Onko normaalia, jos ei voi olla satuttamatta itseään? Tai siis kipu tuo hetkellisen hyvänolon..?
Olen satuttanut itseäni pienillä pintanaarmuilla. Ranteisiin, käsivarsiin sekä olkapäihin olen tehnyt pieniä viiltoja. Ne eivät varmaankaan ole paljon syvempiä kuin joku kissan raapaisu, mutta tuntuvat hyvälle.
Olen myös joskus hakannut itseäni, esim. poskille jos en ole jossain asiassa mielestäni hyvin onnistunut.
Joskus juon myös alkoholia unohtaakseni kaiken.. Ei varmaan tervettä, mutta auttaa hetkellisesti.
En salli itselleni minkäänlaisia epäonnistumisia. Enkä saa enää mistään kunnollista tyytyväisyyden tunnetta.
Mikä on vialla?
Asiallisia vastauksia, kiitos!
Olen satuttanut itseäni pienillä pintanaarmuilla. Ranteisiin, käsivarsiin sekä olkapäihin olen tehnyt pieniä viiltoja. Ne eivät varmaankaan ole paljon syvempiä kuin joku kissan raapaisu, mutta tuntuvat hyvälle.
Olen myös joskus hakannut itseäni, esim. poskille jos en ole jossain asiassa mielestäni hyvin onnistunut.
Joskus juon myös alkoholia unohtaakseni kaiken.. Ei varmaan tervettä, mutta auttaa hetkellisesti.
En salli itselleni minkäänlaisia epäonnistumisia. Enkä saa enää mistään kunnollista tyytyväisyyden tunnetta.
Mikä on vialla?
Asiallisia vastauksia, kiitos!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minusta ei ole normaalia, ajattele, jos äitisi tai isäsi tekisi sitä, pitäisitkö sitä normaalina?
Eikä viiltely ole ikäkysymys, yleisin selityson, että kipu ylittää muuten pahan olon. Olet tämän "täydellisyys" ihmisen perikuva. Tarvitsisit ammatti-ihmisen apua, mutta pieniä evästyksiä: täydellisiä ihmisiä ei ole olemassakaan (jossain maailman kolkassa on vähän parempi), erehtyvä ihminen on suositumpi, itse voi paremmin kun hyväksyy myös virheitä, osaa sanoa ei, eikä hae hyväksyntää hyväksikäytön perusteella, anna itsellesi oikeus nauttia pienistä asioista: luonnosta, löhöilystä, tv:stä, siivoamattomuudesta. Suosittelen kyllä lääkärillä käyntiä, koska sinulla on todella paha olo.
Tiedän kyllä, ettei ole olemassa täydellistä ihmistä. Enkä siihen pyrikään. Tarkoitin asioita, jotka osaan ja hallitsen. Jos niissä epäonnistun, niin suutun itselleni.
Esim. Jos treeneissä en osu palloon tai sählään muuten ylettömän paljon, niin tulee tosi hermostunut ja huono-olo. Ja tuntuu, että kaikki menee taas pieleen, mikään ei onnistu. Ennen sain loistavan tunteen aina harkkojen lopuksi.. Nyt mietin, että mitä tein väärin ja mitä pitäisi ensikerralla tehdä paremmin. Että voisin olla tyytyväinen itseeni.
Hyvä että tiedät sen!!!! ja muista se myös!!!
Jos et tee asialle mitään, pahaolosi vain pahenee. Et kai halua sitä...! Mieti myös miten tilasi vaikuttaa muihin, läheisiin ihmisiin.
Jos et jaksa mitään muuta niin soita edes nuorten puhelimeen. pelkkä puhuminen voi aluksi auttaa...
Numero: 0800-120400 Puhelu on ilmainen ja toisessa päässä on asiaan koulutettu henkilö, vaitiolovelvollisuuksineen. Ma-to klo 13-20, pe klo 13-22, la klo 18-22 ja su klo 17-20 Minua ainakin auttoi paranemisen alkuun... Sain sieltä kuuntelian kun menetin parhaan ystäväni... =/
Mutta elämä jatkuu minun osaltani hyvin. Mikään ei ole liian pieni asia soiton syyksi myöhemminkään.
Oles tarkkana, mopo on alkanut karata käsistä. Jos et ymmärrä hiljentää niin siitä ei hyvää seuraa, masennusta, ahdistusta, psykooseja yms.
Susku von .....
Ääliö. Ei todellakaan oo normaalia tollanen! Mitä sä täällä ruikutat? Painu hoitoon siitä!
HMM...KUKAKOHAN TARVITSEE PIKAISTA APUA, KUN LUKEE TÄÄLLÄ NÄITÄ JUTTUJA, EIKÄ OTA TOSISSAAN TOISEN HÄTÄÄ?!! EIKÖS TÄMÄ PALSTA OLLUT JUURI TARKOITETTU MASENTUNEILLE, JOTKA SAAVAT IHAN VAPAASTI "RUIKUTTAA" PAHAA OLOAAN? mINÄKIN OLEN MASIS, JA 58V., MUTTA OLEN ANTANUT NYKYSIN ITSELLENI LUVAN OLLA OIKEIN MASIS!! SAAN RYPEÄ SIINÄ OIKEIN JA HOKEA ETTÄ," AI AI KUN OLEN TAAS MASENTUNUT. KAIKKI ON KURJAA JA TYLSÄÄ". SITTEN AJATTELEN KUINKA KURJASTI TAAS MINUA ON KOHDELTU, JOTTA SAAN ITKUN TULEMAAN. ITKEN JA TYRSKIN OIKEIN KUNNOLLA! VÄHITELLEN OLO HELPOTTAA. EI SE MASIS KATOA, MUTTA EI OLE ENÄÄ NIIN SYNKKÄ OLO.
