on selvästi laadittu joku käsikirjoitus johon en voi vaikuttaa. Vaikka kuinka yritän niin kaikki menee päin peetä. Ei auta kuin antautua kohtaloonsa.
Mun elämästä
karu loppu
10160
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Samaa olen miettinyt jo vuosia,yrittipä miten tahansa.Ei vaan onnistu,pakko se on myöntää.
niin, mutta se jos joku muu on kirjoittanut sun elämäs käsikirjoitusta, etkä voi itse siihen vaikuttaa, on se väärin..... kohtaloa ei ole olemassa, on vain elämä jonka sinä rakennat ystäviesi, tuttavasi, rakkaimpiesi, lapsesi jne. kanssa, ja jota saattaa, jos huono tuuri on, joskus joku pölvästi yrittää peukaloida.......
Teidän olisi pitänyt istua kuusivuotiaina kellarissa napomassa perunoita, niin ette olisi niin sisuttomia.
Huonommatkin vaiheet voi sitä paitsi ottaa hirtehishuumorilla. Kyllä se siitä! Ei pidä kuvitella että elämä on joku mittatilausprojekti.
ehkä sulla on sisua, mutta et ole näemmä tarpeeksi joutunut sitä käyttämään, kun vielä jaksat huonot vaiheet huumorilla ottaa, katsos jossain vaiheessa, kun mitta tulee täyteen ja paskaa tulee tuutin täydeltä, loppuu myös se huumori. Ja ainakin multa on näihin sekalaisiinpalsta juttuihin loppunut huumori, onneksi ei vielä irl. Siksi jätänkin irvailijat tänne irvailemaan ja nautin elämästä irl.
Kyllä olen joutunut käyttämään, ja stressi painaa tälläkin hetkellä. Mutta päivän kun ottaa kerrallansa, ja koittaa olla vatvomatta sitä mitä ei voi muuttaa.
Olen huolestunut kun nykynuorilla on niin lyhyt pinna. Ennenaikaiset ihmiset kuten minä jotka lähti köyhistä oloista satalappu kukkarossa tuntemattomiin kaupunkeihin elämäänsä etsimään, on tehty toisesta puusta. paskaa niskaan? entä sitten, ei se tapa.
Ei siinä mitään käsikirjoitusta ole. On asioita joihin voi vaikuttaa ja niitä mihin ei voi vaikuttaa. Pitää vaan osata valita ne mihin voi vaikuttaa. Mun ongelma on, että teen huonoja valintoja. Mun ala-asteen opettaja tapasi sanoa, että "rakas jumala, lähetä meille lääke, sairaus meillä on omasta takaa". Kyllä sitä sitten istuttiinkin jälki-istunnossa urakalla. Nyt kukaan ei enää anna jälkkäriä. Tulee vaan muuten negatiivisia viboja. Mut mä en anna sen häiritä itseäni, korjaan sen mitä pystyn. Ei urheilussakaan pysty kerralla korjaamaan useita virheitä, vain yhtä kerrallaan ja sit kun tulee huono kausi, se virhe voi palata. Taas aloitat alusta...Tsemppiä.
http://www.youtube.com/watch?v=JMkFjYRWM4M
SULLE 6 10:
ei kannata kuvitella että vain omat yrittämiset olis ollut sun onnen avain. Sä elit nousukautta ja yhteiskunta ja ympäristö antoi mihin tarttua.
Nykyään vaan otetaan pois. Ei ole töitä vaikka mitä tekisit, koulutuspaikat...saat sen minkä saat jos saat.. Ja paineet on kamalat. Vanhemmat antaa kotona kaiken ja ulos mennessä nuoret ei tajua miten maailma on viemässä kaiken ja sielusikin. Tai jos kotona vanhemmat on antaneet vain paskaa, niin mites pärjäät ulkona? Vaatikuksia tulee ihan joka tuutista. Sä et kestäis päivääkään kasvaa tässänykynuorten tehosekottimessa, jossa tietoa ja vaateita tulee joka tuutista.
Ajat ei ole samat. Silti pitää jaksaa uskoa ja yrittää
Tää aika on kamala nuorille ja kaiken ikäisille alan vaihtajille.
Ihmiset kylmettyy ja ihmillisyys katoaa.
Koittakaa vaan jaksaa. Antaa arvoa ja rakastaa
Hyvä asenne. . Kaunis kappale, tsemppiä sinnekkin. Täytyy aina uskoa että päivä paistaa joskus risukasaankin. Tätä hoen usein itselleni. Eräässä tv:sarjassa aikoja sitten oli lopussa mietelause: on kunniakasta onnistua, vielä kunniakkaampaa on kaatua, nousta ylös ja yrittää yhä uudestaan.
Nykynuorilla on kuitenkin se lohtu, että kun jaksaa rimpuilla noin viisi vuotta vanhat kääkät alkaa ruminalla eläköityä (suuret ikäluokat) ja paikkoja avautuu pakostakin.
En ymmärrä miksi jokku noin kuusikymppiset kellä on talot ja tavarat ja rahaa mukavasti tilillä koikkuu työelämässä viime voimillaan. Sairaslomilla ryvetään vaan ei älytä jättäytyä jo vapaille päiville ja antaa nuorille mahdollisuus.
Itse en vie keltään työpaikkaa, koska olen pienyrittäjä. Työttömyydestä pois se oli mulle ainoa mahdollisuus. Mutta ei kaikki voi ruveta yrittäjiksi.