Viikko vierähti mukavasti kaverin kanssa Himoksella. Kaikki meni leppoisasti niin kauan kunnes huomasimme, että siellä järjestetään Pohjoismaiden suurimmat Hip Hop-festarit alkaen torstaista. Järkkärit sanoivat, että lippuja oli myyty 30 000 ja järjestelyt olivat sen mukaiset. Hyvällä tuurilla mökkimme sijaitsi 50 m:n päässä esiintymislavasta.
Hyvissä ajoin torstaina alkoi telttahousuja ja vinolippiksiä ilmestyä paikkakunnalle ja sound checkit tehtiin sellaisella volyymillä, että koko mökki tärisi. Viereiseen kämpään tälläytyi 9 alle kaksikymmenvuotiasta pimua.No, tytöt olivat oikein mukavia ja kohteliaita kahdelle sedälle, joiksi he meitä kutsuivat.:-))
Hyvissä ajoin torstaina alkoi telttahousuja ja vinolippiksiä ilmestyä paikkakunnalle ja sound checkit tehtiin sellaisella volyymillä, että koko mökki tärisi. Viereiseen kämpään tälläytyi 9 alle kaksikymmenvuotiasta pimua.No, tytöt olivat oikein mukavia ja kohteliaita kahdelle sedälle, joiksi he meitä kutsuivat.:-))
Vastaukset 31
Vanhimmat
Heehh... Eikös toisaalta tullu nuorten keskuudessa nuoren olonen olo ittelle?
Setänähän voi olla nuoriki:))))
Miunki nuorin veli oli setä jo viisvuotiaana:)))
Minulla taas on sukulaiset, setä ja veljenpoika, samanikäiset.
Joo he olivat valtavan innoissaan siitä, että olemme soittaneet kaverini kanssa samassa bändissä. "Hei täällä on entisiä rock-muusikoita" ja sitten saimme vastata lukemattomiin kysymyksiin siitä, että minkälaista musaa soitimme. Hieman he katsoivat hitaasti kun kysyin, että eikö Black Sabath tai Led Zeppeliin esiinny tällä tänään? :-DD
Täytyy sanoa että kateeksi käy sinua Teotwawki, ölisinpa itsekkin ollut siellä!!!
Nuoret on aivan ihania, niin välittömiä ja kaiken lisäksi niin kauniita katsella :)
Ole ylpeä että tulivat kanssasi juttusille.
Tuolla yläkoulupuolella ollessani työssä sain heiltä niin paljon energiaa omaan jaksamiseen, että olen aina kiitollinen siitä sanokoon kuka mitä vaan nykynuorista. Ihania ovat :) Ihan erilaisia kuin me aikoinaan. Vai mitä?
Jep, olen itsekin työskennellyt nuorten kanssa ja olen vahvasti sitä mieltä, että heitä moititaan yleensä aivan suotta. Nämä osasivat käyttäytyä, kuten entiset oppillaanikin koulumaailmassa ollessani. Se täytyy kyllä mainita, että Hip Hop ei välttämättä kuulu suosikkeihini, mutta jokaisella ajalla on omat ilmiönsä. Eikä meidän kuulu ymmärtää kaikkea, mutta suvaitsevaisuus puolin ja toisin pitää välit aina kunnossa.:-)
Olenpa minäkin ollut nuorten kanssa tekemisissä töissä, ja voin ilolla todeta että hyvää vuosikertaa olen tavannut. Jotkut nousevat mielessäni todella korkealle. Vaikka olen iäkäs heidän silmissään olen pystynyt puhumaan heidän kanssaan kaikesta maan ja taivaan välillä ja nauramaan .
Olen saanut kunnioitusta ikääni nähden mutta olen myös itse kunnioittanut nuorempia.
Tämän ajan nuorista voisin sanoa kokemukseni perusteella sen että heillä on tietoa ja heidän kanssa voi keskustella vaikka mistä.
Kyllä ja tuohon ei ole paljon lisättävää.:-)
Himoksesta: mites sen kylpylähotellin rakentaminen Himoksella edistyy?
Me olimme mökkikylässä ihan siinä Himos-keskuksen vieressä, joten en tiedä siitä mitään. Himoslomat luki kyltissä ja se oli kaverini firman pitkäaikaisvuokramökki, jonka omistaa paikallinen leipomoyrittäjä.
