isää, jos siitä ei koko ajan äiti tai muut puhu! Jos mies on lapsensa jättäny, niin sen miehen asia, ei lapsia tarvi tuputtaa isän luo eikä lapsille kannata isästä paljon puhua, kun tietää ettei hän välitä.
Se luo lisää tuskaa kun isä ei välitä.
Monet lapset elää ilman isää, eikä siinä ole ongelmaa.
Äidit vaan aina muistuttaa isän olosta, ettei lapsi osaa muuta kuin kaivata.
Monet lapset ovat onnellisia elämässään, kun eivät mieti ja kaipaa.. kun ovat tottuneet siihen ettei isää ole perheessäm,niin se onheille tavallista.
Miksi siitä pitää muistuttaa häntä?
Eräs julkisuuden henkilökin sanoi, että hänellä oli onnellinen lapsuus ilman isää. Kun häntä ei ollut, ei sitä osannut kaivatakkaan, eikä se tuntunut omituiselta kun isä ei ollut läsnä. Se oli ihan normaalia.
Antaka rauha lasten tunteille, kaipaus tulee itsestään jos tulee.
Se luo lisää tuskaa kun isä ei välitä.
Monet lapset elää ilman isää, eikä siinä ole ongelmaa.
Äidit vaan aina muistuttaa isän olosta, ettei lapsi osaa muuta kuin kaivata.
Monet lapset ovat onnellisia elämässään, kun eivät mieti ja kaipaa.. kun ovat tottuneet siihen ettei isää ole perheessäm,niin se onheille tavallista.
Miksi siitä pitää muistuttaa häntä?
Eräs julkisuuden henkilökin sanoi, että hänellä oli onnellinen lapsuus ilman isää. Kun häntä ei ollut, ei sitä osannut kaivatakkaan, eikä se tuntunut omituiselta kun isä ei ollut läsnä. Se oli ihan normaalia.
Antaka rauha lasten tunteille, kaipaus tulee itsestään jos tulee.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Niin, jos ei ole päätä niin eihän sitä osa kaivatakaan kun on tottunut tähän päättömyyteen niin se on normaalia.
Jos lasta ei muistuta huonosta ja välinpitämättömästä vanhemasta, ei hän tosiaan osaa sitä kaivatakkaan.
Parempi elää ilman isää kuin oottaa ja kaivata.
Monesti ne miehet rakastaaa uuden naisen lapsia enemmän kuin omia, sillä uuden naisen lasten kanssa he ovat enemmän kuin omien. Makselee vaateet ja ruuat ym, mutta omat jää elatusmaksuriitelyyn.
Nyt on isättömien aikakausi. Isä on olemassa muttei lapsen elämässä. Perheenrikkojat ovat vallanneet perheet.
Miten niin siinä ei ole ongelmaa jos lapsi kasvaa ilman isäänsä? Vaikka äiti ei millään tavoin muistuttaisi isästä, tajuaa lapsi sen puutteen viimeistään päiväkodissa, kerhoissa tai harastuksissa kun monet muut, isätkin, kuljettavat niihin lapsiaan.
Isäinpäivät on kouluissa monesti kidutusta jos lapselle ei ole milään tavoin voinut/ kyenyt selittämään sitä miksi isä lapsen elämästä puuttuu. Tietysti asiaa helpottaa se, jos lapsi on saanut jonkin korvikkeen ukista, jostain tuttavaperheen miehestä, mahdollisesta isäpuolesta, mutta ennemmin tai myöhemmin tulee kysymys omasta isästä.
Lasten kanssa pitää keskustella asiasta isä, sillä tosiaankin päiväkodeissa ja kouluissa puhutaan isästä, tehdään kortteja. On lapselle hyvion vaikeaa olla mukana, jos hänelle ei ole kerrottu asioita oikein. Kun hän tietää on hänen helpompi suhtautua asioihin.
Isää ei tarvitse haukkua tai moittia, useimmat isäthän pitävät ainakin pieniin lapsiin yhteyttä, isommat lapset eivät jo tulleiden kavereiden vuoksi halua matkustaa lähivanhemman luotä, sillä sinne on muodostunut jonkinlainen kaveripiiri, ainakin toivottavasti, silti lapsi voi tietää, missä isä on.
Jos isä ei todella välitä edes tavata koskaan, tai on kuollut, sekin pitää kertoa oikealla tavalla lapselle. Lapsi törmää niin monella tavalla asiaan isä elämässään, ette voi sitä estää millään muotoa. Lapsi vaistoaa teistä että jotakin salaista on. Jättäkää katkeruus tässä asiassa ja olkaa rehellisä.
