Meillä on tuommoinen ylienerginen 8-vuotias pojannassikka, joka haluaisi jotain harrastaa. Jotain kamppailulajia ollaan ajateltu jossa olisi selkeät säännöt, mutta ei tiedetä noista seuroista oikein mitään. Oulussa asutaan, onko ehdotuksia tai jopa ihan kokemuksia.
Kamppailulajiko ?
Nassikalle harrastus
22700
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ei ole yleensä hyvä vaihtoehto karatet tms. Joskus lapset ahdistuu, kun koulussa pitää keskittyä ja sitten vielä harrastuksessakin. Parempi vaihtoehto olis jalkapallo tai salibandy, jossa saa juosta ja sitä kautta purkaa energiaa. Myös yleisurheilu on hyvä vaihtoehto. Sitä paitsi tuossa iässä ei kannata liikaa vielä keskittyä yhteen lajiin. Lapsi saattaa joutua kokeilemaan useita lajeja ennen kuin se oma löytyy. Jos musiikki on tärkeää, niin breakdance vois kans olla kiva laji, mutta paljon siis riippuu siitäkin, että onko lapsesi rohkea ja energinen vai enemmän ujo ja energinen. Samoin olisi hyvä tietää, että kaipaako hän ehkä älyllisempää haastetta vai onko enemmän vain suoraviivainen menijä.
Karatet ym. taistelulajit vaativat yleensä keskittymistä ja treeneistä iso osa on tekniikkaan keskittyvää. Ehkä nyrkkeily on enemmän mäiskimistä, mutta esim. karatessa ei viedä iskuja loppuun asti ja judossakin kestää aikaa ennen kuin pääsee heittelemään vastustajaa (ensin opetellaan kaatuminen).
Joo. Ei missään tapauksessa mihinkään itämaiseen taistelulajiin. Ensin on parempi kasvaa yleisurheilun tai pallopelien parissa ja opetella häviämään ja kunnioittamaan vastustajaa vaikka sattuisi voittamaankin. Pallopeleissä se kyllä on nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus että kun itse voittaa niin sit keljuillaan vastistajalle. Siitä pitäisi päästä pois. Mutta energian purkamiseen ne pelit kyllä käy. Sit taistelulajeissa opetellaan kunnioittamaan vastustajaa, paitsi nyrkkeilyssä jossa jo ennen ottelua melkein tapetaan toisensa tuijottelemalla.. heh:)
Minäkin ajattelisin jotain enempi energianpurkaus lajia, jos lapsi on ylienerginen.
Niin, tuo on vähän kaksipiippuinen juttu. Jokainen tuntee oman lapsensa parhaiten, ja jos olet sitä mieltä, että pikkuisen keskittymistä vaativa pitkäjänteinen toiminta on lapsellesi juuri se oikea, niin karate on erittäin hyvä vaihtoehto.
Jos taas tavoitteena on vain purkaa energiaa johonkin muuhun kuin pikkuveljeen, niin siihenhän käy melkein mikä tahansa missä edes pikkuisen hengästyy.
Oikeasti kaikki on kiinni seuran ja valmentajan osaamisesta ja persoonasta. Se on kaikkein tärkein asia, ei laji.
Edellisen linjoilla: sinä tunnet lapsen ja olet sikäli paras asiantuntija.
Vilkkaalle lapselle annostelisin liikuntaa isolla kauhalla joka päivälle:
- mikä tahansa lapselle mieluisa "varsinainen" laji kerran tai kaksi viikossa (esim. paini joka nopeammin fyysistä kuin itämaiset)
- pallottelua/kiekkoläimintää muutama kerta viikossa
- metsäkävelyä, esim. koko perheenä tiistairasteille!
- UINTI -> kuluttaa paljon energiaa ja ainakin meillä parantaa unen laatua kaikkein parhaiten kokopäiväpatikoinnin jälkeen. Jos ui paljon niin ihon rasvaaminen voi olla tärkeää. (Joillekin pojille kynnyskysymys...)
- välimatkoille pyörä ja omat jalat
En ymmärrä mitä exjudoka ajaa takaa. Kurinalainen harjoittelu ei tarkoita etteikö energiaa saisi purettua. Kamppailulajeissa kurinalaisuus on ehdoton edellytys jo turvallisuuden takia. Kasvatukselliset elementit ovat myös tärkeitä junnutoiminnassa ja selkeät säännöt auttavat tässä. Kivaa siellä salissa saa ja pitää olla, mutta homman ei tarvitse olla silti ihan muskaria.
Mutta tärkeintä on, että junnu tykkää siitä mitä tekee. Se on asian ydin.
Olen samaa mieltä. Lisäksi kamppailulajeissa, varsinkin budolajeissa, valmentajat ovat aina oman lajinsa kokeneita harrastajia ja yleensä valmennuskursseja käyneitä opeja.
Siellä ei voi pistää satunnaista oppilaan vanhempaa kentänlaidalta harjoituksia vetämään niinkuin monissa muissa lajeissa ikävä kyllä usein tapahtuu.
En tiedä mikä tilanne yleisesti ottaen on, mutta yleistät kyllä rankasti väittäessäsi että kamppailulajien junnuvalmentajat ovat aina kokeneita harrastajia. Tiedän parikin seuraa, jossa junnuharjoituksia vetää säännöllisesti noin vuoden harrastaneet aloittelijat, jotka ei ole valmennuskursseista kuulleetkaan.
