Voiko köyhätkin kouluttautua kunnolla?

Ehdottomasti jatka hakemista yliopistoon! Tottakai opiskelijaelämä on aina tiukkaa sehän on selvä asia. Sinulla on kuitenkin jo ammatti, joten voithan tehdä töitä opiskelujen ohella. Opintotuen päälle saa tienata jotain 600 euroa ylimääräistä muistaakseni. :)

Yliopisto on vielä yleensä opiskelutarvike kulujen puolesta halvin oppilaitos. Itse en ole ostanut yliopisto-opintojen aikana joutunut ostamaan ainuttakaan kirjaa. Kuluja tullut muutamasta kielikurssin monisteesta, jotka maksoivat pari euroa sekä tietysti muistiinpanovälineistä. Mutta kyniäkin saa yliopistolta ilmaiseksi, koska siellä on niin paljon "messuja".

Tottakai köyhätkin voivat ainakin Suomessa kouluttautua kunnolla. Suomalaisissa yliopistoissa on opiskelijoita kaikista yhteiskuntaluokista, eli köyhistä, keskiluokkaisista ja rikkaista perheistä.

Amiksesta ylppäriin mahtaa olla melkoinen loikka. Ei noin köyhyysnäkökulmasta vaan opiskelu asioissa. Amk voisi olla kanssa ihan jees vaihtoehto. Meinaan voin kertoa no.

Olin peruskoulussa luokkani parhaita oppilaita. Jostain murkkuiän kuohunnoista johtuen päädyin amiskaan. Siellä taas parhaita, mutta ympäristö ei ollu vaan mulle sopiva ja noh. Elämä meni sirpaleiksi.Nyt oon punnertanu kovista kohtaloista huolimatta pari vuotta amk:ssa.Menee kun ei valita.

Siis harkitse myös amk:ta, se voi olla jossain mielessä parempikin vaihtoehto. Yliopistoon mennessä voi olla aika kova työ saada lukion käyneet kiinni.Kaikki on tietenkin mahdollista.

Ei ole ongelmia. Kaikki opiskelijat ovat köyhiä, siihen pitää vain tottua. Ammattikoulusta pääsee yliopistoon, ja jos ala on sellainen mikä kiinnostaa, on opiskelu suht. helppoa.

Ei lukiolaiset ymmärrä esim. filosofiasta yhtään sen enempää kuin ammattikoululaisetkaan joten samalla viivalla olet. Vaikka aine olisi sellainenkin mitä lukiossa on tullut luettua, tosiasia on että suurin osa luetusta on unohtunut heti kokeen jälkeen. Historian tiedot esim. ovat lukion ja ammattikoulun päättäneillä vuoden päästä kirjoituksista pitkälti samalla tasolla.

Luonnontieteissä voi tulla ongelmia ellet ole tekniseltä alalta ja kuunnellut fysiikan tunnilla ja muuten matemaattisesti lahjakas. Matemaattinen osaaminen on vaikea saada lukion pitkän matematiikan tasolle; lyhyt matematiikka vastaa pitkälti esim. kemian alan opiskelijoiden perusopintoja ammattikoulussa. Lukiossa fysiikkaa on tosin vähemmän pakollisia kursseja(1) kuin ammattikoulun teknillisillä puolilla.

Englannin ja suomenkielen taito tulisi olla hyvällä mallilla, mutta niitä harva koulussa oppii. Itse en ainakaan.

Terv. hum.tiet.kand . Entinen ammattikoululainen(automaatioasentaja). Ensimmäisellä yrittämällä sisään. Pääsykokeen pistemäärä 56/60.

P.S. Varaa aikaa ainakin 3kk pääsykokeisiin lukemiseen ja tee lukusuunnitelma josta pidät kiinni.

Raha ei ole este vaan hidaste ;) Itse olen köyhä, toinen vanhemmista on kuollut (velkaisena, eli ei perintöä) ja toinen on myöskin köyhä. Eli sukulaisilta ei juuri rahallista apua ole tullut (enkä sitä oikeasti odottaisikaan, olenhan aikuinen). Opiskelen kuitenkin Helsingissä, yliopistossa. Elämän olen rahoittanut ottamalla opintolainaa ja lisäksi käymällä töissä, kesäisin ja opintojen ohella. Itse en edes asu opiskelijakämpässä. Kyllä sitä pärjää. Joutuu kyllä vahtimaan tarkasti menojaan.

Ja tosiaan, yliopistossa itse opiskeluun ei mene käytännössä lainkaan rahaa. Tenttikirjat lainaan kirjastosta ja monilla kursseilla luentomateriaalit ovat netissä.
Älä rahan takia ainakaan luovu yliopistohaaveistasi!! :)

Mäkin olen köyhästä perheestä ja hain lukion jälkeen yliopistoon - ja pääsin! Opinnot alkaa nyt syksyllä. Oon ihan innoissani ja luottavainen tulevaisuuden suhteen :) Lukiossa ollessa oli välillä tiukkaa kun kirjat oli aika kalliita. Oon silti päättänyt että en aio luovuttaa vaikka en ookkaan rikkaasta perheestä - mullakin (ja kaikilla meillä) on oikeus opiskella ja saavuttaa toiveammattini.

Itseäni ei vanhemmat avustaneet ollenkaan, muutoin kuin että parina kesänä kun ei ollut kesätöitä, asuin kotona enkä maksanut mistään. Kyllä mulla on se käsitys että aika harvaa vanhemmat auttaa rahallisesti. Minulla oli säästöjä, niiden avulla ekat vuodet elin leveämmin.

Olen yh, kai lukeudun köyhiin, vaikka vakituinen työ onkin. Kaksi lasta joista vanhempi kävi lukion ja pääsi sitten yliopistoon opiskelemaan, jossa nyt ollut jo vuoden.Nuorempi lapsi vielä ylä-asteella. Lapseni on ottanut opintolainaa, sekä saa kai asumistukea ja jonkinlaista opintorahaa. Joka kuukausi laitan 50e. hänen tililleen , enepää ei kuulemma ole tarpeenkaan, ja luulen että pärjäisi ilmankin.

Joten kyllä köyhäkin pystyy opiskelemaan yliopistossa.. Onhan tietenkin osa opiskelijoista varakkaamista perheistä, mutta varmasti aivan yhtä paljon on köyhempiäkin...

http://thelivegenerator.com/?r=687944

Jatka vaan opiskelua.
Se on selvää, että kannattaa opiskella niin pitkälle kuin pää kestää ja kykenee.

Suomi, eikä muutkaan nk. hyvinvointivaltiot ei enää koskaan tule palaamaan aikoihin, jolloin kouluttautumattomillakin oli mahdollisuus "elinaikaiseen työpaikkaan" ja kohtuu hyvällä palkalla.
Vain hyvä koulutus, asenne, ahkeruus, osaaminen, halu tehdä työtä auttaa hyvän toimentulon saamisessa.

Nuoruus menee hukkaan, jos et opiskele vaikka haluja olisi. Ryysyistä rikkauteen nyt vaan motoksi.

Hienoa että olet hankkinut ammatin ensin :). Yliopistosta kun ei valmistu mihinkään ammattiin :D :D :D. Nimim. Kokemusta on.. no ei vaan, jatka ihmeessä opintoja ja rahoita opinnot aiemmalla tutkinnollasi! Olet ollut TOSI fiksu tehdessäsi näin.

No, kyllä voit.
Itse menin amikseen ja olin kevyesti luokkani paras. Tämän jälkeen menin heti amk:hon ja suoritin sen 3,5 vuotisen koulun 2 vuodessa samalla töitä tehden. Tosin suoritin ammattikouluaikana myös lukio-opintoja. Olisko lukiossa matikka ollut 10, ruotsi 9, englanti 8, äidinkieli 9, maantieto 10, biologia 10, fysiikka 10.. jne.. kertauskurssit kymppejä. Iltalukiossa voit kerrata.

Minua ei vaan ole koskaan kiinnostaneet runoanalyysit, kaunokirjallisuudet, historiat, uskonnot ja aineiden kirjoitukset. Eikä kirjoitusvirheiden etsintä ja sanamuotojen pohdinta. Oli se sitten kuinka yleissivistävää tahansa, mutta minusta se on pelkkää ajan haaskausta.

Olenko minä huono isä tai äiti? Enkö ole ostanut lapselle tarpeeksi videopelejä, DVD:t ja kaiken turhan krääsää? Pitäisikö tästä lähtien hankkia lellipennulle lihavan pankkikortin niin että Otto-automaatti räjähtää kappaleeksi? Saan isältä rahaa niin paljon kun tarvitsen! Hah hah haa!!! >XD

kauan sitten muutin alkukodista opiskelijasoluun päälläni vain verkkarit parit vaihtovaatekerrat, vanha fillari jonka olin joskus ostanut taskurahoillani ja edellisestä pätkäduunipaikan roskiksesta dyykkaamani mapit opiskeluita varten. Taskussa 50 mk, seuraavaan "liksaan" 10 päivää (lehdenjakaja öisin, juuri aloittanut).

Alkukotiin ei mitään asiaa missään mielessä, siellä konkurssia vailla oleva firma, vanhemmilla jumalattomat velat ja alkoholismi kaupan päälle. Kun tiesi ettei ole muuta keinoa kuin "ylös", niin Kummasti pisti yrittämään ja tarttumaan ns surkeampaankin hommaan. Kolme paskahommaa yhtäaikaa parhaimmillaan/pahimmillaan opiskeluaikoina, samaan aikaan muiden bilettäessä toisaalla.

Tekuinssiksi luin itseni, liksa nykyään noin 1.8x keskimääräinen miehen vuosipalkka Suomessa. Ja makuuhuoneessa seinällä kehystettynä 50 mk muistuttamassa noista ajoista, että se oli kaikki raha mitä omistin, aamulla herätessäni katse osuu melkein ensimmäisenä tuohon "tauluun".

Kyllä se köyhältäkin siis onnistuu, vaatii vaan hammasta yhteen ja tiukkaa asennetta. Periksiantaminen on niin helppoa...

