Lapsen ei ole pakko osallistua päiväkodin toimintaan mahdollisesti liitettyyn kirkolliseen ohjelmaan. Elokuun ja yleensä syyskauden alku on erityisen hyvä aika ilmoittaa asiasta päiväkodin henkilöstölle. Tosin asiasta voi ilmoittaa koska vain myöhemminkin.
Päivähoitolaissa tärkeällä sijalla on kodin katsomusperinteen kunnioittaminen. Jos kodissa uskonto ei ole tärkeällä sijalla eikä kirkossa käynti ja rukoilu kuulu normaaliin elämäntapaan, vanhempien on paikallaan ilmoittaa, että lapsi ei osallistu uskonnolliseen ohjelmaan, ei hartausluontoisiin ”pikkukirkkoihin” eikä kirkossa pidettäviin lastenhartauksiin.
Asiasta voi ilmoittaa henkilöstölle oma-aloitteisesti. Ei siis tarvitse odottaa varsinaista kasvatuskeskustelua, jonka pitoaika voi venyä. Suhtautuminen katsomuksellisiin asioihin ja mahdolliseen kirkolliseen ohjelmaan on yleensä sitten myös kasvatuskeskustelun työjärjestyksessä.
Päiväkoti voi toteuttaa eduskunnan säätämän "uskontokasvatuksen" monella tavalla. Henkilöstö voisi hoitaa asian aivan riittävästi omin voimin ammattitaitoonsa luottaen nutturaa kiristämättä. Kuitenkin varsin monissa päiväkodeissa ja jopa kokonaisissa kunnissa on sovittu läheisistä yhteistyösta evankelisluterilaisen seurakunnan kanssa, jolloin kirkon papit tai muut seurakunnan työntekijät vierailevat säännöllisesti päiväkodeissa ja kirkoissa on erityisiä tilaisuuksia päiväkotilapsille. Tämä on kyseenalaista.
Uskonnollisten seremonioiden järjestäminen pikkulapsille ei melestäni kuulu verovaroin ylläpidettävään päivähoitotoimintaan, eikä päivähoitolaki sellaista vaadi. Päiväkodit tulisi pitää uskonnollisten yhdyskuntien toiminnan ulkopuolella. Uskonnollinen tai muu katsomuksellinen kasvatusvastuu on kodeilla eikä kunnalla.
Molempien tai toisen vanhempien kuuluminen kirkkoon ei edellytä sitä, että lapsen jotenkin tulisi, pitäisi osallistua mihinkään uskonnollisiin juttuihin päiväkodissa. Luonnollisesti ev.lut. kirkkoon kuulumattomien perheiden lapsille ev.lut. uskonnollinen ohjelma ei kuulu, mikäli vanhemmat eivät sitä erikseen pyydä. Päiväkodin henkilöstön tehtävänä ei ole heiltä toistuvasti kysyä, ”saako lapsi osallistua”.
Nyky-Suomessa vanhemmilla ei ole enää riittävää syytä arastella omien katsomuskasvatusta koskevien toiveidensa esittämisessä päivähoidon henkilöstölle.
Päivähoitolaissa tärkeällä sijalla on kodin katsomusperinteen kunnioittaminen. Jos kodissa uskonto ei ole tärkeällä sijalla eikä kirkossa käynti ja rukoilu kuulu normaaliin elämäntapaan, vanhempien on paikallaan ilmoittaa, että lapsi ei osallistu uskonnolliseen ohjelmaan, ei hartausluontoisiin ”pikkukirkkoihin” eikä kirkossa pidettäviin lastenhartauksiin.
Asiasta voi ilmoittaa henkilöstölle oma-aloitteisesti. Ei siis tarvitse odottaa varsinaista kasvatuskeskustelua, jonka pitoaika voi venyä. Suhtautuminen katsomuksellisiin asioihin ja mahdolliseen kirkolliseen ohjelmaan on yleensä sitten myös kasvatuskeskustelun työjärjestyksessä.
Päiväkoti voi toteuttaa eduskunnan säätämän "uskontokasvatuksen" monella tavalla. Henkilöstö voisi hoitaa asian aivan riittävästi omin voimin ammattitaitoonsa luottaen nutturaa kiristämättä. Kuitenkin varsin monissa päiväkodeissa ja jopa kokonaisissa kunnissa on sovittu läheisistä yhteistyösta evankelisluterilaisen seurakunnan kanssa, jolloin kirkon papit tai muut seurakunnan työntekijät vierailevat säännöllisesti päiväkodeissa ja kirkoissa on erityisiä tilaisuuksia päiväkotilapsille. Tämä on kyseenalaista.
