Arka tottelematon koira, miten koulutan?

en haluaisi luopua koirasta ennen kun kaikki keinot on kokeiltu, mutta tämmönen ei tule toimimaan kun vauva syntyy.. Pelkään vauvan puolesta. Vauvan LA on joulukuussa joten tässä on vielä jonkun verran aikaa yrittää toimia.. Onko vielä mahdollista saada koira luottamaan? Vai onko se jo liian ''tapoihinsa pinttynyt'' ?

Tuosta aloituksesta jäi paljon pois mitä olisi hyvä tietää. Listaisitko muutaman hyvän puolen koirasta.? Ja siitä miten ulkona menee ja mitä sen kanssa tehdään, sillä taas kerran se tekeminen kv-koiran kanssa on avain moneen asiaan, varsinkin, jos sen kanssa vain ollaan esim.ulkoillaan hihnassa.

Siinä tekemisessä oppii kummatkin toisistaan ja tulkitsemaan toinen toista/tapoja jne.

Ensinnäkin se, että koira on peruskoulutettu, ei tarkoita sitä, että se toimisi heti uudessa kodissa. Ensin täytyy voittaa koiran luottamus, joka rakentuu omistajan ja koiran välille säännöllisyydellä. Ulos vienti, ruoka, tekeminen jne..Samoin kv-koiralle tulee antaa mahdollisuus seurata perheen rutiineita sivussa ja olisi hyvä puuttua tai pistää koira tekemään vain se välttämätön, että koira oppii tavat ja ne välttämättömät millä perheessä tullaan ja miten toimeen.

Kulostaa herkältä koiralta kaikkineen käytöksineen ja siihen pitää suhtautua samoin. Eli hieman pitkämielisyydellä ja varmistaa, että koira ymmärtää mitä siltä vaaditaan missäkin tilanteessa. Yksinkertaiset ja selkeät kuviot ja se kannustus oikein tehdystä asiasta tai tekemään ryhdyttävissä asioissa.

Tuon alle pissimisen tarkoitus on koiralle päästä tilanteesta pois koska ei tiedä miten käyttäytyä. (epävarmuus/pelko)

Koira oppii nenällään ja ymmärtää asioita. virtsan merkitys tuossa tilanteessa on se että, jos se tapahtuu koirien kesken, niin tilanne laukeaisi siihen kun koira alkaisi sitä virtsaa nuuskimaan ja näin se haistelija koira saa siitä tietoa enemmän kuin itse tilanteesta uudesta koirasta.
Aran/heikomman koiran pois pääsy (tapa) sille epämieluisasta tilanteesta

"Nyt kun olen raskaana koira on alkanut osoittaa mieltään, se ei tottele enää mitään mitä sanon,"...hakee huomion itseensä ja tässä tavassa pitää olla nollatoleranssi. Ojentaisin koiraa (sanallisesti) lyhyesti ja napakasti. (otti mitä otti) ja kun koira on "normaali" niin siitä huomiota jne.

Pääasia on kannustettavuus ja yhdessä tekeminen. Tekemisen puutteesta kertoo yleensä tuon tapainen sisäkäytös (oire)

En nyt tarkoita että koiran kanssa ei tehtäisi, vaan sitä tekemistä pitää hieman täsmentää ja seurata mikä koiraa voisi kiinnostaa sen käytöksen perusteella.
Eli aina ihmisen valitsema ei ole aina koiralla mieluisin.

Oppimisessa ikä ei ole este. aika voi olla, jos se on sidottu liiallisiin odotuksiin. Oma kv-koira 9v. oppi lyhyessä ajassa vaikka mitä eikä loppua oppimiselle näy..takapakkejakin tulee aina välillä, kuten missä asiassa vain.

Koira on muuten kiltti ihmisille ja muille koirille ja on lempeä paitsi nyt osottaa mieltään kissoille ja mulle. Sen kanssa käydään ulkona, uimassa, pyöräilemässä, se saa käydä koirien kanssa juoksemassa ja saa nauttia ulkona olemisesta paljon ja vapaana. Leikkiä ollaan yritetty mutta pallot, fresbeet tai kepit ei kiinnosta. Nyt kun sillä on juoksut, housujen laitto kestää. Koska se tulee eteen maahan makamaan häntä koipien välissä kun sen pyytää luokse. Sitten yritetään saada seisomaan että housut saisi jalkaan mutta koira menee aivan paniikkiin.. Ollaan yritetty namupalojen kanssa ilman housuja saada se seisomaan, vierelle, istumaan ja käymään pyytäessä maahan makamaan. Koira hermostuu heti jos pyydämme siltä jotakin, esim odottamaan kun ruokaa annetaan. Jalkojen pesu tehdään eteisessä käsisuihkulla kurakeleillä mutta pelkkä suljettuun eteiseen pyytäminen aiheuttaa sen että koira jää huoneen ulkopuolelle makaamaan häntä koipien välissä ja pissaamaan alleen ja tärisemään.. Autoon menoa on yritettty namupaloilla ja itse takakonttiin menemällä harjoittelemaan mutta koira joudutaan kantamaan autoon koska se ei tee minkään näköistä yhteistyötä. Otin yhteyttä tossa toukokuussa vanhaan omistajaan kyselläkseni siitä että voidaanko mennä koirapuistoon että miten se toisten koirien kanssa ni vastaus oli vaan että ''ei sen kans kannata sinne mennä, kävi viimeks kiinni pikkukoiraan'' otettiin riski ja kokeiltiin ja hyvin se meni. On aivan innoissaan kun saa juosta muiden kanssa kilpaa..

Turha alistuneisuus voi johtua siitä, että valmiiksi pehmeäluontoista koiraa on kohdeltu turhan ronskeilla otteilla edellisessä paikassa. Jos näin on, niin hyvissä hoteissa tuon ikäinen koira saa terveen itseluottamuksen takaisin pikkuhiljaa 1-2 v sisään.

Panikoivalle koiralle on turha namupaloja jaella. Kannattaa syödä ne naposteltavat itse. Sama tilanne aktiviteettien suhteen. Ei niitä kannata asiakseen keksiä jos koira stressailee koko ajan. Rauhallista oloa ja eloa pienessä piirissä ja siitä se lähtee. Pahantekemiset kielletään jämäkästi, mutta muutoin saa koira olla oloissaan. Kyllä se jossain vaiheessa tulee huomiota nätisti pyytämään.

Autoilua varten kannattaa hankkia häkki. Nostatte koira häkkiin ja sillä hyvä. Häkissä oleva koira stressaa vähemmän kuin irti oleva. Varsinkin jos se häkki puolittain peitetään jollakin filtillä tms.

Ok. ''ei sen kans kannata sinne mennä, kävi viimeks kiinni pikkukoiraan'' ..Kuulosta ja saa sen kuvan, että se edellisen tapa " kouluttaa" painaa tuossa.

Ainakin tuo käytös ilmenee tilanteissa, missä #$** "kouluttaja" on harkinta pettänyt tai ainakin kärsivällisyys...eli tapa miten on kuolutettu. Kontakti tilanteet ja kontaktiläheisyys on ongelma, sekä tarvittava itseluottamus.

Kärsivällisyyttä ja kannustavaa käytöstä sekä aikaa. Olojen vakiintuminen lieventää asiaa pikkuhiljaa, kun koiralle rakentuu/iskostuu toisenlainen/ uuden kodin rutiinit, missä ei ole tarvetta tuohon käytökseen ja nämä päivittäiset rutiinit (toistot) tuo tarvittavan luottamuksen näistä muuttuneista oloista. Siitä se lähtee purkautumaan. Oma käytöksesi ja rauhallisuutesi on avainasemassa. Siinä on oltava tarkkana.