Kylpylähotellin rakentamisesta Himokselle on ollut suunnitteilla ainakin kolme vuotta mutta ilmeisesti joku nyt kiikastaa ja projekti ei ole edistynyt suunnitteluvaihetta pidemmälle.
Ahaa, siitä ei siellä ollut mitään puhetta. Kai se nyt menee jotenkin niin, että tarjontaa alkaa olla sen verran paljon, että ei uskalleta ottaa isoja riskejä. Kylpylälomat Virossa ovat sen verran edullisia, että täkäläisillä täytyy olla jotain eriomaista tarjottavaa, että kauppa käy.
Näin on. Mie tykkään noista nuorista just sen takia että ne on niin välittömiä ja avoimia nykyisin. Ja paljon suvaitsevampia kun meidän ikäpolvi.
Eikä ne (siis evätkä he) katso ikää kenen kanssa juttelevat, vaan myös tällainen vanha mummeli kelpaa siihen. Luulen että se on meidän vanhempien omasta asenteesta kiinni miten heihin suhtaudumme. Sitä saa mitä tilaa.....;)
Pitää vaan itsekin olla avoin, ne huomaa feikin heti.
Avoin pitää olla ja suhteellisuudentajulla voi olla käyttöä silloin kun heidän kanssaan juttelee. Tarkoitan sitä, että he eivät ehkä tiedä elämästä kaikkea sitä, minkä me tiedämme, mutta jos vähänkään muistaa omaa nuoruuttaan, niin emme mekään niin hirveästi maailman menoa silloin ymmärtäneet.
;)))Eräs ei vieläkään. Tiedät kyllä kuka:))) Yrittää kuitenkin jotenkin..eikö se riitä? öhöh...
Joo, mutta öhöh???? Eikö se vieläkään ole astunut kuvaan???? :-))
;)))mun täytyy ilmeisesti ensin muuttaa Suomesta ja saada sit nää kuviot jotenkin kummallisesti toimimaan..400 km on 400 km..jos, mä taas muutan vielä eteemmäks toiset 400 km kokonaan ettenks Suomesta veks tullakseni sit uudestaan takas?...niin ehkä sitte vois olla mahiksii;))) jotain täytyy nyt kehitellä..siis järkevää...:))) ei tästä muuten mitään synny.
Ai, järkevää? No kerro mullekin siiten kuinka se tehdään.:-))
No. Ensin. Otetaan välimatka ja riudutaan ikävästä tietty aika. Välimatkan oltava riittävän pitkä. Vähintään 1000 km. Piedempikin käy mitä pidempi sen parempi.. Tämä on tärkeää. Sitten toinen joka yhtä höhlä vasta tajuaa pikkuhiljaa et mistä niinku kyse. Ja koska on höhlä luulee et voi niinku jotenkin muuttaa toisen VIHDOINKIN järkeväksi ja seestyneeksi..(hitsi. koska luulee sen olevan HÄNEN elämäntehtävä tällähetkellä) sit...se toinen.... joka ei ymmärrä enää mistään mitään putos jo siinä vaiheessa koska ei alunperinkään ymmärtänyt mistään mitään. Se ei kuitenkaan enää tässä vaiheessa mitenkään olennaisen tärkeää. Vaan selviintyminen. Jotenkin. Siis kaikkien osapuolten selviintyminen. Aivan järkevää. Jos tarkkaan ajattelee. Se tuleeko sieltä matkalta sit takas? vai jääkö pysyvästi. Ei sillä niin väliä..loppujen lopuksi sit kuitenkaan. Koska olemme aina matkalla...johonkin;)))
Elämä......joo se oli se hauska ohi kiitänyt hetki syntymän ja kuoleman välissä.:-DD Joo nyt mä sen ymmärsin, mutta kauan se kesti. Menee vakavaksi, mutta????? antaa olla......:-))))
:)))niin no..vakavaa tai ei. Se on kuitenkin lopulta vain tragi-koomista;))) että, loppujen lopuksi jää vain yksi asia päällinmmäiseksi. Täytyy uskaltaa sanoa elämälle: joo mä elän vieläkin. Kaikesta kokemuksistani huolimatta tai ehkä juuri siksi? Liika järkevyys vaan pahantaa tilannetta. Ei pidä ajatella siis liikoja ainakaan;)))
Sitten voi ajatella, että elän siitä huolimatta.:-)) Yleisön pyynnöstä huolimatta esitämme seuraavan kappaleen: http://www.youtube.com/watch?v=CMThz7eQ6K0&ob=av2n
Olen joskus ollut niin huolestunut maailmanmenosta että kun tällä iällä ymmärtää ehkä enemmän. Miten opettaa lapsille kaikki pahuus ja sen torjunta!
Mutta ymmärsin että lapset ja nuoret kasvavat omaan sukupolveensa ja jos heillä on perhe ja välittävät läheiset niin jälkipolvi kasvaa niin hyvin kuin vain tässä elämässä voi.
Tosin meidän vähän vanhempien ihmisten elämänkokemus ja tarkeä tuki auttaa jos se sallitaan!
Jos ajatellaan sitä, miten paljon monimutkaisemmaksi maailman on muuttunut meidän ajoistamme, niin kyllä siinä on miettimistä, että miten välitämme sekä emotionaalista-, että tiedollista jatkumoa eteen päin.Pojanpoikani on 3,5 v. mutta kysyy aina minulta luvan tehdä sitä ja tätä. Sanon hänelle aina, että täällä äiti ja isä päättävät siitä, mitä saat tehdä, mutta kun olet vaarin luona, niin vaari päättää.
Eipä tiedossani ole muuta kuin rakkaus suuri. Sen voimalla voimme kasvattaa jälkipolviamme parempaan. Se on helppoa mutta sen kuitenkin pitää olla kohdalla.
Toivottavasti isä, äiti ja vaari siellä teidän porukoissa vetävät samaa linjaa lasten kanssa.
Aikoinaan muistan kertoneeni vanhemmilleni oman perheeni pelisäännöt. He noudattivat niitä ja olen siitä heille ikuisesti kiitollinen. Ristiriitoja kasvatusperiaatteissa ei tullut ja mukulat voivat hyvin.
Isovanhemmuuden iloa en vielä ole saanut kokea. Omia periaatteitani kuitenkin tulen noudattamaan jos pikkuisia joskus tulee. Isi ja äiti määräävät pelisäännöt. Mummi ja vaari sitten noudattavat niitä ihan kiltisti.
Näin siis normaaleissa tilanteissa.
Olen sanonut heille, että en puutu heidän kasvatusperiaatteisiinsa, mutta jos kysyttävää on, vastaan mielelläni. Heillä näyttää linja olevan aika sama, joten johdomukaisuutta noudatetaan. Lastenlasteni kaikki isovanhemmat eivät tätä ole ymmärtäneet ja se onkin sitten aiheuttanut hieman ristiriitoja.
Ja niistä aikuisten ristiiriidoista kärsivät juuri ne joille varmaankin kaikki sitä parasta tahtovat. Voi voi ....
Niin, mutta en halua tässä mitään sädekehää rakentaa kiristämään omaa päätäni, mutta aikuisten lasten tehtävä on vastata omasta elämästään ja isovanhempien tehtävä on tukea heitä siinä. Tästä syystä olen erittäin hyvissä väleissä kaikkien viiden lapseni kanssa. Virheitä olemme kaikki tehneet, mutta jos sen on tunnutanut rehellisesti ja sanonut, että tässä en osannut olla tukenanne, he antavat anteeksi. Jos taas väität aina olevasi oikeassa kaikessa, olet hukassa.
Hyvä, olet tiedostanut milloin hukka perii.
ps. asia kuin asia.
;))
Anteeksiantamisen oppiminen on elämässä kaiken A ja O.
Sen kun oppii niin elämä kummasti helpottuu ja tulee lähemmäksi kaikkea.
Ihmiset näkee ihmisinä ei vihollisina ja elämä hymyilee!
Läheisten kanssa eläminen ei ole sotatanner, jossa voittaja on se, joka saa viimeisen sanan. Olin juhannuksen jälkeen vaeltamassa vanhimman poikani kanssa Ruunaalla Lieksassa ja kummasti kaverista löytyi aivan uusia piirteitä. He osaavat kysyä ja heille pitää vastata niin kuin vain osaa. Aina ei osaa ja sekin on voitava sanoa.