Uskonnollisten seremonioiden järjestäminen pikkulapsille ei melestäni kuulu verovaroin ylläpidettävään päivähoitotoimintaan, eikä päivähoitolaki sellaista vaadi. Päiväkodit tulisi pitää uskonnollisten yhdyskuntien toiminnan ulkopuolella. Uskonnollinen tai muu katsomuksellinen kasvatusvastuu on kodeilla eikä kunnalla.
Molempien tai toisen vanhempien kuuluminen kirkkoon ei edellytä sitä, että lapsen jotenkin tulisi, pitäisi osallistua mihinkään uskonnollisiin juttuihin päiväkodissa. Luonnollisesti ev.lut. kirkkoon kuulumattomien perheiden lapsille ev.lut. uskonnollinen ohjelma ei kuulu, mikäli vanhemmat eivät sitä erikseen pyydä. Päiväkodin henkilöstön tehtävänä ei ole heiltä toistuvasti kysyä, ”saako lapsi osallistua”.
Nyky-Suomessa vanhemmilla ei ole enää riittävää syytä arastella omien katsomuskasvatusta koskevien toiveidensa esittämisessä päivähoidon henkilöstölle.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Eihän se pakko ole, mutta ei niisät mitään haittaakaan ole. Minun lapseni saa osallistua kaikkeen pk toimintaan, ei siellä mitään vahingollista tapahdu, hyvä että on jotain mikä hieman antaa vaihtelua päivään.
Mitä seremonioita ne on jos joku diakonissa käy vähän laulamassa tai esitetäänjoulukuvaelma? Kaikessa vastustuksessa mennään liian pitkälle, pitäähän lasten tietää mitä erilaisia asioita maailmassa on.
Meidän päiväkoti kerran sanoi, kun joku kysyi että miksi vain ev.lut on siellä käymässä, niin että kuka tahansa kirkko saa tulla, mutta vain ev.lut on ollut kiinnostunut tulemaan.
"... kuka tahansa kirkko saa tulla, mutta vain ev.lut on ollut kiinnostunut tulemaan."
Entä uskonnottomat? Olisiko sitten kiva, että jotkut uskonnottomat ateistit kävisivät kertomassa, että jumalia ei oikeasti ole ja jeesusjutut ovat satuja ja keksittyjä tarinoita (sitä paitsi eri evankeliumit menevät "ristiin" keskenään). Kouluissa oikeastaan näin pitäisi ollakin (?), että kävisi myös uskonnotomia mm. uskonnon tunneilla, mutta ei semmoinen "kilpalaulanta" oikein päiväkotiin pikkulapsille sovi. Olisko parempi, että päivähoito olisi vain ammatillisa toimintaa, ja perhe voi sitten laittaa niitä eurakunnan pyhäkouluun jne. halunsa mukaan
Kouluissa kyse ei asiallisesti hoidettuna olisi kilpalaulannassa, uskontoa 9 vuotta vähintään kerran viikossa, mutta yksi ateisti edes kerran yhdeksässä vuodessa, mikä skandaali, jota nyt vältellään...
Meilläkin lapset saavat osallistua uskonto-juttuihin päiväkodissa ja koulussa, en edes haluaisi heidän joutuvan eristyksiin tai muuten eri asemaan kuin muut toverinsa. En näe uskonto-jutuissa mitään haittaa lapsille,kun tottakai kotona kerromme niiden asioiden olevan tarinoita ja satuja, joita kerrotaan sukupolvelta toiselle. Onhan se jo yleissivistystäkin tietää uskonnoista. Kerromme myös, että joillekin ne ovat mielenrauhaa antavia, ja että jotkut aikuisetkin uskovat niihin oikeasti. Ja onhan monissa Jeesuksen sanomissa paljon hyvää, kunhan ne selittää lapselle oikein eikä liitä niihin mitään yliluonnollista. Paljon on hyviä elämänopetuksia uudessa testamentissa, harmi vaan että yliluonnollisuus ja hörhöhömpötys niihin liitetään vielä kai koulussakin. Ihan tavallisia elämän ohjeita ja ohjeita onnellisuuteen. Lapsille pitää vaan kertoa asian oikea laita niinkuin parhaaksi näkee, ettei uskonnosta tule ahdistavaa.
Kun normaaliin ei-uskonnolliseen ohjelmaan alkaa osallistua aiempaa isompi ryhmä, mitään ongelmaa ei ole. Mutta lapseni ketoman mukaan ei hänelle koitunut mitään ongelmaa eikä tullut traumaa, kun oli pis kirkollisisa jutuista muutaman muun lapsen kanssa. Ateisti-äiti, ei sun ateismissa ja uskonnotomuudesssa ole mitään hävettävää. Pikkuisen itsetuntoa ja omanarvontuntoa kehiin, pliis. Ja päivähoidon henkilöstön puolelta respektiä.
Yleissivistystä saa kyllä eettisessä ja kulttuurikasvatuksessa, ja esiopetuksess alkaa tulla lisää, samoin koulun et-opetuksessa on monipuolisuutta. Raamattu on sen sijaan monin paikoin ristiriidassa rikoslain ja muutenkin suomalaisen lansäädännön kanssa. Elämänopetuksia löytyy ihan ilman uskontoa.
Meillä on seurakunnan kerhoissa ja kerho-ohjaajien käydessä päiväkodeissa ihan erityinen mutu-toukka ohjelma, jolla opetetaan lapsia tunnistamaan tunteita, sanoittamaan niitä ja oppimaan empaattisuutta. Mitä pahaa siinä on?
En haluaisi että lapseni jäisi näistä asioista ja opetusta paitsi, kun kaveriporukassa näitä taitoja harjoittelevat. Itse en kuulu kirkkoon. Lapsena minut laitettiin koulussa käytävälle seisomaan uskontotuntien ajaksi, kun en saanut olla luokassa mukana. Olin ulkopuolinen, erilainen ja hyljeksitty. Lapselleni en toivo samaa.
Niin, epäasiallinen kohtelu uskonnottomien lapsia kohtaa, kuten käytävällä seisottaminen yms., pitäisi saada lopumaan, mutta se ei lopu niin kauan kuin osa uskonnottomista on pikkuisen vailla omanarvontuntoa ja vieläkin valmis mukautumaan uskonnollisen hegeomian painostukseen. Tilanne on kuitenkin Suomessa jo tällä välin muuttunut senkin takia, että yli 22 prosenttia ei kuulu kirkkoon, niin että kyse on suuresta vähemmistöstä.
Mitä tulee tunteiden tunnistamiseen jne. se on toki oikein hyvä asia, jota päivähoidon ammatillinen henkilöstökin osannee opettaa, ilman "mutu-toukkaakin", mutta uskonnollisen sanoman ja hartauksien tuominen päiväkoteihin "tunteiden tunnistamisen" avulla markkinoiden haiskahtaa jollain lailla naamioinnilta. Toki, jos srk:n edustaja käy, on parempi, että edes osan ajastaan käyttää "musta tuntuu" -juttuihin, mutta perusmotiivihan on kuitenkin jeesus-satujen levitys.
Seurakunnilla on hyviä tiloja, järkätkää siellä omaa toimintaanne.
Suvaitsevaisuus. Sitä on hyvä opetella. Sinunkin?
Kyllä meidänkin päiväkodissa jo sinne mennessä tyätettiin kaavake jossak ysyttiin tuosta uskonnollisiin tilasuukseen osallistumisesta. Siitä saa kieltäytyä vaikka kuuluisikin kirkkoon. Me ei kummatkaan kuuluta, mutta halutaan että lapsi osallituu, samoista syistä kuin edellisetkin kirjoittajat. Minä luulen, että lapset joilta nämä tilasuudet kielletään ovat aika ihmeissään kun eivät voi vielä tajuta mistä on kyse.
Ja ainakaan miedän lapsen päiväkodin joulujuhlissa ei ole joulukuvaelmaa tms.vaan tonttujuttuja, jotta ohjelma sopii ns.kaikille.
Minusta päiväkodissa voi tehdä asioita joita kotona tehdä, kuten tämä uskontokasvatus jota on todella vähän. Meidän lapsi saa myös päiväkodissa syödä karkkia (jos joku syntymäpäivänä tarjoaa) vaikka kotona ei karkkia anneta, jotta ei tunne olevansa erilainen.
Uskon asiat ovat henkilökohtaisia ja kasvavat tavallisesti oman perheen arvomaailmasta ja ajatuksista uskonnosta. Lapsen ollessa alle kouluikäinen ei tämä vielä ole valmis itsenäisesti näitä asioita miettimään vaan tässä on kodin tuki ja merkitys se tärkeä. Päiväkoti ei ole oikea paikka uskonnon ja uskon asioista puhumiselle koska ensinnäkin aivan liian abstrakti juttu ja toiseksi lapselle on tärkeä että jakaa omien vanhempien käsitykset tässä iässä. Mielestäni siis turhaa hommaa harvoin haitallista mutta voi lasta hämmentää ja jopa pelottaa kun näille asioille ei järkiperäisiä selityksiä.
