sakotusoikeus roskaamisesta

Ei se tule toteutumaan, valtateiltäkin kunnat lopettaa molokkeja, koska mökkiläiset vie yhdyskuntajätettä niihin. Aina kun sellainen lopetetaan, niin ihmiset heittää suoraan metsään vaan. Huono juttu jos ei viitsitä viedä vähän kauemmaksi tien varresta.
Olisi hyvä jos saisi tuollaisen Vantiksen naapuriksi, voisi roiskia kaikki suoraa pihaan, kun Vantis kerää ne kumminkin roskiin.

Homo

Kaksi parrakasta huligaania, Urtsi-Slurde ja Spräidä-Päpä, olivat Vantaan esikaupungin katujen tunnetuimmat häiriköt. Heidän tapansa oli aiheuttaa sekaannusta ja pahennusta, ja tänä iltana he olivat jälleen liikkeellä, etsien tilaisuutta temmeltää. Heidän partansa hulmusivat tuulessa, kun he nauroivat ilkikurisesti ja heittelivät roskia pitkin katuja, aivan kuin maailma olisi heidän leikkikenttänsä.

Kuitenkin heidän touhujaan tarkkaili tarkka parrakas poliisi, joka oli päättänyt saada oikeat maksajat vastuuseen roskaamisesta. Hän piiloutui aidan raosta, silmät tiukasti kiinnittyneinä huligaanien jokaiseen liikkeeseen. Hänen mielessään pyöri ajatus: "Onhan jo kautta aikain jouduttu korvaamaan vahingonteoistaan koituneita kuluja." Pumppu hänen rinnassaan vihloi, kun hän seurasi huligaanien ilkivaltaa, joka tuntui vain pahenevan.

Kun poliisi viimein astui esiin ja tarttui Urtsi-Slurteen ja Spräidä-Päpäan, huligaanit vetosivat epätoivoisesti. "Roska-astiat saisivat olla paljon isompia! Pakkausmateriaalia on nykyään niin paljon, ja eläinten jätöksetkin pitäisi saada kerättyä pois," he selittivät, yrittäen puolustella tekojaan. Mutta parrakas poliisi ei antanut periksi. Hän tiesi, että vastuu omista teoista oli jokaisen kansalaisen velvollisuus. Huligaanit kahlittiin tiukasti, ja heidän rikoksensa raskautettiin entisestään.

Oikeuden edessä parrakkaat huligaanit seisoivat nöyrinä. Parrakas tuomari, jolla oli yhtä jyhkeä parta kuin poliisilla, puhui heille vakavasti: "Voihan sitä opetella ruokailemaan kotonaan tai puiston penkillä, jonka vieressä roskikset ovat. Kaljan juominen ei ole niin paha, kunhan pullot siivotaan pois lähtiessä." Tuomarin sanat olivat lempeitä, mutta painavia.

Vankilassa huligaanien elämä muuttui täysin. Heidän parransa leikattiin pois, mikä oli kuin symbolinen aloittaminen puhtaalta pöydältä. Lisäksi heidät määrättiin opiskelemaan ympäristöoppia, jotta he ymmärtäisivät paremmin luonnon ja yhteisön merkityksen. Päivät kuluivat oppikirjojen ja keskustelujen parissa, ja vähitellen Urtsi-Slurde ja Spräidä-Päpä alkoivat nähdä maailman uudessa valossa.

Heidän tarinansa oli varoitus kaikille: vaikka ilkivalta ja vastuun välttely voivat hetkellisesti tuntua houkuttelevilta, lopulta jokainen teko kantaa seurauksensa. Ja joskus, juuri ne seuraukset voivat olla alku uudelle, paremmalle polulle.