on hyvässä vauhdissa vaikkakin toisinaan vihlaisee sydämestä.
Unohdusprojekti
kuuluu taudinkuvaan
4144
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kyl se vähitellen helpottaa...
Mun muistoihin liittyy tällainen renkutus:
http://www.youtube.com/watch?v=5nakeYha0cs&feature=related
Kun yhden hetken jaksaa, voi toivoa toisen hetken tuntuvan jo helpommalta.
Hyvä, hyvä, pisteet siitä sinulle!
Vielä kun pääset pois täältä palstalta notkumasta niin hyvä siitä tulee! Etkä sitten jätä hommaa roikkumaan, vaan viet päättäväisesti projektin loppuun saakka. Ja mitä nopeammin sen parempi, muuten menee vaan loputkin kesistä päivistä hukkaan turhia tuskaillessa.
Hoidoksi suosittelen mitä hyvänsä rivakkaa liikuntaa, ja runsain mitoin - se laittaa endorfiinit liikkeelle ja unikin tulee illalla kun on rättiväsynyt. Kun turhauttaa ja suututtaa, mene salille. (Tiedät varmaan juu mutta pitää silti vähän ripittää!) Ei saa jäädä sohvalle vanumaan ja jossittelemaan, vaikka mieli tekisi haaveilla ja haahuilla muissa maailmaoissa, sillä itseään siinä vain kiusaa. Jalat maahan ja katse eteenpäin!
(...Ihan kateeksi käy, on helpompaa kannustaa toista kuin pystyä itse samaan - onneksi täällä vertaistukiryhmässä näyttää olevan vielä muitakin jäljellä...)
hienosti kannustettu. Onhan tää tällaista aaltoliikettä. Hetki, toinen hetki...vähän kuin askeleita synkässä metsässä odottaen metsän loppuvan. En tiedä enää ikävästä, on ainakin valtava surku ja murhe. Oisko se sit ikävän viimeinen vaihe.
Ketä-kuta unohtelet?
Voi, elä minua ainakaan. Etkä voi ;) Minä kuiten tässä olen :)