Itse tulen köyhistä oloista. Minulla on lukio-, ammatti- ja yliopistotutkinnot. Yliopistossa opiskelu ei ainakaan kirjojen puolesta tule kalliiksi, koska kirjoja voi aina lainata jne. Opintoja rahoittaakseni jouduin nostamaan opintolainaa, vaikka kävin satunnaisesti töissä. Pitkälti tähän on syynä asuntojen kalliit hinnat. Oppilaitoksissa ruokailu on yleensä edullista, joten se kannattaa hyödyntää. Itse ajattelin pääseväni yliopiston jälkeen hyväpalkkaiseen työhön, ja maksettua opintolainavelat nopeasti pois. Toisin kuitenkin kävi, aluksi tarjolla oli satunnaista pätkätyötä ja sitten sairastuin niin, että tulin työkyvyttömäksi. Sairastumiseen en ole voinut vaikuttaa itse....olen syntynyt vain ns. huonogeenisenä. Tällä hetkellä siis olen jälleen köyhyysloukussa kuntoutustuella ja makselen opintolainaani hiljalleen pois.

Köyhyys ja rikkaus on suhteellista. Suomessa ei voi puhua köyhyydestä, puhuttaisi ennemmin uusavuttomuudesta elää.


Mä en saa viikkorahaa, lasketaanko minut köyhäksi?

Itse olen erittäin köyhästä yh- perheestä. Äidilläni on 5 lasta, kaikki olemme jo aikuisia. Nuorena emme todellakaan saaneet ruokaa kuin koulussa, viikonloppuisin usein kavereiden luona. Mutta me kaikki 5 lasta olemme kouluttautuneet, kaksi on ammattikoulutasolla, me muut 3 yliopistotasolla. Minä olen lääkäri, siskoni on diplomi- insinööri ja toinen siskoni on opettaja. Ne jotka ovat opiskelleet ammattikoulussa pärjäävät myös hyvin. Veljeni on rakennuspuolelta valmistunut ja tienaa hyvin, siskoni on lähihoitaja ja on tyytyväinen ammattiinsa.
Miten me sitten pärjäsimme? Kaikki teimme töitä opiskelujen ohessa, ja myönnän, että myös muutaman kerran kävin sossun luukulla. Mutta nyt voin ylpeänä myös sanoa, että sossusta saadut rahat, on maksettu veroina jo monta kertaa takaisin. Tsemppiä! Kyllä sä pärjäät!

"Olen todella köyhästä yh-perheestä,eikä äidilläni ole varaa auttaa minua rahallisesti yhtään.Mietinkin,että tuleeko yliopisto opiskelusta mitään jos ei ole rikkaasta perheestä?Nyt amiksessakin on todella tiukkaa,ja ei houkuta ajatus siitä että sama köyhyys jatkuisi vielä valmistumiseni jälkeen kuudella vuodella.Nuoruushan tässä menee hukkaan kun ei ole varaa tehdä mitään muuta kuin opiskella."

Kyllä opiskelu onnistuu.
Tosin pennin venyttämistä on tiedossa.
Muistan itsekkin aikoinaan, kun olin opiskelija eikä vanhemmilta oikein tahtonut 'ruokarahoja' herua, niin sai kyllä tosissaan säästää joka penniä.
Eli tylsää ja turhauttavaa se kyllä on, mutta mahdollista kyllä.

Jouduin kyllä tosin käymään kerran sossussa, kun en vaan millään tullut toimeen.
Vaikka sosiaalivirastoa aina haukutaan joka paikassa, enemmän ainakin kun että kehuttaisiin, omakohtaisella kokemuksella voin sanoa, että mun kohdalla sosiaaliviranomainen kyllä ymmärsi tilanteen hyvin ja antoi pikkusen avustusta.

Ylisto-opiskelussa on hyvänä puolena se, että suuri osa opinnoista on sellaisia, että luennoilla ei ole läsnäolopakkoa. Tämä mahdollistaa pienimuotoisen töissä käynnin. Eli jos tekee vähän töitä siinä sivussa, niin voi talouttaan kyllä kehittää.

Parempi vaihtoehto lienee ammattikorkea koska sinä pystyt osittain myös hyödyntämään ammattikouluopiskeluja ja siinä on lisäksi se etu että jos pystyt olemaan mm. kesät töissä niin pystyisit helposti työllistymään opiskelujen jälkeen.

Tietysti tuossakin on paljon ihmisestä kiinni, mutta kyllä Suomessa onnistuu opiskelu "köyhemmältäkin". Aina voi toki harkita hakevansa opintolainaa, jos tuntuu että liian tiukaksi menee rahatilanteen kannalta.

Hyvin onnistuu! Itse korkeakoulutin itseni ilman minkäänlaista rahallista apua vanhemmilta tai muualta. Vanhempani ovat hyvintoimeentulevia ja itsekin koulutettuja, mutta heidän mielestään aikuisen on pärjättävä omillaan, vaikka oma lapsi onkin.

Ja miten se sitten onnistuu, niin siten, että alkuun asumismenot minimiin, eli suomeksi soluun asumaan. Opintolainaa nostamaan ja jos töitä on niin niitä sitten viikonloppuisin ja iltaisin. Sinulle varsinkin varmaan töitä löytyy kun kerran olet jo ammatin hankkinut, mutta ilman sitäkin on esim. lastenhoitoa, kaupan kassaa, vanhusten ja vammaisten avustamista jne.

Leipäjonosta ym. avustuksista voi käydä ruokakassin silloin tällöin hakemassa, ei ole mitenkään säälittävää. Pyörällä on hyvä ajaa, kävellä ja bussilla mennä. Koulussa kannattaa ehdottomasti käydä syömässä, myös viikonloppuisin. Kun kokkaa, niin kannattaa tehdä hirmuinen satsi jotain makaronilaatikkoa ja pakastaa se rasioihin. Ja tarjoustuotteita tietysti kytätä ja hamstrata niitäkin pakkaseen. Kirppareille tietty vaateostoksille. Osta tutuilta virosta tuotua halpaa viinaa, lidlin juomillakin saa ilon irti vaikka ei hyvää olekaan.

Kannattaa myös tutustua kaikkiin koulun tarjoamiin juttuihin ja muihin opiskelijaetuihin. Esim. jumppia on tarjolla johonkin 2e kertahintaan.

Kirjoja saa hyvin myös kirppareilta ja kirjastosta, sekä koulujen ilmoitustaululla on usein käytettyjä kirjoja. (Myös haalareita, tietokoneita, huonekaluja jne. sälää).

Jos pariudut niin ei muuta kuin hynttyyt yhteen, asumismeno halpenee huomattavasti ja elintaso nousee.

Eroa kirkosta ja sano tv-lupa irti.

Opiskelijakavereiden kanssa kannattaa liittoutua niin kaikki säästää kuluissa. Eli yksi vuokraa leffan, 10 katsoo. Yksi ostaa yleiskoneen, 5 kokkaa jne. Ja melkein kaikkea astioista vaatteisiin ja uimapatjasta jatkojohtoon voi lainailla:)

Siinäpä säästövinkkejä, toivottavasti näistä on jotain apua. Itse opiskelin tosiaan sen 6v lukion jälkeen. Välillä oli tiukkaakin muttei onneksi ankeaa. On opiskelu kuitenkin aika vapaata ja rentoa aikaa. Nyt sain vakitöitä ja osaa kyllä arvostaa sitä kun voi käydä kerran vuodessa ulkomailla, ajaa autolla ja pitää lemmikkejä.

Mukavaa opiskelua sinulle ja tsemppiä!

itsekin olen perusoloista ja minusta yksi hienoimmista asioista Suomessa on se, että jos älliä ja perälihaksia kirjastossa istumiseen riittää niin kaikki on mahdollista. Toki lukion jälkeen peruskoulukavereiden ja amiksen käyneiden omat autot ym laittoivat miettimään mihin sitä ollaan ryhdytty, mutta nyt vähän alle 40v en kadu päätöksiäni pätkääkään. Minulla on upea perhe ja bonuksena tienaan enemmän kuin olisin ikinä voinut kuvitella. Tie ei ollut helppo, mutta "no pain, no gain"

Eli kannustan kyllä ponnistamaan niin korkealle kuin rahkeet vaan riittävät!!

heipä hei!

olen itse alkoholisti/köyhä/suoraan sanottuna valkoinen roskaväki perheestä, ja voin kertoa että suoritin lukion, pari vuotta amk:ta kunnes loikkasin yliopistoon. tein/ ja teen työtä opiskelun ohella, olen kyllä viime vuonna nostanut lainaa, mutta työtä tekemällä tulee pääosin laskut maksettua.

mistähän ihmeestä olet saanut kuvan raharikkaasta opiskelusta?
opiskelun ohella se rahan kanssa pelleileminen kun on sitä sitkuttelua.

tervetuloa todellisuuteen.

uskon että kaikkeen pystyy, on vain itsestä kiinni mihin asti pyrkii.

Kyllä julkisilla tuilla toimeen tulee, tosin niukasti. Itse olen viikonloppuisin kaupassa alan sekatöissä ja pärjään jopa hyvin. Faija sai muutaman satasen (markkoja) kuussa tukea ja opintolainaa rutkasti, mutta pärjäsi hänkin.

Siinä tapauksessa onnistuu jos jatkat töitä. Saatat vaan palaa loppuun pariinkin otteeseen jo heti päälle parikymppisenä. Mulla ei auttanut kukaan kun olin 16 vuotias esim ostamaan lukiokirjoja. Ostin itse omilla rahoilla ja sit ei ollut ruokaa ja laihduin luurangoksi ja sit ei jaksanutkaan enää opiskella. Että tiedän ja ei toimi! Jos saat tehtyä töitä sellaiset 10-20h viikossa niin toivoa on :)

Miten olisi opintolaina? Suomessa sentäs ei tarvitse itse opiskelusta maksaa. Vain oppikirjat ja muut välineet. Tietenkin eläminen. Hanki jokin pieni työ rinnalle. Esim. mene siivoomaan tms. Nuoruus ei mene pilalle, kun teet kaikkia semmoista, mikä ei maksa paljon. Ei ravintoloissa hyppinen ole elämää.
Tee opiskelun lomassa töitä vain sen verran, että pärjäät.

