Koska lapsi yksin nukkumaan

Suositukset vaihtelevat sen mukaisesti kuka niitä antaa. Itsekin ajattelin noin ennen esikoistani, mutta kun hän syntyi, niin hyvin pian kävi selväksi, että asian voi tehdä vaikeammin tai helpommin. Vaikeammin tarkoittaa juuri sitä, että yöllä on noustava sängystä vauvan huutoon (mihin mieskin herää), käveltävä toiseen huoneeseen, imetettävä vauva siellä, nukutettava hänet uudestaan ja sitten tultava takaisin omaan sänkyyn nukkumaan. Ja juuri kun saa unen päästä kiinni, niin sama juttu uudestaan. Helpommin taas sujuu niin, että vauva nukkuu vieressä, itse hieman havahdun kun vauva alkaa huitoilla (hieman ennen kuin se herää kunnolla), kyljen kääntö, tissi suuhun ja molemmat ovat unessa taas. Aamulla sitten muistellaan ja mietitään, että tulikohan yöllä imetettyä vai nukkuiko se koko yön. Miehellähän asiasta ei ole mitään havaintoa, koska hän ei pariin huitaisuun ole herännyt.

Näin siis on ihan suosiolla eletty jo neljän vauvan kanssa ja tämän tulevan viidennen kanssa jatketaan varmasti samaa rataa.

Mutta ihan miten vain. Kyllähän monilla vauva nukkuu omassa huoneessaankin.

Suosituksista en tiedä sanoa, mut meillä muksu on nukkunu omassa huoneessaan alusta asti. Ei ole ollut hankalaa - kerran herää yössä, harvoin ehtii rääkäisemään kun olen jo ähkinnästä ehtinyt paikalle, syöttö kestää 15 min ja nukahtaa rinnalle josta nostan sen sänkyynsä ja painelen itse takaisin pehkuihin. Mies ei tiedä yösyötöistä mitään. Kerran pari olen viikonloppuna nostanut meidän sänkyyn syömään johon mies heräsi heti.

Kukin tavallaan. Teidän pitää varmaan vaan kokeilla mikä just teille sopii parhaiten. Paljonhan se on varmasti myös esim. vauvan omasta luonteesta tai huoneiden sijainnista kiinni mikä onnistuu ja mikä ei. Mutta se että sanotaan et omaan huoneeseen heti laitetut vauvat olis yksinäisiä tai sais jotain traumoja niin sanon että justjoo ja hohhoi. Meidän vauva on oikein iloinen ja onnellinen vauva ja ihan varmasti saa syliä, haleja ja pusuja enemmän kuin ehkä tarvitsisikaan :)

Siten kun siltä tuntuu! Itse en ole missään asioissa tehnyt niin kuin jotkut suosittelee... ihan älytöntä, jokainen perhe tekee niinkuin parhaaksi näkee. Niin meillä ainakin eletään.. ei mitään suosituksia. ei missään ei koskaan...

Huitsin nevadaan kaikki suositukset ja lastenhoitooppikirjat... voi vehnäleipä!

Maalaisjärjen käyttö sallittua.. Noh,jos huomaat että lapsesi nukkuu paremmin samassa huoneessa kuin te,niin silloin annetaan lapsen nukkua siinä. Äidin tuoksu ja läsnäolo rauhoittaa lasta,varsinkin vastasyntynyttä. Mikä kiire lasta on nukuttaa omassa huoneessa? Varsinkin alussa on päinvastoin helpompi että lapsi nukkuu mahdollisimman lähellä,helppo laittaa yöllä tissi suuhun eikä tarvitse itse kävellä pimeässä huoneesta toiseen puoliunessa.

Oma lapseni nukkui makuuhuoneessamme 2 vuotiaaksi,ei ollut yöheräilijä ja tuolloin siirsimme hänet normaalisänkyyn(siis laidallinen jatkettava) ja täten siis omaan huoneeseen.

Niin jokainen tekee, niinkuin parhaaksi näkee.

Itselläni on ollut aivan ihan tilanne lasten kanssa. He olivat todella haluttuja ja yhdessä myös hoidimme heidät.
Lapsen sänky oli vuoteen vieressä ja isän puolella, kun lapsi tarvitsi ruokaa, isä nosti lapsen rinnalleni ja kantoi myös huolta, että lapsi laitettiin omaan sänkyyn meidän sängyn viereen. Monesti isä piti kädestä kiinni, että uni tuli turvallisesti.
Ensimmäinen sai nulkkua viereisessä sänkyssä viisivuotiaaksi, sitten opettelu omaan huoneeseen, josta ovet auki ja näkymä meidän huoneeseen. Vuoden kuluttua syntyi toinen lapsemme, joka samoin sanoi olla lähellä ja sitten muutti omaan vuoteeseen, hänellä oli vain tapana yöllä kipaista keskellemme ja niin salaa, että aamulla herätessä huomasin olevan pienen pään keskellämme. No aikanaan tämä loppui ja makuuhuoneet omat kaikilla.

En ole mielestäni menettänyt yhtään mitään itseltäni ja uskon että ei miehenikään sillä olemme edelleen yhdessä ja seksi pelaa ihan hyvin.

Minusta ei ole koskaan ollut liian raskasta lasten kanssa, olen käynyt työssä aina, hoitanut lapset ja kodin ja olen vielä voinut olla harrastuksissa mukana, meillä perheenä on ollut yksi yhteinen harrastus, mutta kodillekin on pyhitetty aikaa.

Kun isä halusi mennä veljensä kanssa kalstusmatkalle, lasten kanssa kotona nukuimme sillä aikaa kaikki kolme samassa vuoteessa. Kävimme naapureissa kylässä, oikein hyvin meni aika.

Lasten kouluikäisinä ollessa, saatoin keväällä antaa äidin oman stipentin lapselle, kun koulutyö oli tehty ja ainakin joka kevät meninne koulun loppupäivänä tosituksen jaon jälkeen jätskiannoksille, ei mikään puikko tai tötterö vaan kaunis annos koottuna.
Joka kesä yritimme tehdä pienen lomamatkan eläintarhoissa kävimme sekä katsomassa erilaisa luonnonihmeitä. Tosin lapsen iän mukaan, ei oman halun mukaan.
Saimme mahdollisuuden tehdä myös ulkomaan matkoja, oli eri kivaa nähdä Legolandiassa monien eri kansallisuukksien laspien pelaavan jalkapalloa yhdessä, kun menimme sinne lapsemme kutsuttiin mukaan peliin.
Toivottavasti heillä on samat mahdollisuudet omien lasten kanssa olemiseen ja osaavat nauttia perhe-elämästä.
Raha tähän kaikkeen riitti niinkin, että yritimme aina vähän säästää varastoon, rakensimme omin käsin talon. Mutta emme lähteneet hakemaan sisustuslehtien mukaan kotia, vaan rakensimme sen hyvistä rakennustarvikkeista ja ostimme sellaisia asioita, jotka kestävät kauan, joten emme ole tuhalanneet turhuuteen.

Vaikka ikkunaverot ovat ollet ikkunoissamme yli vuosikymmenen, ovat ehjät hyvännäköiset edelleenkin, samoin hoidan muutoinkin kotia, siivoan ja pidän puhtaana.
Pienstäkin voi säästää ja saada elämyksiä. Mutta paljon pitää joustaakin ajatella tarvitsenko todella jotakin kapinetta.
Kuitenkin meillä on kaikki tarpeellinen ja vähän enemmänkin.

Lapsemme ovat meille aina tärkeitä. Kodin ovet ovat aina avoinna, oli sitten tilanne mikä hyvänsä, täällä saa turvaa.

Aika moni teistä on ollut pitkän aikaa ilman seksiä, vai kävittekö vieraissa. Vai saiko lapsenne seurata seksielämäänne...hyi.
Lapsi samassa huoneessa on sama kuin selibaatti, sääliksi käy teitä