Olen tainnut menettää egoni jossain määrin. En tarkoita tätä kirjaimellisesti aivan, mutta pointti on se että olen hyvin isoilta osin menettänyt egoni. Olen järjestelmällisesti pyrkinyt tuhoamaan itseäni kaikilla mahdollisilla tavoin ja tällä hetkellä minulla ei ole juuri persoonallisuutta. En tunne juuri tunteita eikä minulla ole itsetuntoa juuri laisinkaan, en loukkaannu juuri mistään sillä egoni ei saa kolhuja.
Pitäisikö tämän siis olla hyvä asia?
Olen menettänyt uskoni asioiden todellisuuteen uskontojen myötä ja alkanut epäilemään todellisuutta. Tiedän kyllä kuinka pitää toimia maailmassa mutta toimin tässä konemaisesti, en ole siis tullut hulluksi mulla olen vain menettänyt egoni. En ole enää kiinnostava persoona, koska minulla ei ole persoonaa juuri ollenkaan, siispä kukaan ei halua tutustua minuun.
En ole lainkaan varma onko kukaan oikeasti olemassa, ihan yhtä todelta tuntuu että tämä kaikki voi olla unta. Olen ottanut filosofian egon pahuudesta vakavasti ja soveltanut tätä omaan elämääni, tässä tulos, olen yllätys yllätys alkanut menettämään egoni ja muuttunut paljon persoonattomammaksi.
Vaikka käytän sanoja "olen" ja "minä" niin en silti varsinaisesti usko että "sinua" tai "minua" on olemassa. On vain egoja, ja egot ovat itsekäsityksiä jotka ovat siis illuusiota.
Ei elämä ainakaan paremmalta tunnu, tyhjemmältä vain sillä en koe olevani oikein yhtään mitään eikä mikään ole oikein yhtään mitään eikä edes totta. Minulla ei ole erikoisemmin enää haaveita eikä toiveita elämän suhteen koska ovathan nämä ihmisten haaveetkin ja toiveet kaikki lähtöisin egosta, kuten myös kaikki tunteet. En alistu kenellekkään mutta minulla ei ole myöskään tarvetta alistaa ketään muutakaan. Tätäkö se egottomuus on?
Pitäisikö tämän olla hyvä asia?
En tahdo enää auttaa ihmisiä yhtä paljon kuin ennen. Miksi minä auttaisin ihmisiä jotka ovat tavallaan vain egoja jotka kuvittelevat olevansa todellisia ja tyydyttäisin heidän egojensa tarpeita? Miksi minä auttaisin ketään jos en koe että minua on edes olemassa?
Auttaminen ja toimiminen vaatii egoa ja persoonaa jonka olen isoilta osin menettänyt. Mikäli autan jotain minulle tulee tunne että eihän tämä auttaminen ole edes niin todellista koska egot eivät ole todellisia. Arvostan huomattavasti vähemmän ihmisten tarpeita koska muistutan itseäni siitä että eiväthän he ole todellisia ja nämä tarpeet ovat lähtöisin egosta. Eli tavallaan auttaminenkin on turhaa?
Niin negatiivinen kuin positiivinenkin vaikuttaminen tuntuu olevan pohjimmiltaan kytköksissä aina egoihin ja on sitä oikeastaan väistämättä.
Dalai lama puhuu rakkaudesta ja siitä kuinka ihmisiä pitäisi auttaa.
Mutta eikö auttaminen ole usein vain toisen egon pönkittämistä kun alkaa miettimään?
Ja eihän kukaan meistä ole varsinaisesti todellinen, joten miksi auttaa illuusioita? Eikö auttaminen itsessäänkin ole silloin tavallaan epätodellista?
Puhumattakaan rakkaudesta. Mitä sekin on.. jonkun laisia egosta lähtöisin olevia tunteita ja haaveita ja harhoja?
Emme me ihmiset ole yhtään mitään. Kaikki juontaa juurensa egoihin, joka on illuusiota. Myös tunteet, nauru, ilo, intohimo, suru ym. ovat liitoksissa suoraan ihmisten egoihin ja juuri näistähän pitää luopua jos tahtoo valaistua idean mukaan. Eihän meidän ihmisten oikeastaan kannattaisi tarttua tunteisiin ollenkaan, siis esimerkiksi naurun tai ilon tunteisiin koska nämä ovat lähtöisin egosta ja tälläisiin tunteisiin ja ajatuksiin tarttuminen saa ihmiset pysymään samsarassa. Mitä huumorikin on? Eräänlainen egoon juurensa juontava kummallinen käsite ja jonkinlainen egon puolustautumismekanismi.
Buddhalaisuuden egottomuuden idean mukaanhan meidän tulee luopua _kaikista_
egoon juurensa juontavista asioista jotta voimme vapautua samsarasta, siis myös tunteista ja ajatuksista jotka ovat lähtöisin egosta. Tämä pitää sisällään myös huumorin ja rakkauden jotka ovat egosta lähtöisin. Myös toisten ihmisten auttaminen ja myötätunnon ym. tunteet ovat myös liitoksissa egoihin, joten tavallaan niistäkin tulisi luopua.