Ministeri Juha Rekolan mielestä Isä on ensiarvoisen tärkeä lapsen kasvun kannalta.
http://www.stm.fi/tiedotteet/tiedote/view/1542756
--
Itse en lapselle edes mitään puhu. Jos lapsi kysyy niin vastaan tokikin. Isä aihe ei ole meillä kiellletty mutta eipä siitä sen suurempia keskusteluita ole käytykään. Olen ymmärtänyt ettei lapselle edes saisi liikaa infoa antaa jos lapsi ei itse ole kiinostunut ja halukas tietämään. Toisille lapsille se miehen malli tulee tosiaan isoisistä,kummeista tai jostain muusta läheisestä miehestä.
Et tietenkään puhu jotta sinä manipuloinnin mestari saisit sen oman "hyvyytesi" ja isän "pahuuden" näyttämään lapsen silmissä siten kun itse tahdotkin! Minulle neuvottiin soskussa eroruljanssin aikaan niin että kun lapset kysyvät minulta esimerkiksi eroon johtaneista syistä niin minun ei missään nimessä saa kertoa että he eivät saa olla kanssani kuin kaksi kertaa kuukaudessa nimenomaan lasten äidin hurvitteluhimojen vuoksi! Pitääkö minun VALEHDELLA lapsilleni eroon johtaneista syistä sen takia että lasten äiti saadaan näyttämään lasten mielissä muulta kuin mitä se lumppu todellisessa elämässä on?? Funtsikaa nyt miten pirun väärän kuvan elämästä saakaan lapset jotka tottakait olettavat että se äityli on se viaton osapuoli isättömään lapsuuteen kun lapsille sosiaalitoimiston ohjeiden mukaan ei saa kertoa totuutta! Nyt sitten jokin yhäri sepittelee tuota paskaa ettei isästä puhuta kun miten se isästä totaalisesti vieroitettu lapsi osaisikaan kysyä! On oikeasti hienoa tietää se että hel**tin moni tämän lukeva nk. yhäriruikuttaja kiemurtelee omantunnontuskissaan kun se sisin KALVAA!!!!!!!!
On myös niitä joilla takana ns.1illan jutusta alkunsa saanut raskaus,lyhyt seurustelu,isä asuu toisella puolen maata/maailmaa tai isästä ei tietoakaan,eikä ole koskaan ollut tekemisissä...Siinä on aika hankala sanoa mitään huonoa tai hyvää isästä jota ei äitikään välttämättä tunne kovinkaan hyvin. Oletko muuten tiennyt että on äitejä jotka uskaltavat lapselleen sanoa sen että ovat valinneet elämän ilman isää ja ovat valmiita ottamaan vastaan lapselta kaiken mahdollisen vihan,syytökset ja katkeruuden itselleen?Eipähän ainakaan lapsen tarvitse hakea itsestään syitä siihen miksi isää ei ole kuvioissa mukana eikä näin ollen syyttää koko elämänsä itseään josko jotain teki väärin kun isää ei kiinostanut.. Ite ainakin aikoinaan tein tämän ratkaisun ja hyvin on tuo 10v kehittynyt ja kasvanut. Tietysti jonain päivänä voi olla että lapsi katkeroituu päätöksestäni jonka aikoinaan tein mutta tässä elämässä on vain valittava polku jota kävellä Vastoinkäymiset ovat edessäpäin,jos ovat. Joillekin ihmisille se riittää että on muita ihmisiä ympärillä jotka rakastavat ja totta tuo oli mitä alottaja sanoi että "jos ei ole jotain koskaan ollut ei sitä osaa kaivata"..Ehkä voi kuulostaa tylyltä mutta näin se vain on.
Enkä usko että sinunkaan tarvitsee eksästäsi mitään pyhimystä/pirua tehdä. Eikä asioista tarvitse valehdella mutta ne voi kertoa lapsen iän ja kehityksen tason mukaisesti,mahd.neutraalisti.Osaisitko?
”Et tietenkään puhu jotta sinä manipuloinnin mestari saisit sen oman "hyvyytesi" ja isän "pahuuden" näyttämään lapsen silmissä siten kun itse tahdotkin!”
myyräntyötä eli isän häivytystä lasten elämästähän tuollainen on, että isästä ei edes puhuta, ei niin mitään, lapsille.
Eli kuten jo mainitsinkin,on myös niitä äitejä jotka eivät osaa kertoa lapsilleen tarpeeksi koska eivät lapsensa isää tunne välttämättä niin hyvin,jos ollenkaan... enkä viitsisi satujakaan ruveta lapselleni kertomaan.
On siinä "välittävä" äiti kun ei edes lapsen normaalin psyykkeen vuoksi vaivaudu ottamaan selvää lapsen isästä! Ai eikö tuollainen nk. "äiti" haekkin vain sitä että joku (siis lapsi) onkin vain äidistä riippuvainen ja sen myötä lapselle kehittyy todella irvokas kuva ihmisyydestä kun hänen elämänsä rakentuu pelkästään itsekkään ja omahyväisyyden säälittävyyden ilmentymään eli "äitiin"??!
