anonyymissä chätissä (omegle). Ei tule mitään puhuttavaa päähän. Ne harvat asiat mitä keksin tuntuvat hölmöiltä tai väkinäisiltä...jotenkin töksähtäviltä.
Livessäkin mun on aina hirveän vaikea keksiä puhuttavaa, ja tunnen riittämättömyyttä ihmisten seurassa. Haluaisin kuitenkin pystyä puhumaan enemmän ihmisten kanssa ja olemaan sosiaalisempi.
Jotenkin musta tuntuu, että toiset ihmiset kehittävät kaikennäköisistä asioista saman verran juttua, mitä minä kehitän sellaisista asioista mistä olen todella innostunut. Ongelma on vaan siinä, että kovin harva asia tai tapahtuma innostaa minua (nyt pitkään jatkuneen masennuksen aikana vielä vähemmän).
Yksi esimerkki tästä ihan hiljattain. Eräs tuttavani oli katsonut saman leffan kuin mä, ja innoissaan selitti mulle siitä. Hän muisti ulkoa vuorosanoja ja selitti jostain hahmoista. Vaikka leffa oli minustakin hauska, niin en minä siitä ollut kehittänyt mitään sanottavaa, muuta kuin että "juu, oli hauska leffa" tai "se hahmo oli hauska...siksi koska se nyt vaan oli hauska".
Varsinkin aikaisemmin suurin osa ajastani kului pelkkään möllöttämiseen, en edes kartuttanut mitään kokemuksia, tutustunut ihmisiin tai ottanut selvää asioista. Tuntuu että suurimman osan aikaa on mahdoton kehittää puhuttavaa ihan senkin takia, kun olen tälläinen tyhjä kuori joka ei ole kokenut mitään tai tehnyt mitään...hyvä kun olen edes katsonut TV:tä :/
Muutenkin, päässä pyörii vaan omaan tilanteeseen ja huonoon oloon liittyvät ajatukset, jotka vievät tilaa kaikelta muulta. Voi esim. olla joku hauska reissu josta toiset voisivat kehittää paljonkin puhuttavaa, mutta huomaan muutaman viikon kuluttuani jo käytännössä unohtaneeni kaiken, ja pyöritteleväni taas vaan pahaa oloa päässä.
Mitään mielipiteitäkään ei ole oikein tullut muodostettua...tai sitten ne ovat hyvin lapsellisia. Joku voisi kysyä mielipidettäni politiikasta, ja vastaisin vain että "eipä näytä mun elämään vaikuttaneen mitkä puolueet siellä vallassa". Tai jos joku kysyisi mielipidettäni maahanmuutosta, voisin vastata että "hiiteen vaan kaikki ulkomaalaiset, ei nappaa katella niitä".
Jostan pitäisi kehittää sellaista innostusta asioihin. Olen tehnyt jotain extremeäkin, muttei se ole juuri auttanut. Voisin vaikka hypätä alas mount everestin huipulta, ja tokaista tutuilleni että "siinähän sitten putosin, oli ihan siistiä", ja juttu jäisi siihen.
Kaipa se vaatisi tästä masennuksesta ylipääsemisen, mutten oikein tiedä miten se tapahtuu. Uskoisin että se vaatisi ihmisten hyväksyntää, kavereita ja rakkautta, mutta sellaista on tässä olotilassa vaikea löytää...kun on masentunut, arka/ujo/estynyt, vähäpuheinen.
Tämä ei nyt liittynyt pelkästään ujouteen, vaikka kärsin siitäkin. Ajattelinpa vaan valittaa tällä palstalla, kun täällä on myös ihmisiä jotka kärsivät vähäpuheisuudesta.
Livessäkin mun on aina hirveän vaikea keksiä puhuttavaa, ja tunnen riittämättömyyttä ihmisten seurassa. Haluaisin kuitenkin pystyä puhumaan enemmän ihmisten kanssa ja olemaan sosiaalisempi.
Jotenkin musta tuntuu, että toiset ihmiset kehittävät kaikennäköisistä asioista saman verran juttua, mitä minä kehitän sellaisista asioista mistä olen todella innostunut. Ongelma on vaan siinä, että kovin harva asia tai tapahtuma innostaa minua (nyt pitkään jatkuneen masennuksen aikana vielä vähemmän).
Yksi esimerkki tästä ihan hiljattain. Eräs tuttavani oli katsonut saman leffan kuin mä, ja innoissaan selitti mulle siitä. Hän muisti ulkoa vuorosanoja ja selitti jostain hahmoista. Vaikka leffa oli minustakin hauska, niin en minä siitä ollut kehittänyt mitään sanottavaa, muuta kuin että "juu, oli hauska leffa" tai "se hahmo oli hauska...siksi koska se nyt vaan oli hauska".
Varsinkin aikaisemmin suurin osa ajastani kului pelkkään möllöttämiseen, en edes kartuttanut mitään kokemuksia, tutustunut ihmisiin tai ottanut selvää asioista. Tuntuu että suurimman osan aikaa on mahdoton kehittää puhuttavaa ihan senkin takia, kun olen tälläinen tyhjä kuori joka ei ole kokenut mitään tai tehnyt mitään...hyvä kun olen edes katsonut TV:tä :/
Muutenkin, päässä pyörii vaan omaan tilanteeseen ja huonoon oloon liittyvät ajatukset, jotka vievät tilaa kaikelta muulta. Voi esim. olla joku hauska reissu josta toiset voisivat kehittää paljonkin puhuttavaa, mutta huomaan muutaman viikon kuluttuani jo käytännössä unohtaneeni kaiken, ja pyöritteleväni taas vaan pahaa oloa päässä.
Mitään mielipiteitäkään ei ole oikein tullut muodostettua...tai sitten ne ovat hyvin lapsellisia. Joku voisi kysyä mielipidettäni politiikasta, ja vastaisin vain että "eipä näytä mun elämään vaikuttaneen mitkä puolueet siellä vallassa". Tai jos joku kysyisi mielipidettäni maahanmuutosta, voisin vastata että "hiiteen vaan kaikki ulkomaalaiset, ei nappaa katella niitä".
Jostan pitäisi kehittää sellaista innostusta asioihin. Olen tehnyt jotain extremeäkin, muttei se ole juuri auttanut. Voisin vaikka hypätä alas mount everestin huipulta, ja tokaista tutuilleni että "siinähän sitten putosin, oli ihan siistiä", ja juttu jäisi siihen.
Kaipa se vaatisi tästä masennuksesta ylipääsemisen, mutten oikein tiedä miten se tapahtuu. Uskoisin että se vaatisi ihmisten hyväksyntää, kavereita ja rakkautta, mutta sellaista on tässä olotilassa vaikea löytää...kun on masentunut, arka/ujo/estynyt, vähäpuheinen.
Tämä ei nyt liittynyt pelkästään ujouteen, vaikka kärsin siitäkin. Ajattelinpa vaan valittaa tällä palstalla, kun täällä on myös ihmisiä jotka kärsivät vähäpuheisuudesta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hienosti naamioitu ulkomaalaiskriittisiä kritisoiva mielipide Hermanni.
älä välitä sillä muillakin on samoja ongelmia. tsemppiä