Mä oon niin väsyny tähän yli kymmenen vuoden taisteluun yksinäisyyden,masennuksen,ahdistuksen,syömishäiriön ja päihde/itsetunto-ongelmien kanssa.Paljon olen yrittänyt parempina aikoina,ja aina on kaikki toiveet ja haaveet kariutuneet näiden psyykkisten ongelmien takia.Ja nykyään ei edes ole kavereita.Kukaan ei ikinä kysy että mitä kuuluu tai miten menee,sama olis kaikille vaikka olisin kuollu.Kävin 5 vuotta terapiassa,mut ei sekään sit ihan hirveästi auttanut.
pelottavinta tässä on se,että ihmsiet jotka ei tunne mua sanoo että mä olen "iloinen,huumorintajuinen,sosiaalinen" yms.En siis ala heti vuodattamaan koko elämänstooriani ihmiselle,jonka olen vasta tavannut.Kuitenkaan mulle ei muodostu mitään ihmissuhteita opiskelun tai muunkaan kautta.
Seurustelen.mut suhde vaakalaudalla mun kriisien takia.Sosiaalisten tilanteiden pelko ja ahdistus on menneet niin vainoharha-asteelle,etten yhtään ihmettele ettei toinen osapuoli jaksa.Mä kadehdin niitä masentuneita joilla on sukulaisia tai ystäviä,et sä olet jollekin tärkeä sun psyykkisistä ongelmista huolimatta.
en tiedä miten tästä eteenpäin,alkon käyttö lähteny käsistä,kun huomasin yli vuoden yrittämisen jälkeen ettei yhtään uutta ihmissuhdetta,ei mitään muutosta mielialassa tai elämässä.Millään ei ole mitään merkitystä,joten aivan hyvin voi vetää kännit että pääsee edes joskus pois päänsä sisältä.Voimat on ihan lopussa,pelkään psykoosia,pelkään kuolemaa,pelkään että elämä ei ikinä muutu mihinkään..Elämä on pelkkää pelkoa.Ja kokemusta ihmisarvottomuudesta.Ja lamaantumista.En tiedä selviänkö..
pelottavinta tässä on se,että ihmsiet jotka ei tunne mua sanoo että mä olen "iloinen,huumorintajuinen,sosiaalinen" yms.En siis ala heti vuodattamaan koko elämänstooriani ihmiselle,jonka olen vasta tavannut.Kuitenkaan mulle ei muodostu mitään ihmissuhteita opiskelun tai muunkaan kautta.
Seurustelen.mut suhde vaakalaudalla mun kriisien takia.Sosiaalisten tilanteiden pelko ja ahdistus on menneet niin vainoharha-asteelle,etten yhtään ihmettele ettei toinen osapuoli jaksa.Mä kadehdin niitä masentuneita joilla on sukulaisia tai ystäviä,et sä olet jollekin tärkeä sun psyykkisistä ongelmista huolimatta.
en tiedä miten tästä eteenpäin,alkon käyttö lähteny käsistä,kun huomasin yli vuoden yrittämisen jälkeen ettei yhtään uutta ihmissuhdetta,ei mitään muutosta mielialassa tai elämässä.Millään ei ole mitään merkitystä,joten aivan hyvin voi vetää kännit että pääsee edes joskus pois päänsä sisältä.Voimat on ihan lopussa,pelkään psykoosia,pelkään kuolemaa,pelkään että elämä ei ikinä muutu mihinkään..Elämä on pelkkää pelkoa.Ja kokemusta ihmisarvottomuudesta.Ja lamaantumista.En tiedä selviänkö..
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.