Itse olen yksinhuoltajaperheestä (muut sukulaiset varakkaampia kuin oma perheeni). Olen älykäs ja kirjoittanut ihan hyvät paperit lukiosta (kouluni parhaimpia). En kuitenkaan näe mitään erityistä syytä yrittää nousta yhteiskunnassa taustaani merkittävästi korkeammalle. Se on porvareiden muihin istuttama idea, että kaikkien tulisi pyrkiä ylös yhteiskunnassa ja ansaita mahdollisimman paljon rahaa. Ja usein ne, jotka tähän pyrkivät ovat jotenkin muuten "vajavaisia" ja materialla yrittävät saada ympärille mahdollisimman paljon kaikkea hienoa, kun heissä itsessään ei ole mitään erikoista. Älä istuta päähäsi sellaista ajatusta, että sinulla pitää tienata mahdollisimman paljon rahaa ja pyrkiä mahdollisimman ylös yhteiskunnassasi ollaksesi tarpeeksi ihmisenä.

Samoin elämänkumppaniksi kannattaa mielummin valita se komea lihaksikas ja miehekäs duunari kuin naismainen porvarikeikari nössö, vaikka sillä porvarilla enemmän rahaa onkin.

Mene yliopistoon, jos se sua kiinnostaa. Aina voi jättää kesken, jos tuntuu ylivoimaiselta, syystä tai toisesta.
MUTTA älä kouluttaudu ns. köyhiin ammatteihin eli älä opiskele sosiaalipuolelle, älä opettajaksi jollet todella halua (palkka kohtalainen, työedut lomineen loistavat) äläkä ainakaan kirjastonhoitajaksi !
Jos nyt vielä pärjäätkin, niin perheellisenä sos.toimistoss ja kirjastoalalla köyhdyt entisestään. Ylempi tutkinto ja käteen jopa alle 2000 €. Samaan pääset muualla ja vähemmälläkin.
Pyri ns. rahakkaisiin ammatteihin niin todella onnistut katkaisemaan köyhyyskierteen.
Onnea matkaan!

Opintolaina ja opintotuki ova sitä varten että köyhätkin pystyy opiskelemaan. Kun olet amiksesta päässyt, on sinulla jo ammatkin ja voit aina tehdä töitä opiskelujen ohessa. Ei mitään hätää ole sinulla.
Hyvä opiskeluvuosia sinulle. Olet sinnikäs ja pärjäät varmasti.

Opiskelu kannattaa aina, siinä kaikki pähkinänkuoressa! Itse olen hyvinvoivasta perheestä. Ensin opiskelin ylioppilaaksi, sitten AMK:n kaupallisesti ja nyt vielä nelikymppisenä vähän alemman koulutuksen eli valmistuin mielenterveys- ja päihdehoitajaksi ja toimin sosiaalialalla tällä hetkellä. Näin aikuisena, asuntolainaisena ja auton omistaneena sekä yhden teinipojan äitiniä opiskelu vasta köyhää olikin pienillä tuilla, joten opiskele nyt kun sinulla ei ole vielä perhettä eikä asunto- ym. lainoja päälläsi.

Tsemppiä!

Toki opiskelu kannattaa ja sellaisen liukuhihnaputkimaisteritutukinnonkin repäsee sivutoimisesti eli sen jälkeen kerkeet vielä tehdä lapset ja elääkin. Oikeesti niitä huippulahjakkaita on yliopistossakin vaan sellaset 5% eli antaa palaa.

Lukion käyneet eivät ole yhtään parempia kun ammattikoulun käyneet työ elämässä köyhät ja ammattikoulun käyneet taas ovat kaikkisten parempia työntekijöitä MUTTA MUTTA totuus on se että työnantajat pitävät lukiossa opiskelleita parempina heidän on helpompi työllistyä ja heille maksetaan paremmin ja myös kohtelu on parempaa köyhä voi kouluttautua mutta köyhältä vaaditaan enemmän jos aijot kouluttautua täytyy sinun koulun ohella tehdä työtä ja työ vie taas aikaa lukemiselta ja saat jatkuvasti elää vetellä ja näkkärillä rahapula on jatkuvaa ja jos otat lainaa saat alkaa maksamaan heti valmistuttuasi sitä pois huolimatta siitä ootko työllistynyt tänä päivänä kun mikään ei oo varmaa lama pitkittyy ties kuinka kauan kun hallitus nyt syytää ulkomaille suomen rahat sitten kun rahat loppuu niin ei enää saa lainaa eikä opintoihin tukiakaan niin täs käy kun rahat loppuu eikä suomikaan saa lainaa mistään tulevaisuus suomessa on synkkä tilanne paranis jos ei enää jaettaisi rahaa muille ja annettais noitten maitten devalvoida omat rahansa sitten kaikki lähtisi nousuun vienti vetäis työpaikkoja tulis lisää ym ym ratkaisu sinun pitää tehdä itse ja kärsiä jos väärin teet

Kumpaa haluat? Koulutuksesta titteliä, vai menesystä? Sanoit haluavasi pois köyhyydestä! Oikein!
Koulutus on hyvä ja tarpeellinen. Tärkeämpää kuitenkin on miten ja missä kouluttaudut, ketä seuraat, kuka on mentorisi. Itsekin menestynyt tekijä, vai teoreetikko proffa?
Milläkö varmuudella puhun?
Olen ammatiin opettaja ja suunnittelija. Autan ihmisiä toteuttamaan unemiaan! Itse olen köyhääkin köyhemmistä oloista, orvoksi 4 vuotiaana, kasvoin 4 eri kasvatuskodissa, 16 v iästä itse selviten. Ei tarvi siis olla rikkaasta perheestä, mutta JOS haluaa "tittelikoulutuksen" voi olla vaikeaakin.
Jos Todella haluat menestyä, sinua autetaan siihen mitä itse haluat! Ei mitä tutkintoja vaativat - niistä kun ei tule takuuta menestymisestä.
JOS olet tyosissasi. ota yhteys:
[email protected]

terveisin
Ajattelija

Harva opiskelija sitä nyt saa rahaa vanhemmiltaan, joten tuo ei mielestäni ole mikään perustelu. Opintotuella ja opintolainalla kyllä elää ja itse tein opiskeluaikanani töitä joskus iltaisin ja viikonloppuisin. Joku sanoo että se on muka liian rankkaa, mutta mä sanon että elämä on! Ja ei se todellisuudessa nyt niin rankaa ole kuin väitetään, enemmän tämäkin on asenteesta kiinni.

Nuoruutta ei tietenkään kannata heittää hukkaan köyhäilemällä liikaa, joten rohkeasti myös opintolaina käyttöön jos töitä ei tee. Yliopiston jälkeen on sitten koko loppuelämä aikaa maksella velkaa takaisin.

Tee pari vuotta töitä. Jos ei töitä löydy, niin opiskele ensin sossun tuilla omatoimisesti, käy vaikka avoimessa yliopistossa. Toki voit suoraan hakea yliopistoon, mutta siellä ei saa niin paljoa tukea.

Kannattaisi kyllä pohtia ennemminkin sitä, MITÄ kannattaa opiskella kuin MISSÄ. Jos aikoo päästä varmemmin töihin ja saada parempaa palkkaa ja päästä nopeammin tienaamaan niin yliopisto ei välttämättä ole se oikea tie. Eikä yliopistossakaan ole kyllä järkeä kuluttaa penkkiä kuutta vuotta, se on jo tehottomuuden merkki. Ellei maisterin paperit ole neljässä vuodessa kädessä niin turhaan on lusittu. Riippuu tietysti oppiaineesta mutta jos siellä yliopistossa oikein pitkään aikaa kulutetaan niin ei sieltä edes mitään työhön kelpaavaa tutkintoa saa. Yliopistohan ei ylipäätään valmista mihinkään ammattiin ellei sitten mene johonkin opettajankoulutukseen, lääkikseen tai vastaavaan. Käytännönläheisen ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet inssit hakkaa monet yliopistotutkinnon suorittaneet mennen tulleen palkoissa ja ylipäänsä siinä että saavat työtä, terveydenhoitoalallakin työ on takuuvarma. Mutta teki niin tai näin, syytä on varautua siihen että 40 ikävuoteen mennessä on etsittävä uutta työtä tai opiskeltava uusi ammatti, jos ylipäätään on siihen asti voinut olla töissä. Siksi ei kannata heti amiksen/lukion jälkeen hirmuisia lainoja ottaa ja hirveän pitkään opiskella - ne opintovelat jää ehkä maksamatta. Valtion takauskin tarkoittaa käytännössä sitä, että jos et saa työtä, maksat työttömyyskorvauksella ja toimeentulotuella pankille sitä opintolainaasi takaisin niin kauan kuin sitä riittää - eläkeikään asti :(

Tee kuten minä eli 10 cm maksaa sata euroa sisään

Eikun opiskelemaan ahkerasti. Tosin amis pohjallakaan sa tuskin koyhaksi jaat. Itsella 13k opintolainaa ja alempi korkeakoulututkinto. Nyt ok duuni ja olen varakkaasta perheesta =D

Opiskelin ulkomailla ja kaiken maksoin itse lainalla ja tyonteolla. Ahkeruus palkitaan eli tsemppia opiskeluihin sinulle!!

Poikani kysyi lukion jälkeen pystynkö rahoittamaan opiskelun jos hän hakee ammattikorkeaan. Olin viiden lapsen yh, sanoin että hae mihin haluat, mene minne pääset ja minä autan niinkuin voin.
Poika haki, pääsi minne haki ja kohta alkaa kolmas vuosi. Sai kesätöitäkin vähäksi aikaa, ja nuukana säästi rahat opiskeluun. Rahaa minulla ei ole avuksi ollut, ruokaa olen pakastanut annoksina ja vienyt, kuskannut kotiin ja kouluun aina tarvittaessa (toisella paikkakunnalla asuntolassa), verhot ja matot ym olen ostanut/antanut tarvittaessa.
Poika saa opintotukea ja asumislisää, lainaa on ottanut 500 euroa tähän mennessä.
Poika viihtyy, pärjää hyvin. Tiukkaa on ollut kun pojan aloittamisen jälkeen toinenkin on aloittanut opiskelun ja kohta kolmas, mutta kun ei vaadi täydellistä niin silloin pärjää. Kirpputorit ja alennustuotteet ovat tulleet hyvin tutuiksi, mutta se ei ollut outoa aiemminkaan.
Kun tingit hienouksista, olet valmis tekemään töitä ja pidät mielesi tulevaisuudessa niin pärjäät

Suomi on aivan loistava maa tässä suhteessa, että koulujen käynti on lähes ilmaista, ja siihen saa kohtuullisen hyvin tukea. Riippumatta vanhempien varallisuudesta tai sosiaalisesta tausta voit kouluttautua "lähes ilmaiseksi" johonkin ammattiin tai väitellä tohtoriksi asti.