Pitää kuitenkin muista, että tuollainen käytös koiralla on kokemuksesta vahvistunut ja rakentunut. Sen muuttaminen ei käy hetkessä.

"Autoon menoa on yritettty..." Toisinaan täman luontoisen koiran kanssa ei kannata neuvotella asioista mitä se selvästikkään ei osaa ratkaista tai sillä ei ole kokemusta ratkaista itsenäisesti mitään. Eli se vain useimmiten hämmentää koiraa ja varsinkin, jos sen taustaa hieman ajattelee..Eli päätetään asiat sen puolesta ja niitä kannustuksia.

Kun mennään autoon ei tehdä siitä mitään numeroa Koira autoon ja menoksi.
Eli pyritään tekemään siirymät vaivihkaa (puhe apuna).
Nyt autoon->..nosto..hyvä tyttö->...jne..ovikiinni. Päätetään ja selkeästi ohjataan koiran puolesta, niin kauan, että varmuus syntyy kuhunkin asiaan..

Tätä on nyt liikaa ja tämä hämmentää koiraa eniten..Koira ei selkeästi pysty suoritumaan siitä mitä siltä odotetaan..."Ollaan yritetty...tuon kanssa ei yritetä vaan se tehdään mikä mitä ollaan tekemässä ja tästä koira saa sen mallin ja kokemuksen mitä tilanne vaatii ja ymmärtää mitä siltä yleensä vaaditaan.

"Leikkiä ollaan yritetty mutta pallot, fresbeet tai kepit ei kiinnosta."..tämä nyt kertoo aika paljon koiran pentuajasta. Kertoo myös sen, että koiralta on todennäköisesti odotettu jotain (Käytös ym.) ja kun se ei tunnetusti tuo tulosta, niin....otetään ärräpää mukaan.

Koira on tottunut tekemään pelosta/pakosta eikä ole ymmärtänyt mitä siltä on odotettu. Siitä tuo käytös yleisimmin syntyy.

Kun olet koirapuistossa ja näet että koira viihtyy siellä muiden koirien kanssa. Kutsu koiraa välillä luoksesi ja rapsuta sitä lyhyt hetki. saat näin liitettyä hyvän tilanteen itseesi...Tuli kiire yritä saada selvää =D

Liian kovin konstein koulutettu. Aloita ihan alusta. Unohda juoksuhousut vielä, keskittykään noissa aivan pakollisiin, siihen , että saatte koske akoiraan, varovasti sitä harjailla, käsitellä jalkoja ym. Korostetun rauhallisesti, ja pakkoa välttäen, houkutellen. Alkuun voi turhauttaa, mutta kun koira oppii taas luottamaan ihmiseen, homma helpoottuu huomattavasti. Mutta varoitan, yksikin hermostuminen tuo takapakkia. Antakaa koiran nyt siis ensin kotiutua rauhassa, ja pikku hiljaa opettelette toisiinne.

Mitä tulee tuohon koulutukseen, niin itse vaihdoin suosiolla myöskin jokaikisen käskyn, koska jo sanan kuullessaan koirani yhdisti sen siihen entiseen kovakouraiseen omistajaan. Uudet käskyt opeteltiin kuin varkain, ei varsinaisesti koulutettu, vaan aloin yhdistää niitä siihen, kun koira oli vahingossa tehnyt jotain, minkä halusin sen oppivan. Aikuisen koiran koulutus siis meni ihan kuin pienellä pennullakin. Aivan aakkosista, mutta sen teki haastavammaksi sen, että tällä aikuisella oli jo paljon huonoja kokemuksia painolastinaan.