Olen menettänyt egoni
26
588
Vastaukset
- 123nimimerkki
Ei tuo nyt minusta egosta vapautumiselta kuulosta eli tilaan joka lähtee irti päästämisestä. Jos itse tuollaista tilaa pitäisi kutsua, niin kutsuisin sitä ihan länsimaalaisen psykiatrian depersonalisaationa tai jonkin sortin dissosiaatiolta. Reaktiivinen vetäytyminen voi olla myös kuvaava termi. Olen ollut joskus masentuneena suurinpiirtein tuollaisessa tilassa eikä se ollut minunkaan mielestäni kovin mukavaa saatika tavoiteltavaa. Tila voi olla näennäisesti rauhaisa, mutta alla on suuri aversio (vastenmielisyys, poistyöntäminen, takertuminen, viha), joka haluaa pois tästä maailmasta. Toinen ilmaisu jota käytetään myös on indefference, välinpitämättömyys joka on eräänlaista reaktiivista vetäytymistä mikä on taas eri asia kuni equanimity. Tuo ei ole egottomuutta. Egosi on se joka haluaa työntää kokemuksen, tunteet, halut, toiset ihmiset kauemmaksi niin ettet niitä juuri kohtaa. Päinvastoin se buddhalainen ego, joka ymmärtääkseni on se osa mielen toiminnoista joka haluaa korjata maailman eikä halua rakastaa sitä mikä ja antaa sen nousta ja laskea omien lainalaisuuksiensa mukaan. Toisinsanoen egosi on luultavasti vahvempi kuin koskaan.
Ei ole hyvä taistella egoa vastaan. Kyseessä on vain ehdollistumien joukko, jonka yksi merkittävä osa on taistelu todellisuutta vastaan. Jos sitten taistelet tätä taistelua vastaan et vapaudu yhtään vaan olet entistä syvemmällä. Jos uskaltaudun neuvoa niin koita rentoutua, anna kaiken olla sellaisena kuin se on ja tutki kokemustasi. Onko kehossa jännityksiä ja alueita jotka eivät anna asioiden olla niinkuin ne ovat, mitä tapahtuu silloin kuin tuo sinun yllä kuvaamasi tila vähän helpottaa ja menee taas päälle. Katsele vaatimatta mitään ja työntämättä mitään pois. Ei ajatellen vaan suoraan kokemuksella tutkien.
Muutenkin egosta puhuminen on yleensä enemmän sekoittavaa kuin auttavaa. Ihmiset ajattelevat olevansa minä ja sitten kuulevat olevansa ego. Jos taustalla on jonkinlaisteista vihaa (aversiota) omaa itse kohtaan joka on omaksuttu vaikka lapsuudessa niin tälläinen opetus voi olla vaarallinen. Viha omia haluja, itseä ja tunteita kohtaan saa näin henkisemmän kuorrutuksen kun se ei olekaan enää normaalia neuroottisuutta vaan jotain korkeampaa. En usko että tämä on ketään koskaan auttanut. Kaikki ihmiset eivät todellakaan ole yhteydessä haluihinsa, itseensä ja sekoittavat tämän yhteydettömyyden vapauteen. Ne ovat kuitenkin kaksi aivan eri asiaa. Minusta ei ole mitään mieltä pyrkiä egottomuuteen, ainoastaan sen rakastamiseen mitä on ja hyväksymään kaiken mitä nousee ja laskee. Tämä ei tarkoita passiivisuutta vaan toimimista jostain syvemmästä lähteestä. Kun ihminen oikeasti alkaa vapautua egosta (itse ajattelen lähinnä takertumista mielekkäämpänä ilmaisuna) tulee elämästä kevyempää, ero itsen ja toisten välillä kapenee, mikä ilmenee rakkaudelisuutena ja anteliaisuutena. Sitten vielä ne Freudin opetukset, joissa egottomuus olisi täydellinen katastrofi. Länsimaalainen ihminen on luultavasti altistunut jonkinlaiselle populaaritulkinnalle freudilaisuudesta ja näin pinnallinen ymmärrys egottomuudesta on vielä sekavampaa ja potentiaalisesti vaarallistakin.
Tämä on järkevä kirjoitus aiheesta:
http://www.nirodha.fi/egottomuuden-ongelma/
Buddhalaisuus pyrkii siis terveeseen itseen, siinä määrin että koko itse alkaa käydä tarpeettomaksi.
Buddhalaisesta kirjallisuudesta suosittelen vaikka Henepola Gunaratanan teoksia, jotka ovat mielestäni varsin tervejärkisiä ja kirjoittaja tietää mistä puhuu.
Tämä kirja on ollut minulle erityisen hyödyksi tämäntyyppisten kysymysten kanssa. Kirjoittaja on pitkän linjan harjoittaja ja toiminut myös tulkkina tiibetinkielisille sekä psykoterapeutti / psykologi. Näin hän kykenee hahmottamaan yleisempiä väärinymmärryksiä joita ihmisillä on harjoittaessaan aivan toisenlaisesta kulttuuripiiristä tullutta henkistä opetusta.
http://www.amazon.com/Buddhist-Practice-Western-Ground-Reconciling/dp/1590300939
Kaikkea hyvää.- En ole buddhalainen
Kas, sillä välin kun hitaasti kirjoitin omaa vastaustani olitkin nimimerkki kirjoittanut jo pidemmin aiheesta. Mukava tietää että olimme samoilla linjoilla vaikka viestini on jokseenkin turha nyt. :)
- En ole buddhalainen
Tuntuu jotenkin siltä että olet sotkenut länsimaisen psykologian egon ja buddhalaisuuden egon käsitteet toisiinsa. Mikä on sinänsä ymmärrettävää mutta mahdollisesti valitettavaa jos olet tosissaan työskennellyt siltä pohjalta että nämä käsitteet ovat identtisiä.
- Dg;
Tosi paha, rajatila ehkä? :D Ootko kokeillu kukkaterapiaa?
Vai egoton, tekstisi oli niin minäkeskeinen ja itseä täynnä, että pyörryttää.
Suuntaa nyt hyvä ihminen mielesi ulos itsestäsi, keskity vaikka johonkin toimintaan, nyplää pitsiä tai juokse maratooni,lopeta ainakin asioiden pyörittely. - 132.
Mitä vähemmän ajattelee, sitä vähemmän on ongelmia.
