sattuma

Ärsyttää se sattuma joka noin tekee.

Varmaan parempi niin :)

Kahville siis?

kahville kyllä vaan! Pistä viesti ;) Täytyy vähän korjailla tuota aloitusta, nimittäin en tosiaan yritä paeta mitään. Se on vaan hassua, miten mä kompastun häneen siellä sun täällä. Pakkohan sen on jotain tarkoittaa.

Heti jos olet valmis, minä olen...voitaisiin jutella viimein hiukan jotain, ei liikaa mutta sopivasti, silmät kertonee kuitenkin todellisuuden...

Niin ja nämä tapaamiset eivät silloin menneet aivan oman tahdon mukaisesti, kumpikaan...mutta nyt menisi, en epäilisi hetkeäkään jos hän ilmestyisi ovelle...kaikki olisi kuin unta...ei väliä ketä ympärillä olisi..


Tarvitsen häntä, hän lupasi olla sen paperille kirjoitetun puhelinnumeron päässä jos joskus tarvitsen häntä, ja nyt tarviisiin enemmän kuin koskaan, vaikka vain jutella, hänen ehdoillaan..

Pari kertaa tuonut minunkin reitille, vaikka olemme jostain syystä alitajuisesti vältelleet toisiamme, mutta se kun tavattiin viimein aikuisina...se muutti paljon..toinen kerta meni surren..

Tuskin olet hän mutta olen yksin, aivan yksin (on minun rakas lapseni) muistuttamassa siitä että elämässäni on jotain täysin todellistakin, muuta ei olekaan...

Sydämmeni valittu

Aluksi ne sattumat tuntuu hassuilta yllätyksiltä, mutta mitään edistystä ne ei tuo asiaan. Lopulta ne ovat kiusallisia, kun toinen ei olekkaan yksin, kun hänet kohtaa, vaan hänellä on seuralainen mukanaan, tosin vaihtuva nainen, vaikka luulisi, että on joku vakituinen, olen sitä miettinyt jälkikäteen... Ainut keino on mennä kauemmas, niin ei kohtaa sattumalta enää..