Mikä olisi yläraja, kun ei enää kannata?
missä iässä kannattaa
vielä erota?
33101
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Eihän siihen mitään ikärajaa tarvita. Kannattaa kuitenkin harkita tarkasti, jos ei halua elää loppuelämäänsä yksin. Lueppa näitä palstoja, ihmiset etsivät ihmistä eivätkä löydä. Riippuu kuitenkin elämäntilanteestasi, jos on alkoholi ongelmaa, uskottomuutta tai narsistinen puoliso, voi ero olla paras ratkaisu.
85 vuotta
Tuo edellinen oli aika hyvä vastaus.
Jos kovin pahalta nyt juuri tuntuu, olisiko mahdollista ottaa pieni ajattelutauko erillään toisistaan? Siinä ehtisi harkita asiaa perin pohjin ja hieman etäämmältä. Tulehtuneessa tilanteessa voi tehdä ratkaisun, jota katuu myöhemmin. Avioliittoneuvontaakin kannattaisi harkita, mutta sitä pitäisi haluta sitten molempien.
Sivullisena ei uskalla liikoja neuvoskella eron kannattavuudesta, kun tilannettasi ei tiedä tarkemmin. Jos tilanteesi on tosi paha ja sietämätön, yksin asuminen ei ole paha ratkaisu sekään. Meillä on vain yksi elämä ja sitä pitäisi voida elää ilman jatkuvaa vihanpitoa!
Tarkoitin siis Yksinään olen -kirjoittajalle tuon vastaukseni. Ehti tuo 84 piipahtaa väliin. :) Silloin tuskin enää kannattaa erota. :)
Aina kannattaa kun ei hommat oo palanssis
Balanssia kannattaisi ensin etsiä, sanoo hän. :) On ollut jotain, joka on vetänyt yhteen, se yhteinen saattaisi vielä löytyä, jos sitä vielä jossain on. Näinkin ajattelen.
>Totta mooses kannattaa , uskon että erosta jää aina sonnan maku suuhun.
Yleensä riitasia ja rumia , työssäni näen useita eron jälkiä asunnoissa.
Kuuntelenkin toisinaan niitä selityksiä.
Sulla muuten sellainen nikki, joka väkisin pistää naurattamaan. :) Hyvä nikki, mistä se sitten kertoneekaan, huumorintajusta varmaan ainakin, samoin kuin PuskaSuleima-nikki jollakulla sai hyvälle tuulelle. Näitä lisää, kun itse ei keksi!
Jos vaan tietäisit mitä oon kestäny pitkässä liitossani niin sanoisit että oon nikkini ansainnut.
Maan hiljaisilla on ittensä näköset nikit.
Vaimo muuten haluu et laulan tätä iltasin,
http://www.youtube.com/watch?v=ZaQ2Wddrbmg&feature=related
Ehkä sulla kuitenkaan ei ihan huonosti mene, kun vaimo kuitenkin haluaa kuulla sun laulavan. :)
Siin se akileen kantapää onkin kun en osaa laulaa nuotilleen,kauhee arvostelu palkaks.
Aihe on henkilökohtainen, eikä tosimielessä voi näppiksien kautta osailla. Mutta on tässä se, että vinkit voi kuitenkin ohjata oman elämän solmujen aukomisessa.
Yli 60 ja harkitsee eroa.........
Jos on eka-avioliitto, en eroaisi, teillä on yhteistä kaikki, eli vuosikymmenien yhteinen taival lapsenlapsineen ym. sidonnaisuuksia.
Jos on jo useampi liitto ollut elämän varrella, juttu on ihan toinen.
Kuitenkin elämän laadun kannalta olisi hyvä voida elää mielekästä yhteiseloa.
Ikä alkaa painaa jokaista jossain vaiheessa............
Mistä ajattelit erota?
Itse erosin juuri, ja olen tosi onnellinen siitä, ettei tarvitse katsella riidanhaastajamiestä enää nurkissaan. Nyt kukaan ei hakkaa, ei varasta, ei juo salaa itseään kaatokänniin harvase ilta.
Jotain kuitenkin on ikävä, mutta mitä? Ehkä sitä yhtä minuuttia vuorokaudessa, jolloin mies oli ystävällinen. Ainakin jonkun kerran vuodessa.
Niin, sinä siis erosit avioliitosta.
Jos tuo avaaja tarkoitti esimerkiksi eroa kirkosta, niin se kannattaa jos ei ole viimeisillään kuolemansairas ja tähän asti maksanut niitä kirkollisverojaan säännöllisesti. Sitä voi mennä hautaan ihan hiljaisesti pakanana, ei tarvitse papeille paljastaa...
Jos tuo avaaja tarkoitti eroa puolueesta, se kannattaa aina tehdä. Saa takaisin oikeutensa ajatella itse.
