Onko täällä muita, jotka ovat päättäneet olla toteuttamatta homouttaan? Kuinka pitkään olet elänyt sillä tavoin, ja oletko sortunut kiusauksiin? Millä tavoin olet pyrkinyt taistelemaan haluja vastaan ja mitä olet ottanut elämääsi ikään kuin korvaavaksi asiaksi?
Itse ole ajatellut omistaa koko elämäni työn teolle ja harrastuksille. Mietin myös jonkinlaista hyväntekeväisyys/vapaaehtoistoimintaa, jossa auttaa ja ehkä sitä kautta löytäisin elämääni jonkinlaisen tyydytyksen, kun koen itseni tarpeelliseksi. Seksinhalua olen pyrkinyt hillitsemään muistelemalla epämiellyttäviä seksikokemuksiani miesten kanssa, jotka tuovat oksennuksen kurkkuun ja muistelemalla muutenkin miksi vihaan miehiä ja miksi on niin vaikea luottaa heihin. Yritän parhaani mukaan muuntaa negatiivisen positiviiseksi voimavaraksi. Kuitenkin usein tulee tunne, että minä ja toinen mies ollaan magneetin samanmerkkiset puolet jotka hylkivät toisiaan, vaikka yrittäisi kiinnittäytyä.
Olen seurustellut ja ollut avoliitossa, joten tiedän tasan tarkkaan millaista on elää homona ja se ei sovi minulle. Useinmiten suhde on jo myrkytetty alkuunsa, koska koen suurta häpeää. Minulla ei ole uskonollista syytä pidättäytyä homoudesta, mutta en halua toteuttaa sitä, koska kaikesta huolimatta koen sen luonnonvastaiseksi itseni kohdalla. Minulle on aivan sama mitä muut tekevät. Pääni on täynnä ristiriitaisia tunteita, mutta jos en voi saada sellaista elämää kuin haluan, en aio ottaa sitä huonompaa toista vaihtoehtoa. Jonkun mielestä tämä mitä nyt teen on se huonompi vaihtoehto, mutta minä en siihen usko vaan siihen, että aluperin olen ollut hetero. Tälläiseksi en syntynyt, vaan seksuaalisuuteni meni pilalle lapsuuteni aikana. En voi hyväksyä sitä, koska en pyytänyt homoutta tai epänormaalia elämää. Ja normaalilla tarkoitan sitä, mikä on yleisintä. Minulla ei ole tarvetta erottua massasta tai olla friikki tai poikkeus.
Haluan jatkaa sukuani, kuten oman vanhempani tekivät ja heidän vanhempansa ennen heitä jne. En halua rikkoa sitä "kaavaa". Haluan kokea vanhemmuuden. Joillakin toisilla ei välttämättä ole tarvetta saada lapsia ja se on heidän asiansa. Minulla on kuitenkin tarve siihen, enkä halua luopua siitä, homuden tai miehen takia. Mutta kulissiliittoon en pysty naisen kanssa. En myöskään tue mitään muumimukitoimintaa tai muutenkaan sellaista, missä lapset tehdää tietoisena siitä, että vanhemmat tulevat asumaan eri kattojen alla. Olen itse kasvanut rikkinäisessä perheessä, enkä halua tarjota samanlaista elämää tietoisesti kenellekään. Joten tämän ristiriidan vuoksi, joudun tekemään päätöksen; se on kaikki tai ei mitään.
Eli valitsinpa kumman vaihtoehdon tahansa, en tule saamaan lapsia tai sellaista elämää jota haluan. Mutta homouden haluan sulkea pois kokonaan, koska ei tuo elämääni mitään muuta kuin harmia ja tuskaa. Toisinaan läheisyyden kaipuu on sietämätöntä ja miesten näkeminen hankalaa. Siksi pyrin välttelemään esim. tilanteita, joissa näkisin vähäpukeisia miehiä, oli ne sitten ihan livenä tai lehti/nettikuvissa. Yritän keksiä muuta ajateltavaa ja jotain mielekästä tekemistä korvaamaan. Haluan olla myös mahdollisimman vähän tekemisissä homojen, lesbojen ja biseksuaalien kanssa. Pienentyy riskit, että tapaisin jonkun homon johon ihastuisin ja taas särkisin itseni. Onneksi paikkakunnallani ei ole mitään gaymestoja, joten on todella pieni todennäköisyys, että sattumalta törmäisin johonkin homoon, johon ihastuisin. Mutta kaikinpuolin tunnen oloni helpottuneeksi ja jotenkin vähemmän kahlituksi homouteen. Se tunne on pieni ilo, jolla yritän kestää.
