olen lueskellut näitä ketjuja aina silloin tällöin ja törmännyt usein siihen, että nuoret ovat yksinäisiä, joka mielestäni on suuri vahinko, sillä heillä pitäsisi olla elämän parasta aikaa juuri nyt, kun ovat vielä nuoria.
missäs on kaikki 40 miehet ja naiset? ja mitä teille kuuluu? missä kesänne vietitte ja mitä haluaisitte elämältänne? entä mikä nykyinen elämäntilanne ystävien suhteen?
laittakaa juttua tulemaan, ihan mistä aiheesta haluatte, voidaan vaihdella kokemuksia yksinäisyydestä sen aiheuttajista, ja muutenkin ihan vaan elämästä.
katsellaan samalla, josko täältä löytyisi kamuja arkeen ja juhlaan, eihän sitä koskaan tiedä :)
itse olen reipas nelikymppinen nainen pääkaupunkiseudulta ja etsiskelen kaveria moneen menoon, mutta yksin ei ole kiva mennä juuri mihinkään ja yksinäisyys pienentää kummasti maailmaa.
joitakin kavereita on mutta heidän kiinteät parisuhteet eivät aina anna myöten yhteydenpidolle.
missäs on kaikki 40 miehet ja naiset? ja mitä teille kuuluu? missä kesänne vietitte ja mitä haluaisitte elämältänne? entä mikä nykyinen elämäntilanne ystävien suhteen?
laittakaa juttua tulemaan, ihan mistä aiheesta haluatte, voidaan vaihdella kokemuksia yksinäisyydestä sen aiheuttajista, ja muutenkin ihan vaan elämästä.
katsellaan samalla, josko täältä löytyisi kamuja arkeen ja juhlaan, eihän sitä koskaan tiedä :)
itse olen reipas nelikymppinen nainen pääkaupunkiseudulta ja etsiskelen kaveria moneen menoon, mutta yksin ei ole kiva mennä juuri mihinkään ja yksinäisyys pienentää kummasti maailmaa.
joitakin kavereita on mutta heidän kiinteät parisuhteet eivät aina anna myöten yhteydenpidolle.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hei. Täällä reipas ja elämänmyönteinen nainen pääkaupunkiseudulta vailla kaveria/kavereita. Itselläni (niinkuin monella muullakin) avioero aiheutti sen, että ystävät ja tuttavat kaikkosivat kummasti. Eron jälkeen olen löytänyt uusia tuttavuuksia, mutta aidot ja todelliset ystävä(t) puuttuvat edelleen. Välillä olisi kiva kehitellä jotain hauskaa tekemistä ja menemistä, vaan yksin ei jaksa enään kiinnostaa. Nyt, kun syksy tekee tuloaan, niin olisi kiva kehitellä jotain piristävää tekemistä ja menemistä.
Moi
Tässä myös 40 nainen, mutta en ole pks-alueelta. Erosin jo n. 7v sitten ja jäin todella yksin. Muutaman vuoden jaksoin kulkea tapahtumissa, matkoilla, baareissa yksinäni, mutta en enää. Jokainen kerta oli samanlainen, eli irtosuhteita etsiviä miehiä sai hätistellä kimpusta. Monet ukkomiehet valehtelivat olevansa sinkkuja. Naisiin ei oikein voinut baareissa tmv tutustua, koska he liikkuvat siellä tyttöporukoissa, eikä joukkoon mahdu uutta tuttavuutta. Istuin, join, tanssin yksin. Tylsää. Eikä tässä iässä enää jaksa valvoa öitä baareissa. Kiersin kaikki museot, tapahtumat, kirpparit yksinäni. Matkusteleminenkin on todella kallista yksinään, kun hotellihuone on yksinäiselle saman hintainen kuin kahdelle, eikä sinkuille ole minkäänlaisia tarjouspakettejakaan. Ja kyllä se matkustaminenkin alkaa tympiä, kun ei ole ketään kenen kanssa jakaa kokemuksia.
Uusia ystäviä on erittäin vaikea löytää tässä iässä, koska kaikilla tuntuu olevan jo oma ystävä/tuttavapiirinsä, eikä ihmisillä riitä aikaa/halua tutustua uusiin ihmsiin. Omat vanhat kaverit elävät tiiviissä parisuhteessa ja tapaan heitä pari kertaa vuodessa. Ei heillä ole kiinnostusta lähteä minnekään tyttöporukalla. Joka paikkaan mennään oman miehen kanssa.
En ole enää aikoihin jaksanut "teeskennellä iloista ja aktiivista sinkkua", joka juoksee onnesta soikeana yksinään kissanristiäisistä toiseen. Olen vetäytynyt kotiini, enkä enää jaksa väkisin etsiä seuraa, en miestä enkä tyttökavereita. Kurjaa kun olen allerginen niin en voi edes koiraa tai kissaa ottaa kaveriksi : ( Jälkikasvukin on itsenäistymässä, eikä kaipaa enää äidin seuraa. Tunnen itseni tarpeettomaksi ja hyödyttömäksi.
Todellako? Omituista, perin omituista. On se vaan ihmeellistä tämä maailma ja nämä ihmiset, jotka väittävät muka olevansa yksinäisiä mutta kun tätäkin kertomusta lukee, niin ei voi muuta kuin todeta, että ihan paskaa jauhat ja mitään et naisista tiedä. Ravintolat on täynnä yksinäisiä naisia ja heidän kanssaan kun alkaa juttelemaan niin kyllä heistä riippakiven saa. Joka paikka on täynnä yksinäisiä ihmisiä ja täällä te ruikutatte, että olette yksinäisiä. Ette te mitään yksinäisiä ole vaan huomionkipeitä narsisteja tällä palstalla, joiden tarkoituskaan ei ole etsiä ketään vaan saada juttua aikaan näillä turhilla löpinöillä yksinäisyydestä.
Jokainen joka oikeasti tahtoo itselleen seuraa saa sitä sata varmasti. Paikallislehdessä on sadoittain eri ikäisiä yksinäisiä miehiä ja naisia, jotka etsivät tositarkoituksella seuraa. Ilmo vaan sinne tai vastaamaan, niin jo vain ei tarvitse olla enää yksin.
Tiedän sinut provoksi, mutta aikuisten oikeesti jos olisit oikeasti 7- vuotta sitten eronnut 40 nainen olisit jo tehnyt yksinäisyytesi eteen jotain, etkä valittelisi sitä täällä.
Jos minulle vastasit, niin voin kertoa että olen etsinyt samaa sukupuolta olevaa seuraa mm. täältä s24:stä, MTV3-chatista, SeOikeasta. Tälläkin hetkellä minulla on (on ollut 5 vuotta) profiili Galleriassa, missä etsin kavereita. Sen lisäksi olen jättänyt tällekin palstalle mailiosoitteeni useita kertoja ja se löytyy nytkin yhteystietoketjusta. En ole saanut yhtään ainoaa vastausta.
Muutama vuosi sitten vastasin itse kahteen hakuun omalta paikkakunnaltani (enempää en ole nuosien mittaan nähnyt), joissa nainen etsii KAVERIA itselleen. Toinen oli vaikeasti MT-ongelmainen ja aggressiivinen. Toisen kanssa olimme niin eri taajuudella, että tapaamiset jäivät 2 kertaan. Lisäksi olen aloittanut 2 uutta harrastusta, joissa kummassakin ehdotin itse siellä tapaamilleni ihmsille treffejä myös harrastuksen ulkopuolella - ei tulosta. Olen myös tavannut miehiä toisella paikkakunnalla, lähinnä kaverimielessä, kun olen ollut yksinäinen matkoillani. Yksi mies oli täältä s24-keskusteluista ja ihan kiva, mutta kun ei kaukoystävyys käytännössä toimi.
Juttelen tuntemattomille bussipysäkillä ja kaupoissa. Ja olen todellakin mennyt baarissa juttelemaan naisille mutta vaikka toisin väität, en todellakaan ole nähnyt YKSINÄISIÄ naisia baareissa - itseni lisäksi. Kuten mainitsin, tässä iässä en todellakaan jaksa valvoa iltaisin/yöllä 2-5 saakka vain sen vuoksi että menisin selvin päin baareihin kyttäämään naisia! Satun olemaan hetero. En tajua mihin perustat väitteesi, että baarit ovat täynnä yksinäisiä naisia? Kävin avioeron jälkeen väkisin, vaikka en halunnut, baareissa noin pari kertaa kuukaudessa, eli kaiken vapaa-aikani, enkä juuri muista nähneeni siellä yksinäisiä naisia. Ehkä kävin väärissä paikoissa?
Oman maakuntani sanomalehdessä, (jonka levikki lienee lähemmäs 100 000) on pari kertaa viikossa seuranhakupalsta. Olen katsellut sitä ja naisten ilmoituksissa todellakin etsitään kumppania tositarkoituksella. En oikein heteronaisena voi vastata heille? Miesten ilmoituksista lähes kaikki ovat irtosuhteen etsimistä. Aivan samasta syystä lopetin nettideittailunkin.
Olen valitettavastiu ylipainoinen. Jos pystyt osoittamaan minulle raittiin ja täysjärkisen miehen asuinpaikkakunnaltani, joka on valmis lähtemään treffeille (ilman että saa irtoseksiä) lihavan naisen kanssa, ole hyvä ja laita yhteystiedot tänne. Lähden välittömästi tapaamaan häntä.
Mitään en ole ylemmän korkeakoulututkinnon lisäksi elämässäni saavuttanut, enkä saavuta.
Ajauduin töihin koulutustani vastaamattomalle huonosti palkatulle alalle, jonka työt eivät kiinnostaneet isosti, mutta tein silti niska limassa parhaat vuoteni.
Kunnianhimo kuoli työelämässä aivan totaalisesti, kun ei minkäänlaista tulospalkkiota tullut kovasta työstä huolimatta. Sitten tuli lama ja meni työt.
Yllättäen en kelpaa enää minnekään.
Ystäviä on kaksi, molemmat 500 km päässä. Minä olen törmännyt vääränlaisiin naisiin, ja sen seurauksena luottamus kaikkiin on mennyt.
Pettäjiä, varkaita, narkkareita tai pelkkää lastentekijää vailla olevia on tullut vastaan.
En käy baareissa, kun en viitsi olla humalaisten ja tyhmien seurassa ja jonottaa taksia aamuneljältä.
Alkaa tuntua että eikö tästä elämästä jo pääse pois. Ei mulla ole mitään syytä olla olemassa, en nauti asioiden tekemisestä yksin.
iällä sinäänsä ei ole merkitystä, merkitystä on sillä, millainen toinen ihminen on. Ulkonäkö voi olla tärkeää silloin, mitä fyysisempi suhde on. Mitä tyhjäpäisempi ihminen on, sitä enemmän ulkonäköä hän painottaa, ikään kuin sisäisellä minällä ei ole mitään merkitystä? Olen tavannut elämässäni monia ihmisiä ja huomannut miten moni juoksee turhuuden perässä. Kukaan ei voi antaa toiselle sitä, mitä hänellä itsellä ei ole, kukaan ei voi pelastaa toista ihmistä.
Riippuvuus toisesta on kaikesta pahinta. Rakastaa pitää ja kunnioittaa, mutta itseäänkin pitää hoitaa sekä rakastaa. Tyhjää ja turhaa on odottaa kaikkea toiselta, miksi sinä et anna toiselle jotain, odottamatta heti kaikkkea takaisin?
Rakastaa voi ilman seksiä, ilman kalliita lahjoja, mutta harvassa ne ihmiset ovat, jotka tämän tajuavat. Jos kiinnostaa vaihataa ajatuksia 43-vuotiaan miehn kanssa, niin laita postia: [email protected] (nimestä huolimatta en ole mikään hc-bailaaja).
Paljolti samoja ajatuksia...!
[email protected]
Hmmm...Olen nainen, sinkku tietenkin, kohta 50v. Elämässäni kaikki hyvin, kaikki perusasiat kunnossa. Minulla on hyviä ystäviä, mutta he perheellisiä joten erilainen elämän tilanne vaikuttaa tekemisiimme. Olen ollut 10v yksin, toki jokunen suhde takana tältä ajalta. Jostain syystä en vain löydä rinnalleni miestä. Yksinäisyys syö hetkittäin tosi kovasti. Kyllä olen aikoinaan etsinyt...kävin ennen paljon tanssimassa, ukkomiehiä kapakat täynnä. He mielellään vierailisivat luonani...vapaita kunnollisia ikäisiäni en ole kohdannut. Olen etsinyt miestä myös netin kautta. Ikäväkseni täytyy todeta että profiili ei todellakaan vastaa todellisuutta. Illat ja viikonloput vietän pääsääntöisesti ihan itsekseni, kapakat ja ukkomiehet ei innosta.
Ajanpuutteen vuoksi en lukenut kaikkia viestejä, joten pahoittelen jos tulee toistona, jonkun muun ehtiessä ensin.
Tapasin keväällä jyväskyläläisen A.S.S. yhdistyksen jäseniä. Mielenkiintoni kohdentui ensin heidän paitoihinsa, piti sitten kysyä mistä on kyse.
Anoonyymit Sinkut seura on sinkuille ja muille itsensä yksinäiseksi tunteville tarkoitettu rento yhdistys, jossa tekevät porukalla kaikenlaista, lenkkeilevät, nauttivat taidepläjäyksiä, retkeilevät, harrastavat kaikenlaista ja käyvät myös ulkona tuulettumassa.
Innostuin asiasta, the A.S.S. olisi mielellään antanut vinkkejä toiminnan aloittamiseen myös täällä Tampereella. Saman hän tekisi muillekin jos kiinnostusta ja vetäjä löytyy :) Valitettavasti oma aikani on niin sidottuna pieniin ja isompiin lapsiin, etten tuota vielä voinut aloittaa.. kenties....
Tuo on mielestäni yksi erittäin hyvä tapa, erilaiset ihmiset löytävät erilaisia tuttavia ja ystäviä, pääasia kuitenkin ettei tarvi väkisi etsiä jotain suhdetta lähteäkseen yhdessä jonnekin.Isossa ryhmässä myöskään persoonaerot eivät niin vaikuta, jokainen varmaan löytää sen omanhenkisensä juttukaverin.
Tsemppiä kaikille, osallistukaa ja vaikuttakaa, eläkää.. tämä on vain tämä elämä, käytä se itseäsi rakastaen ja kunnioittaen, näin voit rakastaa myös toisia ihmisiä :)
Kiinnostaako 4kymppisiä 2kymppisten kaveriseura vai tuleeko liian "mamma" olo?