Heteropareilla yleensä mies ostaa sormukset. Kai joidenkin naisparienkin kesken on jonkinlainen hämärä roolijako sen puolesta kumpi on olevinaan se suhteen mies. Olettaisin kumminkin, ettei tällaista jakoa ainakaan suurimmalla osalla naispareista ole vaan ollaan molemmat ihan vain reilusti naisia. Olisiko täällä kihlautuneita naispareja, jotka voisivat kertoa miten hoitivat maksupuolen ja millä perusteilla? Onko ostopäätös tehty varakkuuden vai henkisten suhteiden mukaan vai kenties aivan muista syistä?
Kiitos vastauksistanne. :)
Kiitos vastauksistanne. :)
Vastaukset 16
Vanhimmat
haha, no on sullakin ongelmat:D
Ymmärrän että asia on sinulle tärkeä joten vastaan että yleisimmin se on se oikeanpuoleinen joka maksaa sormukset.
Meillä sormuksia ei vielä ole, mutta kaiketi minä kosin ja myös maksan sormukset. Se on minulle ikään kuin kunnia-asia ja naiseni puolestaan nauttii sitten aikanaan "järjestämästäni" hetkestä. Kihlautumisesta on kyllä ollut puhetta, mutta tekoihin en ole vielä ryhtynyt. Sormuksia on kyllä katseltu netistä ja ikkunoista aina silloin tällöin.
Naiseni on joskus leikkimielisesti kysynyt, miten reagoisin, jos hän kosisi. Sopiihan sekin, ei tässä olla erityisten roolimallien alla. Oletettavasti kosiminen jää kuitenkin minun vastuulleni. Se sopii meille. Ja kun eräällä tavoin samaa taloutta eletään, sormusten hinta oletettavasti jakaantuu tavalla tai toisella molempien vastuulle, vaikka minä ne maksaisinkin. En kuitenkaan koe mielekkääksi antaa ensin toisella kädellä sormusta ja toisella maksukuittia. Se ei tekisi kosinnasta erityisen hohdokasta.
Yhdessä mentiin ne ostamaan ja yhdessä, tai puoliksi, ne varmaan maksettiinkin. Kyseessä kun oli yhteinen päätös, vaikka toki meistä toinen sen kysymyksen ekana tiskiin läväytti.Ei sormuksiin ole pakko ostaa mitään valtavia timangeja, ihan perussormukset on aika edullisia ja ajatus tulee kuitenkin selväksi. Eikä meillä ainakaan ole mitään sellaista roolijakoa, jonka mukaan jommankumman olisi pitänyt tämä asia jotenkin tosi vanhanaikaisesti hoitaa.
Korjaan nyt yhden asian, naispareissa ei kumpikaan ole se mies, eikä edes olevinaan.
Lesbopariskunta sisältää kaksi naista.
Siis joillakin pareilla toinen heistä on ihan ulkoisestikin jo mies, joillakin pareilla vain tai myös siäisesti se mies ja sitten on niitä pareja, joissa kumpikaan ei ole millään tavalla mies eikä edes yritä olla. tai saati sitten halua olla. Meitä on moneen junaan.
Minun mielestä sormusten kustannus kuuluu molemmille, toinen tosin voi ehdottaa asiaa, mutta molemmat sen loppupeleissä kustantaa, yhteinen asia, yhteinen päätös, yhteinen ostos.
joo voin kertoo ett perusteet oli rakkaus ja maksupuoli meni sen tilistä kumpi kosi mut yhteisestihä rahat ainaki meidä taloudes menee, eli loppupeleis siis yhteisesti maksettii. Ja tunge se miesroolisi perseesees, vittu mikä urpo.
Tuon saman voisi kirjoitta kyllä hieman asiallisemmin ja nätimminkin.
Meillä meni niin, että yhdessä oltiin kihlauksesta jo puhuttu tai siis, että kumpikin oli sitä mieltä, että haluamme yhteisen tulevaisuuden ja päätimme kihlautua :) Minä halusin kuitenkin vähän yllättää, eli ostin sormuksen valmiiksi ja kosin tavallaan kuitenkin yllätyksenä. Tiesin kuitenkin niin tarkkaan kultani maun korujen suhteen, niin sormuskin oli hänelle enemmmän kuin mieleinen. Ja olihan se ihana nähdä onnenkyyneleet toisen silmissä, kun hänen eteensä kuitenkin polvistuin :) Meillä ei ainakaan ole mitään roolijakoa suhteessa, enkä usko että muillakaan on. Itse olen poikamaisempi kuin kultani, mutta en kuitenkaan ole meillä mikään mies, enkä halua ollakaan.
Niin ja maksupuolesta teimme niin, että kumpikin maksaa toistensa sormukset. Meillä nyt meni niin, että kultani sormus on vähän kalliimpi, mutta itse nyt satuin vain tykästymään vähän halvempaan. Vaikka kihloiksi ne ehkä kumpikin olivat aika kalliit, mutta jos niitä nyt lopunelämää täytyy katsella, niin täytyyhän niiden nyt mieleiset olla :)
meillä ostettiin kans toisentoiselle, hänen maksoi enemmän, koska hänella isommat kädet:)
Yhdessä mentiin katsomaan ensin kihlajaissormukset.. sitten vuoden päästä mentiin naimisiin (rek.parisuhde siis).. elikkä ostettin samanlaiset vielä kerran.. eroa vain siinä, että tekstikykset erilaiset sisälläpäin:)
Kihlautumisesta ollaan puhuttu, sormuksiakin katseltu ja kun sen aika koittaa niin maksamme yhdessä sormukset eli lasku menee fifty-fifty tasapuolisuuden vuoksi. Nähtäväksi jää kumpi rohkenee kosimaan ensin :).
2008 kihlauduttiin, molemmat osti toisilleen sormukset (about saman hintaiset:)
Itse kosin, niin itse myös ostin sormukset (etukäteen). Ja toisekseen, itse käyn töissä ja avopuoliso opiskelee, niin myös oma varallisuustilanne on parempi, kuin hänen.
Yleensä annettu jokin oma, rakas koru toiselle ja toinen antanut myös.Niinhän ne ennenvanhaan jakeli perintökoruja :D. Ja tuleehan siinä toisesta jotain mukana,selkeesti. 90-l laitettiin Hesariin ilmoituskin kihlautumisesta.
Kerran ostettiin kaupasta rinkulat.
Kotiavainten antaminenkin on kyllä mun mielestä eräänlainen kihlautuminen.
Itse sitä itse tätä...
Viikonloppuna kultani yllätti mut täysin :) ollaan aiemmin jo puhuttu sormuksista ja oletettavasti maksupuoli menee siten, että ostetaan ne toisillemme. Kyseessä ei tosiaan mitkään ökysormukset, opiskelijoita ollaan molemmat. Tällä hetkellä väliaikaisratkaisuna on kihlautumishetkenä avopuolison antama tuohisormus, joka menee sormuskauppojen jälkeen muistolaatikkoon