Esimerkiksi ammattikoulun jälkeen on mahdollista hakea AMK:hon, mistä voi edelleen hakea yliopistoon ja/tai korkeakouluun. Sinun ei siis tarvitse olla edes ylioppilas saadaksesi mahdollisuuden akateemisen tutkinnon suorittamiseksi. Kaikkea ei tarvitse suorittaa peräkkäin, vaan tutkintojen välissä voi piipahtaa työelämässäkin.

Valtion takaamaa opintolainaa saavat "kaikki" opiskelijat, ja jos pääsee kiinni opiskelija-asuntoon ja/tai kimppa-asuntoon, niin asuminenkaan ei maksa taivaita.

Eli voit olla köyhästä perheestä, mutta tyhmä tai laiska et saa olla.

Onnea ja menestystä opiskeluihin. Opiskeleminen kannattaa aina - jos ei taloudellisesti, niin ainakin henkisesti.

Jos kuulut kategoriaan "ahkera ja luova köyhä", niin ei mitään ongelmaa opiskelujen suhteen.

Oman kokemuksen mukaan, kun 2 on kouluista selvinnyt ja 1 on
vielä koulussa niin työttömällä ei ole varaa kouluttaa ihmistä..

Miehen kanssa syötiin pahimillaan vuosia puuroa, että lapset sai koulussa
kaiken maksullisen... 1 amiksesta, 1 lukiosta läpi ja yksi 9 luokalla...

Mutta on tää ollut... Ja on tää vieläkin helvettiä!

Suomessa jos missä on köyhällä mahdollisuus opiskella ja saada korkeakoulutus. Itse olen siitä olen siitä hyvä esimerkki mitä Pohjoismainen hyvinvointivaltio tuottaa. Siksi myös ymmärrän hyvin sen, että minun pitää maksaa veroa ansioistani.

Köyhän työläisperheen keskimmäisenä poikana olen saanut yhteiskunnalta mahdollisuuden opiskella 'ilmaiseksi' ja jopa vielä tukea siihen. Ulkomaalaiset ystäväni eivät voi käsittää miten valtio voi tukea niin paljon ja antaa vielä ilmaisen koulutuksen?

Sinä saat:
1) opintotukea
2) opintolainaa
3) kesätöitä, muita opiskelijoille sopivaa työtä tai kesäkursseja

Näiden avulla olet saanut korkeakoulun päätökseen neljässä vuodessa ja jos joku väittää ettei kannata ottaa lainaa niin hän on joko laiskuri, saita tai kiittämätön yhteiskunnan loinen. Valtio antaa sinulle kuin tarjottimella mahdollisuuden ja sinun pitää vaan se käyttää mahdollisimman nopeasti ja järkevästi pois.

Eli kannattaa opiskella ja siihen on loistavat mahdollisuudet sekä köyhällä että rikkaalla!

Jatka vain yliopistoon! Toteuta unelmasi, sinua varmasti harmittaa loppuikäsi, jos et edes yritä! Opintotukeahan tietysti saat, ja käyt nyt amiksen aikana hyvin töissä ja tietysti kesät teet töitä. Eiköhän niillä päästä! Älä missään nimessä ota lainaa, olet pahassa pulassa, jos teet sen. Katso vähä mihin laitat rahaa, älä ostele vaatteita sun muita. Hygienia tuotteet halvimmasta päästä ja halpaa ruokaa.

kyllä voi.! Jos uskot että ajattelemasi ammattiala on todella sinun. pyri siihen mitä itse haluat tehdä ja elä koskaan kuuntele sukulaisia tai muita . Niin se menee helposti. .... muutama vuosi kitkuttelua on parempi kuin koko ikä olla seka hommissa asioissa mistä tykkää.

mene töihin! jos asut vanhempien luona ja säästät massit! (kesätyöt tai viikonloppu) tai vaikka keräät pulloja! nyt on syksy niin opettele hyvät kauppa/ruokasienet ja marjat (puolukat, lakat,) ulkoa ja menet metsään keräämään ja myyt ne ravintoloille .

tämä kuulostaa ehkä viisastelulta mutta kun ymmärtää kuinka paljon löysää rahaa on metsissä ja pihalla (pullot ym) niin oppii elättämään itsensä ja saa kovan yrittäjän uran vielä alkuun tuosta! opit todellakin hyödyntämään paljon asioita ympärilläsi etkä edes tarvitse siihen muuta kuin kunnon urheilumielen ja selvittelet ja kyselet ravintoloista ensin tarvetta.

TZEMPPIÄ!

Mene amiksen jälkeen 5 vuodeksi töihin ja säästä vaikka 20000€ rahaa opiskelua varten ja saat opintituen ja jos ei riitä niin saa opintolainaa. Itse kun kävin -80 luvulla teknillisen koilun niin kun valmistuin oli opintolainna noin 6000€ mutta se oli pieni raha ja kun laitetaan kesätöistä tienaamat rahat niin kyllä 3 vuodessa yli 25000€ meni mutta kannatti. Kouluts ei suomessa mitään maksa vaan se eläminen ja kun sattuu pääsee vileä koulutusta vastaavaan työhön niin sitten on hyvä juttu. Amis pohjalta voi työn ohessa kouluttaa itsensä työteknikoksi ja työnantajatkin kouluttavat henkilökuntaansa ja niin edelleen.

Niinpä niin,edustan ns suuria ikäluokkia ja voin todella sanoa ettei meillä ainakaan ollut mitään mahdollisuutta opiskeluun yhteiskunnan tuella.Itse olisin halunnut käydä ammattikoulun,mutta perheellä ei siihen ollut varaa.Niinpä koulutukseksi jäi itseopiskelu ja työttömyyskurssit.Sitten kun sairastuin ja jouduin etsimään uutta ammattia entisen tilalle,niin sitten tarjottiin ammattikoulua minullekkin,yli 50v ukolle.Toki tartuin tilaisuuteen ja kävin 3v aivan mielelläni koulua 16 - 25 nuorten kanssa.Aina kannattaa käydä koulua,vaikka se tuntuisikin vaikealta.Kyllä elämää on vielä senkin jälkeen kun ikää on mittarissa 30v,sillä ikä on vain numeroita.

Ei muuta kuin vedät kaikista vippipaikoista limitit täyteen, kun kaikista paikoista ottaa niin tilillä on kivasti ~10000€, sen jälkeen nostat ne tililtä pois ja annat mennä ulosottoon asti, ja koska sinut on käräjillä tuomittu varattomaksi, velat palautuvat perintätoimistoille ja jos tuuri käy eikä perintätoimisti muista lähettää muistutuslappua seuraavan 3vuoden aikana, velka mitätöityy. Muuten kestää se 15vuotta että vanhenevat, eli kun olet opiskelut saanut valmiiksi niin ei ole enää montaa vuotta jäljellä. Töihinhän tässä vaiheessa ei vielä voi mennä koska ulosottomies vie 1/3 osan palkasta.

Ei maar, pysykää KAUKANA vipeistä!! Valtion/kuntien pitäisi oikeasti tehdä jotain näitten köyhien opiskelijoitten vuoksi, en yhtään ihmettele että monet ovat joutuneet vippikierteeseen kun ovat kyllästyneet siihen kun rahat on kokoajan loppu. Taisi vissiin kela nostaa sitä että saa tienata enemmän opiskelujen yhteydessä...

Nyt oli pakko vastata, vaikka yleensä en tänne kirjoittele.

Kerron itsestäni. Olin 18 v, kun sain lapsen eli lukio jäi kesken. Erosimme lapsen isän kanssa melko pian ja ajattelin tuolloin, etten voi enää yksinhuoltajana opiskella, mutta yksi ihminen kertoi minulle, että voi ottaa opintolainaa ja -rahaa. Niinpä lähdin opiskelemaan merkonomiksi ja pärjäsin oikein hyvin. Menin uudestaan naimisiin ja tein pari lasta lisää ja jälleen tuli avioero. Olin juuri aloittanut yliopistossa maisterin opinnot ja erosta huolimatta jatkoin opintoja. Nuorimmat lapset olivat tuolloin n. 6 ja 9 vuotiaita. Tiukkuutta meillä riitti eli kun lapset pyysivät rahaa, ei minulla ollut tarjota heille kuin rakkautta, mistä tuli perheessä yleinen herja. Monet kerrat itkin ja mietin, miten selviän, mutta aina sitä vaan jotenkin keksi keinot selvitä. Vanhemmistani ei ollut apua eli pakko oli luottaa vaan itseensä.

Jokin aika sitten sain ekan koulutustani vastaavan työpaikan, mistä olen äärettömän onnellinen. Lapseni ovat opiskelustani huolimatta tasapainoisia, ihania lapsia (aikuisia).

Olen siis ehdottomasti sitä mieltä, että mene yliopistoon ja kestä muutaman vuoden tiukkuus. Ajattele, että yliopisto vie sinut kohti helpompaa elämää.

Joo, mieti vielä yliopisto/amk opintoja.. Olen itsekin vaatimattomista oloista. Koulunkäynti korkeakoulutasolla ei oo ollut ongelma, mut ns. parempien perheiden lapset ovat todella ylimielisiä ja pöyhkeitä ja tekee opiskelusta lähes sietämätöntä! He ovat syntyneet kultalusikka suussa ja heille on aina tarjottu kaikki, he eivät osaa arvostaa mitään ja lellityt opiskelijat ovat todella epäkunnioittavia. Myös opettajat pitävät itseään eliittiin kuuluvana.

Voinet kai hakea opintolainaa.

Ihan vaan lyhyt tarina otsikon aiheeseen. 19-kesäisenä, intin ja lukion käytyäni, menin opiskelemaan silloiseen teknilliseen korkeakouluun 2000-luvun alussa. Useamman vuoden penkkiä kulutettuani sain huomata olevani tekniikan tohtori.

Missään vaiheessa en tarvinnut vanhempieni, tai kenenkään muunkaan, rahoitusta. Toki kesät menivät hanttihommissa, joista sitten rahat pistettiin säästöön talvea varten. Suomessahan on opintotukisysteemi ja tukea asumiseenkin? Opintolainaa otin ainoan kerran silloin, kun hommasin itselleni tietokoneen. Oli muuten ensimmäinen oma tietokoneeni. Kolme ensimmäistä vuotta asuin opiskelija-asuntosäätiön soluasunnossa. Tuosta ajasta on jäänyt muutama elinikäinen kaverikin. Kolmannen opintovuoden jälkeen muutin yksiöön, vuokra oli jo sen verran kova että sen vuoksi menin osa-aikatöihin. DI:ksi valmistumisen jälkeen olinkin jo täysipäiväisesti töissä ja sain sen mukaista palkkaa, jatkotutkinnot tulivat siinä sitten ohessa.

Eli: Suomalainen systeemi mahdollistaa kyllä opiskelun kaikille. Niiltä, jotka eivät ole syntyneet kultalusikka suussa, se tosin vaatii hyviä istumalihaksia ja itsekuria opintojen etenemisen sekä talouden suhteen.

ota lainaa pankista. niin muutkin tekevät.
toivottavasti luottotietosi sallivat sen ;)

Nimimerkki "aamen" Miksi luulet että siivoja on jotenkin huono ammatti tai ainakin sain sellaisen kuvan viestistäsi? Siivoaa luultavasti sinunkin sotkujasi pitkin maita ja mantuja.

Pyri ehdottomasti yliopistoon, jos kerran haluat jatkaa opintoja. Se ei ole turha sijoitus. Eikä se nuoruuskaan jää elämättä. Huomaat, että löydät samanhenkisiä ajattelijoita paljon paremmin opinahjosta kuin jostakin nuorison bilepaikasta.

Itse hölmöilin nuorena. Pääsin kyllä yliopistoon, mutta jäin pienipalkkaiseen työhön rämpimään pienellä palkalla muka opintoja rahoittaakseni. Oikeasti rahat menivät mukavaan opiskelijaelämään ja enimmän osan rahoista joi mieheni. Oma valmistumiseni jäi sitten hieman kypsemmälle iälle ja nyt kun eläkkeelle pitäisi jäädä, huomaan että eläkkeeni tulee olemaan aika olematon juuri sen takia, että tein pitkän päivätyön pienipalkkaisena toimistorottana. Älä toista minun virheitäni.

Itse sanoisin että kannattaa todellakin miettiä mitä alaa lähet lukemaan. Sillä nykysyklitaloudessa touhussa kun valmistut ei alan hommia ole välttämättä sillä hetkellä tiedossa. ja jos perhe ei pysty juurikaan tukemaan sinua kannattaisia hankkia jonkinlainen pohja kassa ja myös kesätyönäkymät olisi hyvä pitää mielessä. Ja sekin kannatta muista et ne jotka menee amiksen jälkeen töihin tekevät sen ajan tiliä töissä vähemmällä ressillä kun itse valmistut joskus sieltä mihin mihin meinasitkaan mennä....valintojen maailma....

Olen 20 vuotias ja opiskelen itse amk:ssa viimeistä vuotta. Tarkoitus olisi jatkaa yliopistoon. En ole nostanut yhtäkään erää opintolainaa, minulle tulee vain opintotuki ja asumislisä, en saa avustusta vanhemmiltani. Teen 4 eri työtä ja käyn silti luokkani eniten opintopisteitä vuodessa (siksi valmistun muita luokkalaisiani aiemmin). Teen kaikki lomat ja kesän töitä. Yleensä otan täyden päivän opintoja, jonka lisäksi teen lähes kaikki illat ja viikonloput töitä. Asun edullisessa kimppakämpässä, ostan paljon alennuksessa olevia elintarvikkeita, ostan käytettyjä tavaroita laadukkailta kirpputoreilta ja otan aina vastaan sukulaisten vanhoja tavaroita. Joskus jotkut vieraat ja vanhempani käyvät kylässä ja tuovat leipää, puuroaineiksia tms. Niillä pärjää aika pitkälle, kun syö edullisen opiskelija ruoan koulussa ja ilmaisen ruoan töissä. En käy baarissa enkä osta mitään turhaa, en matkustele enkä osta uusia vaatteita. Tingin kaikesta, mistä voi tinkiä ja pyrin aina löytämään edullisemman tavan toteuttaa asioita. Tämä on onnistunut oikein hyvin jo pari vuotta. Elämästä pitää välillä nauttia ja sen takia teenkin kovasti töitä. Joskus saan koulun tai kaupungin myöntämiä avustuksia, joilla voi tehdä jotain kivaa, kuten käydä leffassa silloin tällöin. Kaikki harrastukseni ja illanviettoni vietän paikoissa joissa on ilmaista. En asu pääkaupunki seudulla, mutta silti täällä pääsee ilmaiseksi opiselijoille järjestettäviin jumppiin, voi käydä lenkillä, koulun tukemalla opiskelija hinnalla uimassa, koulun kuntosalilla ilmaiseksi jne. Mielestäni en ole jäänyt mistään paitsi ja olen saanut jopa säästettyä hiukan rahaa omaa tulevaa asuntoani varten. Pärjääminen ja rahankäyttö on itsestä kiinni. Kyllä pärjää oikein hyvin ja voi joskus hemmotellakin itseään, jos vaan haluaa välillä elää vähän tiukemmin. Elämä on täynnä mahdollisuuksia ja maailma täynnä löytöjä, kun ne osaa oikein kohdata! Kannattaa opiskella vaan niin pitkälle, kun rahkeet riittää. Siitä voi sitten aikuisena itseään kiittää!

Senverran toppuuttelisin että ei se koulutus ole autuus.. Ei ole ihan yksi tapaus et omistaa vain peruskoulun päästötodistuksen ja huonon semmosen ja nyt tienaa yli 40 tonnia vuodessa.. Ammatillinen koulutus todistuksineen on vain yksi lappu joka todistaa että ko. henkilöllä on jonkunverran perustietoa alasta, mutta se ei kerro mitään kyseisen henkilön työasenteesta ja "silmästä" työtä kohtaan.

Tasavero Suomeen niin ois kaikki paremmin.. loppuis tämä rikkaiden sorsiminen..

Itse myös köyhästä perheestä. Pari vuotta siivosin työkseni, sain säästöjä ja hankittua padat sekä petivaatteet. Nyt työuran jälkeen palasin koulunpenkille AMKiin ja toivon että valmistumisen jälkeen tämä köyhyys olisi menneisyyttä. Tosin opintolainoja piti ottaa ja töissä käydä, mutta jos odotat kuten minä yli 25-vuotiaaksi saat opiskella työmarkkinatuella jolla jo elääkin paremmin.

Valmistuin yliopistosta 5 vuodessa jokin aika sitten. Rahan suhteen ongelmia ei ollut vaikka en käynyt töissä, nostanut lainaa tai saanut stipendejä isukilta. Matkustella, herkutella, juoda tai kerryttää kalustoa ei ehkä paljon voi, mutta elossa, terveenä ja lämpimänä pysyy ongelmitta.

Jos suunta on yliopistoon, kannattaisi tosin käydä amiksen sijaan lukio. Yliopisto-opiskelijoista 98% on lukiosta.

Olen itse ollut yksinhuoltaja ja rahat olleet aina tiukassa.Lapseni meni yliopistoon ja asui soluasunnossa ensin ja otti opintolainaa.
Hän sai heti ensimmäisenä kesänä työpaikan ja teki jonkinverran töitä myös opiskeluauikana.
Nyt on opiskelut opiskeltu ja hänellä on hyvä työpaikka ,sai juuri ylennyksen.

Kyllä siis köyhän lapsikin voi opiskella yliopistossa.Se on minun mielestä paljolti asenne kysymys.
Rahat riittää kyllä ,kun ei liiemmin juhli ja pitää mielessä mitä elämältä haluaa.

ONNISTUU. Itse olin samassa tilanteessa ja nyt on inssin paperit. Ne paperit tulivat maksamaan noin 16 000 euroa. Kannatti kyllä.. Makselen pikku hiljalleen pois. Helppoa ei ollut, mutta kyll se siit

Kyllä onnistuu! Solukämpässä asuen ja nuukasti eläen köyhä naapurin sukulainen valmistui lääkiksestä. Sillä alilla!

Minulla taas tuo "uraputki" on ollut laskusuuntainen melkein 30 vuotta. Opiskellut olen kyllä töiden ohessa ja välillä ihan päätyöksenikin...Palkka on uralla pudonnut puoleen "parhaista" vuosista, mutta......kaikkea ei todellakaan voi mitata rahassa. Nykyään nautin siitä, että voin itse päättää mitä HALUAN tehdä työkseni....ja nautin työstäni :)

Ryhdy lehdenjakajaksi ja opiskele samalla, Lehdenjakelu ei vie paljon aikaa ja saat riittävästi rahaa kuuten vuoteen.

Ilman muuta kannattaa opiskella yliopistossa jos siltä tuntuu! JOS on sen verran rahaa, että pystyy osallistumaan avoimen yliopiston kursseille, suosittelen lämpimästi. Siinä saa käsityksen millaisia juttuja on yliopistossa ja suoritetut kurssit saat opintoihisi kun pääset virallisesti sisään yliopistoon.

Johan vanha kansakin sen sanoi; ei oppi ojaan kaada!

Etusivulle kun kerran aloitus on tungettu, niin sillä vastaan ja mutta muuten en olisi pätkääkään kiinnostunut ottamaan osaa keskusteluun korkakouluista näillä palstoilla.

Minä uskon, että vähemmän tiukkaa sitä toisen asteen opiskelijalla on, joka saa sentään opintotukea. Kaikki amikset tai lukiolaiset ei saa sellaistakaan.

Siitä sinulla on harhaluulo, jos luulet opiskelemaan pääsyn riippuvan varallisuustasosta. Tsemppiä opintoihisi, jos tosiaan yliopistoin pääset, mutta se vaatii motivaatiota. Opiskelu korkeakoulussa on täysin erilaista, kuin kouluissa, joissa sulle lukujärjestyksestyä pitäen näytetään että mitä sun seuraavaksi pitää tehdä. Jos haet yliopistoon, kehotan miettimään alan siten, että se on sellainen joka sinua kiinnostaa, koska muuten voi muodostua vaikeaksi istua vuosia ja taas vuosia koulunpenkillä. Monilla on harhaluuloja yliopisto- opinnoista.

Kokreakouluopintoihin saa opintolainaa ja opintotukia tietyn ajan, lisäksi lähes kaikki tekevät ainakin jonkin verran töitä opintojen ohessa ja niiden aikana. Ketään en tiedä, joka olisi pärjännyt pelkällä opintorahalla.

Opintotukijärjestelmä antaa mahdollisuuden kouluttautua ammattiin!

Kannattaa valita sitten huolella koulutusala. Köyhästä taustasta lähteneen olisi hyvä kouluttautua lääkäriammattiin, mikä tahansa kolmesta käy.
Muilla aloilla työllistyminen vaatii suhteita.

Onnea ja sisua vaan yritykseen.

Professori Vesa Kanniainen yrittää estää köyhien yliopisto-opinnot lukukausimaksulla suojatakseen ekonomistien salatieteen, monetarismin menetelmien paljastumista.

Jos ekonomisteista, näistä ahneista itsekkäistä malliplatonisteista on kiinni, köyhällä ei tulisi olla edes mahdollisuutta ajatella yliopistotutkintoa.

Kyllä,varmasti voit,mutta sitten se opiskelu ON ASETETTAVA elämän ekaksi tehtäväksi.Samoin (tietenkin)myös (arvosanat) on oltava korkeita.Se tämänpäivän "opiskelija biletys"on unohdettava?.Kyllähän se harmittaa katsoa rikkaita opiskelutovereita?.

Ei se välttämättä mitään auta, jos on hyvätuloiset vanhemmat. Omat vanhempani ovat erittäin korkeasti koulutettuja, mutta ikinä en ole saanut rahallista tukea heiltä. Yhteensä enintään muutaman satkun joulu- ja synttärilahjoina. Tosin lapsiakin heillä on enemmän kuin ne perinteiset kaksi, mutta silti. Opintolainojakaan en nostanut moniin vuosiin, vaan elin pitkään todella niukasti.

Jos on suomessa köyhässä perheessä ei voi tehä mitään. Ihme että suomessa saa ilmaseks edes lenkkeillä.

itseasiassa saat nykyään tienata melkein 12 tuhatta vuodessa eikä se vaikuta opintotukeen

Suosittelen että pidät opiskelusta välivuoden ja teet sen ajan töitä. Säästät ja saat opiskelun alkuun hieman rahaa. Lisäksi välivuosi tuo hieman etäisyyttä opiskeluun ja näet että onko opiskeluintoa tarpeeksi. Mutta ilman muuta opiskelmaan jos vaan intoa riittää. Ammattikoulun käyneenä sinulla on hyvä mahdollisuus saada kesäisin/ tarvittaessa töitä.

Ei kannata enää opiskella mitään. Perustat vaan oman firman niille tiedoille ja taidoille mitä sulla jo on. Sit vaan käärit rahat massiin. Näin se on nykyään.

Että tuleeko siitä mitään, kyllä tulee jos niin päätät. Opiskelin itse yliopistossa viisi vuotta enkä saanut vanhemmiltani minkäänlaista tukea. Mutta niin se on että köyhää se opiskelijan elämä on, ainakin minulla oli jatkuvaa penninvenyttämistä. Jos ei ole siihen valmis niin sitten voi tuntua vaikealta... Tulevaisuutta ajatellen se silti kannattaa!?

Asia on niin että rankkaahan se opiskelu yliopistos on. Ite oon kans köyhästä perheestä ja juuri saanut yliopisto-opinnot onnellisesti loppuun. Välillä on joutunut kituuttamaan pitkiäkin aikoja pienellä rahalla, mutta selvisin kuitenkin.

Etit vaan mahdollisimman halvan opiskelija-asunnon niin läheltä yliopistoa kuin pystyy ja eikä saa olla ruuan suhteen liian nirso. Lisäksi monissa yliopistokaupungeissa jaetaan tiukoilla eläville perheille ja opiskelijoille ruokapaketteja, joiden hakemisessa ei ole mitään hävettävää. Parempi täysi vatsa kuin liian suuri ylpeys.

Yliopistoilla on melko hyvät kirjastot, joten kirjoja ei tarvitse ostella. Itse taisin 5 vuoden sisällä ostaa yhden ja senkin alennuksessa. Yliopistoista hieman riippuu, että joutuuko kaiken kopioinnin ja tulostamisen maksaa itse vai voiko esim. tunneilla tulostettavat/kopioitavat tehdä ilmaiseksi. Tärkeimmät työkalut (tietenkin hieman alasta riippuen) ovat kynä ja vihko, joita tarvitset eniten ja nekin saa halvalla.

Itse olen todella köyhästä perheestä, ei koskaan ole vanhemmat tukeneet mitenkään, koska ei vaan yksinkertaisesti ole ollut varaa. Valmistuin lukiosta todella hyvin arvosanoin vaikka jo sen aikana tein töitä kassalla 25h/vko. Ja yliopistoon päästyäni olen jatkanut todella ahkeraa työntekoa ja sillä siis jopa pk-seudulla yksiössä elättänyt itseni. Eli mikään ei ole mahdotonta, kukaan ei voi sanoa, ettei se käy päinsä, tottakai käy. Tottakai opiskeluaika hieman pitenee, mutta onko sillä nyt niin väliä, että onko maister 25 vai 29 vuotiaana? Sitäpaitsi ilman työkokemusta vanhempien tuella eläneet eivät tule koskaan saamaan töitä vaan me, joilla ansioluettelosta löytyy vaikka mitä ja pitkältä aikaväliltä.

Sääntö nro 1. Älä valita.

Olen itse köyhästä duunariperheestä. Pahimmillaan oli vara ostaa 3 litraa maitoa koko viikoksi. Ei muuta.

Opiskelin ja tein paskaduuneja koko ajan, jotta sain vuokran maksettua sekä ostetttua tupakkaa ja ruokaa. Välillä kun painoin duunia, niin sai hyvin rahaakin ja ja voi opiskelun lomassa vähän mällätä l. - viinaa ja naisia.

Nyt olen 40 v ja ammatiltani johtaja. Palkkaa/pääomatuloja tulee ok ja elintaso on hyvä. Tähän kannatti pyrkiä. Jos sulla ei ole munaa ja ruikutat, että "nuoruus menee hukkaa...", niin ruikuta rauhassa ja kuole köyhänä. Ketään ei oikeasti kiinnosta. Elämä ei jaa sympatiapisteitä.

Aina ei tarvitse tähdätä edes korkeampaan koulutukseen; olen itse käynyt lukion ja sen jälkeen menin ja opiskelin kokin ammatin.
Olen lahjakas alallani, ja nyt tulen oikein hyvin toimeen arvostetussa ravintolassa, jossa saan osaamistasoani vastaavaa palkkaa, ehkä jopa korkeampaa.

Raha ei tuo tunnetusti onnea - siinä konkreettisessa muodossaan - mutta toisaalta sillä saa toteutettua / hankittua niitä asioita, joilla voit kokea onnea.
Raha on se välttämätön paha. Onhan toki terveys ja muut tärkeitä myös, mutta en usko että itse ainakaan olisin kovin onnellinen terveenä, mutta köyhänä. En toisaalta olisi onnellinen myöskään rikkaana ja sairaana.

Koita vain jaksaa kituuttaa se aika, jonka opiskelet ja nauti silti elämästä. Olemme kuitenkin Suomessa, jossa opiskeluasi tuetaan, loppujen lopuksi harvan ihmisen opiskelua vanhemmat maksaa, korkeintaan tukevat nimellisen summan.

Toivon sulle jaksamista ja oikein kivaa aikaa opiskelujen parissa, asioilla on tapana järjestyä. :)

Tottakai voit opiskella ns. ilman rahaa ja opintotuella! Voit tehdä opintojen ohessa töitä, jos jaksat/kerkeät.

Tiedän, mistä puhun, sillä olin pitkään työttömänä tai osa-aikatyössä duunarina, välillä sossun tuilla.Yhteiskunta tarjosi pilipalikurssia toisensa perään ja oli vähällä etten pudonnut kokonaan kelkasta. Tein lopulta syvällisen itsetutkiskelun ja kyllästyin kaikkeen, jonka jälkeen aloitin (siis vasta kolmekymppisenä) opiskella iltalukiossa ja siihen päälle yliopistossa. Osa kavereista vähän naureskeli,mutta kyllä hymy pikku hiljaa hyytyi, kun huomasivat,että oon tosissani.

Saihan sitä istua ns.perse ruvella ja päntätä, sekä kummastella nuorison biletystä,mutta kyllä kaikki kannatti.Elin opintotuella ja joillakin hanttihommilla.Valmistuttuani sain hyväpalkkaista työtä pääkaupunkiseudulla.Kyllä kannatti :)

TSEMPPIÄ!!

Miksi opiskella, jos valmistut ammattiin ja saat töitä?
Vain hyvin harva tulee ikinä nousemaan selkeästi korkeampaan tuloluokkaan opiskelujensa ansiosta Suomessa, mikä kuittaisi usean vuoden kituuttamisen opiskelijana. Ei ne akateemisten alojen nettopalkat kovin hääppösiä ole Suomessa. Tee hyvää tiliä ja naura sille, kuinka naapurisi alkaa vasta 6 vuoden jälkeen maksamaan asuntolainaansa pois lähes samalla nettopalkalla, mitä itse olet tienannut jo 6v. ;)

Enpä tiedä. Olen kuullut että useat yliopiston käyneet ovat joutuneet kortistoon vuosiksi, ei ole kysyntää tai ovat ylikoulutettuja. Kannattaako tuon vuoksi käydä vuosia opiskelemassa ja raataa vielä pienipalkkaisissa töissä, kun voisit etsiä esim alan missä on iso työvoimapula tai kysyntää ja mennä ammattikouluun tai ammitikorkeaan ja kouluttautua siihen.

Ei tietenkään köyhillä ole varaa kouluttautua. Kokoomus on poliitikassaan ajanut vain rikkaiden etuja , kaikki toiminnot pääkaupunkiseudulle ja maaseutu autioksi linjaa. Vihreille taas on tietenkin tärkeintä neutraaliavioliitot.Ettekö te tollot älyä mihin tämä politiikka johtaa ?

Kuntoutustuelle! Pakkohan se on sun saada, jos käyt kouluja. Ainakin tappelemalla sen saa, kun oikein pistää ne lujille tai yhteispalaveri. Älä ota opintolainaa! Jos jäät koulusta pois, niin ne tunkee heti sitä edunvalvontaa. Sekä muita "tukitoimia" mm valvottua asuntoa ja pällikuntoutumista.