Itse ole ajatellut omistaa koko elämäni työn teolle ja harrastuksille. Mietin myös jonkinlaista hyväntekeväisyys/vapaaehtoistoimintaa, jossa auttaa ja ehkä sitä kautta löytäisin elämääni jonkinlaisen tyydytyksen, kun koen itseni tarpeelliseksi. Seksinhalua olen pyrkinyt hillitsemään muistelemalla epämiellyttäviä seksikokemuksiani miesten kanssa, jotka tuovat oksennuksen kurkkuun ja muistelemalla muutenkin miksi vihaan miehiä ja miksi on niin vaikea luottaa heihin. Yritän parhaani mukaan muuntaa negatiivisen positiviiseksi voimavaraksi. Kuitenkin usein tulee tunne, että minä ja toinen mies ollaan magneetin samanmerkkiset puolet jotka hylkivät toisiaan, vaikka yrittäisi kiinnittäytyä.
Olen seurustellut ja ollut avoliitossa, joten tiedän tasan tarkkaan millaista on elää homona ja se ei sovi minulle. Useinmiten suhde on jo myrkytetty alkuunsa, koska koen suurta häpeää. Minulla ei ole uskonollista syytä pidättäytyä homoudesta, mutta en halua toteuttaa sitä, koska kaikesta huolimatta koen sen luonnonvastaiseksi itseni kohdalla. Minulle on aivan sama mitä muut tekevät. Pääni on täynnä ristiriitaisia tunteita, mutta jos en voi saada sellaista elämää kuin haluan, en aio ottaa sitä huonompaa toista vaihtoehtoa. Jonkun mielestä tämä mitä nyt teen on se huonompi vaihtoehto, mutta minä en siihen usko vaan siihen, että aluperin olen ollut hetero. Tälläiseksi en syntynyt, vaan seksuaalisuuteni meni pilalle lapsuuteni aikana. En voi hyväksyä sitä, koska en pyytänyt homoutta tai epänormaalia elämää. Ja normaalilla tarkoitan sitä, mikä on yleisintä. Minulla ei ole tarvetta erottua massasta tai olla friikki tai poikkeus.
Haluan jatkaa sukuani, kuten oman vanhempani tekivät ja heidän vanhempansa ennen heitä jne. En halua rikkoa sitä "kaavaa". Haluan kokea vanhemmuuden. Joillakin toisilla ei välttämättä ole tarvetta saada lapsia ja se on heidän asiansa. Minulla on kuitenkin tarve siihen, enkä halua luopua siitä, homuden tai miehen takia. Mutta kulissiliittoon en pysty naisen kanssa. En myöskään tue mitään muumimukitoimintaa tai muutenkaan sellaista, missä lapset tehdää tietoisena siitä, että vanhemmat tulevat asumaan eri kattojen alla. Olen itse kasvanut rikkinäisessä perheessä, enkä halua tarjota samanlaista elämää tietoisesti kenellekään. Joten tämän ristiriidan vuoksi, joudun tekemään päätöksen; se on kaikki tai ei mitään.
Eli valitsinpa kumman vaihtoehdon tahansa, en tule saamaan lapsia tai sellaista elämää jota haluan. Mutta homouden haluan sulkea pois kokonaan, koska ei tuo elämääni mitään muuta kuin harmia ja tuskaa. Toisinaan läheisyyden kaipuu on sietämätöntä ja miesten näkeminen hankalaa. Siksi pyrin välttelemään esim. tilanteita, joissa näkisin vähäpukeisia miehiä, oli ne sitten ihan livenä tai lehti/nettikuvissa. Yritän keksiä muuta ajateltavaa ja jotain mielekästä tekemistä korvaamaan. Haluan olla myös mahdollisimman vähän tekemisissä homojen, lesbojen ja biseksuaalien kanssa. Pienentyy riskit, että tapaisin jonkun homon johon ihastuisin ja taas särkisin itseni. Onneksi paikkakunnallani ei ole mitään gaymestoja, joten on todella pieni todennäköisyys, että sattumalta törmäisin johonkin homoon, johon ihastuisin. Mutta kaikinpuolin tunnen oloni helpottuneeksi ja jotenkin vähemmän kahlituksi homouteen. Se tunne on pieni ilo, jolla yritän kestää.
