Keski-ikäinen yrittää kahdeksantoistavuotiasta

Olin polttamassa sillan alla exäni antaman huivin ja edellisen kouluni muiston, kartonkipalaan kirjoitetun esitelmän minusta. Ex-mieheni oli bangladeshilainen ja halusi kauan mennä kanssani naimisiin Bangladeshissa ja kertoi tämän elämän suunnittelustaan. En ollut kiinnostunut. Joten poltin hänen antaman lahjansa joen rannalla Vantaan Tammistossa.

Minua kauan katseli keski-ikäinen mies. Minua ei häirinnyt hänen katselemisensa, sillä hän ei tuntenut minua, enkä minä häntä. Lopulta hän tuli katselemaan mitä polttelen, kun käry kävi hänen nenäänsä istuessaan sillan penkillä. Hän kysyi minulta mitä grillaan, vastasin hänelle, että ex-mieheni lahjaa ja koulun esitelmää. Kartonkiin kääritty huivi ei palanut, joten laitoin pari sanomalehteä lisää. Kerroin miehelle ahdistelusta ja pakkoseurustelusta, mistä ero johtuikin. Hän halusi tarjota oluen, mutta ei, en juo. Ajattelin hänen käyttävän mua hyväkseen, heti pääni seottua. En luottanut ihmiseen. Kerroin kuitenkin, että olen epileptikko, en voi juoda, sillä minun pääni ei kestä juomista ja se lisää kohtauksia.

Juteltiin niitä näitä. Lopulta mies pyysi puhelinnumeroani ja nimeäni. Sanoin nimekseni Aada (en oikeaa nimeäni kertonut). Jos tämä mies soittelee minulle ja käy ahdistelemassa minua, minulla on aina numero soittaa poliisille ja kertoa tästä.

Kerroin tästä kaikesta asuntovalvojalle. Mentyäni kaverini luokse yöksi, kun tämä mies yritti soittaa, lähetin tekstiviestin etten voi puhua tai tavata illalla, koska menen kaverini luo yöksi. Tekstariviestinä tuli vastaukseksi: HYVÄ ETTÄ PÄÄSIT TURVALLISESTI KOTIISI PUPUSENI. OTETAAN YHTEYTTÄ.

Ajattelin antaa luurin afghaani-miehelleni jos tämä soittaa minulle. Eipähän soita uudestaan. Tai ainahan voin vaihtaa numeroa prepaidiksi. Mitä ajattelette tästä?