Tuollaisilta itsensä "tärkeäksi" tekeviltä rassukka äideiltä pitäisi lapset ottaa huostaan ettei lapsen elämä menisi pilalle heti alkumetreillä! HYI SAA**NA miten itsekeskeisiä PAS**LÄJIÄ tuollaiset etovuuden ilmentymä-äidit onkaan! Lapset huostaan heiltä ja lapsille mahdollisuus kehittyä ilman manipuloivaa ja itsekeskeistä ihmisen irvikuvaa eli YHÄRIREPPANAA!!!!!!!!!!!!!!
Totta, jos ei tunne lapsen isää eikä tiedä kuka hän on, asia hyväksyttävä sellaisenaan. Oikeastaan, lapsen äiti ja lapsi ovat siinä tapauksessa saman pulman edessä eli isä jää sitten tuntemattomaksi molemmille. Hyviä isän ja miehen malleja lapselle varmaan löytyy silloin äidin suvusta ja lähipiiristä.
Hankalapa se on ottaa selville jos lapsi saanut alkunsa esimerkiksi vieraassa kaupungissa ja humalassa sekoillessa.Meinaatko että pitäis koluta koko kaupungin miehet ja laittaa dna testiin?Oletpa välkky.Luojan kiitos meillä tiedetään isä,oikein nimeltäkin mutta silti ei lapsi ole kiinostunut ottamaan isään yhteyttä vaikka tarvittavat tiedot olisi eikä ole myöskään minua pyytänyt ottamaan yhteyttä isäänsä.Millähän tavalla olen itsekäs?Että olen onnistunut ihan yksikseni kasvattamaan pian 11v tytön joka pärjää ihan siinä missä muutkin ikäisensä? Että en ole puhunut isästä päivittäin koska isää en tunne riittävän hyvin kertoakseni mitä hän esimerkiksi harrasti kouluaikoinaan?? Mutta kiitos mielipiteestä kuitenkin. luulen että sinulla on kuitenkin jotain naisia vastaan,varsinkin naisia jotka selviävät elämässä hyvin ilman miestä. Et pysty hyväksymään että lapsi pystyy kasvamaan ilman isää tai äitiä ihan tasapainoiseksi aikuiseksi jos muuten on tarvittavat"ainesosat" ympärillä. Varmasti kaikkien ihanne se olisi että olisi isä, äiti ja pari lasta kaikki saman katon alla.Näin se vain ei aina mene vaikka toivoisi ja yrittäisi.
Mitäpä siinä omahyväisessä juoppolallissa on kertomista ja näkihän lapsi sen omin silmin kun oli siellä kokonaisen viikon. Vaikeeta oli kuulemma kun ei voinut juoda kun muutaman oluen lomallaan, loma kun kuuluu viettää perseet olalla.Sanoi ettei sinne ensikesänä enää mene, no eiköhän murrosikäinen osaa itse arvioida meneekö vai ei en puutu, ymmärrän kyllä.
Koskeeko sama äitejä, eli pitäisikö minun yksinhuoltaja isänä jättää äidistä puhuminen kokonaan? Tarvitseeko lapsi äitiä, joka ei pidä yhteyttä haneen?
Joo tavallaankoskee. Miksi puhua lapslle semmoisesta ihmisestä, jota ei periaatteessa ole! Se joka ei ole läsnä, ei häntä tarvi mainostaa kuin ihana isi oonkaan!!! Ei misssään nimessä. Mitä vähemmän puhuu olemattomasta vanhemmasta, sen vähemmän sitä surua ja kaipuuta on.
Turha antaa lapsille käsitys että se välittää ja kyllä se tulee, vaikkei tulekkaan. Turhat lupaukset on pahinta.
Kun lapsi on aikuinen, ottaa sitten itse selvää jos vielä tahtoo.
Kannattaisi varmaan valita se mies jonka kanssa lapsia tekee hieman paremmin, niin ei tarvitsisi tälläisissä topiceissa ruikuttaa kuinka huonoja lastenne isät ovat. Ihan teidän omia valintojanne, arvon yh-äidit.
Kaikkihan me tiedettiin tuleva.... Sehän on hyvä että osaat ennustaa tulevaisuutesi parisuhteessa. Katsos kaikki me eronneet ei olla hetken huumassa naitu ja erottu maha pystyssä. Olin parisuhteessa 15vuotta ja lapsi syntyi sen viimeisen viidenvuoden aikana joten olisiko pitänyt tietää että aikuinen mies ei kestä perhelämää, kun omat menot on tärkeempiä kun lapsi ja viina siihen päälle hiipi vähitellen, no tottahan sekin on mun vika niikuin kaikki on meidän yh:den vika, mies parat.