- Totuus on tuolla
Mä uskon ja tiedän että siinä vaiheessa kun lopettaa suomi24:n kirjoittelun ja samalla muiden ihmisten mielipiteiden kysymisen sekä niiden kuuntelemisen. on jo vähän lähempänänä valaistumista. Ja jos näillä ihmisillä on tarve todistaa jonkun toisen olevan väärässä, niin aika hakoteillä on silloinkin.
- Yogsohot
Jos kirjoittaa egosentrisiä juttuja siitä kuinka on paha olla ja tuntee tekevänsä väärin, niin tottakai silloin on hyvä hakea palautetta oman egonsa ulkopuolelta. Kuunteleminen on hyvä harjoitus.
- Totuus on tuolla
Yogsohot kirjoitti:
Jos kirjoittaa egosentrisiä juttuja siitä kuinka on paha olla ja tuntee tekevänsä väärin, niin tottakai silloin on hyvä hakea palautetta oman egonsa ulkopuolelta. Kuunteleminen on hyvä harjoitus.
Toisaalta ehkä joo, jos osaa suodattaa kuulemaansa. Mulla oli vuosien ajan ongelma, en siis tiedostanut sitä kuin vasta hiljattain, että vertasin jatkuvasti itseäni muihin, halusin samoja asioita kuin muilla ihmisillä, tunsin jatkuvaa riittämättömyyttä.
Luulin että matkimalla muita tulisin itse onnelliseksi. Olemalla parisuhteessa tai olemalla sosiaalinen, tai harrastamalla liikuntaa, kuten kaikki muutkin.
Ikäänkuin se muiden ihmisten elämänkatsomus ja elämäntavat olisi se "oikea" ja mun pitäisi pyrkiä samaan. Olin siis aika helvetin tyhmä. - Yogsohot
Totuus on tuolla kirjoitti:
Toisaalta ehkä joo, jos osaa suodattaa kuulemaansa. Mulla oli vuosien ajan ongelma, en siis tiedostanut sitä kuin vasta hiljattain, että vertasin jatkuvasti itseäni muihin, halusin samoja asioita kuin muilla ihmisillä, tunsin jatkuvaa riittämättömyyttä.
Luulin että matkimalla muita tulisin itse onnelliseksi. Olemalla parisuhteessa tai olemalla sosiaalinen, tai harrastamalla liikuntaa, kuten kaikki muutkin.
Ikäänkuin se muiden ihmisten elämänkatsomus ja elämäntavat olisi se "oikea" ja mun pitäisi pyrkiä samaan. Olin siis aika helvetin tyhmä.Ei kannata olla liian tuomitseva vanhaa itseä kohtaan vaikka ne heikkoudet ärsyttäisikin. Kun suhtautuu myötätunnolla menneisyyteen niin ne vanhat haavat alkavat parantua.
- Ketjun aloittaja
Yogsohot kirjoitti:
Jos kirjoittaa egosentrisiä juttuja siitä kuinka on paha olla ja tuntee tekevänsä väärin, niin tottakai silloin on hyvä hakea palautetta oman egonsa ulkopuolelta. Kuunteleminen on hyvä harjoitus.
Olen siis alkuperäisen aloitusviestin kirjoittaja tässä ketjussa.
Olen melko epäitsekäs ihminen normaalisti mutta viimeaikoina olen ollut välinpitämättömämpi muita kohtaan, sen johdosta kun olen menettänyt itseni ja taistellut itseäni vastaan ja sitä hyvää minussa joka tahtoo elää juuri toisia auttaen, sovussa ja muita tukien.
Ymmärsin myös että olen ilmeisesti käsittänyt egottomuuden osittain väärin ja tosiaan sekoittanut freudilaisen näkemyksen tähän toiseen näkemykseen egosta, mikäli en olisi kertonut ongelmastani suoraan, eihän kukaan olisi voinut puuttua ongelmaani koska ei olisi tiennyt mikä se on joten tarkoitukseni oli olla selkeä.
Mutta on totta että olen muuttunut itsekkäämpään suuntaan kun olen yrittänyt estellä itseäni ja tuhota itseäni eri tavoin ja olla välinpitämätön kaikkia hyviä ajatuksia kohtaan, ongelma on ilmeisesti ollut se että en ole oikeasti yrittänyt tulla vähemmän egoistiseksi vaan oma egoni on kääntynyt todellista itseäni vastaan, jonka johdosta olen alkanut näkemään auttamisenkin jotenkin vääränä ja huonona ja jopa monet asiat joita esimerkiksi Dalai Lama suosii tai Buddha itse ja ihmetellyt ristiriitaa. Ilman auttamista ja rakkautta ja toisista välittämistä koko maailma tuhoutuisi ja olisimme kusessa. Sitähän se on, äärimmäisiin menevä egosentrisyys luo sen mukaiset asenteet eikä kukaan välitä enää kenestäkään ja kaikki vihaavat toisiaan ja piittaavat vain itsestään.
Olen ihmetellyt tätä ristiriitaa ja sitä miten Dalai Laman tai Buddhan opetukset kuulostavat niin egoistisilta ja itsekeskeisiltä, mutta ongelma on ollut minussa. Olen itse käsittänyt "Ego" käsitteen hieman väärin enkä varmaan ole ainoa ihminen joka sen on käsittänyt väärin. Käsittääkseni buddhalaisuuden idea on pyrkiä mielen rauhaan ja onnellisuuteen, tutustua todelliseen itseen, välttää egoismia, suosia hyviä arvoja kuten auttavaisuutta ja epäitsekkyyttä ja nämä elämänohjeet ihan arkielämässä, myös valaistuminen ja meditaatio on buddhalaisuudessa olennaisessa osassa ja jotkut uskovat myös karmaan.
Ensimmäisen vastaajan viesti valotti tätä ongelmaa hieman ja antaa järkevän oloisen ratkaisun siihen mistä tämä ristiriita tulee.