No yleisesti ottaen tilanne ei ole näin. Mutta jos näin jossain on, en sinne lastani veisi. tollanen junnuryhmä on sen verran haasteellinen, että kokemusta pitää olla. Tekninen osaaminen ei ole niin mahdottoman tärkeää, elämänkokemus ja opettamiskokemus on elintärkeää.
Nyt on nassikka menossa sitten karateen. Katsotaan miten käy. Seura vaikutti hyvältä ja pätevältä, mutta niinhän ne kaikki puhelimessa. Poika itse valitsi kun annettiin vaihtoehdot: jalkapallo, salibandy, parkour, yleisurheilu, judo ja karate.
meillä aloitti taekwondossa 5v poika ja olemme tyytyväisiä. myös tosi vilkas nassikka meillä. on hyvä että siellä on jo nyt sitä kurinalaisuuttakin. siellä on jonkin verran jo henkistä valmentautumista, mutta tässä iässä laji enemmän leikkiä, eli kunnon hikiliikuntaa ja kaikenlaisia kisoja.
EI OLEKOKEMUSTA
Nyt aloitti poika karaten ja tykkäsi ihan hirveästi. Hommat oli seurassa kunnossa ja valmentaja hyvä ja tiukka. Juuri oikeanlaista meidän nassikalle
Morjes
-meillä alkoi parisen viikkoa sitten ilmarinkatu 16,eli kamppailukeskuksessa Oulussa poikien ja tyttöjen nyrkkeilykoulu ja otamme mielellään lisää muiden 8-15 vuotiaitten joukkoon sinun pojan ikäisiä ,sekä myös aina yli 15 vuotiaita nuoria .Juuri siinä iässä on hyvä herkkyys ikä oppia nyrkkeilyn saloja ja samalla heti nuoresta iästä lähtien saamme opettaa,että lyödä saa vain nyrkkeilytreeneissä sovitulla tavalla.Tervetuloa ops boxing teamin nyrkkeilytreeneihin ja katso lisää opsjuniorit.com/nyrkkeilyjaosto
Tv Matti Lantto( puh 0400 693536)
Ehdottomasti kamppailulajit on mainio harjoitus ylienergisille lapsille! Oma poika, joka on oikea turbo-mies, harrastaa judoa. Lajin myötä on oppinut siihen, että välillä on aika rauhoittua ja keskittyä, mutta hetkittäin voi revittää sitten ihan täysillä. Ei siis pelkkä energian purku, vaan samalla harjoitus säädellä itseään. "NYT puran kaiken - nyt keskityn". Harjotukset on niin hienosti suunniteltu juuri sen ikäisten tarpeisiin joita siellä käy. Muksujudoon ollaan oltu ainakin siis todella tyytyväisiä.
Entisaikaan sanottiin että pellolla töitä isän kanssa paiskiva poika ei pahantekoihin jaksa mennä. Tuo erilaisten juttujen kokeileminen kuulostaa hyvältä kun lapsi on alle 10-vuotias. Jalkapallot ja uimiset ovat vielä keholle hyväksi ja antavat itseluottamusta.
Jos lapsi on koulussa kiusaava lapsi niin ei kampailulajit sovi hänelle.
Jos hän onkin jotain muuta koulussa niin sitten sopii.
Mutta ne lajit eivät ole helppoja olen itse koittanut.
Siis kysy rehtorilta, opetajalta tai hänen parhaalta kaveriltaan.
Nyt Annika höpöttää. Helppoja ne ei ole, ja se kasvattaa. Kiusaajat oppivat, että näitä ei saa koulussa tehdä. Valmentaja on sen verran kova auktoriteetti monelle ipanalle, että loppuvat pahanteot siihen.
Poikkeuksia on, mutta moinen yleistys on hölmöä.
Vaativat pitkäjännitteisyyttä ja hyvää keskittymistä,joten ylienergiselle(lyhytpinnaiselle,hermostuneelle,keskittymiskyvyttömälle)se ei sovi.Edellä mainitulille sopii hyvin juokseminen,siinä ei päätä tarvita,antaa vaan palaa pitkin metsiä ja mantuja.
No kysehän onkin siitä, että olisko syytä hieman OPPIA sitä hiljempääkin olemista, keskittymistä ja energian oikein suuntaamista. Vai onko sinusta tosiaankin niin, että pitkäjänteisyyden vaatiminen ja oppiminen on jotenkin huono asia ?
Joten kaikki keskittymiskyvyttömät, nostakaa vain kädet pystyyn ja metsään juoksemaan vailla päämäärää ja sääntöjä, ei teistä mitään tule. Niinkö ???
Surullisen kauheata soopaa.
Mikä lajiksi ekaluokkalaiselle lievästä keskittymishäiriöstä kärsivälle pojalle? Olisi todellakin hyvä oppia keskittymistä ja energian suuntaamista. Eikä haluta lähteä metsään juoksemaan. :-)
Älkäähän provosoituko turhaan. Yleensähän näihin komentoivat juuri ne jotka eivät asiasta yhtään mitään tiedä.
Vanhemmat tietävät parhaiten kuten joku jo sanoikin, ei siihen tarvi palstoilta tukea hakea.
Tuo metsäänjuoksemiskommentti oli kyllä todella kaameimmasta päästä ymmärtämättömyyttä, mutta annetaan anteeksi. Jos ei asiasta ymmärrä, mutta silti pitää kommentoida, niin tuollaisia aivopierujakin voi päästä.