Jos tuo avaaja tarkoitti eroa urheiluseurasta, se kannattaa tehdä jos on saanut toiselta seuralta paremman sopimuksen.
Jos tuo avaaja tarkoitti eroa avioliitosta, se kannattaa tehdä aina jos yhdessä ei enää haluta toimeen tulla. Turha kuluttaa energiaansa tappeluun.
Jne... On niin monta mahdollisuutta erota.
Uuteen oloon tottuminen vie aikaa, sitä se on. Tuon tunnistaa varmaan aika moni eron kokenut. Jos liitto on ollut pitkä, on siinä ollut jotain hyvääkin - ainakin joskus.
perusteella aina on liian myöhäistä, se toteutunut ero.
On kai aika tavallista, että eroamista viivytetään viimeiseen asti, kunnes ei enää kerta kaikkiaan jaksa ... ja sitten on monesti liian myöhäistä enää tehdäkään mitään liiton hyväksi. Lienet siis aika paljon oikeassakin, valitettavasti.
Onko leijanna eroamassa vaikka mussukaisen sienimuhennus on niin mahtavan maistuvaa?
@Korp
Me emme venytä tätä enää.
Uusi aloitus on syntynyt.
H.
No, mutta hunksi siirry leijannalla eilen yön aloitukseen ; ) Eilen yöllä hän oli eroamassa ja nyt alkaa katumaan ;DDD
Olette kuin kaksoset sinä ja leijuva lempi, niin somasti runosuonet osaatte toisiinne liitätää ; ))
Oletteko eroamassa?
Jeps, mehän ollaan hunksin kanssa jin ja jang.
Mutta sepä siitä ja sen kestosta.
Hauskaa illan jatkoa! :))
.
Missä se ketju on?
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10034545
Menin nukkumaan eilen yönä viestini jälkeen, joten tässä linkki. samaa höpinää, liekö ongelmia.
Mikä kannattaa, mikä ei?
Sukulaisen vanhemmat erosivat lähennellessään 8-kymmentä.
Toinen vielä ehti uusiin naimisiin.
Kantapäät vastakkain, jos kerran siltä tuntuu.
Ja sitten kattoon, jos vielä onnistuu, mieli tekee ja sokeri suussa sulaa. :))
Niin, jos nyt on kyse avioerosta.
.
No, sittenhän sinulla on aikaa vielä miettiä nippa parikymmnetä vuotta, jotta jatkatko vai et ;DDD
Meinaatko, että kuolen alle 70 vuotiaana?
.
Älä nyt ala leikkimään alle kuuskymppistä ; )) ja avioerostahan taisi olla kysymys, niin pitäisihän sinun tietää mistä aloituksessa on kysymys.
Me alle 6-kymppiset vielä leikimme, muistatko, mutta eiköhän jätetä nokittelu?
Alkaa ainakin minua jo hävettämään.
.
Mikä se nyt hävettää?
Jatkuvasti pettävä kumppani tai alkoholisti,näihin liittyy myös usein väkivalta,siinä syitä erota,vanhempana vaan ei jaksa enää.
Erosin 3v sitten pitkästä avoliitosta,eka vuosi meni tunteiden vuoristoradalla,hain itseäni monesta irtosuhteesta rypien pohjamudissa,ja sitten stop tuli itsestään.
Laitoin itseni peilin eteen kysyen,mitä haluan.Vastaus löytyi sisältäni,en ainakaan tällaista.
Siispä olen nauttinut hiljaisesta yksinolostani pari vuotta,miehiä en edes "näe",kukaan ei haavoita,vaadi,solvaa ja väheksy enää.
Päiviäni en vaihtaisi entiseen ja ainoa mihin miestä voisin tarvita on fyysinen apu jossain raskaimmissa töissä ja mitä en osaa.Maksullisia palveluja saa siihen.
Tuo virhe minkä teit tekee moni nuorenpikin kun eroaa. Ei liene kovin harvinaista mitä olen ympärilläni olevien liittojen hajoamista seurannut.
Tosin monilla on ollut uusi mies valmiiksi katsottuna.
Teit toisenlaisen ratkaisun kuin minä. Elin eron jälkeen kolmetoista vuotta yksin ja kasvatin lapseni aikuiseksi, pari lyhyttä kokeilua sisältyi tuohon aikaan. Kun olin vapaa velvoitteista ja laihtunut yli 25 kg alkoi tosi ihana kohellusaika. Onneksi tapasin nykyisen ystäväni vuoden haparoinnin jälkeen, mutta sen vuoden aikana tuli kokeiltua komeaa nuorta ukkomiehestä, nettiystävästää, juoppoa taiteilijaa ja ikääntyvää harrikkamiehestä , )
Täytyy sanoa, että nyt jälkeenpäin koen sen hetkisen elämän vaiheeni rikkaana.