On totta että käsite "Ego" on hämmentävä, kyseessä on vain sana joka muodostuu kolmesta kirjaimesta E, G ja O, kirjain on myös käsite mutta liian konkreettinen jotta se synnyttäisi paljon väärinkäsityksiä tässä yhteydessä. Käsite on tien viitta asiaan, sisältö johon käsitteen mieltää voi olla mitä tahansa. Tämähän on useiden väärinkäsitysten perusta. Henkilö A väittää asian liittyen käsitteeseen C jolla on sisältö D, jonka henkilö B käsittää väärin koska hänellä on käsitteeseen liittyvä sisältö E, mutta luulee että tällä toisella henkilöllä on sama käsitys kuin itsellä.
Ihmisille luonnollisesti muodostuu samasta sanasta erilaisia käsityksiä ja mielleyhtymiä, käsite ego on ehkä liian laaja-alainen eikä mene yksityiskohtiin jonka johdosta se ei ole ehkä niitä selkeimpiä käsitteitä.
Kun siihen vielä lisää täysin erilaiset kulttuurit joissa käsitettä käytetään erilaisessa yhteydessä ja sillä on aivan eri merkitys, ei sitä aivan mutkitta voida vetää taas täysin erilaiseen kulttuuriin olettaen että puhutaan samasta asiasta. En mielestäni kirjoittanut viestiäni turhaan, koska sain uusia näkökulmia teiltä asiaan, varsinkin yksi vastaus oli todella perusteellinen ja hyvä ja kiitän siitä ja muistakin kommenteista.
Koitan lakata miettimästä egoja jos autan jotain, en tee sitä heidän egoilleen vaan heille ihmisinä. Jos jossain kuolee ihmisiä ja heitä on hädässä ja on mahdollisuus auttaa heitä, on todella egosentristä ja välinpitämätöntä ajatella jotain tähän tyyliin:
"Ei mun tarvitse heitä auttaa, täyttäisin vain heidän egojensa tarpeita, eihän nämä ihmiset ole edes minkään arvoisia, kuolkoot nälkään. Pääasia että että minä en joudu auttamaan heitä, koska minä tiedän jopa paremmin kuin he itse minkä arvoisia he ovat ja koen itseni niin arvokkaaksi että minulla on oikeus olla välittämättä heistä, asetan siis itseni hyvin perustein muiden edelle."
Tuollainen taitaa olla juuri sitä äärimmäisyyksiin menevää egoismia.
Ego taitaa itse luoda egosta mieleisiään käsityksiä jotta olisi vallassa ja tämän johdosta ihminen olisi mahdollsimman itsekäs ja röyhkeä.
Ehkäpä meidän jokaisen pitää katsoa peiliin ja mennä itseemme ja ymmärtää millä tavalla me olemme itsekkäitä ja lakata luulemasta että me olemme jotenkin täydellisiä ja täysin epäitsekkäitä pyhimyksiä. - Ketjun aloittaja
Totuus on tuolla kirjoitti:
Toisaalta ehkä joo, jos osaa suodattaa kuulemaansa. Mulla oli vuosien ajan ongelma, en siis tiedostanut sitä kuin vasta hiljattain, että vertasin jatkuvasti itseäni muihin, halusin samoja asioita kuin muilla ihmisillä, tunsin jatkuvaa riittämättömyyttä.
Luulin että matkimalla muita tulisin itse onnelliseksi. Olemalla parisuhteessa tai olemalla sosiaalinen, tai harrastamalla liikuntaa, kuten kaikki muutkin.
Ikäänkuin se muiden ihmisten elämänkatsomus ja elämäntavat olisi se "oikea" ja mun pitäisi pyrkiä samaan. Olin siis aika helvetin tyhmä.On hyvä olla ottamatta täällä ihmisten juttuja liikaa itseen ja muistaa olla realistinen. Jotkut luulevat tuntevan minut paremmin kuin minä itse jopa muutaman kirjoitetun lauseen perusteella vaikkei hänellä ole hajuakaan siitä millainen olen ja miltä näytän ja mitä ajattelen. No ei nyt tässä ketjussa kukaan mutta monelle varmaan tuttu tunne. Tässä ketjussa olisi asiallisia ja hyviä vastauksia ja sain vastauksen kysymykseeni, kiitos siitä.
Ei minulla muuta. - ego - missä, mikä?
Ketjun aloittaja kirjoitti:
Olen siis alkuperäisen aloitusviestin kirjoittaja tässä ketjussa.
Olen melko epäitsekäs ihminen normaalisti mutta viimeaikoina olen ollut välinpitämättömämpi muita kohtaan, sen johdosta kun olen menettänyt itseni ja taistellut itseäni vastaan ja sitä hyvää minussa joka tahtoo elää juuri toisia auttaen, sovussa ja muita tukien.
Ymmärsin myös että olen ilmeisesti käsittänyt egottomuuden osittain väärin ja tosiaan sekoittanut freudilaisen näkemyksen tähän toiseen näkemykseen egosta, mikäli en olisi kertonut ongelmastani suoraan, eihän kukaan olisi voinut puuttua ongelmaani koska ei olisi tiennyt mikä se on joten tarkoitukseni oli olla selkeä.
Mutta on totta että olen muuttunut itsekkäämpään suuntaan kun olen yrittänyt estellä itseäni ja tuhota itseäni eri tavoin ja olla välinpitämätön kaikkia hyviä ajatuksia kohtaan, ongelma on ilmeisesti ollut se että en ole oikeasti yrittänyt tulla vähemmän egoistiseksi vaan oma egoni on kääntynyt todellista itseäni vastaan, jonka johdosta olen alkanut näkemään auttamisenkin jotenkin vääränä ja huonona ja jopa monet asiat joita esimerkiksi Dalai Lama suosii tai Buddha itse ja ihmetellyt ristiriitaa. Ilman auttamista ja rakkautta ja toisista välittämistä koko maailma tuhoutuisi ja olisimme kusessa. Sitähän se on, äärimmäisiin menevä egosentrisyys luo sen mukaiset asenteet eikä kukaan välitä enää kenestäkään ja kaikki vihaavat toisiaan ja piittaavat vain itsestään.
