Olen mitä suurimmassa määrin otsikon kaltainen tapaus.
Yksinäinen ja syrjitty. Kukaan ei halua tutustua minuun, ei olla seurassani kuin pakosta. Olen luonteeltani omituiseksi luonnehdittu. Joo ehkä pitää paikkansa, mutta en kai voi olla ainoa omituinen tässä maassa? Missä te muut omituiset olette? Olen iloinen ja aika puhelias tapaus, en siis viihdy masentuneiden ja totisten ihmisten seurassa. Haaveilen iloisesta, eläinrakkaasta ja ehkä hieman hullustakin ekoilevasta ystävästä. Jos olet sellainen ja kaipaat ystävää, niin otathan yhteyttä :)
Yksinäinen ja syrjitty. Kukaan ei halua tutustua minuun, ei olla seurassani kuin pakosta. Olen luonteeltani omituiseksi luonnehdittu. Joo ehkä pitää paikkansa, mutta en kai voi olla ainoa omituinen tässä maassa? Missä te muut omituiset olette? Olen iloinen ja aika puhelias tapaus, en siis viihdy masentuneiden ja totisten ihmisten seurassa. Haaveilen iloisesta, eläinrakkaasta ja ehkä hieman hullustakin ekoilevasta ystävästä. Jos olet sellainen ja kaipaat ystävää, niin otathan yhteyttä :)
Vastaukset 46
Vanhimmat
Sama täällä. Ei ole kukaan halunnut tutustua minuun viimeisen 5 vuoden aikana.
Monia vuosia mulla treffi ilmoitus mut kukaan ei ole vastannut ja vastauksia ei ole tullut takas kun olen jollekkin vastannut. Puhelin ei soi ja elämä on yksinäistä taapertamista. Tunnen itseni kamalaksi tai jopa rikolliseksi mieheksi kun kukaan ei halua viettää aikaa mun seurassa. Pelaan mä salibändyä mut viime kauden jälkeen kukaan mun joukkue kavereista ei ole soittanut mulle tai mitään. Kausi loppui jo maaliskuussa et täs on jo monta kuukautta mennyt. Kohta alkaa taas salibandy treenit ja siellä näkee niitä pelikavereita. Ne on nimenomaan pelikavereita, ei vapaa-ajan kavereita.
Yksinäisiä miehiä nyt on vaikka kuinka paljon. Yksinäinen nainen on erikoisempi tapaus.
Miksi miehet eivät Suomessa lähesty naisia? Eivät mitenkään. Vasta ravintolassa umpihumalassa "lähestymistä" alkaa näkyä ja silloin minä yksinäinen, kohtuullisen näköinen nainen juoksen lujaa karkuun.
Sinulla on tervettä itsesuojeluvaistoa ;)
Mun mielestä naisetkin voi tehdä aloitteen ja lähestyä miestä...
Naiset sanoo yleensä "mää vittuun siitä" tai sitten eivät ole näkevinään ja kuulevinaan. Tämän takia joutuu sitten naisia lähestymään pienessä hutikassa, et ei niin paljoo ala kypsyttää :) Ja sä vaan karkuun meet...voevoe.
** Siksi että et osoita olevasi kiinnostunut. Eivät miehet osaa lukea ajatuksiasi.
** Siksi että mies pelkää, että annat tylyt pakit ja haukut kuten naisilla on tapana tehdä asiallisiin aloitteisiinkin nykyään.
** Miksi et nainen itse tee aloitetta, varsinkaan kun naisilla ei ole kasvojen menettämisen vaaraa aloitteiden teossa, vai moniko mies muka vastaa asiallisiin aloitteisiin "painu vittuun", "olet ruma" kuten naiset yleisesti tekevät.
Aloittaja, kuulostat vähän samanlaiselta kuin minä :D Mahdatko asua Helsingissä? Minkä ikäinen olet? MInä olen kaunis, fiksu, empaattinen, huumorintajuinen ja ystävällinen nainen, mutta niiiiiiiin totaalisen yksin tässä maailmassa...
En asu Helsingissä, kaupunkiin minua ei saisi muuttamaan edes pakon edessä ;)
Itse en ole kaunis enkä fiksu, mutta empatiaa, huumorintajua ja ystävällisyyttä löytyy kyllä.
Kauanko olet asunut Helsingissä? Käytkö töissä/opiskeletko?
