Heipä hei!
Olen reilu kaksikymppinen naisihminen, avoliitossa, vakituinentyöpaikka molemmilla. Lapsia ei vielä ole.
Perhetaustaani: Lapsena perheessämme oli paljon alkon käyttöä, masennusta ym. ongelmia.
Alko-ongelmaa & masennusta esiintyy myös nykysisin muutamalla sisaruksellani.
Muutimme avopuolisoni kanssa työnperässä toiselle paikkakunnalle vuodenvaihteessa. Olen nuoruudessani asunut tällä ko. paikkakunnalla. Kävin opiskelemassa ammatin muualla, eli olen ns. paluumuuttaja.
Eräs läheinen sukulaiseni asui myös täällä samalla paikkakunnalla (vielä silloin vuodenvaihteessa) sekä puolisoni vanhemmat asuvat täällä.
Olin aiemmin iloinen, elämänhaluinen, energinen, onnellinen.
Minulla on eräs erittäin hankala luonteenpiirre: Olen perfektionisti!
Perfektionismi "seuraa" minua kotona, töissä, vapaa-ajalla.
Muutama kuukausi sitten eli kevään korvilla huomasin itsessäni muutoksia:
Olen nykyisin:
- Väsynyt
- Kärsin univaikeuksista => nukahdan alkuyöstä hyvin, mutta herään 1-2 aikaan yöllä ja nukahtaminen on vaikeaa.
- itkuisuus, surumielisyys
- mikään ei kiinnosta-olotila kokoajan
- Tunnen oloni erittäin yksinäiseksi.
- En nauti/en jaksa kiinnostua asioista, joista olen aikaisemmin nauttinut
- Negatiivisuus, missään asiassa ei ole mitään positiivista.
- Ärtyisyys pitkin päivää eli käytännössä katsoen kokoajan.
- Tunnen itseni jotenkin huonoksi ihmiseksi, arvottomaksi.
- Häpeän itseäni, itseluottamukseni on pohjalla.
- muistini on vähän huonontunut
- Töissä en jaksaisi käydä. mutta pakko se on voita leivällekkin saada
- Tunnen että jotakin puuttuu elämästä, olo on jotenkin tyhjä!
Lisäksi pelkään, että jään yksin, pelkään yksinoloa kotonakin.
Pelkään että tulen petetyksi, pelkään jonkun läheiseni kuolevan.
Haluaisimme puolisoni kanssa lapsen, hän haluaisi mahdollisimman pian.
Mutta pelkään, jaksanko viettää lapsen kanssa aikaa, väsynkö liiaksi, tuleeko synnytysmasennusta. "Mitä muut ajattelee, että nuokin saavat lapsen, mitähän tuostakin tulee"
Olen reilu kaksikymppinen naisihminen, avoliitossa, vakituinentyöpaikka molemmilla. Lapsia ei vielä ole.
Perhetaustaani: Lapsena perheessämme oli paljon alkon käyttöä, masennusta ym. ongelmia.
Alko-ongelmaa & masennusta esiintyy myös nykysisin muutamalla sisaruksellani.
Muutimme avopuolisoni kanssa työnperässä toiselle paikkakunnalle vuodenvaihteessa. Olen nuoruudessani asunut tällä ko. paikkakunnalla. Kävin opiskelemassa ammatin muualla, eli olen ns. paluumuuttaja.
Eräs läheinen sukulaiseni asui myös täällä samalla paikkakunnalla (vielä silloin vuodenvaihteessa) sekä puolisoni vanhemmat asuvat täällä.
Olin aiemmin iloinen, elämänhaluinen, energinen, onnellinen.
Minulla on eräs erittäin hankala luonteenpiirre: Olen perfektionisti!
Perfektionismi "seuraa" minua kotona, töissä, vapaa-ajalla.
Muutama kuukausi sitten eli kevään korvilla huomasin itsessäni muutoksia:
Olen nykyisin:
- Väsynyt
- Kärsin univaikeuksista => nukahdan alkuyöstä hyvin, mutta herään 1-2 aikaan yöllä ja nukahtaminen on vaikeaa.
- itkuisuus, surumielisyys
- mikään ei kiinnosta-olotila kokoajan
- Tunnen oloni erittäin yksinäiseksi.
- En nauti/en jaksa kiinnostua asioista, joista olen aikaisemmin nauttinut
- Negatiivisuus, missään asiassa ei ole mitään positiivista.
- Ärtyisyys pitkin päivää eli käytännössä katsoen kokoajan.
- Tunnen itseni jotenkin huonoksi ihmiseksi, arvottomaksi.
- Häpeän itseäni, itseluottamukseni on pohjalla.
- muistini on vähän huonontunut
- Töissä en jaksaisi käydä. mutta pakko se on voita leivällekkin saada
- Tunnen että jotakin puuttuu elämästä, olo on jotenkin tyhjä!
Lisäksi pelkään, että jään yksin, pelkään yksinoloa kotonakin.
Pelkään että tulen petetyksi, pelkään jonkun läheiseni kuolevan.
Haluaisimme puolisoni kanssa lapsen, hän haluaisi mahdollisimman pian.
Mutta pelkään, jaksanko viettää lapsen kanssa aikaa, väsynkö liiaksi, tuleeko synnytysmasennusta. "Mitä muut ajattelee, että nuokin saavat lapsen, mitähän tuostakin tulee"
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.