Lomaa vielä jäljellä,aika vain käy pitkäksi.Olen vanhempi naisihminen,lapset jo maailmalla,eronnut.Rahaa vain ei oo käytössä.Kaikki ilmaiset kesätapahtumat jo aiemmin kesällä.Ei aina jaksa olla kävelemässä.Ilmatkin jo viilenivät.Miten sais päiviin jotain sisältöä?
MITÄ TEHDÄ LOMALLA?
+50 NAINEN
13207
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kirjasto?
http://kirjasto.kuopio.fi/
Jokainen mies voi tarjota Päiville jotain sisältöä, sitten taas en tiedä kiinnostaako Päiviä semmoinen.
Minulla olisi tarjota iltoihin ja öihin sisältöä.
eiköhän tuon ikäinen nainen osaa jotenkin viihdyttää itseään
Voi ihme! Vaikkapa soutelua järvellä, marjan keruuta, nurmikon leikkuuta, halon hakkuuta, tanssiloissa käyntiä, kirjojen lukua, runojen kirjoittamista, vaatekaappien inventaariota, shoppailua, päiväunia, saunomista, pienten huonekalujen tuunausta/maalausta, luontokuvausta, pitkiä pyörä- tai kävelylenkkejä, voi hyvänen aika, on vaikka mitä, mitä voi tehdä! :)
Ehkä keskustelun avaaja haki kuitenkin jotain todellista irrottautumista arjesta, eikä tavallista peruspuuhastelua. Eikös tarjolla ole tuettuja lomia lomakeskuksissa eri puolilla Suomea, joihin pääsee sosiaalisin perustein. Tämän kesän osalta lienee varmaan myöhäistä, mutta esimerkiksi ensi kesää ajatellen voisi jo laittaa uutta matoa koukkuun.
Kuukausi sitten ostin hevosen, voisin antaa päivisin ratsastus tunteja ilmaiseksi, kun on tuota joutoaikaa työttömällä.
Sama tilanne ja näin syksyllä. Mitä tekemistä keksit?
Hei.en mitään erikoista.Kierrän kirppareita,koetan ulkoilla,käyn kirjastossa,katson telkkaria.Tuntuu kuin oisin väsyneempi kuin ennen lomaa.Nukun paljon.Välillä menee päiviä,etten juttele kenenkään kanssa.Oon tehnyt lähtöä tansseihin,muttei huvita jollain tapaa.Et kai sit viikon päästä töihin,tuntee itsensä tarpeelliseksi.
No tuota kaikkea samaa olen itsekin tehnyt. Se on niin puuduttavaa kun päivät vaan kuluu odottaessa jotakin. En välitä erityisemmin tansseista, mut onhan siellä ollut joskus mukava istua kivassa seurassa. Asun Varkaudessa ja ajattelin että Kuopiossa olisi paljon enemmän tekemistä. Siksi silmäilin tätä palstaa.
Onhan teillä se torikin. Joko se on kunnossa? Niin no. Tuskin minäkään siellä sateessa jaksaisin istua yksin joka päivä. Tuosta sun tarpeelliseksi tuntemisen maininnasta tulee surullinen olo...
No tuota kaikkea samaa olen itsekin tehnyt. Se on niin puuduttavaa kun päivät vaan kuluu odottaessa jotakin. En välitä erityisemmin tansseista, mut onhan siellä ollut joskus mukava istua kivassa seurassa. Asun Varkaudessa ja ajattelin että Kuopiossa olisi paljon enemmän tekemistä. Siksi silmäilin tätä palstaa.
Onhan teillä se torikin. Joko se on kunnossa? Niin no. Tuskin minäkään siellä sateessa jaksaisin istua joka päivä. Tuosta sinun tarpeelliseksi tuntemisen maininnasta tulee surullinen olo...
Hei.
Meidän pikkuhiljaa pitkästyvien pitäisi tehdä jotain yhdessä, ja aivan ilman sitä ilmeisintä taka-ajatusta. Odotamme kukin jotakin, mutta pelkäämme tavata ketään, kun emme tiedä, odottavatko he jotain aivan erilaista kuin minä. Jos olisimme tarpeeksi rohkeita, voisimme vaikka odottaa yhdessä sitä jotakin. Mutta odottaessamme yhdessä, meillä olisi toisemme, olisimme sitten toisillemme vain kohtalotovereita, tai mahdollisesti jotkut meistä toisillemme aikanaan enemmänkin.
Mitä menettäisimme sillä, että olisimme avoimesti sitä, mitä olemme? Aikuisia, erilaisen historian läpikäyneitä ihmisiä, jotka osaamme jo käsitellä tunteitamme ja elämännälkäämme, ilman mitään pakkoa esittää tai olla muuta kuin itsemme, ollaan vain kuin vanhat kaverit. Jos vain jaksamme olla puheväleissä, ei merkitystä kiinnostummeko toisistamme, kunhan siedämme. Pikkuhiljaa totumme ja tutustumme, jotkut vakavammin, joku menee toisaalle, joku ei vieläkään löydä sielunkumppania mutta pysyy mukana. Kenellekään ei kuitenkaan tulisi tunne, että on tarpeeton, koska meitä on muitakin. Ja me tarvitsemme toisiamme. Oikeasti.
Näinhän se tietysti on, mutta miten? Silmäilin ystäväpalstoja, mut suurin osa maksullisia ja jotain deittejä. No way! Sitten yritin etsiä Kuopion sinkkutapaamisia, joista Kuopion kaupunkilehdestä luin, mutta ilmeisesti netissä ei ole niistä mainintaa. Kyllä yhteiset tapahtumat ja mukava seura kelpaisi ilman sitä "mitä ilmeisintä mielessä".
Liikuin yksin alkukesästä, mutta kyllä se vähän rajoittaa naisihmistä - vähän kuin lainsuojaton. Puistoihinkaan ei uskalla mennä ilman että arveluttaa hyökkääkö joku puskasta. Muutenkin ihmiset liikkuvat vapaa-ajalla enimmäkseen parettain tai seurassa. Puhut puheväleistä, mutta itse ajattelen että ihmisen tarvitsee jutella havannoidakseen paremmin tilaa ympäristöä jossa elää, kuten:
- Miltä tilaamasi ruoka maistuu?
- No kyllähän tämän syö ennen kuin selkäänsä ottaa.
- Käydäänkö katsomassa mitä tuolta kujalta löytyy?
- Olen käynyt siellä joskus. Sieltä löytyy vanhojen tavaroiden myymälöitä.
- Hienoa! Vanha olen itsekin.
:)
-