Vain sulka

Entisen kotini takana kasvoi kaksi puuta, ehdin seuraamaan niiden kietoutumista toisiinsa kahdenkymmenen vuoden ajan. Se hiukan vahvempirunkoinen taivutti sitä hennompaa kuin kavaljeeri neitoaan. Sinä kesänä kun muutin sieltä satojen kilometrien päähän, oli metsuri kaatanut puita uusien talojen tieltä. Siellä makasivat risujen keskellä rungot. Edelleen kiinni toisissaan, mutta juuristaan luopuneina. Ihan kuten minäkin - vaikka vasta myöhemmin sen tajusin. En väsännyt tästä sulle runoa, ei enää irtoa tästä rungosta...

Kun on tuttu/turvallinen polku että tuoneet lämpimiä muistoja kuin jopa elämyksiä - ja jos tuo kohde häviää/hävitetään - syystä tai toisesta,niin se jättää jälkeensä : Kaipauksen siemenen.

Muiston elämään... sulista puheenollen kerran löysin Närhen sulan,joka oli väriltään kaunis ja säilytin sitä,minkä sitten kuitenkin huomaamatta hyllystäni : imuri tuhosi pussiinsa ...

hitto kun tuon sulan vielä
joskus löytäisin ... ikuiseen säilöön näkyville laittaisin !

Osoitti : miten runo synnyttää Muistoja nyt Sinun kauttasi !

Hyvää Elokuunpäiviä Sinulle.... syysvaralle jo ennakkoon.

Mukava tietää, että sulka sai muistoja aikaan.
Ihanaa syksyn alkua ja kiitos palautteesta.