Vihaan itseäni! Olen epävarma, hiljainen, en osaa luoda tarpeeksi pysyviä ja läheisiä kontakteja ihmisiin.
Näin työviikon jälkeen olen ihan puhki kun olen niin yrittänyt ottaa rennosti, puhua, hymyillä ja olla sosiaalinen. Tuntuu vaan ettei se tuota tulosta ja paska hiljainen ääneni ja ujouteni ei hellitä vaikka kuinka yritän.
Häpeän itseäni. En yhtään pidä siitä millainen olen, enkä osaa muuttua sellaiseksi mitä haluaisin.
Ihmiset vaan katsahtavat ja tutustuvat minuun, toteavat ettei minulla ole mitään annettavaa ja jättävät.
Kärsin pahasta itsehäpeästä tällä hetkellä. Nolaan itseni...inhoan olla se mukava, hiljainen tyttö jossa ei ole muuta hyvää kuin hyvä perse...
Näin työviikon jälkeen olen ihan puhki kun olen niin yrittänyt ottaa rennosti, puhua, hymyillä ja olla sosiaalinen. Tuntuu vaan ettei se tuota tulosta ja paska hiljainen ääneni ja ujouteni ei hellitä vaikka kuinka yritän.
Häpeän itseäni. En yhtään pidä siitä millainen olen, enkä osaa muuttua sellaiseksi mitä haluaisin.
Ihmiset vaan katsahtavat ja tutustuvat minuun, toteavat ettei minulla ole mitään annettavaa ja jättävät.
Kärsin pahasta itsehäpeästä tällä hetkellä. Nolaan itseni...inhoan olla se mukava, hiljainen tyttö jossa ei ole muuta hyvää kuin hyvä perse...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Äläs nyt vielä luovuta! Itse olin pari vuotta sitten hyvin ujo, epäsosiaalinen enkä uskaltanut edes puhua kenellekkään. Kaikki sosiaalinen juttelu ja ylipäätänsä kaikenlainen kommunikointi toisten kanssa ei sujunut missään muualla. Siihen päälle vielä se, että olin muutenkin hiljainen.
Tiedän miltä sinusta tuntuu.
Sitä pitää vaan uskaltaa jutella toisten kanssa, vaikka se välillä tuntuu hankalalta. Itsellänikin tulee vielä vähän vaikeita tilanteita, joissa hieman jäädyn tai en tiedä mitä sanoa, mutta silloin vain pitää yrittää oppia niistä tilanteista.
Itse otin tämän tavotteeksi ja rupesin hakemaan uusia tuttavuuksia.
Hakeuduin sosiaalisiin ympäristöihin (harrastukset tms.) missä tulee ennemmin tai myöhemmin kommunikoitua toisten kanssa ja se kannatti. Opin itsestäni vähän enemmän ja kun olin tosi ujo, niin koin sen, että jos se toinen on tosi puhelias niin pystyn olemaan hieman helpottuneempi.
Sitä kautta itsetunto rupesi sitten itsetunto parantua ja ujous hieman väistyä. Nykyään ei hirveesti jännitä jutella tuntemattomille, kun on oppinut hieman juttelemaan erilaisten ihmisten kanssa. Vaikka mullakin kyllä tulee välillä olo, että nolaan itteni.
Tosin parhaiten nykyään pystyn jutella juuri niiden kanssa, ketkä ovat ujoja, koska koen itse olevani vieläkin hieman ujo ja haluan auttaa niitä muitakin pääsemään semmoisesta "sosiaalisuuden" pelosta eroon :). Vaikka itsekkään en ole vielä päässy siitä kokonaan!
En ole vieläkään päässyt eroon ujoudesta ja en aina osaa olla ihan rento, koska en vielä koe olevani täysin itsevarma, mutta tiedän, että kun jaksaa yrittää - vaikeuksista huolimatta - ne ongelmat ratkeaa ajan kanssa :).
Mutta on mulla aikalailla samankaltasia, ellei joppa täsmälleen samanlaisia ongelmia, kuin sulla. Pysyvät ja läheiset kontaktit on ihan ulkona mun vaikutuspiiristä. En osaa edes tehdä uusia ystäviä, mikä tuntuu monille muille olevan helppo juttu ja kavereitakaan ei nyt oikeastaan ole kuin se pari. Niitäkin tulee nähtyä harvemmin.
Itse ainakin uskon näin ja on se tuottanut hieman hedelmää. Pääsen päivä päivältä lähemmäs sitä persoonaa, joka itse haluan olla ja tuntea itseni varmemmaksi!
Eli kun jaksaa nähdä aikaa ja vaivaa se eteen, niin lopussa se kaikki vaiva palkitaan vai mitä? :)
Tosin yksinhän se vaatii itseltä paljon, mutta kun saa asetettua mielensä johonkin, niin kaikki on mahdollista.