Kerran koululla oli aulassa esittäytymässä kristillinen ryhmä (kolme kohtaamista). Niillä oli kahvitarjoilu, ja menin siihen ihan vaan kahvin toivossa. Kahvi oli kuitenkin loppu, mutta lisää oli juuri tulossa. Jäin istuskelemaan lähettyville ja odottamaan kahvia.
Katselin samalla kun nuo esittelijät jakoivat lappusia ohikulkeville ihmisille. Yksi niistä, sellainen tosi kaunis tyttö huomasi minut ja tuli luokseni. Näytin varmaan otolliselta kohteelta. Se kysyi saako minua haastatella. Vastasin myöntävästi, minkä jälkeen se kysyi haluanko kahvia. Sanoin että sitä tässä odottelin. Tyttö nousi ja haki minulle kahvia.
Haastattelussa meni ehkä vartti. Tyttö kertoi miksi itse uskoo jumalaan. Sillä ollut tosi vaikea nuoruus, ja se oli huomannut että kaikki kuitenkin järjestyy aina ja siksi jumala on olemassa.
Kerroin että en usko jumalaan vaikka harkitsin kyllä valehtelemista. Lopuksi se kysyi vielä, onko jokin asia minkä vuoksi haluaisin heidän rukoilevan yhdessä. En keksinyt mitään.
Ja sitten asiaan. Jos ryhtyisi uskovaiseksi ja kävisi niiden seremonioissa, niin varmasti saisi kavereita ja ystäviä ja voisi tuntea kuuluvansa johonkin.
Uskovaiset ovat kokemukseni mukaan usein ystävällisiä ja empaattisia, vaikkakin joskus vähän yksinkertaisia. Voisin ihan hyvin kuvitella käyväni vaikka noissa kolme kohtaamista -illoissa kunhan vaan kukaan tuttu ei saisi tietää.
Onko kellään kokemuksia kristillisistä illoista tai vastaavista?
Katselin samalla kun nuo esittelijät jakoivat lappusia ohikulkeville ihmisille. Yksi niistä, sellainen tosi kaunis tyttö huomasi minut ja tuli luokseni. Näytin varmaan otolliselta kohteelta. Se kysyi saako minua haastatella. Vastasin myöntävästi, minkä jälkeen se kysyi haluanko kahvia. Sanoin että sitä tässä odottelin. Tyttö nousi ja haki minulle kahvia.
Haastattelussa meni ehkä vartti. Tyttö kertoi miksi itse uskoo jumalaan. Sillä ollut tosi vaikea nuoruus, ja se oli huomannut että kaikki kuitenkin järjestyy aina ja siksi jumala on olemassa.
Kerroin että en usko jumalaan vaikka harkitsin kyllä valehtelemista. Lopuksi se kysyi vielä, onko jokin asia minkä vuoksi haluaisin heidän rukoilevan yhdessä. En keksinyt mitään.
Ja sitten asiaan. Jos ryhtyisi uskovaiseksi ja kävisi niiden seremonioissa, niin varmasti saisi kavereita ja ystäviä ja voisi tuntea kuuluvansa johonkin.
Uskovaiset ovat kokemukseni mukaan usein ystävällisiä ja empaattisia, vaikkakin joskus vähän yksinkertaisia. Voisin ihan hyvin kuvitella käyväni vaikka noissa kolme kohtaamista -illoissa kunhan vaan kukaan tuttu ei saisi tietää.
Onko kellään kokemuksia kristillisistä illoista tai vastaavista?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Olen itse harkinnut ryhtyväni seuraamaan kristinuskoa (huijausmielessä, en koskaan voisi oikeasti uskoa) vain ja ainoastaan saadakseni kohtuullisen luotettavan vaimon jonka kanssa voisin hankkia lapsia. Kuulun edelleen kirkkoon joten ongelmia ei pitäisi tulla senkään suhteen että joku huomaisi minun joskus eronneen.
Ehdottomasti kannattaa. Jumala johdattaa elämääsi sen jälkeen ihmeellisesti. Kokemuksesta tiedän.
juu, huijaus kannattaa...aina.. ;)
No, itse olen uskis, ja voin sanoa, että uskovaisena ollaan _VAIN_ siksi, että se takaa pelastuksen Helvetiltä.... Muitakin syitä on, mutta ne eivät ole uskottavia.
Helvetin pelko on vähenemässä maailmassa, koska uskotaan että kyettäisiin helposti kokemaan kehossaan kaikenlaista, ja juuri sellainen helvetti on: Lihallisten kidutusten paikka, kun mikään muu ei enää tuo tyydytystä elämään. Uskovaisen elämä on paljon säästeliäämpää kuin maailman lapsen: Mitään ei tuhlata siihen pisteeseen, että välttämättä tarvitsisi kuolla.
Usko antaa pysyvän pohjan elämälle, mikäli perustuu Raamatun uskoon. Monista Raamatun uskon kohdista ollaan livetty, ja toisaalta hyväkin, koska myös hengelliset asiat kehittyvät ja maailman syntyy oikeasti ERILAISIA ihmisiä.