Vastaukset 8
Vanhimmat
jahas...joltain uskikselta loma loppunut ja ja katuu nyt "miehimyksellisyyttään" muttei täältä taida paljoa symppistä tulla....nii tai, ettei vaan sis.ministeri olis pannut poikiaan töihin...kirjoittelemaan
Kyllä viestini oli ihan aidolta pohjalta eikä provoilumielessä kirjoitettu. Kuten kirjoitin jo aloitukseen, tämän takana ei ole mitään uskonnollista, sillä en kuulu mihinkään uskontokuntaan. Jos vastauksia ei tule lähiaikoina niin ei voi mitään, mutta viesti silti säilyy ja ehkä joskus keskustelua syntyy aikaiseksi, kun joku sen löytää. En ole kuitenkaan ainoa, joka tämän asian kanssa kamppailee, mutta hyvin vähän meitä varmaan on verrattuna muihin homoihin, jotka toteuttavat seksuaalisuuttaan.
Voisinpa sanoa, että sinä itse myrkytät itsesi.
Ei kukaan vasenkätinen/näkövammainen jne. voi itse mitenkään vaikuttaa ominaisuuksiinsa jotka on syntyessään saanut. Niiden kanssa on vain pystyttävä elämään. Et taatusti ole syntyessäsi ollut hetero. Tahdonvoimalla seksuaalisuutta ei voi muuttaa, kieltäytyä siitä voi. Se kieltäytyminen on sinun tiesi, eikä siinä pitää pahaa ole, jos itse sen kanssa voit elää. Se vain tuppaa vaikuttamaan mielenterveyteesi, eikä sitä aina niillä oheistoiminnoilla voi parantaa.
Kaikenlaisia liiallisia haluja vastaan voi taistella, mutta kohtuudessa kun pysyy, niin ei se mitään haittaa. Sellaisia haluja vastaan pitää vain taistellaan, jotka vahingoittavat puolustuskyvyttömiä. Jos sinä tunnet vastenmielisyyttä miestenvälisiin kontakteihin, niin eikö silloin ole aika helppoa niistä kieltäytyä. Jos taas pidät niistä, niin miksi siis kieltäytyisit.
Kun kirjoitit, että et pyytänyt tälläistä elämää kuin sait. Milloin se pyyntö yleensä jätetään millaisen elämän kukin haluaisi. Eiköhän sen elämän määrää ne tekijät jotka on saanut, ja niistä voi itsekukin rakennella sitten omanlaisensa. Tai ainakin jokainen luulee voivansa rakennella, sillä ne ominaisuudet juuri määräävät tarkasti mihin sinun elämäsi missäkin vaiheessa kehittyy. Ajatusmaailmasi määrää mihin sinä ryhdyt ja mihin et. Jos et ole laumaeläin, niin silloin sinä et hakeudu ihmisten pariin. Se ei ole silloin sinusta luontevaa, ja riittävän antoisaa, viihdyt paremmin yksin.
Sinunkin ns. homoutesi kuljettaa sinua tiettyyn suuntaan, vaikka sinusta tuntuisi heterona paremmalta, niin ei se välttämättä sitä olisi. Monethan pystyy olemaan molempia, mutta heidän ominaisuutensa on sitten siihen kykenevät. Itsestäni voin sanoa, ettei minun ominaisuuksilla voi parisuhdetta perustaa kummankaan sukupuolen kanssa, mutta en minä siitä ole katkera. Vaikka yksin eläminen ei aina olekkaan kovin antoisaa, niin on siinä monet hyvätkin puolensa. Jotenkin vain tuntuu, että se ruoho on aina siellä aidan takana vihreämpää, vaikka katsottaisiin miltä puolen aitaa tahansa. Aina löytyy paremmin ja huonommin menestyneitä, olitpa itse millainen tahansa ominaisuuksiltasi.
Onnellisuuteen ja ehjyyteen kannataa kaikkien pyrkiä.