Olen ihmetellyt tätä ristiriitaa ja sitä miten Dalai Laman tai Buddhan opetukset kuulostavat niin egoistisilta ja itsekeskeisiltä, mutta ongelma on ollut minussa. Olen itse käsittänyt "Ego" käsitteen hieman väärin enkä varmaan ole ainoa ihminen joka sen on käsittänyt väärin. Käsittääkseni buddhalaisuuden idea on pyrkiä mielen rauhaan ja onnellisuuteen, tutustua todelliseen itseen, välttää egoismia, suosia hyviä arvoja kuten auttavaisuutta ja epäitsekkyyttä ja nämä elämänohjeet ihan arkielämässä, myös valaistuminen ja meditaatio on buddhalaisuudessa olennaisessa osassa ja jotkut uskovat myös karmaan.
Ensimmäisen vastaajan viesti valotti tätä ongelmaa hieman ja antaa järkevän oloisen ratkaisun siihen mistä tämä ristiriita tulee.
On totta että käsite "Ego" on hämmentävä, kyseessä on vain sana joka muodostuu kolmesta kirjaimesta E, G ja O, kirjain on myös käsite mutta liian konkreettinen jotta se synnyttäisi paljon väärinkäsityksiä tässä yhteydessä. Käsite on tien viitta asiaan, sisältö johon käsitteen mieltää voi olla mitä tahansa. Tämähän on useiden väärinkäsitysten perusta. Henkilö A väittää asian liittyen käsitteeseen C jolla on sisältö D, jonka henkilö B käsittää väärin koska hänellä on käsitteeseen liittyvä sisältö E, mutta luulee että tällä toisella henkilöllä on sama käsitys kuin itsellä.
Ihmisille luonnollisesti muodostuu samasta sanasta erilaisia käsityksiä ja mielleyhtymiä, käsite ego on ehkä liian laaja-alainen eikä mene yksityiskohtiin jonka johdosta se ei ole ehkä niitä selkeimpiä käsitteitä.
Kun siihen vielä lisää täysin erilaiset kulttuurit joissa käsitettä käytetään erilaisessa yhteydessä ja sillä on aivan eri merkitys, ei sitä aivan mutkitta voida vetää taas täysin erilaiseen kulttuuriin olettaen että puhutaan samasta asiasta. En mielestäni kirjoittanut viestiäni turhaan, koska sain uusia näkökulmia teiltä asiaan, varsinkin yksi vastaus oli todella perusteellinen ja hyvä ja kiitän siitä ja muistakin kommenteista.
Koitan lakata miettimästä egoja jos autan jotain, en tee sitä heidän egoilleen vaan heille ihmisinä. Jos jossain kuolee ihmisiä ja heitä on hädässä ja on mahdollisuus auttaa heitä, on todella egosentristä ja välinpitämätöntä ajatella jotain tähän tyyliin:
"Ei mun tarvitse heitä auttaa, täyttäisin vain heidän egojensa tarpeita, eihän nämä ihmiset ole edes minkään arvoisia, kuolkoot nälkään. Pääasia että että minä en joudu auttamaan heitä, koska minä tiedän jopa paremmin kuin he itse minkä arvoisia he ovat ja koen itseni niin arvokkaaksi että minulla on oikeus olla välittämättä heistä, asetan siis itseni hyvin perustein muiden edelle."
Tuollainen taitaa olla juuri sitä äärimmäisyyksiin menevää egoismia.
Ego taitaa itse luoda egosta mieleisiään käsityksiä jotta olisi vallassa ja tämän johdosta ihminen olisi mahdollsimman itsekäs ja röyhkeä.
Ehkäpä meidän jokaisen pitää katsoa peiliin ja mennä itseemme ja ymmärtää millä tavalla me olemme itsekkäitä ja lakata luulemasta että me olemme jotenkin täydellisiä ja täysin epäitsekkäitä pyhimyksiä.Aika äkkiä natsasit, taisit nähdä asian todellisen laidan ihan selkeästi itse jo muutenkin. halusit ehkä hiljentää vain egon äänet "egottomuudesta" ja päästää irti.
Sitten kun on valmius "nähdä" se tapahtuu, ei se ajattelemalla tapahdu eikä yrittämällä ja pyristelemällä.
Joten huolet pois ja takaisin elämän sykkeeseen, samalla ymmärtäen ja muistaen maailman alati muuttuvan luonteen ja hetkellisyyden. Elämä ilmenee kaikessa kirjavuutenaan ja muotoinaan, alati muuttuvana ja liikkeessä ainiaan tässä ja nyt. Se tarkoittaa ettei ole erillisyyttä. Tämä hetki on nyt tässä toisena mennyt. Samalla tavalla ei ole kahta identistä ilmentymää joten kaikki on ainutlaatuista sellaisena kuin ovat tai on. Egon ääni on se joka sanoo että "minä olen ainutlaatuinen" kun taas todellinen ainutlaatuisuus tulee kauniisti esille luonnollisesti antamalla sen tulla esille, ilman minän yritystä tai ei yritystä.
Tyhmintä ja egoistisinta mitä on on puolustella tekojaan tai tekemättömyyttään sillä, että kenestä pitäisi muka välittää kun ketään ei ole tai kun erillisyys on harhaa. Jos kuitenkin on tähän kokemiseen avautunut ja tiedostaa sen, auttaa automaattisesti jos joku apua tarvitsee ja tuntee myötätuntoa kaikkea kohtaan koska mikään ei ole itsestään erillistä. luonnollisinta on antaa kaiken tapahtua ja vastata tilanteisiin luonnollisen tuntemuksen mukaan kunakin hetkenä. Jos tunnet sympatiaa osoita se, jos olet surullinen itke jos olet vihainen, ole vihainen...anna elämän virrata ja ole vapaa - Juuri näin
ego - missä, mikä? kirjoitti:
Aika äkkiä natsasit, taisit nähdä asian todellisen laidan ihan selkeästi itse jo muutenkin. halusit ehkä hiljentää vain egon äänet "egottomuudesta" ja päästää irti.
Sitten kun on valmius "nähdä" se tapahtuu, ei se ajattelemalla tapahdu eikä yrittämällä ja pyristelemällä.
Joten huolet pois ja takaisin elämän sykkeeseen, samalla ymmärtäen ja muistaen maailman alati muuttuvan luonteen ja hetkellisyyden. Elämä ilmenee kaikessa kirjavuutenaan ja muotoinaan, alati muuttuvana ja liikkeessä ainiaan tässä ja nyt. Se tarkoittaa ettei ole erillisyyttä. Tämä hetki on nyt tässä toisena mennyt. Samalla tavalla ei ole kahta identistä ilmentymää joten kaikki on ainutlaatuista sellaisena kuin ovat tai on. Egon ääni on se joka sanoo että "minä olen ainutlaatuinen" kun taas todellinen ainutlaatuisuus tulee kauniisti esille luonnollisesti antamalla sen tulla esille, ilman minän yritystä tai ei yritystä.
Tyhmintä ja egoistisinta mitä on on puolustella tekojaan tai tekemättömyyttään sillä, että kenestä pitäisi muka välittää kun ketään ei ole tai kun erillisyys on harhaa. Jos kuitenkin on tähän kokemiseen avautunut ja tiedostaa sen, auttaa automaattisesti jos joku apua tarvitsee ja tuntee myötätuntoa kaikkea kohtaan koska mikään ei ole itsestään erillistä. luonnollisinta on antaa kaiken tapahtua ja vastata tilanteisiin luonnollisen tuntemuksen mukaan kunakin hetkenä. Jos tunnet sympatiaa osoita se, jos olet surullinen itke jos olet vihainen, ole vihainen...anna elämän virrata ja ole vapaaJuuri näin. Sen ettei mikään ole erillistä osoittaa myös se että kaikki on jatkuvassa vuorovaikutuksessa kaiken kanssa. Ihminen joka vuorovaikuttaa toisen ihmisen kanssa voi oivaltaa olevansa yhtä hänen kanssaan ja ei ole enää erillisyyden kokemusta vaan on vain yhtä ja samaa, "yhteenkuuluvuuden tunne" sanotaan ja se on oivallus se yhteen kuuluvuuden tunne. Mitä me olemme? Me olemme kaikkea ja "osana" kaikkea olemme olemassa vaan emme erillisinä.
Olisi mahdotonta että voisimme olla erillisiä koska olemme jatkuvassa vuorovaikutuksessa kaiken kanssa siis lisäksi myös kemiallisesti ajateltuna. Ei kehomme ole sen enempää erillinen ympäristöstämme kuin mielemmekään, me hengitämme kaikki samaa ilmaa ja kemiallisesti ajateltuna aineet ja energiat vuorovaikuttavat meissä keskenään. Me olemme aurinkoa, me elämme auringon valosta ja energiasta ja ravinto jota saamme on peräisin auringosta, me olemme syntyneet ja lähtöisin siitä joka on auringosta. Auringon energia siis on meissä, me elämme auringosta ja olemme aurinkoa. Yhtä naurettava väite kuin se että olemme erillisiä olisi se että me olemme riippumattomia auringosta tai hapesta.
Olemmeko "me" olemassa? Kaikki on olemassa.
"Minän" "olemattomuuden" idean on tarkoitus korostaa sitä että se ei ole se _todellinen_ itsemme, se toimii synonyymina itsekkyydelle, egoismille, liialliselle oman arvon korostamiselle, pahuudelle, ahneudelle, erilaisille tuhoisille tunteille ja ominaisuuksille. Kaaoottisuus, tuho, pahuus, itsekkyys ovat yhtä egon kanssa ja sille synonyymeja.
- .....
Seng-Ts'anin runosta Faith in Mind:
"To compare what you like with what you dislike,
That is the disease of the mind.
You pass over the hidden meaning;
Peace of mind is needlessly troubled."
http://www.easwaran.org/seng-tsan-believing-in-mind.html Vaikea sanoa onko tilasi juuri sinulle hyvä vai huono, sehän riippuu siitä miten miellät tilasi.
Ainakin se näyttää sinua mietityttävän.
Se että on sidoksissa(tuota kaikesta tunteesta/tunteettomuudesta huolimatta) edelleen maailmaan johtaa pohdintoihin kaiken turhuudesta,,oikeudesta puuttua millään tekemisellään muiden kulkijoiden "teihin".
Mietin joskus synnyttäisikö/siittäisikö "tälläpäällä" enää uusille tietoisuuksille "kuoria laskeutua"/lapsia (tai muodostua,,tai ihan miten vain) tähän maailmaan, koska senkin toiminnan mieltää nyt itsekkyytenä.
Eli nuo fiilikset ja ajatukset ovat kyllä tuttuja.- kokija
"" Ja eihän kukaan meistä ole varsinaisesti todellinen, joten miksi auttaa illuusioita? Eikö auttaminen itsessäänkin ole silloin tavallaan epätodellista?
