Erään yksinäisen tarinaa

Gamillaneitonen kirjoitti:

Täällä yksinäinen nainen. Olen aina ollut ujo ja arka kohtaamaan uusia ihmisiä, muistan jo lapsena katselleeni muita lapsia enkä itse uskaltanut lähestyä heitä ilman äitni apua kun olin liian arka.Olen ollut lisäksi herkkä arvostelulle ja haudon loukkauksia pitkään jotka paisuvat sitten suuremmaksi kuin ovatkaa. Olin ylä-asteella yksinäinen ja minua kiusattiinkin jonkun verran tai olinko sitten liian herkkä ja otin turhaan itseeni loukkaukset, en tiedä mutta ystäviä en luokaltani saanut ja sekös söi itsetunnon ja aloin masentua. Koulun ulkopuolellakaan ei ollut kuin yksi ystävä ja hänkin tuntui oudoksuvan minua kun näki että olin koulussa yksinäni eikä juurikaan vieraillut luonani toisin kuin minä kyllä kävin hänen luonaan. Lukio-aikanakaan ei ollut kuin muutama koulukaveri. Tämä yksinäisyys aiheutti huonon itsettunnon, ysillä meinasin melkein tehdä itsemurhan kun olin niin ahdistunut ja yksinäinen. Nuorena aikuisena oli vielä muutamia työttömyyden täyttämiä vuosia jolloin ei ollut yhtään ystävää kunnes sain yhden ystävän muutamaksi vuodeksi,mutta sekin lopahti sitten kun toinenkin oli aika ujo ja hiljainen. Miessuhteissakaan en ole onnistunut ja mahtuupa elämään raiskaskatuksi tuleminenkin ja sekin varmasti lisäsi arkuuttani. Nytkään ei ole kuin yksi ystävä mutta saan olla kiitollinen että on edes se yksi ja kiitänkin Jumalaa kun minulla on asiat näinkin hyvin vaikka en nyt erityisemmin uskonnollinen olekkaan.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä