"Julma" yläkoulu

Poikani aloittaa ensi viikolla yläkoulun. Hänen parhaat kaverinsa ovat vuotta nuorempia, joten he jäävät "vanhaan" kouluun, kun poikani menee seiskalle. Kaiken lisäksi yläkoulussa on pari poikaa, jotka kiusasivat lastani hänen ollessa 1.-3.-luokkalainen. Nyt minulla on kova huoli siitä, miten poika jaksaa yläkoulussa, jos joutuu taas kiusatuksi eikä ole edes yhtään kaveria vierellä.

Varmaan aika moni vanhempi joutuu joskus pohtimaan tällaista. Tekisi niin mieli kohdata vastoinkäymiset oman lapsen puolesta, vaikka ymmärtääkin hyvin, että se vasta olisi karhunpalvelus lapselle, josta tulisi sitten ns. mammanpoika (en nyt keksinyt parempaa sanaa).

Tässä iässä lapsella alkaa olla yhä enenmmän omia juttuja, joita ei äidille kerrota, sehän on selvä. Täytyy vähitellen - todella vähitellen, vuosien aikana - päästää irti ja antaa lapsen kasvaa itsenäiseksi. Se vain tuntuu joskus vaikealta. Tuntuu, että yläkoulu on niin julma paikka kaiken kiusaamisen ja ryhmän painostuksen kanssa... Tiedän sen, sillä olen itse siellä töissä. Onneksi siellä on myös vastuunsa kantavia aikuisia, jotka välittävät koulunsa nuorista.
2174
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Eiköhän se siitä selviä. Ei rupea turhan ujoksi ja uskaltaa olla ihan normaalisti. Tietysti vaikeuttaa ehkä hieman, kun ei ole kavereita tukena, mutta ylä-asteella saadaan uusia kavereita muutenkin. Eikä yläkoulu mikään julma ole. Mukavempi monessa asiassa kuin esim. ala-aste. Onnea vain kouluvuoteen!

Äänestä

koulut on niin erilaisia. kyl se yläaste myös aika paha on, varsinkin 7luokkalaisille.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Posetiivi-80 kirjoitti:

Poikani aloittaa ensi viikolla yläkoulun. Hänen parhaat kaverinsa ovat vuotta nuorempia, joten he jäävät "vanhaan" kouluun, kun poikani menee seiskalle. Kaiken lisäksi yläkoulussa on pari poikaa, jotka kiusasivat lastani hänen ollessa 1.-3.-luokkalainen. Nyt minulla on kova huoli siitä, miten poika jaksaa yläkoulussa, jos joutuu taas kiusatuksi eikä ole edes yhtään kaveria vierellä.

Varmaan aika moni vanhempi joutuu joskus pohtimaan tällaista. Tekisi niin mieli kohdata vastoinkäymiset oman lapsen puolesta, vaikka ymmärtääkin hyvin, että se vasta olisi karhunpalvelus lapselle, josta tulisi sitten ns. mammanpoika (en nyt keksinyt parempaa sanaa).

Tässä iässä lapsella alkaa olla yhä enenmmän omia juttuja, joita ei äidille kerrota, sehän on selvä. Täytyy vähitellen - todella vähitellen, vuosien aikana - päästää irti ja antaa lapsen kasvaa itsenäiseksi. Se vain tuntuu joskus vaikealta. Tuntuu, että yläkoulu on niin julma paikka kaiken kiusaamisen ja ryhmän painostuksen kanssa... Tiedän sen, sillä olen itse siellä töissä. Onneksi siellä on myös vastuunsa kantavia aikuisia, jotka välittävät koulunsa nuorista.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu