Itse kärsin tietämättäni kolme vuotta depressiosta ennen kuin aloitin mielialalääkkeet tk-lääkärin ehdotuksesta 2000-luvun alussa. Noiden kolmen vuoden aikana tutkittiin korvat ja silmät ja hierottiin hartioita jotta lihasjännitys ei aiheuttaisi huimaamista. Mikään ei auttanut eikä mitään elimellistä vikaa löytynyt. Vasta kun elämässä tuli vastoinkäymisiä niin paljon että piti mennä lääkäriin ja siellä purskahdin itkuun niin sain kokeeksi serotoniinilääkityksen ja muutaman viikon kuluttua tajusin, että nuo somaattiset oireeni olivat poistuneet.
Ongelma on nyt se, että vaikka olen kohta kymmenen vuotta ollut psyykkisesti ihan kunnossa niin en luultavasti enää koskaan voi lopettaa lääkitystä. Olen kokeillut ja aina nuo somaattiset vaivat palaavat ja jos päästän ne pitkäksi niin menetän varmaan työkykyni.
Lääkkeiden sivuvaikutuksena puolestaan seksuaaliset halut ovat loppuneet aikoja sitten, olen jäänyt ihan omasta halusta elämään yksin. Olen lihonut yli 20 kg ja hikoilen kuin pieni porsas. Ihon ominaishaju on epämiellyttävä vaikka kuinka usein kävisi suihkussa.
Asetan toivoni siihen, että parempia lääkkeitä kehitettäisiin, mutta onko joku onnistunut pääsemään eroon lääkkeistä säilyen kuitenkin täysin toimintakykyisenä? Tai löytänyt sellaisen lääkityksen jossa ei ole sivuvaikutuksia (mikä on tosi yksilöllistä ja olen hyvin varovainen kokeilemaan uusia merkkejä sen jälkeen kun Cymbalta-kokeilu teki minun kirjaimellisesti hulluksi).
Ongelma on nyt se, että vaikka olen kohta kymmenen vuotta ollut psyykkisesti ihan kunnossa niin en luultavasti enää koskaan voi lopettaa lääkitystä. Olen kokeillut ja aina nuo somaattiset vaivat palaavat ja jos päästän ne pitkäksi niin menetän varmaan työkykyni.
Lääkkeiden sivuvaikutuksena puolestaan seksuaaliset halut ovat loppuneet aikoja sitten, olen jäänyt ihan omasta halusta elämään yksin. Olen lihonut yli 20 kg ja hikoilen kuin pieni porsas. Ihon ominaishaju on epämiellyttävä vaikka kuinka usein kävisi suihkussa.
Asetan toivoni siihen, että parempia lääkkeitä kehitettäisiin, mutta onko joku onnistunut pääsemään eroon lääkkeistä säilyen kuitenkin täysin toimintakykyisenä? Tai löytänyt sellaisen lääkityksen jossa ei ole sivuvaikutuksia (mikä on tosi yksilöllistä ja olen hyvin varovainen kokeilemaan uusia merkkejä sen jälkeen kun Cymbalta-kokeilu teki minun kirjaimellisesti hulluksi).
Vastaukset 7
Vanhimmat
minkälaisista somaattisista vaivoista on kyse?
-jos saa kysyä
Mm. epämääräiset kivut, huimaus, tasapainohäiriöt, näköhäiriöt, kuulohäiriöt, epätodellinen olo, keinunta kävellessä, vapina
Mitä lääkkeitä olet kokeillut? Minä olen syönyt kohta 11 vuotta masennuslääkkeitä enkä ole niistä eroon päässyt. Seksihalut katosi 8 vuodeksi, mutta ne löytyi sittemmin lyhyen seurustelusuhteen myötä ja eivät ole sen jälkeen kadonneet. Paino on minullakin noussut 45kg jo ensimmäisen 3 lääkitysvuoden aikana ja siitä olen nyt laihduttanut työllä ja tuskalla 21kg viimeisen 3 vuoden aikana. Lihosin keväällä 10kg kahdessa kuukaudessa mirtazapinin käytön takia jonka sitten lopetin koska se laukaisi bulimian jota minulla ei ole ollut sitten teini-iän.
Jokainen kokeiluni lopettaa lääkitys on ollut tuhoon tuomittu, mutta paino alkaa kyllä laskea tasaisesti kun lääkkeet lopettaa. Minulla on käytössä sepram. Kokeiltu on zoloft, cipramil, mirtazapin ja valdoxan.
Sitalopraami (Citalopram Ratiopharm) on nyt ollut viimeiset kaksi vuotta, sitä ennen oli joku toinen yleinen serotoniinin takaisinotonestäjä mutta se menetti tehonsa. Silloin kokeiltiin Cymbaltaa mutta siitä tulin todellakin hulluksi; jos olisin jatkanut käyttöä niin olisin varmaan tappanut jonkun (ja normaalisti en tee pahaa kärpäsellekään). Lääkäri ei suostunut tekemään siitä ilmoitusta koska kuulemma oireilin niin vahvasti vain siksi että takanani oli työn ja talouden puolesta rankka kevät.
Nykyistä lääkettä en lähde tässä vaiheessa vaihtamaan kun se toimii sinänsä hyvin, tuntuu vain kurjalta ajatella joutuvansa ehkä loppuikänsä syömään lääkkeitä. Seksiä en enää edes kaipaa mutta nyt kun menopaussioireitakin alkaa vähitellen olla niin ällöttää tämä hikoilu ja oma olemus ylipäänsä.
Onko sinulla harrastuksia, siis liikunnallisia harrastuksia. Minä saan lohtua ja voimaakin juoksemisesta sekä kehonkuva on positiivisempi, vaikka ylipainoinen olenkin. Vaihdevuosi oireisiinkin kuuluu masennus, että lääkkeiden rukkaamiselle tai lopettamiselle tämä olisi varmaan ikävin aika. Unohdin listasta yhden masennuslääkkeen ja nyt en edes sen nimeä muista, mutta minulla se aiheutti sekavuutta ja olin tappaa itseni. Kyseinen lääke oli minulla kuukauden ja jostain syystä se katosi suomen markkinoilta kokonaan parissa kuukaudessa. Ainakaan sitä ei enää löytynyt mistään apteekin listoista enää seuraavalla kerralla kun kävin apteekissa enkä sitä ole sen jälkeen tavannut. lääkärisi oli kyllä aika outo. Ei ihmisistä sentään murhanhimoisia tule vaikka töissä rankkaa olisikin. Joskus tuntuu, että ne ei tiedä tai ymmärrä mitä se on kun tulee kontrolloimaton tarve tehdä jotain itseään tai muita vastaan
Minulla on koirat, jotka pakottavat lenkille (kävellen) 2-3 kertaa päivässä, satoi tai paistoi. Tällä hetkellä elämässä on kaikki tosi hyvin, on vakituinen työpaikka (siis sikäli kuin nyt vakituista työpaikkaa on kenelläkään), opiskelen työn ohessa (työnantajan kannustuksesta eli saan käyttää opintoihin myös työaikaa), on terve aikuinen ihana lapsi jolla on elämä kunnossa, on kaksi ihanaa koiraa, pieni ja vaatimaton asunto mutta koti kuitenkin ja vaikka tulot on pienet niin menotkin on pienet. Olen alkanut harrastaa ruuanlaittoa ja pyrin syömään terveellisesti. Kesällä ei ole tullut hiilihydraattien ahmimiskohtauksia, en ole syönyt suklaata lainkaan enkä jäätelöäkään edes viikoittain. On ystäviä, luottamustehtäviä, vapaaehtoistyötä... olen kaiken kaikkiaan tosi kiitollinen siitä kuinka hyvin asiat tällä hetkellä ovat. Siksi tuntuu tyhmältä syödä mielialalääkkeitä.
Menen gynepolille tämän syksyn aikana, odottelen parhaillaan kutsua. Ehkä sitten selviää hormonitilanne (jota sitäkään omalääkärini ei suostunut selvittämään verikokeella "kun kerran kuukautiset edelleen tulevat") Voihan sieltäkin kautta tulla helpotus edes tähän hikoiluun.
No jo nyt on ihme lääkäri. Minä sain kyllä ihan tk-lääkäriltä lähetteen tutkimuksiin vaikka silloin olin 30v. Itselläkin kun kuumia aaltoja ja karvoitus alkoi muuttua miesmäiseksi. Selvisi, että tuotan kaksinkertaisen määrän testosteroiinia, mutta kehoni ei osaa käyttää sitä hyväkseen niin, että kehoni saa vähemmän sitä kuin normaalisti naisen kehossa on. Miten nuo masennuslääkkeet sitten mahtaa vaikuttaa hormonitoimintaan. Välillä hiki haisee lihasopalle. Onneksi deodorantit on nykyään hyviä.