Onko keinoja unohtaa joku ihminen kokonaan?

Mäkin haluaisin tietää, mutta ei kai auta kuin klrjoittaa noita tuntemuksia tänne salaisiin päiväkirjoihin.Luulen että se auttaa.

Kyllä on lähdet maailmanympärys matkalle
saat muuta ajateltavaa

Ei muuta kuin uutta matoa koukkuun. Pikkuhiljaa se helpottaa.

Koittakaahan nyt.

Samaa mietin. Tunnen oloni henkisesti raiskatuksi. Tunteet ja tuntemukset kaahaavat laidasta laitaan. Olo ei helpota, vaikka erosta on jo kuukausia. Olen tapaillut muita miehiä, harrastanut, keskustellut ystävieni ja terapeutin kanssa. Mistään ei ole ollut apua. Miksi paha ei unohtu??

En tiedä haluaisinko itsekään enää tavata. Silti voi kysyä, että auttaako asioiden selvittäminen? Onko jotain sellaista, mikä voisi vähentää katkeruutta ja lisätä ymmärrystä? Kärjistäminen ei ratkaise mitään eikä edes paranna oloa.

Aloittajan kannattaa mennä jonkin ammattiauttajan puheille, jos tuntuu et on kärsinyt vääryyttä ja muutenkin hakemaan apua.

Suomessa on ammattiauttajille vähän senlaiset jonot, että jos sinne joka petturin takia joku menisi, eihän täällä ehtis kukaan saada mitään apua koskaan mihinkään omaan ongelmaan. Pitää olla vähän raskaammat oireet, että se onnistuisi. Yksityiselle saa toki maksaa itsensä vielä kipeämmäksi. Tuo kuitenkin on aika lailla sen vedättäjänkin ongelma.
Lisäks ammattiauttaja voi kyllä auttaa ihmistä hänen asioidensa selvittelyssä, mutta ei voi ratkaista niitä puolesta. Ja ei ammattiauttaja muuta sitä asiaa, että joku on kärsinyt vääryyttä. Tai joku on jättänyt tai ollut paska tai kohdellut ilkeästi.

Ajan hukkaa ja rahan haaskuuta mokomat terapiat. Mitä te ihmiset odotatte?, että kaikkien asioiden pitäisi aina olla hyvin ja huonot ja pahat asiat ja kokemukset heti paikalla pois pyyhityt. Koittakaa nyt hyvät ihmiset ymmärtää, että ei elämä ole mikään mulle vaan kaikki kiva ja hyvä- ei mitään huonoa kiitos. Elämästä ja ihmisistä voi oppia ja ottaa opiksi. Kokemukset ja koettelumukset ovat oppia elämän edessä. Heti ollaan tarvitsemassa pienemmänkin vaikeuden edessä terapiaa, eikä tajuta että asiat pitää ottaa vastaan siten, että ymmärtää mistä on ollut kysymys.

Kun narsistin tai luonnehäiriöisen ihmisen kanssa on elänyt pitkään ihmetellyt ja kärsinyt, eikä ole ymmärtänyt mikä toisessa on vialla tai miksi toinen käyttäytyy siten kuin käyttäytyy, niin on ymmärrettävää että mieli on sekaisin. Pitää lukea, ottaa selvää luonnehäiriöistä, pitää tutkia ja päästä perille narsistisen ihmisen ajatusmaailmasta ja luonteesta vasta silloin itse vapautuu kaikesta katkeruudesta ja on valmis menemään elämässä eteenpäin. Ellei ole tietoa ei ole ymmärrystäkään.


Olette niin käpertyneet omaan itseenne ja oma itsekeskeisyytenne estää teitä näkemästä mitää muuta kuin oman surkeutenne vaikka teillä ei mitään syytä enää ole märehtiä menneitä, niin tunnutte nauttivan siitä että teitä on kohdeltu kaltoin ja ette omaa itsekeskeisyyttänne osaa luovuttaa ja antaa anteeksi niin itsellenne kuin toisellekaan.

Ärsyttää suunnattomasti ihmisten rutinat siitä miten he eivät uskalla enää elää tai aloittaa uutta suhdetta. Ei kai tarkoitus olekaan hypätä heti tiiviiseen parisuhteeseen vaan rauhassa antaa itselleen aikaa katsella ja kuunnella ja tavata ihmisiä ja ottaa heidät sellaisena kuin ovat ja tehdä ajan kanssa päätelmiä siitä millaisen ihmisen kanssa on tekemisissä.

Kyllä jokainen joka on luonnehäiriöisen kanssa ollut riittävän pitkään tekemisissä ei toista kertaa samaan vipuun mene. Jotakin pitää silloin ihmisessä itsessään olla pielessä, jos niin antaa tapahtua. Liika kiire saada vaan joku ei osaa olla yksinään tai imartellulle niin perso ettei näe ja osaa tulkita vaaran merkkejä.

Puhut kuin minun suullani sanasta sanaan. napapiirinsankaritar.

persoonallisuushäiriöisen kanssa sänkyni jakaneena sanon vain että kestää melko pitkään päästä "uhriutumisesta" irti. en käynyt terapiassa en, mutta nyt muutaman vuoden jälkeen hän on poistunut ajatuksistani. harmi vain että on lasteni isä :(