Ehkä todellakin jotain merkkejä oli ilmassa,mutta "sinisilmäisenä" et niitä huomannut. Silti sinä poikkeat monesta muusta yh-äidistä ,koska sinulla oli noin pitkä suhde ennekuin lapsia teit, joten edellinen viestini ei koske sinua.
Minun lapseni isä jätti meidät kymmenen vuotta sitten. Ilmeisesti on tässä välissä käyttänyt huumeita ja muutenkin vetänyt elämänsä alas WC-pöntöstä. Ei asu enää Suomessa, joten on vaikea saada mitään selville hänen elämästään.
Kun lapsi oli pienempi sanoin, että isä lähti toiseen maahan töiden perässä. Sitten kun onnistuimme säästämään rahat ja lähdimme tapaamaan häntä, sanoin lapsen isälle että kertokoot itse lapselle niin paljon totuudesta kuin haluaa. Oli sentään silloin ollut vähän aikaa kuivilla ja näytti ihan fiksulta.
Me pärjäämme hyvin kahdestaan. Jos mies olisi jäänyt tänne, olisi elämämme ollut varmasti vaikeampaa hänen taistellessa addiktioidensa kanssa. Elämä voi aina kääntyä mihin suuntaan tahansa ja olennaisen tärkeää onkin vain se, miten hyvin kykenee selviytymään eri tilanteissa.
Toivon, että lapseni pystyy vielä tutustumaan isäänsä paremmin kunhan tulee ikää vielä jonkun verran lisää. Nyt lapsi kuitenkin sanoo, että meillä on hyvä perhe nyt ja isä on enemminkin joku kaukana asuva kaveri. Joskus lapsi oli hyvin katkera isän lähtemisestä, nyt tilanne on jotenkin tasoittunut. Katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Ei vanhempi puhu lapselleen itsekkäistä syistä yhtään mitään, vaan miettii mikä todella olisi lapselle parasta. Valkoiset valheet ovat sallittuja, kun halutaan rakentaa lapsen turvallisuuden tunnetta. Vaikea kuvitella, että kukaan puhuisi lapselleen kuitenkaan mitään vain loukatakseen toista vanhempaa!
Olisiko syytä katsoa peiliin ja pohtia voisiko syynä olla narsistinen persoonallisuushäiriö?
Tähän saakka feministien ja profeministien mielikuva on ollut, että miehistä- iseistä 90 % on narsisteja.
Nyt käsitykset ovat muuttuneet, josta lisää.
http://194.251.35.222/Kiinteasivu.asp?KiinteaSivuID=19067&NakymaID=391
--
"Valkoiset valheet ovat sallittuja, kun halutaan rakentaa lapsen turvallisuuden tunnetta. Vaikea kuvitella, että kukaan puhuisi lapselleen kuitenkaan mitään vain loukatakseen toista vanhempaa!"
Entä missä on lapsen etu ja paras kun sossut meidän tapauksessa uhkasi ettei lapsille saa puhua eroon johtaneista syistä tai muuten lasten ja minun tapaamiset siirtyvät valvotuiksi tai loppuvat kokonaan??? Niillä valkoisilla valheillako olisi pitänyt rakentaa lapsille väärää turvallisuudentunnetta ja suojella äitiä siltä että lapset saisivat tietää totuuden siitä että heidän äitinsä on pelkkä itseään ajatteleva lumppu ja vielä äärettömän kiusantekohaluinen??? Susta voi olla muka vaikeaa kuvitella että kukaan puhuisi lapselleen täyttä pas*aa ihan vain loukatakseen toista vanhempaa, kuvittele mitä huvittaa mutta juuri tuo pas*anpuhuminen on enemmän sääntö ku poikkeus yhäreiden keskuudessa! Uskomaton juttu et sossut suoraan uhkaavat vaikeuksilla ellei lapsille valehdella valheita joilla suojellaan sossujen kanssa samaa sukupuolta olevaa SYYLLISTÄ!
Kertoilet satuja että sun lapsi sanoo että meillä on hyvä perhe nyt. Eikö ole jänskä juttu että miten helppo lapsi on saada sanomaan sitä mitä itse haluat kuulla? Kuulostaako tutulta: Sinä sanot lapselle: "syöppäs sitä karkkia ja jätskiä nyt, eikö olekkin mukavaa kun meillä on hyvä perhe nyt?" Lapsi vastaa: "joo"
Noin vain yhärit keinottelevat pikku lahjuksilla ja lapselle periksi antamisilla itselleen vastauksia mitä haluavat kuullakkin ja sehän antaa yhärille "mielenrauhan", eikö niin?
No jospa se luku onkin nyt 95%.....