Seksi, sukupuoli ja seksuaalisuus ovat kaikki asioita joihin
kasvaminen on hyvin henkilökohtaista , eikä yhtä oikeaa tapaa ole.
Koeta nauttia elämästä parhaasi mukaa ja muista että kaikkia
seksi joka tuottaa nautintoa, aiheuttamatta toiselle kärsimystä
on oikein.
Halu muuttua on positiivinen piirre ihmisessä, sillä mitä muuta
esimerkikis opiskelu ja urheilu ovat, kun toteutuvaa tarvetta
muuttua paremmaksi.
Muutostarpeen kannustimeni ei mielestäni kuitenkaan tulisi olla
tunne huonommuudesta tai paha olo tai tyytymättömyys itseen.
Kaikilla meillä on huonoja kokemuksia, keinomme ja kykymme
selvitä niistä vain eroavat huimasti toisistaan.
Puhuminen ja vertaisten ystävien seura auttaa aina.
Tiedän monia ihmisiä joiden elämä on muuttunut huonojen
kokemusten myötä, mutta jos halua ja kykyä selvityä on,
niin apuakin on saatavilla.
Kohdallasi ihan puhuminen lääkärille ja lähetteen pyytäminen
psykologille jolle avoimesti kerrot ongelmista voisi olla yksi
helpoimmista aloituksista.
On tärkeää saada onnea tyydytystä, toteuttamalla omaa seksuaalisuuttaan.
Pitää koko ihmisen, mielen ja kehon terveenä ja pidentää ihanalla
tavalla elinikää ja pitää sairauksia loitolla.
Oman minän kieltäminen voi olla raskasta ja kuluttavaa, ja toivon että
läydät tapoja jotka suovat parhaan ja ehjän henkisen ja fyysisen
tyydytyksen, oka sopii sinulle.
Ihminen on luoto kehittymään ja koskeepa se pukeutumista, ruokailua
tai seksiä, niin halut , tarpet ja kyvyt muuttuvat paljon jo esimerkiksi
iän myötä.
On hyvä tajuat että on oikein ja normaalia muuttua ja hyvän olon
saa aikaisiksi helposti itsekkin.
Muista rakastaa itseäsi,äläkä pinnistele kieltäymyksessä.
Elämäsi latu paranee, asioita käsittelämällä ja kohtaamaallla,
ja jos päädyt esimerkiksi toteamaan, että jonkintyyppinen
autoerotiikka on kohdallasi se oikea tie, on sekin ihan Ok.
Tärkeintä että viihdyt itsesi kanssa.
Koskettavaa alkavaa Syksyä
Minuun ei enää yksikään mies koske enkä ala elämään minkäänlaista homoelämää. Homous ei ole synnynnäistä. Voi olla perinnöllisiä tekijöitä, jotka edesauttavat, mutta ne eivät yksinään tee homoksi. Minä olen puhtaasti naisten kasvattama, joten olen samaistunut naisiin, koska minulla ei ollu yhtäkään miesmallia pienempänä. Kyllä se on jo vaikuttanut tarpeeksi kehitykseeni ja vaikka joku väittäisi, ettei homouteeni olisi vaikuttanut niin joka tapauksessa kyllä se minuun kokonaisuutena on vaikuttanut ja sitä ei voi kukaan kieltää.
Jos homous olisi synnynnäistä, miksi löytyy identtisiä kaksoisveljiä, joista vain toinen on homo? Heillä on sama perimä, joten molempien tulisi olla homoja. Jos he olisivat epäidenttiset eli syntyneet eri munasoluista, voitaisiin ehkä käyttää sitä homouden synnynnäisyysteoriaa. Toki löytyy identtisia kaksosia, joista molemmat ovat homoja. On jopa kolmosia joista kaikki on homoja. Uskon kuitenkin, että homouteen vaikuttaa ympäristön ja kasvatuksen lisäksi myös perinölliset tekijät, mutta ne eivät yksinään homoksi tee. Minä en homoksi syntynyt, koska koin pienempänä kiinnostusta tyttöihin. Seksuaalisuuteni vääristyi kuitenkin jossain vaiheessa. Varmaankin siinä vaiheessa kun olisin eniten tarvinnut miestä tueksi kasvamiseen.