Itse asun pienellä paikkakunnalla työttömänä ja täältä on mahdotonta löytää ystäviä, sillä kaikki tuntevat toisensa, mutta kukaan ei halua tutustua minuun lähemmin :D
Aloittaja, tuossa se dilemma sinulla onkin, jos et halua minnekään muuttaa, mutta kotikylässä tulet aina olemaan yksin. Mikäköhän siihen olisi ratkaisu? Bongaat miehen netistä ja mies muuttaa sinne, missä sinä asut, ja perustatte perheen, niin sitten ei ole enää yksinäistä :D Vai voisitko kuvitella jotain muuta ratkaisua?
Itse olen asunut pk-seudulla lähes koko ikäni lukuunottamatta paria ulkomailla asumisen jaksoa ja työharjoittelua toisessa Suomen kaupungissa.
Hei ap-aloittaja, kyllä samankaltaisiasi löytyy, enkä asu pk-seudulla, olen nainen. Jos saisi yht.tietosi niin ainakin emailia voisin laittaa jos sinua kiinnostaa.
"tuossa se dilemma sinulla onkin, jos et halua minnekään muuttaa, mutta kotikylässä tulet aina olemaan yksin."
Missä kristallipallossa tuo ennustus näkyi :O?
Itsälläni yksinäisyyttä on ollut aiheuttamassa juurikin se jatkuva muuttaminen (opiskelut, työt ja silkka maailman näkemisen halu). Sitten vielä kun muutkin ystävät muuttaneet vähintään yhtä tiheästi, on tapaamiset aika haastavia, kun kukin viipottaa menee eri puolilla maailmaa. Äkkiä etääntyy, kun tapaamiset harvenee, vaikka hyvistä ystävistä olisikin kyse.
Vaikee uskoo et kaunis nainen joutuu yksin olemaan. Menkää baariin niin kyllä joku juoppo teidätkin sieltä kotiinsa vie. Yksinäisyys on rumien ihmisten yksinoikeus.
Toisaalta kaunis nainen on myös nirso jolle ei kelpaa kun joku miljonääri jonka siivellä voi sitten elää.
Olen mieluummin yksinäinen nainen kuin jonkun juopon tossun alla.
alkoholi pilaa jokaisen elämän, en ole käyttäjä. väärä seura hyvät tavat turmelee. en minäkään huolisi juoppoa naista, vaikka olisi viimeinen maailmassa. yksin ollessa on aikaa syventyä asioihin joita ei hälinässä tule ajatelleeksi. voi käydä niin että saat elämällesi aivan toisen tarkoituksen.
Entä jos kaunis nainen seurustelee, mutta hänellä ei ole yhtään ystävää. Vain mies, joka on töissä aamusta iltamyöhään. Kuinka hän voisi saada ystäviä, kun miespuoliset ystävät ovat poissuljettuja seurustelun vuoksi ja monesti miespuoliset eivät halua olla kauniin kanssa vain ystäviä...
Kyllä mies voi olla ystävä naisen kanssa eikä se tarkoita sitä, että mies vain pyrkii sänkyyn naisen kanssa.
Jo mies ei hyväksy et tyttöystävällään on miespuolisia ystäviä niin se mies
ei ole sen naisen arvoinen eikä sellasen kanssa tarvii seurustella.
Mulle ei olis mikään ongelma jos naisel olis miespuolisia kavereita. Nuorempana parikypäsena kun seurustelin niin tyttöystävällä oli paljonkin mieskamuja.
Monelle naiselle kelpaa juoppokin kunhan sillä on rahaa, ja saa joskus ja jouluna vähän halauksia siltä juopolta
Mulla on pitänyt laittaa välit poikki jokaisen miespuolisen kaverin kanssa, sillä vaikka olen varattu, niin he ovat silti olleet ystäviäni vain seurustelua toivoen. Mieheni on myöskin ollut heistä hyvin mustasukkainen. Ilmeisesti huomannut, että miehet eivät ole seurassani vain kaverimielessä. Osaa miespuoleisista kavereista olen jäänyt kaipaamaan, sillä miesten seurassa on hauskaa eivätkä he jankuta turhista.
Kai olen sitten liian äijämäinen luonteeltani naisten seuraan, tiedä häntä, mutta seurassani he eivät joka tapauksessa viihdy vaikka kuinka yrittäisin olla oma-aloitteinen. En jaksa enää turhaan tyrkyttää itseäni. Kun ei kelpaa niin ei väkisin.
Näin juuri. Parempi yksin kuin huonossa seurassa. Ja en tarkoita, että seuralaiseni pitäis vastata jotain ihannetta ja tyydyttää 100% tarpeeni. Mutta kaksi asiaa, joista en tingi, on että haluan raittiin miehen, joka ei käytä väkivaltaa. Muuten voi olla vaikka 3 päätä ja väriltää neonkeltainen etc.
