Onkos yksinäisillä kokemusta mielialalääkityksestä ja sen aloittamisesta? Nyt kun taas kesä alkaa olla ohi ja syksy lähestyy niin on mieli ollut niin maassa, että pelkään tekeväni itselleni jotain. Enkä muutenkaan jaksaisi tätä ainaista pahaa oloa ja unettomia öitä. Lisäksi syksyllä täytän taas vuosia ja tiedän, että kun 28-vuotta napsahtaa ruutuun niin silloin mennään alas ja lujaa. Mulle on itselle ihan sama mutta en halua satuttaa perhettäni joka on ainoa hyvä asia elämässäni. Siispä kyselen näiden lääkkeiden perään täällä.
Onko olemassa jotain lääkkeitä joilla mielen saisi tasaisemmaksi ja mitä vaikutuksia niillä on ihmisen käyttäytymiseen? Tapaan vanhempiani harvoin mutta voivatko he huomata, että olen selkeästi muuttunut tapaamisien välissä?
Onko olemassa jotain lääkkeitä joilla mielen saisi tasaisemmaksi ja mitä vaikutuksia niillä on ihmisen käyttäytymiseen? Tapaan vanhempiani harvoin mutta voivatko he huomata, että olen selkeästi muuttunut tapaamisien välissä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Turruttavia lääkkeitä kyllä on... Mutta niissä voi käydä silleen että voi olla hankala kokea mitään nautittavaa tai ilonhetkiä. Olla möllötät vaan koneen ääressä päivästä toiseen. Näin mulla, Sertralinia popsiessa. Lopettamisen jälkeen on alkanut asiat taas enemmän kiinnostaa ja niistä saa enemmän tyydytystä.
En sano etteikö vois toimia paremminkin sinun kohdallas.
Pelkästään mielialan laskuun ja kaamosmasennukseen ei pidä mielialalääkkeitä aloittaa, silloin auttaa terapia ja vertaistuki. Mielialalääkkeet ovat välttämättömiä vasta sitten, jos depressio oireilee somaattisesti (kivut, huimaus, tasapainohäiriöt, näköhäiriöt, kuulohäiriöt, epätodellinen olo, keinunta kävellessä, keskittymisvaikeudet, vapina).
Itse kärsin tietämättäni kolme vuotta depressiosta ennen kuin aloitin mielialalääkkeet tk-lääkärin ehdotuksesta. Noiden kolmen vuoden aikana tutkittiin korvat ja silmät ja hierottiin hartioita jotta lihasjännitys ei aiheuttaisi huimaamista. Mikään ei auttanut eikä mitään elimellistä vikaa löytynyt. Vasta kun elämässä tuli vastoinkäymisiä niin paljon että piti mennä lääkäriin ja siellä purskahdin itkuun niin sain kokeeksi serotoniinilääkityksen ja muutaman viikon kuluttua tajusin, että nuo somaattiset oireeni olivat poistuneet.
Ongelma on nyt se, että vaikka olen kohta kymmenen vuotta ollut psyykkisesti ihan kunnossa niin en luultavasti enää koskaan voi lopettaa lääkitystä. Olen kokeillut ja aina nuo somaattiset vaivat palaavat ja jos päästän ne pitkäksi niin menetän varmaan työkykyni.
Lääkkeiden sivuvaikutuksena puolestaan seksuaaliset halut ovat loppuneet aikoja sitten, olen jäänyt ihan omasta halusta elämään yksin. Olen lihonut yli 20 kg ja hikoilen kuin pieni porsas. Ihon ominaishaju on epämiellyttävä vaikka kuinka usein kävisi suihkussa.
Asetan toivoni siihen, että parempia lääkkeitä kehitettäisiin, mutta en tosiaan missään nimessä suosittele aloittamaan lääkitystä pelkästään mielialan muutosten takia.
No kyse ei kohdallani ole mistään kaamosväsymyksestä vaan olen kärsinyt jonkinasteisesta depressiosta jo useamman vuoden. Välillä saan kohtauksia kun alan miettimään omaa elämän tilannettani. Henkitys kiihtyy, sydän tykyttää, hapen saanti vaikeutuu, kuristaa kurkkua, hirveä epätoivo valtaa ajatukset ja muutenkin ajatukset on niin solmussa, että välillä oikeasti tuntuu vaan paremmalta lopettaa kaikki.
En hae apua mielalan laskuun vaan siihen, että saisi tasattua oloa jotenkin ja poistettua näitä "kohtauksia". Varsinkin kun nämä kohtaukset ovat yleistyneet ja tulleet rankemmiksi. Jokainen varmasti kokee paniikkikohtauksia joskus mutta itsellä näitä on alkanut esiintymään useamman kerran kuukaudessa.
Seksuaalisten halujen katoaminen ei merkittävästi muuttaisi elämääni koska ihmissuhderintamalla kokemukset ovat aika nollissa josta varmasti omat henkiset ongelmat osittain johtuvatkin.
Kai nuo joitakin auttaa.. Itse olen käyttänyt Cipralexia (10mg) jotain puoli vuotta, enkä ole huomannut juuri mitään vaikutuksia paitsi näen sekoja unia ja olen ehkä hieman normaalia väsyneenpi. Voisi vaihtaa johonkin toiseen tai lopettaa kokonaan, mutta en saa sitäkään aikaiseksi. Saamaton kun olen.