En todellakaan aio kumartua homouden edessä ja hyväksyä sitä roskaa. "Voi miten ihanaa tämä homous onkaan mennään yhdessä hyppimään vaaleanpunaiselle niitylle" Inhoan kaikkea mikä homouden ympärillä pyörii ja inhoan monia homoja. Joten minun on todellakin helppoa siirtyä toiseen leriin. Toki se on vaikuttanut käytökseeni muita homoja kohtaan, mutta sille ei voi mitään. Ehkä se kokevat sen syrjintänä, mutta minulla on oikeus valita minkälaisten ihmisten kanssa olen tekemässä ja minulla on oikeus suojella itseäni pahalta.
Vaikka tuhoaisin mielenterveyteni tai pilaisin elämäni, tiedän, että se on sen arvoista. Kieltäydyn jostain sellaisesta mitä en hyväksy enkä halua oppia hyväksymään. Kun löydän tarpeeksi voimavaroja, tulen selviämään. Homona joutuisin muutenkin etsimään voimavaroja.
Ei ole mitään tutkimusta joka voisi todeta ettei ole synnynnäistä. Homoksi synnytään ja homous on osa persoonallisuutta siinä missä hetero seksuaalisuuskin.
Itse olen 90 henkisen suvun ainoa miehen ja naisen kasvattama homo, homoseksuaalisuus ei myöskään periydy sillä esim. Ruotsissa ja yhdysvalloissa sateenkaarilasten (Homo parin kasvattamat lapset) ovat enemmistöltä heteroseksuaaleja jotka vain ymmärtävät ja hyväksyvät homoseksuaalisuuden paremmin kuin ns. normaalin kasvatuksen saaneet.
Jopa identtisistä kaksosista toinen voi olla homo ja toinen hetero jonka pitäisi olla mahdotonta, jos kerran homous on perinnllistä.
Onko sulle käyny mielessä että on olemassa Aseksuaalisia homoja, eli seksistä kieltäytyviä samaan sukupuoleen rakastuvia henkilöitä.
Seksillä ja seksuaalisuudella ei ole toistensa kanssa mitään tekemistä, sillä kyllä homo voi vastakkaisen sukupuolen kanssa peuhata siinä missä samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa mikäli pakottaa itsensä moiseen
"Ei ole mitään tutkimusta joka voisi todeta ettei ole synnynnäistä. Homoksi synnytään ja homous on osa persoonallisuutta siinä missä hetero seksuaalisuuskin"
On puolesta ja vastaan tehtyjä teorioita. Niiden perusteella voisi sanoa, että asia on edelleenkin mysteeri, mutta kyllä enemmän mielestäni löytyy perusteltuja vastaväitteitä homouden synnynnäisyydelle. Homojen on helppoa perustella suuntautumistaan sillä synnynnäisyysteorialla, koska täten he voivat siis sanoa, etteivät voi asialle mitään ja tottahan se on kun ei ole valinnan kysymys. Synnynnäisyysteoria helpottaa homoja itseään. Minä en valitettavasti siihen usko ja vaikka yhdessä vaiheessa uskoin, olin silti itseäni vastaan. Seksuaalisuus ei ole koko elämä, joten vaikka se olisi synnynnäistä, en silti asiaa hyväksyisi vaan eläisin kieltäen sen. Joten periaatteessa tämä homouden syyn setviminen ei auta asiaa, koska minun tilannettani se ei muuta suuntaan tai toiseen.
On homoja, jotka tulevat ns. ehjistä perheistä, mutta itse tunnen enemmän homoja, jotka tulevat rikkinnäisistä ja isättömistä perheistä. Nämä ovat kipeitä asioita, jotka moni haluaa kieltää. Ihminen halua helposti kieltää ja lukita mielestään asiat, jotka kokee ylitsepääsemättömän vaikeiksi tai joiden ymmärtäminen tuottaaa suurta vaikeutta. Siksi minäkin haluan kieltää homouden.
