Taivas on täällä jotenkin alempana, sen huomasin heti tänne tultuani. Tätä sanotaan kehittyneeksi kaupungiksi, mutta jotenkin tuntuu siltä, että täällä on aina pilvisen harmaata.
Tunkkaisissa busseissa ihmisten päät hytkyvät ilmeettöminä pipojen alla. Viikolla kaupoissa kärryjä työntelevät ilottoman näköiset pulskat naiset, laihat ja rasvatukkaiset miehet vierillään. Ne latovat hihnalle olutta ja valmisaterioita. Viikonloppuisin ne pakenevat mökeilleen. Sitä ne kai aina odottelevat.
Roikkuhousuiset teinit notkuvat ostareilla ja katselevat tiistai-iltapäivällä kapakasta ulos pöllähtäviä juoppoja mielessä vielä oman nuoruuden näennäinen kaikkivoipaisuus. Illan tullen ne pakenevat lähimetsään ja huutelevat siellä nopeassa humalassa pitkälle yöhön.
Vain vanhukset tuntuvat oikeasti viihtyvän täällä. Niiden hymyt ovat aitoja.
Jotenkin on aina kuolettavan hiljaista. Täältä puuttuu ilo ja into. Kateus ja alakuloisuus tuntuvat sen sijaan itsestään selviltä luonteenpiirteiltä, ja ne tarttuvat helposti. Ihmisten kasvot ovat useimmiten surunomaiset, eikä niillä ole tarve päästä mihinkään. Huoltoaseman terassilla istuu aamusta iltaan oudosti tuijottelevia, keltahampaisia ukkoja tupakat ja kahvit käsissään.
Ihan kuin täällä olisi yhdessä sovittu, että elämä ei ole mistään kotoisin, joten voidaan yhtä hyvin vain jouduttaa kuolemaa tupakalla ja viinalla.
Talvi on totta kai pahin. Bussin ikkunasta ei näe kuin heijastuksen omista kasvoistaan ja ulos astuessa leuka painuu väkisin syvälle rintaan. Kinokset kaventavat kävelytiet puoleen ja taivas madaltuu entisestään. Hiljaisuuden lisäksi kaikkialla on silloin myös koko ajan pimeää, lukuunottamatta keskipäivää, jolloin aurinko paistaa hetken heikosti harmaan pilvikerroksen läpi. Ikkunat ovat aamuisin pakkaskiteiden peittämät.
En tiedä mistä se johtuu, voihan olla että vain siitä, että olen tottunut erilaiseen ilmanalaan. Eivät ihmiset suurkaupungeissakaan toisille jatkuvasti hymyile, eivätkä teinit ole muualla sen "parempia", mitä nyt ehkä omaavat monipuolisemmat aktiviteettimahdollisuudet. Kokkolassa ne tuntuvat olevan kovin vähissä. Eikä talvi ole kai sen parempi missään muuallakaan, kuin Kokkolassa, mutta tänne se jopa jotenkin sopii.
Kesä on luonnoton tila, hetkellinen mielenhäiriö vuoden kulussa, jonka jälkeen lehdet nopeasti putoilevatkin, jolloin voidaan taas vaipua talven korvat soimaan saavaan hiljaisuuteen.
Tunkkaisissa busseissa ihmisten päät hytkyvät ilmeettöminä pipojen alla. Viikolla kaupoissa kärryjä työntelevät ilottoman näköiset pulskat naiset, laihat ja rasvatukkaiset miehet vierillään. Ne latovat hihnalle olutta ja valmisaterioita. Viikonloppuisin ne pakenevat mökeilleen. Sitä ne kai aina odottelevat.
Roikkuhousuiset teinit notkuvat ostareilla ja katselevat tiistai-iltapäivällä kapakasta ulos pöllähtäviä juoppoja mielessä vielä oman nuoruuden näennäinen kaikkivoipaisuus. Illan tullen ne pakenevat lähimetsään ja huutelevat siellä nopeassa humalassa pitkälle yöhön.
Vain vanhukset tuntuvat oikeasti viihtyvän täällä. Niiden hymyt ovat aitoja.
Jotenkin on aina kuolettavan hiljaista. Täältä puuttuu ilo ja into. Kateus ja alakuloisuus tuntuvat sen sijaan itsestään selviltä luonteenpiirteiltä, ja ne tarttuvat helposti. Ihmisten kasvot ovat useimmiten surunomaiset, eikä niillä ole tarve päästä mihinkään. Huoltoaseman terassilla istuu aamusta iltaan oudosti tuijottelevia, keltahampaisia ukkoja tupakat ja kahvit käsissään.
Ihan kuin täällä olisi yhdessä sovittu, että elämä ei ole mistään kotoisin, joten voidaan yhtä hyvin vain jouduttaa kuolemaa tupakalla ja viinalla.
Talvi on totta kai pahin. Bussin ikkunasta ei näe kuin heijastuksen omista kasvoistaan ja ulos astuessa leuka painuu väkisin syvälle rintaan. Kinokset kaventavat kävelytiet puoleen ja taivas madaltuu entisestään. Hiljaisuuden lisäksi kaikkialla on silloin myös koko ajan pimeää, lukuunottamatta keskipäivää, jolloin aurinko paistaa hetken heikosti harmaan pilvikerroksen läpi. Ikkunat ovat aamuisin pakkaskiteiden peittämät.
En tiedä mistä se johtuu, voihan olla että vain siitä, että olen tottunut erilaiseen ilmanalaan. Eivät ihmiset suurkaupungeissakaan toisille jatkuvasti hymyile, eivätkä teinit ole muualla sen "parempia", mitä nyt ehkä omaavat monipuolisemmat aktiviteettimahdollisuudet. Kokkolassa ne tuntuvat olevan kovin vähissä. Eikä talvi ole kai sen parempi missään muuallakaan, kuin Kokkolassa, mutta tänne se jopa jotenkin sopii.
Kesä on luonnoton tila, hetkellinen mielenhäiriö vuoden kulussa, jonka jälkeen lehdet nopeasti putoilevatkin, jolloin voidaan taas vaipua talven korvat soimaan saavaan hiljaisuuteen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Masennuksesi on tällä hetkellä varsin lievää ja aiheuttaa vain melankolista
ahdistumista. Ota yhteys lääkäriisi ja pyydä serotiinia kohottava lääkitys niin
tilanteesi kohenee jo parissa viikossa etkä vajoa syvemmälle epätoivoosi.