Autoilua kannattaa tosiaan kokeilla häkin avulla, joskin epäilen sen toimivan huonosti tuon tyyppisellä koiralla. Voisikohan alussa olla ratkaisu se, että se saa matkustaa tutun ihmisen jaloissa apukuskin jalkatilassa, ja silloin alussa matkat on lyhyitä, ei mitään epämiellytäviä tuntemuksia aiheuttavia (esimerkiksi puhallusta), ja näennäisen rauhallisesti voitte vaikka rapsuttaa samalla. Jos koira suostuu syömään makupaloja, voi niitä käyttää, mutta todella stressaantunut koira ei niitä yleensä edes syö. Meillä makupalat alkoivat kelpaamaan vasta sitten, kun koira oli kaikkein pahimman epävarmuuden voittanut.

Lohdun sananen teille, ainakin meillä, kun koira oppi sen, että ihmistä ei tarvitse pelätä, siitä tuli mitä parhain koira monenlaiseen menoon. Se läpäisi luonnetestinkin erittäin hyvin pistein, ja alun kova työ ja murehtiminen todellakin oli erittäin kannattavaa. Koirasta tuli sellainen, joka tuntui todellakin lukevan ajatukseni, ja sen kanssa oli ilo harrastaa. Mutta alku oli siis todella hidasta. Tosin minun koirani taisi olla paljon pahempi oireilultaan kuin teidän koiranne, se nimittäin käytti myös hampaitaan, ja se ei todellakaan tullut edes ihmisen lähelle vapaaehtoisesti. Se hiippaili pitkin seinänvarsia, ja söi vain silloin kun oli yksin. Vieraita ei meille voinut tulla kuukausiin. Ja sitten, yksi kerrallaan uusia ihmisiä päästettiin, ja heillekkin aina ensimmäisenä oli makupaloja koiralle annettavaksi.

Yksi, mikä meillä oli koiralle selkeästi hyödyllistä, oli se että liikuimme todella paljon. Koira nautti kaikenlaisesta liikkumisesta, ja lenkeillä se rentoutui parhaiten. Varmaankin kaikkein suurin merkitys koiran edistymisessä oli juurikin tuo fyysinen aktiviteetti.

Jos joskus siis tekee mieli luovuttaa (varmasti tekeekin), niin muista, mene silloin pois koiran luota, rauhoitu, ja ota askel taaksepäin noissa vaatimuksissasi. Koirasi ei ole tahallaan tuollainen. Voi olla, että mistään kirjoista ei ole apua, itse menin aikalailla omien fiilisten ja tuntemusten mukaan. Eli siis tarkkailin koiraa, ja jos sillä tuntui olevan hermostumista, lopetin painostamisen ja houkuttelunkin heti. Puoli vuotta meillä meni siihen ainakin, että koira alkoi toistuvasti hakeutumaan itse ihmisen rapsuteltavaksi, taikka hakemaan huomiota, tekemään aloitteita leikkiin taikka sen sellaista. Olen kuullut, että tuo aika on aika yleinenkin tällaisissa tapauksissa. Mutta tuo oli sellainen käänteentekevä juttu, jonka jälkein koira edistyi hirmuisen kovaa vauhtia, kaikessa. Lieviä pakotteita ja painostusta uskalsin vasta tuon jälkeen alkaa harrastamaan. Esimerkiksi eläinlääkärissä olimme alussa (valitettavasti siis tämäkin puoli oli edellisessä paikassa jäänyt hoitamatta), ja varoimme tuottamasta koiralle siellä epämiellyttäviä kokemuksia. Suht pieniinkin juttuihin koira rauhoitettiin suosiolla, ja hoidettiin sillä välin ongelmat pois (takkuinen turkki, hammaskivi, liian pitkiksi päässeiden kynsien hoito). Toin koiran aina nukkuvana kotiin, ja sitten se sai ihan rauhassa heräillä kotona. Yhdellä rauhoituksella voi todellakin tehdä jo paljon pieniä juttuja, joten montaa kertaa ei tarvinnut sellaiseen alkaakaan. Ja muutaman vuoden päästä eläinlääkäri sanan kuullessaankin koira oli häntää heiluttaen jo lähdössä sinne.