Moni homo väittää kokeneensa normaalin ja hyvän lapsuuden, mutta kyllä useamman lapsuudesta varmasti löytyy tekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet homoseksuaalisuuden kehittymiseen. Niitä henkilö ei välttämättä itse tajua tai kuten jo kirjoitin, hän haluaa kieltää ne. Yhtä lailla isällisissä perheissä voi poika kokea riittämättömyyden tunteita tai joutua miespuolisten henkilöiden torjumaksi. Olen huomannut, että ns. heteronoloiset homot tulevat näistä perheistä joissa on ollut isä. He kuitenkin vaikuttavat monesti sulkeutuneilta tai juuri sellaisilta perusmiehiltä. Mistään ei puhuta ja kipeistä asioista vaietaan. Silti huomaan heissä rajoittuneisuutta ja epävarmuutta, mitä he eivät suoranaisesti tuo esille puheissaan. Kovan kuoren alla kiehuu.
"Jopa identtisistä kaksosista toinen voi olla homo ja toinen hetero jonka pitäisi olla mahdotonta, jos kerran homous on perinnllistä."
Kumosit juuri oman väitteesi homouden synnynnäisyydestä. Nimenomaan juuri tuo todistaa sen, että homous ei ole synnynnäistä, koska kaksosten tulisi molempien olla homoja, jos he ovat samasta munasolusta saaneet alkunsa. Eri juttu jos olisivat erimunaiset kaksoset. Perimä ei tietenkään kaikkea määritä ja ihminen muuttuu ympäristön ja omien valintojensa mukana. Mutta sekin vain todistaa sen, että perimä ei määrittele kaikkea ja siksi on hyvin paljon mahdollista, että homoksi kasvetaan. Tietyt tekijät voivat altistaa sille.
"Aseksuaalisia homoja, eli seksistä kieltäytyviä samaan sukupuoleen rakastuvia henkilöitä.
Seksillä ja seksuaalisuudella ei ole toistensa kanssa mitään tekemistä,"
Kyllä minulle seksi- ja seksuaalisuuskäsitteet ovat ihan tuttuja. Aseksuaaliksi en kuitenkaan itseäni ehkä laskisi.
Kirjoitan tänne, pahoittelen. Olen siis lesbo ja pitäisi varmaan tuonne toiselle puolelle kirjoittaa. Olen aika samassa tilanteessa ap:n kanssa. Olen ajatellut olla "toteuttamatta" lesbouttani. Minuu häiritsee niin hirveästi se. Vanhemmilla on kauheat odotukset, että perustan perheen ja saan lapsia, "sitten kun sulla on lapsia...", "kun sä löydät jonkun kivan miehen.." ym. Ja kaikki vauvanvaatteet ja lelut ym. on säästetty tuleville lapsille! He eivät siis tiedä, etten ole hetero ja tuntuu täysin ylitsepääsettömältä, että kertoisin heille joskus, äitini haaveet tuhoutuisivat. Isäni ei taatusti pitäsi mitään yhteyttä. Lisäksi hävettäisi niin hirveästi ja äitini käskisi varmaan mennä terapiaan tai muualle juttelemaan ja sanoisi lesbouteni johtuvan huonosta lapsuudestani. Ties vaikka johtuisikin.
Koitin olla miehen kanssa pari vuotta sitten, mutta ei se toiminut. Olen pitänyt kaikkiin vähän etäisyyttä, myös ystäviini, joille muutama vuosi sitten kerroin, etten ole hetero, en ole heitä nähnyt pitkään aikaan, tunnen kai jotain häpeää... Pari läheisintä kaveria, keihin olen paremmin yhteydessä, niin toinen ei tiedä mitään ja en ikinä voisi hälle kertoakaan ja toiselle sanoin muutama vuosi sitten, hän sanoi minulle silloin, että ei se haittaa, vaikka lesbo olen ja lisäsi myös, että ehkä se on jokin vaihe vain. Asiasta ei olla puhuttu enää mitään, onneksi, olisi niin hävettävää. En todellakaan tiedä, miksi silloin muutama vuosi sitten joillekin edes kerroin, silloin se ei ehkä tuntunut niin pahalta, ehkä tosiaan luulin, että se olisi vain joku vaihe, joka sitten menee ohi...
Oon jotenkin niin solmussa tässä. En ole myöskään mihinkään uskontokuntaan kuuluva, että siitä tämä häpeä ja syyllisyys johtuisi. En ole mitenkään hurjan seksuaalinen ihminen, niin ei tuota mitään hurjan suurta vaikeutta tämä, mutta tulee olemaan pitkä elämä elää tälläistä elämää. Mutta ap et ole siis ainoa.