ymmärtäisit tapaani paremmin jos tietäsisit elämästäni, tietty luonne ja tiettyjä tapahtumia yhdistettynä. Tai ehkä ne ei itsellenikään selviä täydellisesti koskaan.
Elämäni on ollut niin epävakaata lapsuudesta lähtien.
Elämäni on ollut niin epävakaata lapsuudesta lähtien.
Vastaukset 19
Vanhimmat
sama juttu... vaikka ei se nyt paljon lohduta.
Kuin myös, ja kyllä ymmärtäisin.
En osa lukea ajatukseja, enkä halua kerätä huhuja. Kerrot mulle se, mitä haluaisit.
Ollaanko me molemmat ihan haavoitettuja sieluja. :( sittenhän me ymmärrettäisiin.
Nyt en halua enää nukkua. Jotenkin syyllinen olo...
ymmärtäisin varmasti jos kertoisit mutta se on mahdotonta kun sä et puhu mulle.
Pikkuriikkisen nuoremmalle.
Tedän sen! Ongelmana on se, että mullakin on omat klikkini, mitkä säätelee käytöstäni. Hyvä tulee. Nyt pitää laittaa kone kiinni.
Ja näin taas yksi luulotautinen meni halpaan !
On kaksi leego palikkaa ja jotkut sopivat yhteen toiset ei.
On niin paljon ymmärrettävää ja anteeksi annettavaa, etten jaksa enää. Tahdon jonkun helpomman. Jos on enemmän väkisin sovitettavaa kuin yhteensopivaa niin kannattaako?
Joo, tiedän. Juuri tämän vuoksi jään yksin. Mut mulla on omiakin murheita...en jaksa vielä opetella lukemaan ajatuksia. Sano jos on sanottavaa, miksi pitäisi ymmärtää niin mun työ helpottuu. Jooko?
tietää mitään jos ei kerrota mitään eikä voi ymmärtää mitään jollei tiedä asioista
tai tapahtumista mitään. Ymmärtää voi vasta sitten kun tietää.
Ja kun ei tiedä mitään, mikä johtuu mistäkin, tulee väärinkäsityksien suma jota
ei enään jossain vaiheessa saa purettua.
Näin kävi omalla kohdalla.
Tiemme erosivat.
Kukaan meistä ei ole ajatustenlukija. Jos ei puhu, ei voi tietää.
Minä en kuuntele enää mitään, en ketään muuta kuin sydäntäni...
Koko elämäni on pelkkää valhetta ja harhaa jossa olen elänyt....koko elämäni tunteineen ja kaikkineen... En enää tiedä mitä on mitä, en voi luottaa keneenkään...nyt vain tiedän mitä on aito rakkaus kun sen kohtaa ja sille antautuu...
Hienoa sinulle. Onnea. Mä olen miettinyt pitäisikö mun yrittää lopettaa tämä turha haaveilu, etten vallan jää harhoihin ja haaveisiin elämään.
En yritä leikkiä liian viisasta mutta luulisin tietäväni aika tarkkaan miten ja mitkä asiat ovat vaikuttaneet elämääsi. Kertoisit silti itse.
Miten sinä voisit tietää hitustakaan tuntemattoman kirjoittajan elämästä ?
Mä tiedän Sun elämästä melkein kaiken. Mä tiedän suunniilleen minkälaisen "jackpotin" sait kun geeniperimä teki sattumiaan. Vähän äidin puolelta, paljon isän puolelta, varsinkin niitä piirteitä mitä vihasit isässäsi. Sinunkaan isällä ei ollut "rajoittajaa" aivoissaan kun hän alkoi kehittelemään ajatuksiaan kaikista ja kaikesta mutta varsinkin äiti-rukastasi. Väkivaltainen malli altistaa väkivallalle. Jouduit katselemaan pienen pojan silmin paljon sellaista joka ei niille olisi kuulunut. Kaikki tämä on vasta kertomuksen alkua ja pientä pohjaa eräälle tarinalle.
Vain sukupuoli meni väärin ja kaikki muu :)) Aiai, kyllä tiiätkin paljon :))
Tyhjille seinille puhuminen ei paljon auta, kyllä se vaan on niin, että sun on puhuttava sille oikealle ihmiselle, jos jotain oikeaa haluat. Onhan tuo ajatuksena jotain kertova, mutta ei kyllä riitä alkuunkaan.
Mitä siis itse haluat?
Sittenhän sulla on ollut samankaltainen lapsuus kuin mullakin. Taidetaan olla aika samanlaisia. :) Olisi kuitenkin hyvä jutella niin kuin me vähän tehtiinkin. Eihän sitä voi muuten toisen ihmisen tuntoja ja ajatuksia ymmärtää.
Eli mitenkä olisi keskusteluhetki ja tällä kertaa sitten semmoinen hetki mitä ei pilaa mikään ulkopuolinen asia?