Itse en ole ikinä saanut uusia tuttavuuksia muualta kuin koulusta. En voi ymmärtää miten kenenkään tapaaminen voi edes olla mahdollista muuten kuin koulussa, harrastuksissa, jo olemassaolevien kavereiden kautta, tai bilettämässä.
Lopetin lukion kesken kun kaikki vähät kaverini vaihtoivat maisemaa. Oli niin hauskaa välitunneilla tuijotella seinää, tehdä ryhmätyöt itse, kuunnella kun muut rupattelee kaikki tunnit kavereiden kanssa, ja itse siinä pitäisi keskittyä tehtäviin.
Aloitin sitten aikuislukion etänä. Ei ole paikkakunnalla muita mahdollisuuksia kuin etälukio toi normilukio. Olen jo 19-vuotias, enkä kehtaa enää mennä takaisin "kakaroiden" sekaan. No ei ole tämäkään sen parempaa! Myönnän että sain jopa ennen kiksejä siitä että oli ihmisiä ympärillä, ja oli jopa lievä yhteenkuuluvuuden tunne (tosin vain niinä kertoina kun koko luokka oli koossa).
No ei siinä mitään. Nyt päästäänkin varsinaiseen asiaan. Sanon tämän sitten ihan vakavissani ja pitkän harkinnan jälkeen.
Tuntuu että alkoholi ja biletys vie minulta kaikki kaverit ja tutustumismahdollisuudet. Naurakaa pois, mutta tuntuu että suurimman osan elämään ei voi päästä ilman noita.
Olen HIEMAN katkera tästä asiasta. Menin yhden vanhan lapsuudenkaverin luo kyläilemään perheen kanssa (vanhemmat ovat perhetuttuja). Aika kylmä vastaanotto kun tajusi etten tykkääkkään ryypätä. Pisti välit kylmästi poikki ja lähti omien kavereidensa kanssa "hillumaan", ei edes kysynyt haluanko lähteä mukaan.
Muidenkin vanhojen kavereiden kanssa välit on hiljaa kylmentyneet, siitä lähtien kun heidän elämäänsä on alkoholi ja biletys tullut. En edes liioittele. Tällä hetkellä minulla on vain kaksi tuttua jota harvoin näkee, ja ainut asia mikä heitä yhdistää on etteivät he ryypiskele joka viikonloppu.
Miksikö minä en sitten mene muiden mukana ryypiskelemään? Hyvä kysymys. Kännissä oleminen ON hauskaa, olen kyllä sitä kokeillut. Suurinpana syynä että en tee sitä on ehkä se että inhoan siitä kumpuavaa seksualisuuden määrää. Aina näkee muita lääppimässä toisiaan, kerjäämässä seksiä, sun muuta mitä inhoan. Kännissä kyllä saa kavereita ja varmaan seksiäkin, mutta se kaikki tuntuu niin tyhjältä ja valheelliselta.
Olen tietyssä mielessä kateellinen... He voivat juoda, mässätä, hässiä toisiaan, ja saada uusia sosiaalisia kontakteja tuntematta että siinä olisi mitään pahaa.
Ei siinä muuten mitään, mutta tuntuu että tässä maailmassa ei muuta olekkaan kuin mitä media syöttää; seksiä, juhlaa ja viihdettä.
Minä haluan vastuuta, oikeita suhteita, tavoitteita, mutta ei näitä kaikille helposti suoda.
Lopetin lukion kesken kun kaikki vähät kaverini vaihtoivat maisemaa. Oli niin hauskaa välitunneilla tuijotella seinää, tehdä ryhmätyöt itse, kuunnella kun muut rupattelee kaikki tunnit kavereiden kanssa, ja itse siinä pitäisi keskittyä tehtäviin.
Aloitin sitten aikuislukion etänä. Ei ole paikkakunnalla muita mahdollisuuksia kuin etälukio toi normilukio. Olen jo 19-vuotias, enkä kehtaa enää mennä takaisin "kakaroiden" sekaan. No ei ole tämäkään sen parempaa! Myönnän että sain jopa ennen kiksejä siitä että oli ihmisiä ympärillä, ja oli jopa lievä yhteenkuuluvuuden tunne (tosin vain niinä kertoina kun koko luokka oli koossa).
No ei siinä mitään. Nyt päästäänkin varsinaiseen asiaan. Sanon tämän sitten ihan vakavissani ja pitkän harkinnan jälkeen.
Tuntuu että alkoholi ja biletys vie minulta kaikki kaverit ja tutustumismahdollisuudet. Naurakaa pois, mutta tuntuu että suurimman osan elämään ei voi päästä ilman noita.
Olen HIEMAN katkera tästä asiasta. Menin yhden vanhan lapsuudenkaverin luo kyläilemään perheen kanssa (vanhemmat ovat perhetuttuja). Aika kylmä vastaanotto kun tajusi etten tykkääkkään ryypätä. Pisti välit kylmästi poikki ja lähti omien kavereidensa kanssa "hillumaan", ei edes kysynyt haluanko lähteä mukaan.
Muidenkin vanhojen kavereiden kanssa välit on hiljaa kylmentyneet, siitä lähtien kun heidän elämäänsä on alkoholi ja biletys tullut. En edes liioittele. Tällä hetkellä minulla on vain kaksi tuttua jota harvoin näkee, ja ainut asia mikä heitä yhdistää on etteivät he ryypiskele joka viikonloppu.
Miksikö minä en sitten mene muiden mukana ryypiskelemään? Hyvä kysymys. Kännissä oleminen ON hauskaa, olen kyllä sitä kokeillut. Suurinpana syynä että en tee sitä on ehkä se että inhoan siitä kumpuavaa seksualisuuden määrää. Aina näkee muita lääppimässä toisiaan, kerjäämässä seksiä, sun muuta mitä inhoan. Kännissä kyllä saa kavereita ja varmaan seksiäkin, mutta se kaikki tuntuu niin tyhjältä ja valheelliselta.
Olen tietyssä mielessä kateellinen... He voivat juoda, mässätä, hässiä toisiaan, ja saada uusia sosiaalisia kontakteja tuntematta että siinä olisi mitään pahaa.
Ei siinä muuten mitään, mutta tuntuu että tässä maailmassa ei muuta olekkaan kuin mitä media syöttää; seksiä, juhlaa ja viihdettä.
Minä haluan vastuuta, oikeita suhteita, tavoitteita, mutta ei näitä kaikille helposti suoda.
Vastaukset 1
Vanhimmat
hauskaa oikeasti. Oikeasti hauskaa on bailata päänsä pellolle ILMAN ETTÄ KUKAAN VAJAAÄLYNEN KYYLÄÄ, mutta sitäkään ei voi tehdä tylsillä lavoilla jossa ämmät hinkkaa perseet paljaana miehen toivossa. Ja miehet on kännissä kuin käet että uskaltaa lähestyä naisia pillun toivossa. Ihan vitun tylsää. Mieluummin bailaan kotona kuulokkeet päässä, vedän vaikka kalsarikännit (alkoholia ei pysty vetämään liikaa, ainakaan sellainen jolla on taipumus takykardiaan ja epilepsiaan krapulassa), nousuhumala on mukavaa. Ennemmin lähden ajelulle jonkun kanssa ihmettelemään luonnon kauneutta tai syömään hyvää ruokaa ja NUKKUMAAN. Ei seuraa krapula eikä hiivasienet perässä kun toimii oikein!