Että 'ihastuinpa' tässä kaverini muijaan. Elän pitkäaikaisessa suhteessa ja mieleeni ei tullut missään vaiheessa luoda tunteita kenenkään muuhuun kuin nykyiseeni, mutta sitten tuli tämä tyttö joka sekoitti pään ihan totaalisesti. Mieleni tekee ottaa yhteyttä tähän tyttöön ja selvitellä hieman asioita mutta ongelmana on hänen miehensä että minun omantunnontuska tyttöystävääni kohtaan. Enkä haluais minkäänlaisia draamoja tästä...Varsinkaan menettää hyvää kaveria. Että tällanen tapaus. Ehkä pitäis vaa unohtaa...Mutta kun joku ihminen tekee tälläisen yllätyksen mun elämässä ei sitä helpolla unohdeta varsinkaan tän ikäisenä.
Juttu on näin..
Varattu-75
4928
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miesystäväni, sinun ikäisesi, petti ja jätti minut toisen naisen takia viime vuonna.(Itse olen 24-vuotias opiskelija, nainen oli 30-vuotias eroamassa oleva kahden lapsen äiti). Oli niin ihastunut tuohon naiseen, joka osoittautuikin melkoiseksi lieroksi, että ei siitä sitten mitään tullut. Puoli vuotta meni, että suostuin menemään takaisin sen nöyryytyksen jälkeen. Jokainen ihminen kuitenkin ansaitsee sen anteeksiannon.
Joten mieti nyt kahdesti onko se ruoho vihreämpää siellä aidan toisella puolella vai ei?Kaikki ei ole sitä miltä näyttää ensinäkemällä!Minä ja mies, molemmat saatiin kokea se kantapään kautta, onneksi vielä löysimme toisemme.Siinä tavallisessa tylsässä elämässä kuitenkin poikii se rakkauden hedelmä.
En neuvo sinua mitä pitäisi tehdä, mutta ainakin näin ulkopuolelta seuranneena voin sanoa, ettei välttämättä kannata.
..taas olen se, joka on ihastunut miehen hyvään kaveriin ja olen kahden lapsen kolmikymppinen äiti. Suhde mieheeni on päättymässä. Tähän mieheni kaveriin en pidä yhteyttä, enkä usko, että juttu etenisi koskaan -mutta tunteet ovat todella vahvat -minulla on ikävä..
Minäkin ihastuin, kylläkin itse olin varattu. Nyt olen sitten eronnut miehestäni, mutta tämän ihastuksen kohteen kanssa en ole asiaa vienyt eteenpäin. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos niin voimakkaasti voi tuntea vierasta ihmistä kohtaan, ei ole oikein miestäni kohtaan jatkaa yhdessäoloa. Mutta kyllä ikävä on kova ihastusta kohtaan, ajan vaan täytyy antaa kulua, ennen kuin otan uudelleen yhteyttä, ehkä sitten asiaa voi tarkastella ulkopuolisen silmin.
Täytyy myöntää yks juttu... se että vaikka seurustelen onnellisesti ja rakastan poikaystävääni (olen siis nainen), niin olen hieman ihastunut (huom!pelkkää ihastusta ei rakkautta) hänen "kaveriinsa" joka on samanikäinen kun sä... Se ihminen vain yksinkertaisesti pyörii usein mun mielessä enkä voi mitään että tunnen näin...tiedän etten saisi ajatella näin, että tää on väärin. Mutta minkäs teet, ei tunteilleen mahda mitään. Täytyy kai vaan oppia elämään näiden tunteiden kanssa ja jättää ne omaan arvoonsa, en halua tehdä mitään tyhmää. Rakastan poikaystävääni. Mutta tsemppiä sulle! :)