"Siis mitä tehdä,olemme jo kuukausia seurustelleet ja nyt miesystäväni sanoi ettei pidä lapsista yleensäkkään,eikä liiemmin minunkaan liiemmin minunkaan lapsestani." Tämä lainaus kirjoituksesta täällä ja toinen oli opettjan näkökulma jossa uusperheiden lasten kouluasioissa tuli esiin, lasten levottomuus, väsymys.
Asiat ovat täyttä totta, sillä monestihan niin, että eron jälkeen se laastari on takataskussa omien haavojen parantamiseen, mutta lapsillehan tästä tulee vain uusia hirveitä haavoja. Olet unohtanut perheesi kokonaan omassa pahassa olossasi. Tämä uusi suhteesi on melko itsekeskeinen ihminen, rikkoo jo rikottua vielä enemmään, myös sinua ja lapsiasi.
Itse olen tätä saanut katsoa hyvin läheltä, miten järki todella noissa tilanteissa on kadonnut kokonaan, lapsilla ei ole mitään arvoa elämässä, kun ero tulee, koetaan että onhan paljon eroperheitä.
Lapset ovat kaiken tiellä, he eivät saa elää normaalia elämää, uusi suhde tämä seksin hakuinen toinen ehkä rikkinäinen otta lasten paikan elämässäsi, et sitä näre vielä, sillä ero on vienyt sinulta kaiken todellisen ajattelukyvyn. Kostat pahaa oloasi kaikille, joita olet niten rakastanut, lapsillesi läheisillesi. Kumpa ymmärtäisit ne kyyneleiden määrät , jotka virtaavat, samoin ne rukousten määrät, joilla sinulle pyydetään normaalia elämää, joissa sinua kaivataan syvästi.
Asiat ovat täyttä totta, sillä monestihan niin, että eron jälkeen se laastari on takataskussa omien haavojen parantamiseen, mutta lapsillehan tästä tulee vain uusia hirveitä haavoja. Olet unohtanut perheesi kokonaan omassa pahassa olossasi. Tämä uusi suhteesi on melko itsekeskeinen ihminen, rikkoo jo rikottua vielä enemmään, myös sinua ja lapsiasi.
Itse olen tätä saanut katsoa hyvin läheltä, miten järki todella noissa tilanteissa on kadonnut kokonaan, lapsilla ei ole mitään arvoa elämässä, kun ero tulee, koetaan että onhan paljon eroperheitä.
Lapset ovat kaiken tiellä, he eivät saa elää normaalia elämää, uusi suhde tämä seksin hakuinen toinen ehkä rikkinäinen otta lasten paikan elämässäsi, et sitä näre vielä, sillä ero on vienyt sinulta kaiken todellisen ajattelukyvyn. Kostat pahaa oloasi kaikille, joita olet niten rakastanut, lapsillesi läheisillesi. Kumpa ymmärtäisit ne kyyneleiden määrät , jotka virtaavat, samoin ne rukousten määrät, joilla sinulle pyydetään normaalia elämää, joissa sinua kaivataan syvästi.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kannatko samanlaista huolta niistä tuhansista lapsista jotka elävät ydinperheessä, väkivallan, alkoholismin, piittaamattomuuden ja rakkaudettomuuden keskellä.
Jos kuvittelet että sanasi osui ja upposi luulet väärin.....jokainen elää elämäänsä ja tekee ratkaisunsa ja kantaa niistä vastuun. Minä esim. en voinut enään hyväksyä sitä että sain pelätä lapseni isää, ja lapseni joutui häntä myös pelkäämään, joten erosin. Uskallatko todella väittää että lapsen kannalta olisi parempi elää tuollaisessa perheessä kuin äidin kanssa kaksin tai uusperheessä jossa rakastetaan ja eletään sovussa.
"Kannatko samanlaista huolta niistä tuhansista lapsista jotka elävät ydinperheessä, väkivallan, alkoholismin, piittaamattomuuden ja rakkaudettomuuden keskellä."
Olet muuten ihan oikeassa. Mitä olen melko pitkän elämäni aikana kokenut niin ei kannattaisi huolehtia muusta kuin omista asioistaan. Ei täällä ole pakko kenenkään elämää sivusta seurata. Itseäni ei ainakaan kiinnosta hevonka kökköä mitenkä kukin kakaransa hoitelee tai minkälaisia perheitä perustelee. Viranomaiset ovat sitä varten jotka puuttuu jos tarvetta on.
"Kannatko samanlaista huolta niistä tuhansista lapsista jotka elävät ydinperheessä, väkivallan, alkoholismin, piittaamattomuuden ja rakkaudettomuuden keskellä.