Mä en oo raitis, mut en juo hirveesti ja mua ei ole koskaan tarvinnut kantaa baarista kotiin tai muualta. Väkivaltaa en voi sietää. mun äidin mies oli väkivaltainen ja hakkas äitiäni aina kännissä. Se ei ollut kivaa katsottavaa kun olin lapsi.
maailma on usein paikka jossa ei ihmiselle jolla on oikeat arvot, löydy sijaa tai saa olla yksin. minulla oli koira joka sairastui, kuoli. koira oli minulle hyvin tärkeä. minun silmäteräni. jotenkin olen tottunu olemaan yksin. luultavasti olen lopun elämääni yksin, iloisuuttani en kuitenkan ole menettäny
Monet miehet änkevät naisen seuraan vaan pillu mielessä ja sitten kun huomaavat et pillua ei saa niin ne häipyvät mitään sanomatta. Ystäviä ne ei halua olla kun niillä on jo seyuraava uhri mielessä.
Moni mieshän esittää naisen ystävää sen takia kun ne sitten myöhemin yrittävät saada sitä naisystävää sängyyn ja kun huomaavat ettei nainen anna niin sitten ei halutakkaan olla enään ystäviä
Aikamoista yleistämistä. Noin ei ole onneksi itselleni käynyt. Minä olen joutunut olemaan se, joka on laittanut välit poikki. Syynä se, että en ole osannut ihastumisen tunnustamisen jälkeen enää suhtautua heihin kaverina. Jotenkin kaveruus on sen myötä pilaantunut. Sänkypuuhia eivät ole ikinä ehdotelleet. Ei kaikki miehet suinkaan ole vain p*llun perässä. Ja jos olisivat, niin miksi ihmeessä kaveeraisivat varatun naisen kanssa, joka ei ole koskaan harrastanut irtosuhteita.
Miten te yksinäiset saatte aikanne kulumaan? Tietokoneella istuminen on mielestäni elämän hukkaamista, mutta ainoa kontaktini ihmisiin on täällä, joten olisin varmasti vieläkin yksinäisempi ilman konetta.
Hei ap, laitoin jo aiemmin tekstiä, ehket huomannut.
Tietokoneella menee kyllä turhan paljon aikaa mut on mulla harrastuksia. Pelaan salibändyä talvisin ja kalastelen kesäisin. Mut eipä ole kavereita joten täällä tulee pyörittyä ihan liikaa.
Heh
Itse olen 26v Turkuun muuttanut ja suht yksinäinen. En tiedä miksi mutta viimeaikoina on ollut hyvin vaikea pitää pidempiä aikoja yhteyttä kehenkään. Näin siis ei ole muodostunut oikeita ja pitkäkestosia ystävyys suhteita jotka olisivat johtaneet yksinolemisen tunteen häviämiseen. Ihminen kaipaa siis joskus ystävyys suhteita ja minulla ei ole kuin kavereita ja perhe.
Paheitani on, että pelaan selainpelejä liikaa. Silti urheilija tyyppinä olen yhä ihan ok kunnossa ja kelvollisen näköinen. Komeaksikin haukuttu, mutta enemmän "söpöksi". Mikä ei miehenä ole aina kehuna otettava asia xD. Urheilukin on nykyään serkun kanssa kiipeilyä ja koripallon heittelyä yksikseen. Joskus lenkillä ja punttiksella. Viimeeksi nais seurassa taas paljastin, että en ole 3 vuoteen harrastanut seksiä. (Ei syytä, vain sattumien oikkuja.) Mikä aiheutti aikamoisen ihmetyksen, mutta luulempa, että meille miehille tällainen on yleisempää. Joku muuten sanoi, että yksinäisyys on rumien yksinoikeus. Noh en menisi täyttämään vedonlyöntipisteessä rustia ruutuun tuon väitteen puolesta.
Anyways.. Vaikka käynkin tapahtumissa ja jouksen ulkona niin ystävien puute harmittaa. Joskus tekisi mieli puhua enempi ja vaan olla sekä antaa toisen puhua välillä. Jakaa siis elämää, tehä tyhmiä ja iloiten mokailla. Jotain mitä tuli tehtyä enempi nuorena.
"koripallon heittelyä yksikseen"
Oon koko kesän "haaveillu", et ois mies, jonka kans heitellä korista (suunnilleen melkein partsin alla kenttä) :b.
Tuli vaan mieleen tosta sun maininnasta.
Hah.. Eipä sillä sukuopuolella ole väliä. Eiköhän se pallo irtoa kummaltakin kädestä siinä missä minullakin.