Ja siis Jeesus pelastaa, ei viimetilassa kukaan muu... Ne muut VOIVAT kyllä jonkin taakkasi kantaa tai jonkin aikaa, mutta siihen se jää, ihminen jää syntiensä syytöksiin yksin, jos ei usko Jeesukseen.
On kokemus, että Jeesus nimi toimii ja uskomalla siihen nimeen saa kaikki synnit anteeksi, pelastusvarmuuden ja uuden elämän. Niin, sitä on lähes 30 vuotta, mutta koville otti parannuksen teko, sillä piru syytti ja yritti estää kaikin keinoin uskoon tuloni, mutta en enää haaskannut aikaani sen uhkailuun ja sain löytää usko Jeesukseen. Jeesus kuoli ristillä koko maailman syntien tähden, nyt jokainen ihminen voi pelastua helvetin tuomion alta taivaan ihanuuteen.
http://www.youtube.com/watch?v=FEs7CvASEd0&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=-nzJ_vq-RrU&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=2LjvunShfwY&feature=related
http://www.saarnatuoli.net/
Kuuntele esim. Mauri Viksten, Veikko Manninen...
http://www.onlyoneway.net/sarjakuva.htm
http://www.onlyoneway.net/sarjakuv3.htm
http://www.netmission.fi/fi/kristillinen_elama/uskoontulo/?id=108
http://www.youtube.com/watch?v=FEs7CvASEd0&feature=related
"Jeesus kuoli ristillä koko maailman syntien tähden, nyt jokainen ihminen voi pelastua helvetin tuomion alta taivaan ihanuuteen."
Saisiko lähdeviitteet, kiitos? Ja ei, Raamattu ei kelpaa viitteeksi, ellet muuta väitettäsi muotoon "Raamatun mukaan...".
Ei ole kokemusta kristillisistä illoista tai muista, mutta jotenkin musta tuntuu etten ainakaan itse pitemmän päälle voisi vain ryhtyä uskovaiseksi, koska en vaan usko. Tuntisiko siinä sitten oikeasti kuuluvansa johonkin, jos joutuu esittämään että kiinnostaa sellainen uskonnollinen paasaus, seremoniat ja rukoilu eikä voisi rehellisesti olla oma ei-uskova itsensä? Ja jos ei tuttujenkaan haluaisi tietävän että itse käy sellaisissa tapaamisissa niin miten voisi olla osa sellaisten porukkaa, jotka ihan avoimesti uskovien juttuihin osallistuvat? Eihän nyt omia kavereitaan voi jatkuvasti hävetä?
Jos sinun sydämmesi ei ole mukana, sillä ei ole mitään vaikutusta. Voit huijata ihmisiä ja esittää hurskasta, mutta Jumalaa et voi pettää.
Niin. Semmoista mitä ei ole olemassa on vaikea pettää.
voikö näitä tekstejä jäljittää jotenki?
Joo ei kannata ainakaan pokaa uskovaista neitoa ja kuvitella, että hyvin on pullat uunissa.
Pari kertaa olen uskovaisen naisen kanssa seurustellut ja molemmat luopuivat uskostaan ja palautuivat ihan norminaisiksi.
Monille usko on vain kokeilu tai harrastus.
Jos alat teeskennellä uskovaista, niin sinulla on kivasti tekemistä lopun ikäsi, kun yrität muistella, kenelle pitää esittää mitäkin roolihahmoistasi.
Uskoontulo on on Jumalan Pyhän Hengen yliluonnollinen teko. Raamattu puhuu uudestisyntymisestä.
Uskonnollinen ihminen ei peri Taivasten valtakuntaa eikä pääse sinne sisälle.
Jeesus sanoi Nikodeemukselle, juutalaiselle Raamatun opettajalle: "joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa" ja "joka ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan."
Lyhyesti sanottuna uudestisyntyminen tarkoittaa evankeliumin uskomista ja Jeesuksen vastaanottamista henkilökohtaisesti syntiensä sovittajaksi.
Kaiken tämän vaikuttaa Jumalan Pyhä Henki.
Uskoa ei voi kukaan ottaa vaan se annetaan ylhäältä, se on Jumalan lahja:)
Menee ihmeessä kristillisiin iltoihin avoimin mielin, sillä usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Kristuksen sanan kautta!
Pitäisikö alkaa uskovaiseksi?
Mielestäni pitäisi!Tämä aika on kummallista,ei tiedä mitä huomenna tapahtuu.
Kun on elävä suhde Jumalaan,voi jokapäivä kertoa Hänelle kaikki murheensa,
olen huomannut että Hän todellkin välittää siitä mitä minulle kuuluu.
monesti olen saanut aivan konkreettisen avun Häneltä.Vaikka olisit yksinäinen,
et ole yksin.
Kesällä menin isoon leikkaukseen,pelkäsin enkä voinut kenellekään kertoa
pelostani.Leikkausta varten piti ottaa verikokeita,menin labraan,
kokeen ottaja katsoi minua pitkään,ja kysyi ,olenko menossa laikkaukseen,
vastasin myöntävästi,Hän otti verikokeet,sitten hän otti minua käsistä kiinni
ja sanoi,älä pelkää,Jumala on sinun kanssasi.