NIIIN ETTÄ ÄLÄ SINÄ VIITSI NOIN RUMASTI KEHOTELLA TOISTA ONNETONTA. KIVA JOS SINULLA ON HYVÄ OLLA. SIITÄ KANNATTA TODELLA ILOITA. SE ON NYKYAIKANA AIKA HARVINAINEN OLOTILA, KUN JOKA PUOLELTA TULEE LIIKAA TOIMINTAA JA IHMISTEN PITÄISI OLLA NIIIIIN SPORTTISIA ETTÄ IHAN!! JAKSA SIINÄ SITTEN OLLA TEKO ILOINEN, JOS OLO EI TUNNU SPORTTISELTA JA VAUHDIKKAALTA,,,ETKÄ KAIKEN LISÄKSI EDES NÄYTÄ KOVIN SPORTTISEN NÄKÖISELTÄ.
KYLLÄ SE VAAN MASENTAA AIKA LAILLA, KUN JOKA TUUTISTA TULEE KAUNIIDEN JA HYVÄN NÄKÖISTEN IHMISTEN IHANNOINTIA JA YLISTYSTÄ!! EIKÖS VAAN?
JA MIEHET VIELÄ KAIKEN LISÄKSI ON OPETETTU MEIDÄN NAISTEN TAHOLTA HAKEMAAN VAAN KAUNISTA...KAUNISTA JA VIELÄ KERRAN KAUNISKROPPAISTA NUORTA NAISTA!!! TOIVOTTAVASTI ON VIELÄ SELLAISIAKIN MIEHIÄ, JOTKA ARVOSTAVAT MYÖSKIN LUONNETTA.
MINÄ EN KESTÄISI OLLA KOMEAN JA UPEA KROPPAISEN MIEHEN KANSSA, JOS SE OLISI ITSEÄÄN TÄYNNÄ JA MUUTENKIN TYHJÄPÄÄ. IKÄVÄ KYLLÄ NÄKISIN HÄNET VAIN JA AINOASTAAN RUMANA IHMISENÄ.
NO, TAISI TÄMÄ "LÄKSYTYS" RIITTÄÄ SINULLE,JA MUILLE SAMOIN AJATTELEVILLE. kAIKKEA HYVÄÄ JA IHANAA TEILLE KAIKILLE. SINI
Kiitos. Lämpöstä kesää! =)
Niin.. Olen 18 vuotta täyttävä tyttö.
Satutat itseäsi koska et usko kenenkään muuten ymmärtävän tuskaasi ja yksinäisyyttäsi.
Älä rankaise itseäsi kaikesta pahasta mitä sinulle tapahtuu, vaan ymmärrä ettei kukaan tai mikään ole niin arvokas että sinun pitäisi sen/heidän takia kuolla.
Sinun pitää löytää oma voimasi, ja kun sen löydät, et kysele enää mikä elämäsi tarkoitus on tai mikä ihmisarvosi on.
Älä pakene elämän haasteita ja ongelmia, vaan pyydä apua niinkuin nytkin olet tehnyt, pysähdy ja kohtaa ne luottavaisin mielin.
Sielusi tyhjyys ja tuska ovat jo hälytyskelloja pakottaen sinut pysähtymään, miettimään elämän perustusta ja tehtävääsi. Suuntasi on nyt selvästi väärä.
Etsivä löytää aina:)
Itse olen terapiassa mutta kuten tänään oli Ilkassa uutinen siitä miten kaikki masentuneet hoitoa kipeästi tarvitsevat kokevat että hoito ei ole riittävää. Se on aivan totta tyyliin: "Ota viikko noita pillereitä ja ens viikolla sama aika ja paikka ja annan sulle lisää pillereitä!" Ei kiitos. En tahdo olla mikään silmät tyhjinä vaeltava muumio... En ole mielestäni niin sairas että tarvitsen lääkkeet vaan jonkun joka kuuntelee!
Tuosta itsensä satuttamisesta: Olen monesti hakannut päätä seinään tai takonut jollain itseäni. Tuntuu joiltain pakkoliikkeiltä. Viinan käytössä sama juttu... Viikonlopuista ei muista mitään... Eikä kaikista keskiviikoistakaan...
Niimpä niin. Kaikki ovat tyrkyttämässä "hoitoon", mutta mitä se sitten loppujen lopuksi sisältääkään? En minä halua vetää mitään pillereitä. Saatikka maksaa siitä, että joku muka kuuntelee ja ymmärtää tilannettani, mutta kuitenkin voi tarjota vaan lääkehoitoa. Ennemmin elän näin miten elän, niin kauan kuin pystyn.
Ei tuo itsensä kidutus ole niin kamalaa. Se tuntuu hyvälle ja auttaa minua.
"Olen mitä olen."