"Komeaksikin haukuttu, mutta enemmän "söpöksi". Mikä ei miehenä ole aina kehuna otettava asia xD"
Jaah, minä ainakin tykkään paljon enemmän söpöistä kuin komeista miehistä :) Johtuneeko siitä, että olen itsekin kasvoiltani ns. söpö, niin on helpompi ihastua samankaltaisiin.
=) Mulle tulee aina mielikuva tilanteesta jossa ollaan ostamassa koiranpentua lemmikiksi. "Voi ku toi on niin söpö ja ihana. Mä haluun tuon!" Tämän vuoksi minun on vaikea ottaa söpö kehuja kovin tosissaan.
Vaan eipä silti. Ei se mikään verinen loukkaus ole.
Itsellä vaikea luonteeni aiheutti minulle niin paljon tuskaa ja päänvaivaa ihmissuhteissa, että tilaisuuden päätin ottaa ja lähteä jättäen kaikki vanhat kaverini entiselle paikkakunnalle mitään sanomatta. Nyt tämä yksinäisyys on se, joka tuottaa sitä tuskaa ja päänvaivaa. Voi miksi, miksi en osaa olla ihmisten kanssa, enkä myöskään ilman? Voiko pahempaa kohtaloa ollakaan. Elämä luistaisi hyvin, kun edes jompikumpi luonnistuisi ja tuntuisi hyvältä, mutta kun ei. Molemmat tuntuvat sietämättömältä. Ehkä siksi, kun joudun kohtaamaan itseni molemmissa tilanteissa. Yksin ollessa ja muihin tutustuessa. En voi paeta mihinkään itseäni.
Että voi ärsyttää, kun joku uusi ihminen lähentyy vanhan kaverini kanssa, johon itse pidin aina etäisyyttä, mutta joka oli minulle tärkeä ja luulin olevani sitä hänellekin. Mutta uuden tuttavan kanssa hän käyttäytyy paljon läheisemmin reilun vuoden tuntemisen jälkeen, kuin koskaan minun kanssa, vaikka olemme olleet hyviä ystäviä yli 10 vuoden ajan?? Emme vain ole enää viime vuosina viettäneet vapaa-aikaa yhdessä.
Tulen mitä luultavammin olemaan yksinäinen nainen lopun elämääni. Surullista, mutta totta. Yksin olo on vaikeaa, mutta niin on uusiin ihmisiin tutustuminenkin. Tästä syystä minun ei koskaan olisi pitänyt hylätä heitä, joihin olin jo nuorempana tutustunut. Kohtalonani oli tämä, ahdas synkkä kuoppa maan alla, joka sen kun ahdastuu ja hiekka kuopan päällä kasvaa ja siten on päivä päivältä vaikeampi nousta ylös, sinne missä itse elämä tapahtuu.
Liity tuohon yksinäisten foorumiin. Itsekin haluisin tutustua niihin ns "omituisiin tapauksiin".Vapaisiin naisiin.
Aloittaja ja Neiti-Hki jos haluatte, voitte kirjoitella minulle! Tunnistan itseni omituiseksi, myös muut pitävät minua erikoisena. Olen 31v. nainen Helsingistä.
Yritän etsiä samankaltaista seuraa.
Olen myös iloinen ja ystävällinen, eläinrakas, tykkään liikkua luonnossa. Syvällinen pohdiskelija, tykkään keskustella ei-pinnallisista asioista, henkiset ja hengelliset asiat ovat minulle tärkeitä.
Myös muut omituiseksi itsensä tunnistavat naiset voivat kirjoitella minulle.
[email protected]
Kyllä sitä yksinäisyyttä on paljon tässä maassa ja maailmassa yleensäkin. Itse muutin toiselle paikkakunnalle opiskelujen takia. Välillä käyn moikkaamassa kamuja kotipaikkakunnalla. Nyt en oo käyny siellä niin usein. Tämän viikonlopun olin kotipaikkakunnalla, koska oli synttärit (22v.). Ajattelin että mukava nähä vanhoja ystäviä.
Mitä jäi käteen? Kaikki ovat kutakuinkin unohtaneet minut. Olin heille ilmoittanut että tulen käymään kotonani paikkakunnalla X. Mutta ei. Istuin kotona vanhempien kanssa, kävin tupakalla puolen tunnin välein. Koko viikonlopun. Heillä oli parempaa tekemistä. Yksin reppu selässä kävelin pitkin katuja ja teitä. Joskus mietin että olen erilainen kun valtaosa nuorista aikuisista. Haluan silti olla oma itseni. En halua kadottaa peilikuvaani ja minä-kuvaani kuulumalla vasten tahtoani ihmismassaan.
