Vaikka tää on turhaa, ei mun sydän haluu päästää irti.

H, mä tiedän että mä olin vaan yks miljoonien joukossa sulle, muttakun sä olit mulle se yks miljoonasta. Mua on repinyt ja raastanut tää pohjaton ikävä, ja kyyneleetkin on lopussa. Kaikki ne muistot mitä meillä oli näkyy enää sekavan sumuverhonläpi tuskan kanssa. Mä haluisin nähdä kaiken selkeesti ja sydän iloiten mut ei, ei se vaan nyt mee niin. Sä olit syy mun hymyyn. SÄ olit syy miks mä halusin olla kaunis. Mulla on vaan kuva meistä ja se onkin kaikki mitä tästä jäi jäljelle. Mä ikävöin sua koko ajan; ja voi se olis niin helpompaa vihata sua; mut mä en voi, koska se lyhyt aika kun sä olit mun vierellä oli aikaa jolloin mä olin maailman onnellisin tyttö. Mä peitän kaiken ikävän, surun ja tuskan joka päivä tän feikin hymyn alle, koska mä tiedän että kukaan ei ymmärrä. Sä et koskaan tuu tietämään kuinka paljon muhun sattu sillä hetkellä kun sä halasit mua viimesen kerran, kävelit mä sun kainalossa ja päästit irti taakses katsomasta. Sillä hetkellä kun sä sanoit Goodbye mä tiesin kuinka tässä käy. Mä jäin yksin surun kanssa. Sä jatkoit eteenpäin mua edes muistamatta, heti seuraavia katsellen. Mä olin sulle vaan loppuunsaattamaton työ. Mä toivon että sä voisit joskus vielä rakentaa mut loppuun. Hamdin, i miss you