Jos kuvittelet että sanasi osui ja upposi luulet väärin.....jokainen elää elämäänsä ja tekee ratkaisunsa ja kantaa niistä vastuun"
On se ihan missä perheessä lapsia kohdellaan huonosti, on kaikkien ihmisten vastuulla nähdä lasten tilanteet, jos omat vanhemmat ovat siihen kyvöttömiä.
Tätä juuri inhoan kaikkien eniten, että täällä olette sitten pesemässä omaa tuntoanne, kun olette jättäytyneet lasten kanssa jopa vaarilliseen kotiin , jos eroatte olette heti hakemassa uutta suhdetta, joka on hirvittävintä lapsillenne jo sen entisen kauhun jälkeen. Mistähän silloin oikein mahtaakaan olla kyse, jos ette kykene elämään lapsienne kanssa ilman suhteita, noiden järkyttävien tapahtumien jälkeen.
Ny kun joka kerran ajattelette, mitä onkaan tullut tehdyksi itselle ja lapsille. Ehkä silloin jotakin oikeita ajatuksiakin herää sieluunne, mutta kosto toiselle uuden suhteen avulla on surkeinta kaikille. Saatikka kosot yleensäkin ja suunnaton itsekkys, jossa unohtuu kaikki muu elämä. Itsekäs saa olla oikella tavall, että hoitaa todella asiansa kuntoon ja pitää moraalinsa korkeana ja ennenkaikkea antaa lapsilleen turvallisen, välittävän kodin, jossa laste ei tarvitse kilpailla kenenkään suhteesi kanssa toisinsanoen oman leikkikalusi kanssa.
Voi tuntua jostakin pahalta teksilta, mutta olen niin tyystin kyllästynyt nykyiseen nuorten perheiden elämän menon ajatteluun, jossa ei ole järjen hituskaan, loukataan kaikkia ja ollaan kuin omisttaisiin koko maailma ja tiedättäisiin kaikki asiat. Omat lapset kuitenkin jäävät hoitamatt, ei ei ole hoitoa, että heille ostetaan kaikki mahdollinen, he tarvitsevat kaikkein eniten turvaa ja välittämista, aikaanne ja rakkauttanne.
KtNo johan pomppas.
Mikä sinä olet arvostelemaan kun et tiedä tilanteista.
Kyllä, minä erosin
Kyllä lapseni isä katkaisi samalla välit myös lapseen.
Kyllä lapsi kaipasi isää, vaikka pelkäsi samalla.
Kyllä tuin isän ja lapsen suhdetta kaikin tavoin, kunnes lapsi oli
isompi ja sanoi että nyt riitti hän ei isää tarvitse
Kyllä minä menin ja rakastuin mieheen kun olin elänyt lapsen kanssa ensin kahden vuoden ajan
Kyllä pidin suhteeni aluksi salassa lapseltani kunnes tiesin että tämä on vakavaa
Kyllä miehestäni tuli lapselleni miehen malli, isän korvike
Kyllä me olemme eläneet riidattomana ja onnellisena perheenä jo kahdeksan vuotta
Kyllä lapseni rakastaa miestäni
Kyllä mieheni rakastaa lastani
Kyllä minä rakastan mieheni lapsia
ja Kyllä he rakastavat minua
Kyllä meillä on toimiva perhe
Kyllä muistot vanhasta huonosta ajasta on helpompi myös lapsen unohtaa kun ympärillä on rakastavia aikuisia
Kyllä, lapsestani tulee parempi mies, isäpuolensa ansiosta
Mikä sinä olet syyttelemään ? Oletko todella niin puhdas pulmunen ja nostat itsesi jalustalle, josta kuvittelet että sinulla on oikeus tuomita muita.
Minun lapseni ja mieheni lapset ovat onnellisia uusperheessään.....ikävää jos sinä et voi sitä hyväksyä.
Oma äitini kuoli aikoinaan, ja jäin puoliorvoksi. Oikein odotin että isä löytää jonkun mukavan naisen, koska näin miten paha hänen oli olla yksin. Niin hän löysikin, ja ovat edelleen yhdessä, isä on 72 vuotias.
Joten tältäkin kantilta olen asiaa nähnyt.
Mikään ei minua sieppaa niin kuin te kaikkitietävät jotka ette loppujen lopuksi tiedä mitään. Keskittykää kuulkaa välillä omaan elämäänne, vai onko se niin syvältä, ettette kestä katsoa totuutta silmiin---
Kauhean tunteellinen purkaus. Sillä kuitenkaan ole tekoa erolasten hyvinvoinnin kanssa yhtään mitään. Olet ite syypää sotkuihisi eikä lapsesi taatusti rakasta uutta kulissiasi. Toivottavasti miehesi tulee järkiinsä ja hylkää sinut. Jonain päivänä.