Ihmeellistä, että on vanhempia jotka haluavat aivopestä lapsiaan. Viittaan siis aloittajaan. Lapselle syötetään yhtä näkemystä, jopa niin innolla, että kielletään ympärillä olevia ihmisiä puhumasta omista näkemyksistään.
Me kuulumme molemmat vanhemmat kirkkoon, koska kirkko tekee maailman parasta yleissivistävää työtä maailmanlaajuisesti. Niin kauan kun suomen kirkko on liberaali, eli hyväksyvä ja sen paras puoli on tuo maan mahtava ulkomaanaputoiminta, me tulemme siihen kuulumaan, ihan vain jotta saamme tukea hyvää asiaa. Jos Suomen kirkko muuttuu Räsesen vision mukaiseksi vanhoilliseksi ja suvaitsemattomaksi, me eroamme ja eroaa lapsikin.
Jos lapsi nyt sitten joutuisi eroamaan kirkosta meidän mukana, niin ei se olisi syy estää lasta osallistumasta uskonnon opetukseen. Lapsemme on yhtä erossa muunmuasa ortodoksisesta uskonnsota, mutta olemme aivan tohkeissamme, että päiväkodilla on vahvasti ortodoksinen työntekijä ja hän voi opettaa lapsellemme oman kulttuurinsa tapoja ja perinteitä. Sama työntekijä on venäläinen ja vaikkei lapsemme olekaan venäläinen niin on hienoa, että päiväkodissa juhlitaan venäläiset juhlapyhät ja opetetaans en kulttuurin piirteitä.
Se ettemme me usko Jumalaan on niin vahvalla pohjalla, etten pelkää haasteita, minua ei pelota se, että lapseni oppisi jossain kyseenalaistamaan kotonaan saamaansa oppia siitä, ettei Jumalaa ole olemassa. Minusta olisi vain hienoa jos lapsi oppisi kyseenalaistamaan tätäkin asiaa, sehän olisi merkki omasta aivotoiminnasta; lapsi ei toimi kuin kone toistaen vanhempiensa ajatusmaailmaa, vaan hänelle on annettu tietoa monipuolisesti, jota hän prosessoi itse omissa aivoissaan ja lopulta ollessaan tarpeeksi vanha tekee henkilökohtaisen päätöksen johonkin uskontokuntaan kuulumisestaan tai kuulumattomuudestaan.
Mä en ole suvaitsevainen, eikä tarkoitus ole opettaa lapsestakaan mitään suvaitsevaista rohkaisemalla lasta tutustumaan erilaisiin kulttuureihin ja uskontoihin, vaan tarkoitus on antaa lapselle vain tietoa, erilaisista mahdollisuuksista mahdollisimman laajasti, jota hän itse kokisi mahdollisimman suuren vapauden, kun vaihtoehtoja on monia ja näin tulisi itse onnellisemmaksi. Ok, suvaitsevaisuus kasvaa siinä ohella, muttei juuri itseistarkoituksena. En siis todellakaan väitä, että vapaan uskontokasvatuksen taustalla olisi mikään epäitsekäs näkemys suvaitsevaisuudesta, vaan siellä on pelkästään itsekäs halu oman lapsen ultimaattisesta onnellisuudesta.
Elämänkatsomustieto on yleissivistävämpää kuin ev.lut. "oma uskonto". Ja eri ihmiset opettavat sitä kovin eri tavoin. Jo Raamattu on ristiriitainen, osin ristiriidassa mm. rikoslakimme kanssa. Kansanlähetys ja sen lähetystyö on naisten tasa-arvoa ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia vataan julistavaa. Ynnä muuta... Eli siis ET on paremmin lasta omaan valintaan valmistava vanhempien vainta.
No mitäs siitä. Tietenkin raamattu on ristiriidassa rikoslakiemme kanssa. Sehän on yli 5 tuhatta vuotta vanha kirja!! Kai ajat muuttuvat.
Ja se on se syy miksi minä haluan lapseni siihen tutustuvan. Uskonto on kuitenkin iso asia ympäri maailmaa ja se on hyvä sitäkin opiskella.
En halua että lapseni ei esim tiedä miksi juutalaiset paastovat tai ei olisi koskaan kuullut Mooseksesta tai Aabrahamista.
Seksuaalivähemmistot eivät nyt ole lapseni huolen aihe. Saa siihen vanhempana perehtyä. En tiedä minkäikäisen sinun mielestäsi pitäisi siihen perehtyä.
Joten joo, opetetaan nyt omaa uskontoa. Se on osa jopa suomen historiaa
Niin, ajat muuttuvat, ja sen vuoksi Suomen laki I ja II on parempi etiikan oppikirja kuin Raamattu (laki myös netissä http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/). Kun jotkut sanovat aina silloin tällöin lukevansa Raamattua, yllytän tässä aikaa omaaville, mitäpä jos alkaisittekin lueskelemaan lakikirjaa, eri lakeja. Ne ovat siitä hassuja veitikoita, että niitä voidaan myös muuttaa paremmaksi. Itse kukin voi tehdä ehdotuksia esim. kansanedusajille niiden parantamieksi.
Mitä tulee uskontoihin tutustumiseen, niin elämänkatsomustiedossa eli ET:ssä kyllä tutustutaan eri uskontojen tärkeimpiin piirteisiin. "oman uskonnon" pänttäys yhdeksän vuotta peruskoulussa on suurimmaksi oaksi hukkaan heitettyä aikaa, kertausta kirkkovuosi kirkkovuoden perään.
Historiaakin aletaan opettaa vasta 5. luokalta. Yhteiskuntaoppi (vrt. laki) aletaan opettaa vasta 9. luokalta. siis lait ovat niin vaikeita, ttä vata 9. luokalta, mutta uskonasiat niin helppoja, että 1. luokalta.
Seksuaalisuuteen on useita eri ikiä eri asioihin. Jos päiväkotilapsi ihmettelee, että myös tytöt pussaavat keskenään kadulla tai telkkarissa, kai hänelle voi jotain sanoa ja selittää?? Se on nyt kuitenkin tämän keskustelun sivujuonne.
Kyllä mulle ainakin on tärkeää että lapsen päiväkoti on kristillinen ja että ne perinteet, kuten joulujutut säilytetään ilman mitään mielistelyä toisin ajattelevia kohtaan. Ei vaan näytä olevan kristillisiä päiväkoteja kuin yksi Helsingissä niin kaukana meiltä, ettei sinne voi viedä. Kaikenlainen muun ideologian ja "huuhaan" syöttö on mielestäni väärin, mitä yritetään nykyään monessa paikkaa ajaa läpi. Jos kerran koti on kristillinen, miksi pitäisi päiväkodissa jotenkin vältellä aihetta ja suhtautua siihen negatiivisesti. Mulle 70-luvulla oli ainakin ihanaa koulussa se uskonnonopetus ja jouluun liittyvät valmistelut ja juhla ym. juhlat. Vieläkin ne lämmittää mieltä. Se on suuri lahja lapselle, jota en halua kieltää häneltä. Jos joku ei halua osallistua, se ok heille. Annettakoon silti niille lupa pitää perinteensä, jotka niin haluavat. Ei varmana ole vahingollista.
Päivähoitolaissa mainitaan kodin katsomusperinteen kunnioittaminen, mikä on ok, ja tämän ketjun lähtökohtana oli se, että paikka paikoin päivähoidossa ei-uskonnollisia vanhempia kuitenkin pikkuisen painostetaan siihen, että antaisivat lapsensa osallistua kirkolliseen toimintaan. Uskonnon harjoitusta sisältävän ohjelman vaihtoehtona tulee olla normaalia toimintaan.
Joulu- ja kevätjuhla ainakin kouluissa on hieman eri asia. Sen suhteen eduskunnan perustuslakivaliokunta on sanonut, että yksittäinen virsi ei tee juhlasta uskonnon harjoittamista. Kuitenkin näiden juhlien lisäksi kouluissa ja päivähoidossa saattaa olla säännöllisisesti hartaustilaisuuksia tai jopa jumalanapalveluksia kirkossa niin että lapset laitetaan menemään kirkkoon. Juuri näitä erityisesti tarkoitetaan kun sanotaan, että niille pitäisi olla tarjolla kivaa ei-uskonnollista ohjelmaa vaihtoehtona. Vanhempien on siis tarpeen varmisaa ja tarvitaessa vaatia, että vaihtoehtoista ohjelmaa kirkollisille jutuille on järjestetty.