Voinen kertoa esimerkin omalta kohdaltani. Hain opiskelupaikan suoraan lukion jälkeen, mutta menin kesällä armeijaan vuodeksi. Armeijasta palattuani tartuin härkää sarvista ja luin itseni diplomi-insinööriksi viidessä vuodessa. Opiskeluihin sisältyi myös vaihto-opinnot ulkomaisessa yliopistossa. Tällä hetkellä teen yliopistolla jatko-opintoja tekniikan tohtoriksi, josta saan palkkaa noin 2500 euroa kuussa. Teollisuudessa palkkaa voisi pyytää helposti yli 3000 euroa kuussa. Rahatilanne helpottaa siis valmistuttua.

Opintoni rahoitin opiskeluja edeltäneillä kesätöillä sekä kesäisin työskentelemällä tehtaassa. Opiskelujen ohessa ehdin olla 8 kk haalarihommissa ja 12 kk oman alan toimistotöissä. Ensimmäisenä opiskelukesänä tein vuorotyön ohella 4 kk osa-aikaisesti töitä vakuutusyhtiössä. Täysipäiväistä työkokemusta ehti kertyä siis noin 1 v 8 kk osa-aikatyöt 4 kk. Vaihto-opintojen aikana sain lisäksi Erasmus-tukea noin 150 euroa kuussa. Noilla töillä rahoitti hyvin opiskelut eikä tarvinut suuremmin kituutella.

Lähtökohtasi on hyvä, jos olet alkujaankin köyhästä perheestä. Sinnikkyydellä pääset vielä pitkälle.

Jos olisit rikkaasta perheestä, niin vaarana olisi liiallinen löysin rantein opiskelu...:/

voi, eikä muilla ole sen kummempaa. Opintotuki on sama kaikille, samoin opintolaina mahdollisuus. Harvat antavat lapsilleen rahaa, vaikka sitä olisikin. Ajattelee, että lapsi valmistuu nopeammin, kun pitää päästä tienaamaan. Amiksen jälkeen pääset tienaamaan jo parikymppisenä lukion käyneet ja sieltä yliopistoon menneet ehkä vasta 30 vuotiaina. Suomessa on paljon akateemista työttömyyttä, joten yliopistyo-opinnot eivät takaa hyvää ja korkeaa elintasoa. Muurarit tienaavat paljon paremmin, mitä monet yliopistonkäyneet. Ja opiskeluaikoina voi käydä töissä. Älä valita, vaan tee asioiden hyväksi jotain. Vaikutat itse elämääsi, ei äitisi ja isäsi ja perhetaustasi.

am -> amk ja jos rahkeet riittää yliopisto.
kalliita kirjoja voi lainata ja kaiketi tekijäinoikeuksia jollakin tapaa sivuten monistaa kokonaan tai osittain omaan käyttöön (itse tein niin). Tärkeintä on pitää huoli taloudesta. Uudet kännykät ja vaatteet voi unohtaa samantein. Kylästä riippuen kimppakämppä tai pieni yksiö ja rohkeasti ruokapussijonolle...

kaikkea vapaa-aikaa ei kannata ahnehtia työhön, myös lepo kannattaa muistaa, etenkin tenttikautena. Syö terveellisesti ja liiku sopivasti jotta pää saa ravintoa ja happea.

köyhät opiskelijat antautuvat opiskeluun paremmin kuin nousukkaisista perheistä tulevat. Tsemppiä. Opiskelu kannattaa (aina)

Kannattaa kyllä harkita amk:ta tai ainakin laittaa varalle jos ei pääse yliopistoon. Mitä raha asioihin tulee niin asuminen ja syöminen maksaa ehkä eniten. Koulukirjoihin ja muuhun tarvittavaan ei kauheasti mene. Itsellä alkaa neljäs vuosi ammattikorkeessa ja muutaman monistenipun ja laskimen on joutunut ostamaan kynien, viivottimen ja muun vastaavan pikkutavaran lisäksi. Laskimeen kannattaa panostaa jos ei oo yhtään matikkapäätä. Lähes kaikki materiaalit saa netistä, kirjastosta, kun hakee ajoissa ja koulun omien tiedonlähteiden kautta.

Nyt olisi muutenkin ehkä hyvä aika alkaa miettiä sitä hakemista, kun toi maailman talous ei ole kovin hyvä. Niin on ainakin neljäksi (amk) vuodeksi talous jollakin tavalla turvattu.

Suomi on kuten Italia yläluokkaan ei pääse muut kuin rikkaasta perheestä olevat muksut.
Ei kai vain rikkaiden lapset voi olla älykkäitä , mutta pääsykokeissa varmaan katsotaan mistä "perheestä" hakijat ovat juuri tänään oli tutkimus Italian nepotismista turhan monta sukulaista oli päässyt isien ja äitien työpaikkoihin.

Sen takia eliittiperheiden lapset käyvät näissä Euroopan "yksityiskouluissa" missä kirjoitetaan hyviä tutkintotodistuksia vaikka ei ole edellytyksiä.

Rahalla saa.

Ei voi. jatka haaveilua vain
Suomi haisee niin pahasti nyt että pienituloisten ja suurituloisten ero on yhtä suuri kuin etäisyys suomesta japaniin. Kiitos siitä kuuluu Matti Vanhaselle, Mari Kiviniemelle ja nyt hyvää työtä tekevälle suomen suurimmalle epäonnistujalle elikkäs Jyrki Kataiselle.

Osasi on vain haaveilla Yliopistosta ellet sitten saa huijattua pankilta suurta lainaa.

Valitan.

Suomessa kaikilla pitäisi olla tasavertainen oikeus opiskeluun jota valtio tukee yhteisistä verovaroista,ikävä kyllä valtiovaltamme päätöksien ansiosta koskien itsensä talousvaikeuksiin ajaneiden maiden kuten kreikan turkin ja kohta italian unohtamatta irlantia,suomalaisten veronmaksajien rahat menevät nyt sitten sinne.Eli taas pienituloiset joutuvat kärsimään sen mitä se kataisen jyke siellä pääkopassaan saa pohdittua:( ikävä kyllä kaikesta sitten säästetään mm opiskelusta terveydenhuollosta,sosiaaliturvasta vastaavasti veroja nostetaan mutta ei suurituloisten vaan pienituloisten ja keski-luokan verotusta.Erikoista kyllä kokoomus ei uskalla suurituloisten asioihin puuttua koska pelkää kannatuksensa romahtavan

ei köyhät voi kouluttauttuu...se on köyhät kyykkyyn ja versttaalle.mitäs siitä tulis jos meil ei olis näitä kouluttamattomia.mtäh.
kuka siivois tai möis ruokkoo tahi vuatteita tai jottai.
kaikki jos ois insinnöörrejä kävis äkkii sillee jotta suomalaiset kuolis näläkkään.

Itse voin esittää henk. koht mielipiteeni opiskelun mahdollisuudesta Suomessa. Itse olen erittäin köyhästä perheestä, äiti ollut sairaseläkkeellä jo melkein 15 vuotta. Olen aloittanut työnteon 14-vuotiaana koska meillä ei ollu varaa ruokaan saatika mihinkään "normaaliin elämään", esim. kavereiden kanssa leffaan meno oli täysin pois laskuista. Kun on lapsesta asti kituuttanut, käynyt kirpputoreilla, kulkenut rupusissa vaatteissa yms. niin se kuusi vuotta sitä lisää voi jo alkaa pääkopassa tuntua. Ei siis opiskelussa varmaan sellaisilla niin hampaiden kiristelyä olekkaan sellaisilla, jotka eivät ole joutuneet lapsesta asti jäämään pois monista muiden lasten ja nuorten huolettomaan lapsuuteen kuuluvista asioista. Kivahan se olisi jos pää kestäisi kun siellä kuitenkin älliä tuntuu olevan. :) Mä sanon, että ei se köyhän elämä ja varsinkaan opiskelu mitenkään erityisen siistiä ole...

aika pahalle näyttää.se on kuulema suomalainen sisu kun ihmistä ajjaa.selvitä kelasta oikeutesi.mikäli luottotietosi on kunnossa voit opiskella niin pitkälle kun ikuna huvittaa.saat siis lainan.mutta mikäli olet sössinyt jo nyt asiasi kantsii
tarttuu moppiin ja mennä duuniin.

haha.kuulostat ihan venakolle.

Koulutus kannattaa, mutta köyhälle se vaikeampaa monin verroin rikkaaseen verrattuna. Rikas voi maksaa 5000 e vuosimaksuja. Köyhä ei. Köyhän pitää tyytyä mitä jää ja annetaan.

Tässä joku tyhmä kertoi, että insinööri valmistuu yliopistosta. Pah, insinööri valmistuu ammattikorkeakoulusta, mutta diplomi-insinööri yliopistosta. Tää Suomi24 on just tällänen, että täällä puhuu epätietoiset paskaa.

itse olen just tällainen köyhä yh-äiti ,koska sairastuin perintösairauteen 4-kymppisenä ja jouduin jäämään työelämästä pois...tyttäreni opiskeli amiksessa ja omasta tahdostaan teki iltatöitä.kun minulta ei pakollisten menojen jälkeen juurikaan rahaa jäänyt jaettavaksi..
Hän katsoikin,että muutamalla omaan asuntoon saa paremmin etuja ja apua kun kotona asuessa..
15 v.alkoi hänen työuransa ja samalla opiskeli ..hyvin arvosanoin valmistui vaikka kävi töissä ja opiskeli..
Pidin sitten valmistujais juhlat koska olin niin ylpeä tyttärestäni joka jaksoi puurtaa..
nyt hän on ollu jo jonkin aikaa työelämässä periaaatteella:aina lähden kun tarvitaan..nyt sanoi kyllä että ehkä jatkaa vielä varsinaisen ammatin päälle johonkiin esimies asemaan tähtäävään koulutukseen..
onneksi into ei mennyt,vaikka kyllä oli raskasta vierestä katsoa kun tyttö suoraansanotuna raatoi..
Mutta kyllä se köyhänä on niin että jos jotai haluaa saada sen eteen on vai töitä paiskottava..
ota selvää kaikista etuuksista jotka sinua koskevat ja miei osa-aika työn tekoa opiskelun ohessa..