Onni yksillä, kesä kaikilla, jos luet oikein asia ei koske sinua. Mutta se että kirjoittelet täällä ja tavallaan kerrot samalla, että eihän kaikki olekaan tuon kirjoituksesi mukaista. Hämmästyttää todella.
Olithan ensin yksin ja pikkuhiljaa sitten toit sen kuitenkin oman leikkikalusi perheeseen, ei hän koskaan ole isä lapsillesi, siitä olen ihan varma. Sillä isä on se joka on siittänyt lapsen, ei äidin tai isän uusi suhde tule koskaan hänen tilalleen. Onhan tietenkin ihmisiä, jotka jotenkuten suvaitsevat oisenkin lapset.
Uudella suhteelle etsit aina omaa onneasi, et lastesi onnea, sekin on aivan varma asia ja silloin lapset jäävät hyvyn hyvin monesti kuitenkin alakynteen ja kilpailijoiksi rakkaudestasi. Sen hinnan näät vasta lasten kasvettua aikuisiksi ja kun he perustavat oman perheen, miten se onnistuus vai onnistuuko koskaan. Jäljet näkyvät harvoin ennen kuin ihminen on jo yli 35 vuotta.
Se on iahn sama mistä perheestä on kyse, jos lapset jätetään yksin selviämään, omat menot ja suhteet ovat tärkeämpiä, hinta siitä joskus maksetaan.
Mikä helvetin leikkikalu ? Etkö sinä ole koskaan ollut parisuhteessa muuta kuin leikkikalu ? Jos näin on, olen kovin pahoillani puolestasi. Meillä ei kuitenkaan ole leikkikaluja, vaan elämänkumppani, rakastettu.
Ja kyllä, mieheni on isän KORVIKE, kuten kirjoitin (etkö osaa lukea) ikävä kyllä pelkkä siittäminen ei riitä siihen että voi olla lapselleen roolimalli, joku jota kunnioittaa.
Etkö todella kestä omaa elämääsi kun jaksat täällä arvostella muita.
En edes tiedä miksi sinulle vastaan, sehän on kuin puhuisi tyhjän tynnyrin kanssa. Siksi onkin parempi lopettaa....viisas vaikenee ja rakkikoira jatkaa räkyttämistä. Räkytä rauhassa, Voin ainakin todeta että näistä sun kirjoituksista päätellen olen miljoona kertaa onnellisempi kuin sinä, ja muuten niin on lapsenikin.
Todellakin ihmettelen kovasti olemistasi täällä palstalla, jos kaikki on niin hyvin. Omatuntosi soimaa valtavasti.
Ei se sinun sänkykumppanisi korvaa koskaan isää lapsillesi, vaikka kuinka yrittäisit sitä jankuttaa. Tuo onnelisuus ei ainakaan näy kirjoituksissasi, sillä kielenkäyttösi ei kuulu onnelliselle ihmiselle. Joten tässäpä taasen se uusperhe yrittää naruttaa, ensinnä itseään, sitten muita.
En ole uusperheitä vastaan, mutta toivon että entisen lapset eivät ole se joka siitä uusperheestä kärsii, pienet lapset pelossaan yrittävät esittää aikuisempaa, mutta sen hiinan näet vasta kun tulevat aikuisiksi.
Mielstani sinunkin olisi helpompaa kun myönnät asiat olevan juuri niin, että tämä uusi mies on sinun sanon leikkikaluksi voisihan sitä kutsua vaikka rakastajaksi. Mutta lapsillesi hän ei koskaan muutu edes isän korvikkeeksi, heillä on olemassa isä, olis sitten missä tahansa ja sinun velvollisuutesi on kertoa heille se asia. Josku joutunet kertomaan myös enemmän, miksi tähän päädytty.
Elä miehesi kanssa, mutta pidä lapsista huolta ja rakasta heitä ja kerro heille totuus asioista, valkoiset valheet kyllä aukeavat heille aikanaan.
Kyllä siitä äidin uudesta puolisosta voi tulla tärkeämpi ja oikeampi isä kuin siittäjä oli aikoinaan. Niin on minunkin mieheni asian kokenut, ei pidä biologiseen isäänsä (molemminpuolista) yhteyttä ollenkaan, äidin uusi puoliso, olivat yhdessä 40 vuotta, on miehini "todellinen isä", arkipäivän sankari ja paras ystävä mitä oli, kunnes 71-vuotiaana täyttyivät vuotensa. Biologista isää mieheni ei arvosta, muistele, kaipaa.
BLAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA BLAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA