Eli tässä ollaan mietitty 13-vuotiaan tyttären ja mieheni kanssa koiraa. Asumme omakotitalossa n. 2km keskustasta. Tarvitsemme apua koirarodun valitsemisessa. Olen itse miettinyt collieta.
- Koira saisi 3 lenkkiä päivässä: aamulla n.15-30min, iltapäivällä n. 30min-1h ja illalla n. 30min- 2h.
- Koira voisi olla mieluiten pieni- tai keskikokoinen
- Koira saisi virkkeitä ja aktiviteetteja joka päivä
- Harrastuksena voisi olla agility
- Koira olisi päivisin yksin n.6-7h
- Luonne koiralla saisi olla iloinen ja pirteä. Helposti oppiva koira olisi toivottava.
Mikä koirarotu sopisi?
- Koira saisi 3 lenkkiä päivässä: aamulla n.15-30min, iltapäivällä n. 30min-1h ja illalla n. 30min- 2h.
- Koira voisi olla mieluiten pieni- tai keskikokoinen
- Koira saisi virkkeitä ja aktiviteetteja joka päivä
- Harrastuksena voisi olla agility
- Koira olisi päivisin yksin n.6-7h
- Luonne koiralla saisi olla iloinen ja pirteä. Helposti oppiva koira olisi toivottava.
Mikä koirarotu sopisi?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Joku reipas seurakoirarotu tai joku spanieli. Kotinne kuulostaa kyllä hyvältä koiralle. Onnea koiran hankintaan!
Varmaankin rotu mihin sitten päädytte on teille hyvä.. Ja niitähän riittää.. Sellainen kannattaa myös etukäteen miettiä, haluaako turkkirodun vai ei.. Pitkissäkin turkeissa on huimia eroja, hoidon vaativuuden suhteen.
Agility on monipuolinen harrastus, ja kannattaakin kysellä sitä harrastavilta millaista koiraa suosisvat, tokihan rotu kuin rotu siihen käy, mutta usein "nälkä kasvaa syödessä" ja jos ihan kilpakentille haluaa pitkäkarvainen collie ei ehkä ihan ykköstykki siihen lajiin ole..mutta harjoittelukaverina varmasti ihan verraton tapaus :)
Jos collie ulkonäöltään miellyttää, niin sen miniversio: shetlannin lammaskoira olisi varmaan nappivalinta.. ovat suosittuja agility kentilläkin.
Ottakaa pittbull tai rotikka. Niiden turkki on helppo hoitoinen.
Totta, helppo turkki, muttei välttämättä niinkään agilityn harrastajia. Jäljestys voisi sopia niille. Ovat kuitenkin erinomaisia perhekoiria, että siinä mielessä voi kyllä suositella.
Rottis ja pitti sopivat kyllä agilityyn hyvin.
"Helposti oppiva rotu"
Koira, rodusta riippumatta, oppii juuri niin hyvin kuin omistaja osaa ja vaivautuu opettamaan. Älä syyllistä koiraa, jos se ei opi. Koira ei ymmärrä suomea, omistajan on osattava (opiskelemalla ja koiraansa seuraamalla) opettaa tavalla jonka koira ymmärtää.
Rotu ei takaa sitä, että koira on pirteä. Ovatko kaikki samasta suvusta tulevat ihmiset (sisarukset, serkut) samanlaisia? Eivät. Ne ovat yksilöitä. Koira voi ola ajoittain masentunut, kipeä, sairaskin, stressaantunut, jne. Se ei ole kone, joka aina toimii samoin. Se on elävä, tunteva olento.
Jos aiotte enmmänkin harrastaa agia, niin koira on sitten kuvattava, yleensä n 2 v iässä. Agi on erit tapaturma herkkä laji, jos ohjaaja ei huolehdi kunnolla koiransa lämmittelystä, loppujäähdyttelystä, esim oikeasta hyppytekniikan opetuksesta ja paljon muusta, niin herkästi tulee venähdyksiä, nivelvikoja, jne. Nivelrikko on erit kivulias koiralle.
miettimällenne collielle, pienempäähän haitte?
Sheltti
Lapinkoira(valitkaa seurakoiralinjainen)
Maalaispystykorva(jolla ei olisi metsäviettiä)
Cockerspanieli
CavalierKingCharlesinSpanieli
Mäyräkoira
Buhund
Shipperke
Mittelspitz
Hollanninpystykorva
Näissä on ainesta aloittelevan koiraperheen lemmikiksi. Teinä kyllä välttäisin kuin ruttoa noita edellisen suosittelemia rotikkaa ja pittiä. Vaikka ovatkin ihania perhekoiria, niin niillä on helppo saada taloutensa kuralle kun muutamaa koiraa tai ihmistä saa uusi perheenjäsen hälvästyä. Ehdottamillani vahingot näissä ikävissä tapauksissa jää huomattavasti pienemmiksi noin yleisesti.
Minäkin suosittelisin vielä seuraavia:
-lk collie (paljon terveempi ja rphkeampi kuin pk collie ja sheltti)
-partacollie (samoin kuin lk collie)
-fieldspanieli
-walesinspringerspanieli
-englanninspringerspanieli
-kooikerhondje
-bretoni
-stabyhoun
-portugalinvesikoira (turkki tosin aika vaativa hoitaa)
-lagotto romagnolo
-espanjanvesikoira
-suomen- tai ruotsinlapinkoira
-villakoira
-beagle
-pumi
-whippet
-italianvinttikoira
-lunnikoira
-vehnäterrieri (turkki kylläkin vaativahoitoinen)
-walesinterrieri
-polski owczarek nizinny
-volpino italiano
Aivan suosituimmat rodut ovat yleensä ehditty jalostaa jo liian sairaiksi.
Kyllä rottiksen ja pitin luonteeseen vaikuttaa myös sukupuoli, kuten tietysti kaikkiin rotuihin. Esimerkiksi nartturottikset- ja pitit taitavat olla keskimääräisesti jopa helpompia perusluonteiltaan kuin uroslapinkoirat. Toki se on yksilö- ja sukukysymyskin, mutta jos minulta kysyttäisiin vinkkejä ensimmäisen koiran (kokemattoman ihmisen koiran) valintaan, niin suosittelisin koiran edellytyksiin sukupuoleksi nartun.
Totta, jotkin suosituimmista roduista on jo liiallisen tuottamisen jäljiltä aika sairaita. varokaa myös ylipäätään liian jalostettuja rotuja. Niillä kaikenlaisia vaivoja, kun jalostaminen ollut lähinnä ulkonäön "parantamista" terveyden kustannuksella. Ei siis kannata ottaa lyhyt- tai liian pienikuonoista; hengitysvaikeuksia ja hampainen mahtuminen leukaluuhun tuottaa ongelmia. Spanieleilla ja muilla riippukorvaisilla usein korvaongelmia. Lyhytjalkaisilla, pitkäselkäisillä tukirankaongelmat. jne. voitte varmaan kuvitella itsekin, millaista elämä on kun on pää jalostettu muuta vartaloa suuremmaksi ym. tosi vääristynyttä. Sellaisista ei ole agilityynkaan, joten vatmaan osaatte valita hyvän koiran joka pystyy liikkumaan normaalisti.
Tarkoitin lähinnä perinnöllisiä, ulkopuolelta huomaamattomia terveysvaivoja (esim. lonkkavikoja, sydänsairauksia ja epilepsioita). Esimerkiksi kiharakarvainennoutaja on säilynyt huomattavasti terveempänä kuin labradorinnoutaja, samoin kuin lyhytkarvainen collie paljon yleisempää pitkäkarvaista collieta terveempänä. Samoin esimerkiksi grönlanninkoira voittaa terveydessä siperianhuskyn, hollanninpaimenkoira (:t) saksanpaimenkoiran, isosveitsinpaimenkoira berninpaimenkoiran, skotlanninhirvikoira irlanninsusikoiran ym.
Mutta asiaa tuo sinunkin kommenttisi on, tietysti myös nuo ulkomuodolliset terveyshaitat ovat aivan yhtä vakavia.
Bostoninterrieri. Bostoninterrieri ei ole nimestään huolimatta terrieri, vaan se on sukua bulldogeille ja mastiffeille. Bostoni on iloinen ja ystävällinen pieni seurakoira. Se on helppo kouluttaa ja oppii nopeasti.
Kotimaassaan Yhdysvalloissa bostoninterrieriä kutsutaan usein leikkisästi "amerikkalaiseksi herrasmieheksi" johtuen bostonin ystävällisestä luonteesta ja värityksestä, joka tuo mieleen miesten tumman puvun valkoisine paitoineen.
Bostoninterrieri ei vaadi välttämättä pitkiä lenkkejä, mutta jaksaa kuitenkin liikkua paljon. Turkki on helppohoitoinen. Se harjataan ja pyyhitään kostealla liinalla tarvittaessa. Turkista ei irtoa karvaa.
Ohut ja lyhyt turkki ei suojaa bostonia Suomen talvessa, joten koiralle puetaan kelin mukaan päälle mantteli, haalari tai villapaita, eikä kovilla pakkasilla lenkkeillä kovin pitkälle. Monelle bostonin omistajalle ompelemisesta ja neulomisesta on tullut koiran myötä uusi harrastus, sillä hyvin istuvia valmisvaatteita voi olla vaikea löytää.
Bostoninterrierin kanssa voi harrastaa agilityä, tokoa, koiratanssia, pelastusetsintää ja näyttelyitä.
Bostoninterrierillä ei ole metsästysviettiä, joten se ei karkaa vaan pysyy omistajansa läheisyydessä. Metsästysvietin puutteen vuoksi se tulee myös hyvin toimeen muiden eläinten kanssa.
Suomeen ensimmäinen bostoni saapui vuonna 1955, mutta rotu oli pitkään melko harvinainen, ja on yleistynyt Suomessa vasta viime vuosina. Yhdysvalloissa bostoninterrieri on suosittu rotu, onhan se Yhdysvaltojen kansalliskoira.
Bostoninterrieri on melko terve ja pitkäikäinen rotu. Rodulla esiintyy allergiaa, epilepsiaa ja silmäsairauksia. Bostoni saattaa elää lähes 20-vuotiaaksi.
bostoninterrieri
Griffonit, villakoira, borderterrieri, bostoninterrieri, sheltti,pihakoira, snautseri, pinseri, apinapinseri