Puhumattakaan rakkaudesta. Mitä sekin on.. jonkun laisia egosta lähtöisin olevia tunteita ja haaveita ja harhoja? ""
Tämä tekstinpätkä herättää ajatuksia egon suhteesta myötätuntoon. Mitä se on? Onko myötätunto illuusiota, jos ego on? Onko myötätunto lähtöisin egosta vai ei? Onko myötätunto riippuvainen egosta, vai onko se heijastus jostain muusta? Mikä on totta, mikä epätotta?
Kumpi on todellisempaa, maalauksen herättämä kauneuselämys vai sen materiaraamit? Voiko kaikki mahdolliset elämykset purkittaa materiaksi, niin että niitä voisi osoittaa sormella ja sanoa: " egollista ". Mikä voisi olla niin laadukasta että siihen voisi luottaa?
Varmaankin buddhalaiset ovat pohdiskelleet näitä kysymyksiä paljonkin, ja ehkä eri linjanvedoista on syntynyt erilaisia näkemyseroja tai koulukuntia? Tiedä häntä.- .....
Gautamahan ei koskaan varsinaisesti kieltänyt minän olemassa oloa. Hän sanoi, ettei se ole sitä mitä kuvittelemme sen olevan, käsitteiden muodostama ja samalla rajoittama jäykkä egorakennelma.
Nähdäkseni se mistä myötätunto on lähtöisin ja mihin se lopulta kohdistuu ei ole ego. Eikö myötätunto olekin sitä, kun tietoisuuteen heijastuu kokemus toisessa tietoisuudessa vallitsevasta konfliktista? Tämä sillä edellytyksellä, että tietoisuus johon konflikti heijastuu kykenee edelleen säilyttämään oman balanssinsa. Ehkä myötätunto onkin harmonian ominaisuus tietoisuutta kohtaan, jossa harmonia ei vallitse. - .....
..... kirjoitti:
Gautamahan ei koskaan varsinaisesti kieltänyt minän olemassa oloa. Hän sanoi, ettei se ole sitä mitä kuvittelemme sen olevan, käsitteiden muodostama ja samalla rajoittama jäykkä egorakennelma.
Nähdäkseni se mistä myötätunto on lähtöisin ja mihin se lopulta kohdistuu ei ole ego. Eikö myötätunto olekin sitä, kun tietoisuuteen heijastuu kokemus toisessa tietoisuudessa vallitsevasta konfliktista? Tämä sillä edellytyksellä, että tietoisuus johon konflikti heijastuu kykenee edelleen säilyttämään oman balanssinsa. Ehkä myötätunto onkin harmonian ominaisuus tietoisuutta kohtaan, jossa harmonia ei vallitse."Ehkä myötätunto onkin harmonian ominaisuus tietoisuutta kohtaan, jossa harmonia ei vallitse."
Tämä kuinka harmonialla, joka kaikessa tyhjyydessään onkin vain konfliktien puutetta, voi olla pyrkimys ulottaa itseään uuteen tietoisuuteen. Tai se kuinka egon syvimpään perusolemukseen kuuluu menneiden haikailu vain siksi, ettei ilman menneitä ei ole niistä rakennettua egoakaan. Ne saivat havahtumaan siihen miten oikeassa Nietsche saattoikaan olla sanoessaan, että kaikilla asioilla on "tahto valtaan". Aivan kuin tyhjillä asioilla olisi perustavaa laatua oleva pyrkimys hakea alinomaisesti uutta oikeutusta olemassaololleen vahvistamalla ja laajentamalla vaikutuspiiriään.
Lainaus Wikipediasta:
"Tahto valtaan" (Der Wille zur Macht) on Nietzschen filosofisen ajattelun perusperiaate. Hän kuvasi sen aktiivisena prosessina, jossa mikä tahansa asia, mukaan lukien ihminen, suuntaa ja pyrkii laajentamaan omaa luovaa energiaansa. Hän uskoi sen olevan kaikkeuden tärkeimmän perusvoiman, voiman kaikkien luonnonilmiöiden takana ja voiman, johon kaikki muut voimat voitaisiin palauttaa. Hän yritti myös luoda vallantahtoon perustuvaa yhtenäisteoriaa.
Luonnollisinta ja yksinkertaisinta on ymmärtää vallantahtoa elävissä eliöissä. Nietzschen mukaan vallantahto on ihmiselle ominaisempaa kuin pelkkä hengissäsäilymisvaisto. Yksilö haluaa ennen kaikkea toteuttaa itseään, ja hengissä säilyminen on vallantahdon seurausta pikemminkin kuin sen syy."
Sainpa taas kerran hämmennettyä itseni täysin. Tästä ei taida enää selvitä ilman rommipulloa :)
- missä sitä ei ole?
>>tyhjillä asioilla olisi perustavaa laatua oleva pyrkimys hakea alinomaisesti uutta oikeutusta olemassaololleen vahvistamalla ja laajentamalla vaikutuspiiriään. tyhjä asia muuttuu merkitykselliseksi ja mitään tyhjyyttä ei näin ollen olekaan.
Vallantahto on ominaisempi kuin hengissäsäilymisvaisto, joten ihmisellä on kyky hallita tyhjyyttä ja mitään tyhjyyttä ei siis ole.
Se ei ole olennaista vaan se, että missä? ;) - huhhuhaaaaaaaaah
hei takaisin elämään ja pois mielestä.
Ajattele vähemmän ja elä enemmän. - krrrrrrrrr
jo otsikko pisti nauramaan. olen menettänyt egoni.
silloin olisi hyvin hiljaista miestä ja moinen kysymys ei edes nousisi esille. - On the lap on god
Vaikuttaa, että olet vajonnut nihilismin ansaan, mikä on yksi ääripää. Toinen ääripää on eternalismi. Buddhalaisissa uudemmissa kirjoituksissa varoitetaan nihilismin ansasta. Yksi vastalääke nihilismille on kuvitella, miten kaikki on osa taivaallista luojaa, kaikki on pyhää. Ihmisten ja eläinten kärsimys on myös todellista.
