Koulun alku...huoh.

Mulla on ihan sama juttu! Torstaina pitäis kans mennä iloisena kouluun ja olla motivoitunut. Halusin todella tähän kouluun, ja nyt jotenkin harmittaa, että tuntee tällaisia tuntemuksia.

Itselläni on vielä menossa bentzojen vähennys, samalla tulee uudet ssri-lääkkeet tilalle, ja pelottaa sekin juuri tässä koulun alkaessa. Itselläni on myös hyvä esilääkitys mm. juuri tähän lähtemisen vaikeuteen ja välttäytymiskäyttäytymiseen.

Itteäni just jännittää, että kuinka moni taas huomaa, että mua ahdistaa ja miten osaan esitellä itseni vapisematta kuin haavanlehti. Samoin just mietityttää kaikki luokat, tunnit jne.

Olen aina ollut jännittäjä kun kyseessä on koulu. Yleensä kestää noin viikon, että jotenki tottuu, mutta nyt ahdistuneisuus- ja paniikkihäiriön myötä, se kynnys lähteä kouluun on joskus ylivoimainen.

Että täällä samanlaista :) Neuvoja kaivataan viisaammilta...

Ei teidän ole pakko mitenkään erityisen iloisina sinne mennä. Riittää, että hyväksytte itsenne sellaisina kuin olette ja annatte itsellenne luvan epäonnistumisiin, sillä epätäydellisyys tekee teistä täydellisiä salaamattomia omia itsejänne. Olette mielenkiintoisimpia juuri tuollaisina kuin olette. Kenties vaikka solmisitte uusia ystävyyssuhteita pienen jännityksen vuoksi? Monesti asioiden rehellinen myöntäminen vain vapauttaa ilmapiiriä ja muillakin on helpompi olla, kun tiedetään missä mennään. Olisiko siis täysi mahdottomuus mainita jossain sopivassa tilanteessa jollekin oikealle henkilölle jännityksestä?

Ja ovathan nuo tuntemukset täysin terveitäkin. Käsittelette uusia asioita ja kehonne antaa siitä selvän reaktion jännityksen muodossa. Se ei satu, se ei tapa, mutta tiedän että se tuntuu epämukavalta ja piinaavalta tunteelta. Siksi en itsekään osaa antaa mitään hyviä neuvoja, muuta kuin että hyväksyisi asian. Tiedostaa, että jännittää ja yrittää sen antaa olla. :/

Täällä kärsitään tuosta ihan samasta ongelmasta. Olin tosi iloinen, kun pääsin hakemaani kouluun, mutta nyt on alkanut pelottaa kauheasti tuo sinne lähtö. Torstaina - toisin sanoen huomenna - pitäisi mennä sinne istumaan ja vasta nyt tänään olen alkanut sisäistää asiaa. Hirveän levoton olo koko ajan, jonkunlainen 'maaninen' vaihe tuntuu olevan päällä (joka muuttuu välillä hirveäksi epätoivoksi) ja kaikkea pitäisi keretä tehdä ennen huomista. Pelkään eniten sekoavani henkisesti ja että koulut jäisivät taas kesken. Sen ohella pelkään myös yksin jäämistä, tulevia esitelmiä ja ryhmätilanteita.

Reiluun vuoteen en ole ollut missään opiskelemassa, viime vuonna jätin peräti kaksi koulua välistä ahdistuksien ja pelkojen takia. Eniten huomisessa pelottaa itsensä esittely, kun joutuu kaikkien katseiden alla kertomaan mistä pitää yms. Lääkkeitä on määrätty (Cirpalex) sos. tilanteiden pelkoon, mutta rehellisiä oltaessa niitä ei ole tullut otettua. En ole oikeastaan kokenut niiden hirveästi auttavan.

Tämä ei varmaan auttanut sinun tilannettasi, mutta ajattelin vain todeta, ettet ole ainoa. Tsemppiä sinulle, toivottavasti kaikki menee hyvin!

Musta ois hienoa, jos me kaikki mentäiskin samaan kouluun:) Silloin ymmärrettäisiin täysin, miltä ahdistava olo tuntuu!! Mutta hyvä taas tietää (tai oikeastaan saada muistutus), että ei ole yksin tän ongelman kanssa. Toivottavasti kaikki selviää huomisesta, ja laittakaa kommentteja, miten päivä meni! :)

Onnea kaikille, ja toivottavasti saadaan nukuttua :)

Olen todellakin enemmän kuin iloinen saamastani opiskelupaikasta ja todella ylpeä itsestäni, että edes menin pääsykokeisiin.. Onnea myös muille mieluisesta opiskelupaikasta!