Sisäsiisteys tulee sitten aikanaan. Jos koira siis tekee sisälle, niin älä tee asiasat numeroa. Tosin, jos koira on paljon ulkona, niin kuin suosittelin, ei niitä vahinkoja ihan hirveästi sisälle asti riitä. Ja hätäpissi nyt on sellainen reaktio, jotta siitä kannattaa ottaa omistajan vain oppia. Tämä asia oli koiralle liikaa, voisinkohan tehdä mitenkään tätä toisin.

koira on yli 40 kg ja suht iso että sekin tuottaa ongelmia autossa, sitä ei voi pitää kuin takakontissa. Ulkoilla se saa paljon ja on joka päivä ainakin 4 h. kynsien leikkaus onnistuu mutta harjauksestakaan ei tykkää yhtään.. menee aivan paniikkiin ku näkeekään harjan.. x( oon vaan niin väsynyt tähän säätämiseen sen kanssa.

Jos tuntuu että onpas tässä hommaa, niin hanki hyvä luotettava kouluttaja avuksi tukemaan ja neuvomaan sekä näyttämään esimerkkiä :)

Tänä päivänä hurjan monella koiralla itseluottamus-ongelmia ja tämä ilmenee monella eri tavalla jotka eivät todellakaan ole mukavia, joten et ole yksin.

Yhdyn samaan mielipiteeseen että tätä koiraa on koulutettu dominoivasti vaikka kuullostaa olevan pehmeän tyyppinen.

Ensinnäkin tosiaan keksi teille oma kieli. Ei mitään tänne, istu maahan jne, koska selostuksesi perusteella se on pakotettu tekemään kun ei ole ymmärtänyt heti mitä siltä vaaditaan.

Minun koirula, nykyisin myös 40 kg, tullessaan meille 17 kg, oli ensimmäiset kaksi vuotta aika mahdoton koska pelkäsi omaa varjoaankin.
Maahan ei suostu menemään vieläkään muuten kun aivan rauhallisena, ei ole auttanut edes sanojen vaihto.
Mekaanisia -ja pamahtavia ovia pelätään vieläkin.
Yksi mies n. 500:sta saa sen paniikkiin jolloin ei näe ei kuule.

Kaikkineen kuitenkin kaiken työn arvoista on ollut se mikä se on nyt yli 10 vuotiaana. Ihanampaa ja uskollisempaa koiraa saa hakea.
Oppinut ymmärtämään jopa leikin.

Nyt en ehdi pidempään tarinoida mutta tosiaan hommaa lempeän koulutuksen asiantuntija jonka kanssa pystyt puhumaan juuri teidän ongelmista.

Aikaa ja hermoja toivon sinulle.
Älä ainakaan enää laita koirariepua kiertoon, sillä on jo ollut yhden koiran elämäksi tarpeeksi kamalaa.

Oliko koira yhtä "arka" ennen juoksua? Minä hain itselleni nartun ikää oli 1.5v.. koira oli aika herkän oloinen ja parissa viikossa käytös muuttui sellaiseksi että kiljui kun yritti koskea, nätistikin, häntä koipien välissä.. sitten alkoi juoksu.. juoksun ajan aivan helvettiä sen tärinöitten ja panikoinnin kanssa..

Meillä auttoi ketorin.. Sun nartullasi voi olla juoksun takia melkoiset kivut, niin ainakin tuolla mun uusimmalla nartulla, ja talvella onkin edessä kohdunpoisto.

Juoksun loppuvaiheen ja sen jälkeen koira on ollut aivan ihana, ja kaikkea muuta kuin yliherkkä :)

Juoksuhousujen laitto voi ihan oikeasti aiheuttaa kovaakin kipua, ja ylös nostaminen.

mieti kouluttamista vasta juoksun jälkeen, ja se käytös kissaa kohtaan voi myös johtua kivuista.

käyttäytyminen ei ole muuttunut juoksun aikana, vaan oman raskauteni aikana. Koira tuli huhtikuun alussa ja siitä asti ollut samanlainen arkajalka.. Olen miettinyt kun koira tykkää hyppiä että menisin agilityyn mutta onnistuuko se kun koira on niin arka ettei se kulje vierelläni vaikka olen koko kesän joka päivä puolisen tuntia harjotellut sivulle tuloa, sivulle istumista ja vierellä seisomista..

Mitä rotuja koirassa on? Onko se varmasti terve, sillä voi olla kipuja?

Miten aikaismmin koulutettu ja kohdeltu, entä miten te nyt? Koiralla voi olla todela kova stressi päällä, jos se ei ymmärrä mitä siltä vaaditaan, jos vaaditaan liikaa.

Miten aktivoitte, saahan se levätäkin, ei koira jatkuvasti tarvi hirmutreeniä. Kohtelevatjhan kaikki perheenjäsenet sitä asiallisesti?

Vaikka se olisi edell kodissa osannut jotakin, se ei tarkoita että se osaa samat teillä. Muutto, uudet ihmiset, uusi koti, ruoka, hajut, äänet, ympäristö, tavat, aivan kaikki muuttuneet kerralla, se on valtavan iso asia koiralle. Ei se ymmärrä kodin vaihtoa kuten ihmiset. Montako kotia jo takana? Antakaa aikaa, luottamus suhde pitää ansaita.

Jos hermoilet, aiheutat vain stressiä koirallesi. Se haistaa hermoilusi, hermoileeko miehesikin?

koiran isä on dopermannirotikka ja emä mastiffi. Käytiin huhtikuun lopussa eläinlääkärillä tarkistuksessa ja kaikki ok. Koiraa on vanhassa kodissa pahoinpidelty ja ei koulutettu. Tämä koti oli luovutusiästä kaks vuotiaaseen asti. Me ollaan yritetty saada istumaan, maahan ja sivulle namujen kanssa ja ilman namuja. Mutta koira stressaantuu ja hätääntyy.. Ainakun pyytäessä luokse istuu niin kehutaan sitä. Koira pääsee joka päivä väh.3 kertaa väh.4km lenkille ja välillä käydään rullaluistelemassa/pyöräilemässä, päivittäin pääsee muiden koirien kanssa juoksemaan. Yritetään pitkäjänteisesti ja mahd. rauhallisesti tehdä yhteistyötä mutta koira ei ota luottaakseen, ei sitten yhtään.

No jos sitä hakattu, niin ymmärtänet itsekkin mikä pakokauhu ja hätä komentavasta äänensävystä tulee koiralle!? Onko siltä pakko vaatia noita asioita?

Jos on, kävisikö käsimerkit? Ilman sanoja siis. Niinhän opetetaan tokon ylemmissä luokissa. Miettikää äänenpainonne ja kaikki eleeenne kun koulutatte, eivät saa olla vähääkään uhkaavia ja liian vaativia.

Koiralla kova stressi, älkää vaatiko liian nopeasti oppimaan.

Luokaa ensin suhde kuntoon, hakkaamisen jälkeen ei ihme, että ei luota. Koira ei voi oppia, jos ei luota teihin. Luottamus on ansaittava joka päivä, ihan arkielämän jutuilla.

Mun edellistä koiraani oli kaltoinkohdeltu entisessä kodissaan. En vaatinut siltä oikeastaan minkään uuden oppimista sen lisäksi, että piti sopeutua uuteen kotiin ja ympäristöön...

Ulkoilin ja vietin aikaa sen kanssa. Hieronta toimi myös tuolle koiralle (koirahieronnasta löytyy kirja "Lepoa tassuille"), oppi luottamaan kosketukseeni ja rentoutumaan.