Kysy itseltäsi: Onko tästä hyötyä? Buddhalaisuuden tavoitteenakin on onnen tavoittelu, muttei siten, miten me sen ajattelemme toteutuvan. Olet käsittänyt jotain väärin, jos olosi vain huononee. Silloin kannattaa jättää koko asia vähäksi aikaa. Buddhalaisissa kirjoituksissa myös mainitaan, että ne "halut" ja "kiintymykset" putoavat itsestään pois, sitten kun jotain muuta on löytynyt tilalle, ja jos vain ankarasti pakottaa itsensä luopumaan asioista, mutta haluaa niitä silti, se on tekopyhyyttä, ja se on silloin merkityksetöntä, sillä eihän se tuonut sinulle onnellisuutta, mikä on koko homman tarkoitus! - sivustaseuraaja
Pisti silmään tämä kirjoitus, koska olen itse kokenut aivan vastaavanlaisia tuntemuksia jo pitkän aikaa.
Otsikossahan ei sinänsä ole mitään hullunkurista, päinvastoin siinä tulee jo ratkaisu koko "ongelmaan".
"Minä olen menettänyt egoni"- .....
Totta. Kyseessä jonkinlainen prosessi, jossa ego yrittää kilpailla olemassaolosta tyhjyyden kanssa. Todellisuuspohja, jolla egon perustukset makaavat on mitä on, ja kamppailu kokemusmaailmaa vähitellen valtaavaa tyhjyyttä vastaan näin tuhoon tuomittu.
"Jokainen totuuden tuntumaan päässyt ihminen elää ja tajuaa totuuden aina syvemmin ja syvemmin, elävämmin ja elävämmin." - Yrjö Kallinen
- muuan mies
Kamppailu egoa vastaan vain vahvistaa egoa, samoin kun sisäisestä pahuutesdamme yritämme siitä eroon hyvän idean avulla eli pahan vastustamisella
Jeesus sanoi älä ole sisäistä pahuutasi vastaan, vaan hyväksy se että olet paha ja ymmärrät sen mistä tämä pahuus on syntynyt
Ihmisen ego sielu ei ole jumalallista alkuperää vaan materiasta kehityksen kautta
syntyneen ajatuksen luomus, joka ei ole todellinen, mutta se pitää meitä vallassaan
ja periytyy psykologisena parimänä, eli perisyntinä elämästä toiseen
Tuo perimä on se sytten ja seurausten ketju jonka alainen myös ihminen on
selvittämällä itselleen tän ketjun alkuperän, niin että miten se on syntynyt
ja miksi se seraa meitä perimänä, mutta egon analysoimisella se ei onnistu vaan se on ohitettava tässä asiassa meditaatiolla jossa ei ole meditoijaa egoa mukana.
Me voimme egokeskeisellä meditaatiolla turruttaa itsemme luulemaan,että egomme on hävinnyt, mutta se toimii taustalla
Kun ymmärrämme itsemme totaalisesti eikä pelkästään älyllisesti niin tuo keskus hajoaa ja itse luomamme psykologinen aika päättyy, ja vapaudumme koko tuhatvuotisesta menneisyydestämmeja voimme elää nykyhetkessä joka on ajaton
rakkaus joka ei ole tunnetta määrättyyn kohteeseen vaan pyyteetöntä tunnevoimaa joka on myötätuntoa kaikkia kohtaan kun nähdään ihmiskunna surun taakka joka elämä elämältä vain lisääntyy, samoin kun sen tuomat ongelmat maailmassa
Ajatus ego on ihmisen henkisellä alueella aivan tarpeeton, mutta jokapäiväisessä elämässä me sitä kuitenkin tavitsemme, kommunikointiin tekniikassa ym
Uskonnot ja aatteet ovat maailmassa aivan tarpeettomia, sillä ne pyrkivät ikuistamaan ihmisen henkisen kehityksen aatamin aikaan, muuten ne olisivat tarpeettomia - humerus
Ylipäänsä egon menettäminen ei ole kovin terve ajatus näin maaalaisjärjellä ajateltuna. Aina puhutuaan että valaistuneena voi vasta todellisesti auttaa muita, mutta oma kokemukseni on, että mitä syvemmällä on jossakin meditaatiokultissa tai uskonnossa sitä pienemmissä ympyröissä pyöritään ja sitä enemmän ajatukset pyörii itsensä ympärillä. Ja ajatus siitä, että egon häipyminen tai persoonallisuuden muokkautuminen on ikään kuin hallittua kun meditoidaan on kyllä melkoinen harhakäsitys.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tykkään sinusta tosi tosi paljon
Siksi en pysty sisäistämään sitä, että se ei ole molemminpuolista. Sattuu liikaa. En osaa käsitellä sitä tunnetta, koska513417- 1552057
Kaupan kassalla kannataa olla kylmä käytös
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000010488540.html "19-vuotias Minja ja 59-vuotias Anne työskentelevät sillä todelli2001722Mitä tehdä asialle?
Jos laitan deitti-ilmon "40-vuotias nainen etsii seuraa" niin ketään ei kiinnosta (korkeintaan paria runkkaripenaa joill1311633- 801145
- 2341104
Mitä helvettiä pakolaisille pitäisi tehdä RAJALLA?
Jos Venäjä työntää rajalle pakolaisia ja tekee Suomelle selväksi että heidän puolelleen ei ole pakolaisilla asiaa - mitä2671010- 125959
Olen pahoillani mies
Olen surullinen puolestasi, ettet saanut kaipaamaasi naista. Yrititkö lopulta edes? Teistä olisi tullut hyvä pari52919- 72875