Opiskelu ei ole nuoruuden hukkaamista vaan sitä parasta mitä voi nuorena tehdä!
Olen itse esimerkki suomalaisen koulutussysteemin tehosta:
- täysorpo - ei siis mitään tukea "kotoa"
- korkeakoulutettu ensin Suomessa ja sitten ulkomailla lisää.
- hyvin menestynyt työelämässä.

Onn itsestä kiinni mitä tekee - Suomessa on mahdollista opiskella miksi haluaa eikä se ole kiinni varallisuudesta vaan omasta halusta, kyvystä ja ahkeruudesta
Tottakai joutuu ottamaan lainaa ja tekemään kesätöitä, kestämään "köyhyyttä" jne. mutta kyllä paremmat hommat aikanaan kuittaavat kaiken tuon.
Alan valinta on erityisen tärkeää varattomalle ettei valmistu alalta jossa ei ole hommia eikä kunnon palkkoja.

Tsemppiä!

Jatka vaan opiskelua. Se ei ole hukkaan heitettyä aikaa. Onhan sulla amiksesta jo ammatti pohjalla, joten työnsaanti siinäkin mielessä vaikka iltatoimiksi on helpompaa.

ja lässyti.ne jotka opiskelee ja painavat alle nälkärajan eivät ole täällä edes valittamassa koska ei ole varaa nettiin.hävetkää.

HUOMAA että Kokoomus on saanut hääriä SUomen päättäjien johdossa.
Tässä maassa ei voi kohta elää muut, kuin rikkaat kokoomuslaiset.
Ja Suomalaiset ei tee muuta, kuin nurisevat kahvipöydässään.

Mieheni molemmat tyttaret ovat yliopistossa, molemmat ovat työssä ja asuvat erikseen. HAKEKA TÖITÄ!!!!

ota lainaa opiskele hanki työ

Jyväskylässä ei ole opiskelijoille töitä! Työttömyysaste muutenkin korkea. Muuten tekisi töitä niska limassa.

Haluat katkaista köyhyyden kierteen opiskelemalla yliopistossa??? Nykyään se ei mee niin että mitä enemmän opiskelet sen paremman duunin saat, voipi olla niinkin ettet saa työtä ollenkaan vaikka kuinka paljon olis opintoja takana.Ja vaikka sinulla on jo ammatti merkitseekö sekään mitään jos sillä alalla ei ole töitä tai töistä saa olematonta liksaa.Ja nimenomaan köyhistä oloista lähteneelle harvoin löytyy mitään rahakasta työpaikkaa kun ei ole niitä suhteita.

Sinulla ei tule olemaan mitään ongelmaa koulunkäyntisi suhteen, jos olet ahkera ja nostat kaikki opintolainat, jotka sitten maksat aikanaan palkastasi takaisin. Lisäksi teet kesätöitä ja elät säästäväisesti, johon olet jo kotonakin oppinut. Itse tein aikanani samoin ja kaikki on mennyt hyvin. Kotona ei ollut varaa auttaa, mutta henkisenä tukena vanhempani olivat aina. Valmistuin insinööriksi, sen jälkeen suoritin kaupan alalla alemman ja ylemmän AMK:n ja myöhemmin vielä KTM-tutkinnon yliopistossa ja opiskelu jatkuu työn ohessa.

Ei mitään mahdollisuutta, kokoomuksen suuri unelma on että vain rikkaiden penskat saa opiskella yliopistossa, amerikkalaiseen malliin, tätä Katainen ja kumppanit ajavat läpi koko sydämestään.

Jos saat asua ilmaiseksi kotona ja saat vielä ruuat päälle olet jo todella etuoikeutettu, työnteko opiskelun rinnalla kasvattaa luonnetta ja antaa paremmat mahdollisuudet arvostaa tulevaa.

Olen itse ollut köyhästä kodista tehnyt 14 vuotiaasta asti työtä ja opiskellut nyt nautin leikattua eläkettä 43 työvuoden jälkeen joten hukkaan meni. Mutta teillä nuorilla on mahdollisuus koska ei maailmaa voi pysäyttää, varmin tomeentulo on kun hankit jonkun ammatin ja opiskelet siinä aina kunon tilaisuus kyllä meiltäkin meni nuoruus ja vielä tälläinen loppumatka jossa ei arvostusta ole mutta elämä on edessä joten ei muuta kuin hommiin, tekemättä ei saa mitään.

Hei

Olen jo keski-ikäinen ja olin täällä katselemassa, opiskelen itse avoimen yliopiston puolella.

Silmääni otti kirjoituksesi jota kommentoin parilla sanalla.

"Köyhä" on hiukan väärä sana vaikka itsekin sitä käytän, se kalskahtaa ulkopuolisen korvaan hiukan ikävältä, mutta "vähävarainen" on parempi ja oikeampi sana.

Meitä on suomessa noin yksi miljoona ns. vähävaraista.

Mene työväen opistoon puhumaan ohjaajan kanssa.
Tietävät kaiken opiskelun rahoituksesta ja neuvovat eteenpäin.

Asunto on se joka maksaa, katsele jos siellä missä asut on mielenkiintoista.

MInä en tiedä vakipaikan hinnoista, olen tosin itsekin vakipaikalla ensi kauden ns. "päiviopinnoissa" eli normaalissa päivärytmissä.

Se miten käytät rahaasi on tärkeintä, ei mitenkä paljon sitä on.
Tee näin;

- Mitä pienemmät tulot, sen tärkeämpää on budjetointi. Suunnittele menosi ja tulosi paperilla. Kun laitat kaikki menot paperille näet mihin raha menee.
Yllätys on että jos kaivat joka päivä yhden euron lompakosta on se kuukaudessa 30 euroa ! Sen kun laitat paperille budjettiin, osaat suunnitella tuollaisenkin rahan käytön, että hetkinen sillä rahalla saisin joka kuukausi sitä ja sitä.

Syö perusruokaa. Ohrapuuro uunissa ja ruispuuro on Amerikan herkkua.
Perunoita paljon, ja kun syöt perunoita, syö hyviä perunoita ja soosia ja porkkanaraastetta ei siinä muuta tarvita.
Jatkuva pizzojen ja pikaruokapaikkojen käyttö näkyy sekin kustannus budjetissa. Neuvo äitiäkin. Reseptejä löytyy joka paikasta.
Perusruoka on aina parasta, aivan kuin kaikkein yksinkertaisimmat mollisävelmätkin kaikkein suosituimpia aina.
Makaronilaatikon kanssa perunoita, hernekeittoa, jne.
Ota monivitamiinipilleri joka päivä. Se pitäisi olla kansalaisvelvollisuus. Sekin Rainbou tai Pirkan. Siinä on kaikki vähintään.

Laske kaikki laskut yhteen etukäteen mitä vuoden aikana Sinun on maksettava ja jaa se 12 ja laita joka kuukausi sivuun omalle tililleen ja Sinulla on aina maksaa laskusi ilman tuskaa. Makselet laskuja iloiten kun on aina millä maksaa ja olet kaiken suunnitellut ei tule yllätyslaskuja.

Sitten vaatebudjetti. Kymppi kuukaudessa on pakko laittaa sivuun ettei tarvitse alasti kulkea. Osta mahdollisimman paljon tarjouksista. Vähävaraisen tulot kasvavat aina sitä mukaa kun ostaa halvemmalla, saa enemmän sitten.

Ymmärrät mitä tarkoitan. Näin Sinusta tulee mestari rahan käyttäjä.

Siiten:
- Älä pidä lompakkoa mukanasi koskaan !
Ihan vaan pakollisia papereita varten lompakko taskussa. Näin ostat suunnitellen kaiken mitä ostat, harkiten aina etkä tee äkkinäisiä ratkaisuja.

- Tiedä 2 vuotta etukäteen mitä tarvitset. Näin opit seuraamaan hintoja ja harkitsemaan ajan kanssa kun tiedät mitä tarvitset.


http://jarinhotelli.blogspot.com

yst. jari

Olen aloittanut yliopisto-opinnot hieman tavallista vanhempana, 30-vuotiaana. Itse olin kauan ennen opiskeluja työtön, mies sentään on töissä. Tunnen kuuluvani köyhiin, rahaa ei tule juuri mistään. Minulla on vielä rajotteita työnhaun kanssakin, joten ihan kaikkia töitä en voi terv.syistä vastaanottaa.

Toistaiseksi olemme pärjänneet. Tulevaisuus näyttää hieman huonolle, etten saa itsellleni sopivaa työtä.

Yliopistossa eivät kaikki opiskelijat todellakaan ole köyhiä. Joku jo sanoikin, että toiset tekevät etelänmatkoja tiuhaan -olen huomannut saman...minulla ei ole sellaiseen varaa.

Siksi kysyisinkin, onko muita, jotka joutuvat säästämään rahat peruselämiseen? Tuntuu nimittäin, että matkustelu on sääntö kuin poikkeus näiden itseäni kymmenen vuotta nuorempien joukossa?

Onhan se köyhänä oleminen tuolla korkeimmissa/suosituimmissa koulutusohjelmissä haasteellista. Otetetaan esim. juristikoulu. Joka vuosi tulee pääsykoekirjat melko kalliit. Jos haluaa pääsykoevastaukset oikeat 5e/kysymys tai 30e/kaikki. Jos aivan rehellisiä ollaan, niin siellähän opiskellaan kastijärjestelmää. Turha jurputtaa niin se on. Tässä valtiossakin on piilevä kastijärjestelmä ollut ja hyvin vahvana. Voi tulevaisuudessa valitettavasti vieläkin korostua, kun muualla maailmassa ovat hyvästä järjestelmästä kateellisia.

Aika paljon olen kyllä itse ihmisiä katsellut ja tiedän joka myöskin pohjautuu faktaan, että köyhimmästä perheistä tulleeta opiskelevat ahkerammin. Koska heidän motivaatio on kohdillaan. Kukaan köyhä ei haluaisi jatkaa elämää köyhänä, näin he parhaiten motivoituu. Rikkaista perheistä tulleitä ei yleensä kiinnosta ja he viettävät enemmän vapaa aikaa kavereiden keskenään tai käyvät jossain räkälöissä naisissa. Jos on motivaatio kunnossa, niin kyllä elämässä pääsee tosi pitkälle, usko vain.