"Hienoa" kuulla, etten todellakaan ole ainoa tämän pelon kanssa :) Ystäväni totesi minulle eilen, että "pieni jännitys on vaan hyvästä!".. Tietääkö kukaan tällä palstalla olija mitään tuosta mystisestä "pienestä jännityksestä" ? :D Mulle ei mikään jännitys ole koskaan pientä.. Tän hetkinen fiilis on ihan ok, mutta tiedostan jo etukäteen, etten saa nukutuks ens yönä kun pari hassua tuntia.. Olis kiva jännittää niinku muut ns. normaalit ihmiset, mutta minkäs teet.. Näillä on mentävä.. Mietin, jos vaikka ton ranoprinin ottais heti aamulla ja sitten vielä koulussa toisen annoksen.. Luulis pitävän pulssin normaalina ja vapinan poissa.

Mua myös pelottaa paljon toi yksin jääminen, sekä tietenkin esitelmät.. Niitä kun tuntuu olevan nykyään joka alalla enemmän tai vähemmän. Ahdistaa, ahdistaa ja ahdistaa.. Kaiken tämän lisäksi jännitän vatsallani ja sitähän ei millään ihmepillerillä saa kuntoon.. Vai saako? :D

Voimia meille koululaisille :)

Ei tuo vielä mitään, mua pelottaa mennä samaan opiskelupaikkaan jossa olen ollu jo kaksi vuotta.

No miten meni eka päivä? Itsennäni ihan ok, mutta jouduin turvautumaan paniikkih. lääkkeeseen. Esittelyt yms. meni hyvin eikä jännittänyt. Luokka vaikutti kivalta ja valintakokeista tuttuja näkyi, joten en jäänyt yksin:)

Sitten seuraavana yönä iski mahatauti, ja perjantaina ei päässyt kouluun, ja nyt jännittää taas maanantai... :/ Perjantaina tuli oltua lääkärissä, ja nyt on maha- ja oksennystauti lääkkeet, jotka väsyttää ihan sairaasti!! Mietityttää miten jaksaa istua koulussa, kun nyt lauantaina olen ollut n. 1 tunnin hereillä ja 2 tuntia nukkunut...

Mutta miten meni muilla? :)

:) Ihan hyvinhän se meni, lukuunottamatta kamalaa vatsakipua. Jouduin turvautumaan tuohon propraliin, mutta ei siitä niin hyötyä vatsalle ollut :S Varmaan joutuu lääkäriin menemään ens viikolla, jos sais reseptillä jotain muuta. Esim. vatsaa rauhoittavaa lääkettä tms.

Hieno kuulla, että esittelyt ym meni hyvin! Mitäs jos jäisit vielä huomenna kotiin lepäämään? :)

Kauhea vatsakipu päällä tälläkin hetkellä ja mikään ei maistu, lisäksi päälle pukkaa flunssanoireita.. Ei prkl....................................................

Ei ainakaan kannata ruveta koulua välttelemään! Siitä seuraa vain enemmän ongelmia!!

Hei!

Minä jännitän ihan älyttömästi luokassa istumista!!! Koulussa minä jouduin etupenkkiin istumaan ja siitä ei meinää tulla mitään, koko ajan takaraivossa on se ajatus, että kaikki katsoo nyt minua!

Sen jälkeen en pysy vain paikoillani, alan liikkua oudosti, vääntyillä ja kääntyillä. Jopa hengittäminen ja nieleminen ovat vaikeaa. Minä ikäänkuin haukon henkeä ja nielen ilmaa...

Onko tähän mitään apua, miten hillitsette itse itsenne tunneilla? Oletteko pyytäneet opettajalta paikkaa, missä olisi hyvä istua? voiko sitä edes kysyä?

Kiitoksia jo vastauksista, toivottavasti joku osaa auttaa!! :(

Itsekin täällä jännittäjänä ja ahdistushäiriöisenä mietiskelen, kuinka saan opiskeluni rullaamaan tämän vaivan kanssa. Nämä ensimäiset päivät ovat olleet yhtä tuskaa kun on pitänyt koko ajan olla sosiaalinen ja äänessa.

Voi kun olisi olemassa erityisiä oppilaitoksia jännittäjille, jossa voisi suorittaa haluamansa ammattitutkinnon....

Kaikinpuolin harmittaa, kun jokapuolella vaaditaan aina hillitöntä esillä oloa ja sosiaalisuutta - ei anneta ihmisten olla rauhassa hissukoita, jos tahtovat. Minusta ei ainakaan väkisin sosiaalista saa.