että minun on hyvä arvostaa muitakin uskontoja sekä uskonnottomuuttakin. Miksi näin? Siksi, että kyseessä ovat elämänkatsomukselliset valinnat. Jos halveksin jotakin näistä, tulen samalla halveksineeksi melkoista joukkoa ihmisiä. Kuitenkin useimmat ihmiset elämänkatsomustaan muodostaessaan tavoittelevat hyvää ja oikeaa. Siksi useimmat elämänkatsomukset ansaitsevat mielestäni arvostuksemme. (Eri asia ovat sitten suuntaukset, joista heti voidaan osoittaa, että ne eivät pyri yleisesti hyväksyttävillä tavoilla rakentamaan, vaan tuhoamaan).

        Tästä syystä en halua missään tapauksessa herättää pahennusta muiden uskontojen pyhissä paikoissa vieraillessani, vaan teen parhaani, etten loukkaisi ketään.

        Ihminen itse sen sijaan voi minkä elämänkatsomuksen edustajana tahansa toimia niin, että hän menettää arvostukseni. Mutta silloin ei olekaan enää kysymys hänen vakaumuksestaan, vaan hänen omasta käyttäytymisestään.


      • kommentti
        evl kirjoitti:

        Arvostus on mielestäni laajempi asia, kuin vain mihin MINÄ kuulun ja mitä MINÄ tuen. Itse en kuulu kuin yhteen uskontokuntaan, mutta katson silti, että minun on hyvä arvostaa muitakin uskontoja sekä uskonnottomuuttakin. Miksi näin? Siksi, että kyseessä ovat elämänkatsomukselliset valinnat. Jos halveksin jotakin näistä, tulen samalla halveksineeksi melkoista joukkoa ihmisiä. Kuitenkin useimmat ihmiset elämänkatsomustaan muodostaessaan tavoittelevat hyvää ja oikeaa. Siksi useimmat elämänkatsomukset ansaitsevat mielestäni arvostuksemme. (Eri asia ovat sitten suuntaukset, joista heti voidaan osoittaa, että ne eivät pyri yleisesti hyväksyttävillä tavoilla rakentamaan, vaan tuhoamaan).

        Tästä syystä en halua missään tapauksessa herättää pahennusta muiden uskontojen pyhissä paikoissa vieraillessani, vaan teen parhaani, etten loukkaisi ketään.

        Ihminen itse sen sijaan voi minkä elämänkatsomuksen edustajana tahansa toimia niin, että hän menettää arvostukseni. Mutta silloin ei olekaan enää kysymys hänen vakaumuksestaan, vaan hänen omasta käyttäytymisestään.

        Just näin. On hyvä muistaa, että kun syyttävä sormi osoittaa jokakuta, osoittaa neljä itseä kohti.

        Eiköhän Yoldia ole saanut ainakin jo pohdinnan aineksia...


      • ioni
        evl kirjoitti:

        Arvostus on mielestäni laajempi asia, kuin vain mihin MINÄ kuulun ja mitä MINÄ tuen. Itse en kuulu kuin yhteen uskontokuntaan, mutta katson silti, että minun on hyvä arvostaa muitakin uskontoja sekä uskonnottomuuttakin. Miksi näin? Siksi, että kyseessä ovat elämänkatsomukselliset valinnat. Jos halveksin jotakin näistä, tulen samalla halveksineeksi melkoista joukkoa ihmisiä. Kuitenkin useimmat ihmiset elämänkatsomustaan muodostaessaan tavoittelevat hyvää ja oikeaa. Siksi useimmat elämänkatsomukset ansaitsevat mielestäni arvostuksemme. (Eri asia ovat sitten suuntaukset, joista heti voidaan osoittaa, että ne eivät pyri yleisesti hyväksyttävillä tavoilla rakentamaan, vaan tuhoamaan).

        Tästä syystä en halua missään tapauksessa herättää pahennusta muiden uskontojen pyhissä paikoissa vieraillessani, vaan teen parhaani, etten loukkaisi ketään.

        Ihminen itse sen sijaan voi minkä elämänkatsomuksen edustajana tahansa toimia niin, että hän menettää arvostukseni. Mutta silloin ei olekaan enää kysymys hänen vakaumuksestaan, vaan hänen omasta käyttäytymisestään.

        kirkon kannattaisi alkaa arvostuksen osoittaminen ei-kirkkoon kuuluville ja vieraille uskonryhmille.


      • Luepa uudestaan
        ioni kirjoitti:

        kirkon kannattaisi alkaa arvostuksen osoittaminen ei-kirkkoon kuuluville ja vieraille uskonryhmille.

        Luepas nyt uudestaan vaikka tuo evl:n edellinen kirjoitus. Juuri niinhän siinä sanotaan!


      • ioni
        Luepa uudestaan kirjoitti:

        Luepas nyt uudestaan vaikka tuo evl:n edellinen kirjoitus. Juuri niinhän siinä sanotaan!

        ei välttämättä ole ollut kauhiasti kunnioitusta osoittavaa


    • juha

      Jää hieman taaemmaksi seisomaan koko tilaisuuden ajaksi.

    • Yoldia

      No, juhlat on nyt juhlittu. Ratkaisin asian niin, että istuin koko konfirmaatiotilaisuuden ajan, paitsi silloin, kun otin valokuvia. Seisaaltaan seurakuntalaiset mm. rukoilivat Isä meidän -rukouksen ja lausuivat uskontunnustuksen, ja nähdäkseni seisomaan nouseminen on osa sitä rituaalia. Joten koska en rituaaliin osallistunut, en myöskään seissyt. Kukaan ei valittanut minulle ratkaisustani eikä edes tuijottanut. Oikeastaan kristillisissä kirkoissakin voisi olla vieraille omat paikkansa, ettei tarvitsisi mennä kirkkokansan keskelle "silmätikuksi". Mutta ihan kunnialla siitä nytkin selvittiin.

    • pakana17v

      Mielestäni voit aivan hyvin istua, et tee mitään etikettivirhettä. Ole rehellinen ja näytä avoimesti, ettet usko.
      P.S. fiksu päätös erota kirkosta, minäkin aion tehdä niin heti kun vain tulee tarpeeksi ikää

      • pakana17v

        Enpäs huomannutkaan tota viimistä viestiä. No, onnittelen kuitenkin, että teit rohkean päätöksen


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Toiselle puolikkaalleni

      Sinulla ei taida olla kaikki nyt ihan hyvin? Minua itketti eilen kauheasti, sinunko itkuja itkin? Kyllä kaikki selviää j
      Ikävä
      49
      2338
    2. Pysy kaukana musta

      Ja kaikista mun läheisistä. Oon tosissani.
      Ikävä
      26
      2233
    3. Näin susta unta

      Teit siinä temppuja ja kurkit huomaanko. Niinkuin sun tarttis sitä epäillä. Öitä tuimalle!
      Ikävä
      16
      1554
    4. Katu täyttyy askelista...

      Hyvää sunnuntaita ja hyvää jatkoa jos näin...Vettä sataa, mutta hyvä vaan, ainakin kasveille.
      Ikävä
      27
      1545
    5. Kuvaile kaivattusi

      ulkonäköä. 💡
      Ikävä
      124
      1447
    6. Mitä hämminkiä Halkokarilla?

      Poliiseja ja ambulansseja pyörii, laukauksia kuultu.
      Kokkola
      19
      1093
    7. Tiedätkö nainen sen tunteen

      Kun toinen tulee jossain vastaan. Naama leviää hymyyn kuin hangonkeksi. Mulla on susta semmonen,tunne.
      Ikävä
      71
      984
    8. Kauniit ihmiset ei ole sinkkuja, se on karu fakta

      Ihmisessä on lähes poikkeuksetta aina jotain vikaa jos hän pysyy sinkkuna pitkään. Sori kun sanon tän näin suoraan, mut
      Ikävä
      118
      963
    9. Mikset päästä irti ja hae apua

      Mt ongelmiisi. En vaan voi ikinä enää luottaa sinuun, pelkään sinua ja toivon löytäväni jonkun muun. Rahaa sulla on saad
      Ikävä
      89
      944
    10. Kristinusko - epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset jumalalta

      Ei ole mitään sellaista, mitä pitää "pelastua". Lukuun ottamatta tietysti ”jumalan” (sen ei jumalan, joka väittää oleva
      Hindulaisuus
      333
      893
    Aihe