Voimia kaikille. Kun kaikki aina vinkuu, että menkää helvettiin te itsesäälissä kieriskelijät, niin voi voi. Kun on masentunut, sitä vastaan on vaikea taistella. Ylpeytesi on pohjamudassa. Käskette meitä piristyä, ja taputatte selkään, että kaikki on hyvin.
Se ei aina riitä. Kaikki voi olla hyvin, mutta kaikki elämässä on harmaata massaa. Viimeiset vuodet elämässäni ovat olleet juuri tuota harmaata massaa. Aika kuluu nopeasti, en muista mitään, eikä mielestäni ole viime vuosina elämässäni tapahtunut mitään merkittävää.
Mutta koen hetkellisen ihmeparantumisen, kun saan jutella ja olla ihmisten kanssa. Silloin tunnen itseni tärkeäksi. Miettikääpä tarkkaan kuinka moni ihminen oikeesti välittää teistä, varmasti tai mahdollisesti. Luku voi olla suuri.
Liika yksinäisyys vaikuttaa elämään. Välillä tuntuu että liikaa, mutta minkäs teet. Riittää kun menet elämässä päivä kerrallaan. Jokainen tulevä päivä elämässä voi olla mahdollisuus asioiden muuttumiseen parempaan päin.
Tässä 22v. miehen mietteitä...
Paljon parempi olla yksin niin ei tarvi passata ketään ja voi tehdä ihan mitä huvittaa.
totta
no ei huvita kovin käninen ja juopo nainen olen ennen yksin.
miljoona tilille ja oon sun 538304-281784 OP
Kaunis, fiksu ja hauska nainen jne., oishan tuommosen luo kiva mennä, mut oma lähtötaso on pitkään yksin ja ei mikää seurapiirihai.
Niin hiukan "pelottavaa" se on ottaa riski, et nolaa itsensä tai dumpataan siihen paikkaan ja katotaan nenää pitkin kuin halpaa makkaraa.
tässäpä arvon neidot teille hieman pohtimisia ensiksikin olisiko teistä oikeudenmukaista jos itse olisitte masentuneita eikä kukaan lähestyisi teitä?nähdäkseni juuri silloin kun ihminen on masentunut hän kaipaa paria ystävällistä sanaa sehän ei ole keneltäkään pois eihän?ja kukaties kun pari ystävällistä sanaa on lausuttu voi syntyä molempia osapuolia tyydyttävä ystävyys,tosin myönnettävä on että täällä kivikaupungissa on enemmän niitä jotka ois saanut mennä takaisin maitojunalla kuopioon,sen sijaan ihmettelen suuresti että näinkin suuressa kaupungissa kun helsinki ei esimerkiksi ev-lut kirkko ole kokenut velvollisuudekseen pistää pystyyn yhtään kohtaamispaikkaa sinkuille...
Täällä kanssa yksinäinen naisihminen kirjoittelee. Mulla on kyllä mies mutta ystäviä ei juuri ollenkaan. Oikeastaan meillä on vaan yksi ystäväpariskunta joiden kanssa pidetään enemmälti yhteyttä. Moni on kyllä halunnut tutustua mutta sitten jostain kumman syystä välit viilenevät. Koulussa oli sama homma, jotkut halusivat olla vapaa- ajalla kavereita (jopa koulun suosituimmat tytöt) mutta koulussa piti pitää imagoa yllä ja ei voitu siellä kaveerata. Tiedän kyllä että lauon mielipiteeni liian suoraan joissain asioissa ja olen välillä liian kovaääninen mutta onneksi joskus tulee sellaisiakin ihmisiä vastaan jotka ovat kehuneet minua hauskaksi. On hirveän vaikeaa löytää samankaltaista seuraa, että huumorintaju osuu kohdalleen. En mielestäni ole mikään todella omituinen. Minulle on tosi usein käynyt niin että osa porukasta tykkää ja osa ei ja sitten nämä ketkä eivät tykkää, saavat haukkumalla muutkin vieroksumaan seuraani. En ole sokea, pystyn aika hyvin lukemaan ihmisiä.
blaa blaa blaa...ihan turha itkeä ja kitistä että on yksin!
Suomessa on tuhansia vapaita miehiä ja täälläkin on treffi-osio.
Suomalaisilla naisilla on liian kovat luulot itsestään kun ei seura kelpaa.
Tärkeämpää on bilettäminen, shoppailu ja matkustelu.
Menkää itseenne ja pysähtykää hetkeksi!!