Mies pihtaa!

Ei sen kyllä vielä pitäis ajatella, että satuttaa sua tai lasta koska raskautesi on noin alussa. Vähä eri asia sitten, kun vauvamahasi kasvaa... Kohtu nousee lantiosta n. viikolla 12 ja eikä silloinkaan oo oikein mitää viel näkyvissä.

Oletko jotenkin huomion kipeä? :D Jos et kestä sitä ettet saa huomiota. Missä itsetunto?
Anna miehellesi aikaa tottua uuteen tilanteeseen! Ja ei tuo teidän suhde vaikuta kovin tasapainoiselta, jos joudut miettimään kokoajan tuollaista, että joku muu on vetävämpi ja mitä kun maha kasvaa. Puhu miehesi kanssa näistä asioita!

Mä en ainakaan sanois sua ensimmäisenä huomionkipeeks tai että sulla ois huono itsetunto.

Meillä on poikaystävän kanssa sama tilanne, seksiä on nykyisin noin kaksi kertaa viikossa, jos sitäkään. Suihinotto kyllä kelpaa mutta että muhun koskis tms, turha toivo. :D
Aluks poikaystävä just sano että sitä pelottaa että tulee keskenmeno.
Hellyyttä kyllä saan, ja kun esimerkiksi telkkaria katsotaan yhdessä, ottaa hän minut kainaloon jne. Seksin kanssa nyt vähän kyllä tökkii.. Ainakin oma käsi näyttää kelpaavan :D
Alkuun tää vitutti, mutta kyllä se mies tekee sitten siihen seksiin aloitteen kun sitä oikeasti haluaa. :) En halua ruinata tai saada miehelle paineita seksistä ainaisella jankkaamisella.

täällä sama tilanne nyt rv 26 5 ja seksiä ei ole ollut moneen kuukauteen ollenkaan.. ukkoa ei vaan haluta, tuntuu että se minusta johtuu.. ja varmasti johtuukin, maha kyllä kasvanut aika paljon jo.. mutta itellä haluja ois ja jotenki turhauttaa ku ei saa semmoista seksuaalista hellyyttä.. :( pakko vaan jaksaa ja kunnioittaa ukkoa jos se ei halua, varmasti kans aattelee että se satuttaa vauvaa että jotain tapahtuisi.. vaikka olen sanonut että se ei satuta kumpaakaan..

Mulla myös tuo 10. viikko menossa. Seksiä ei aiemminkaan ole ollut mitenkään säännöllisesti, vaan molempien fiiliksistä riippuen (joskus jopa pari viikkoa ilman, joskus seksiä useita kertoja päivässä), joten muutosta en ole huomannut ainakaan vielä. Voimakas pahoinvointini on saanut aikaan sen, että melkoisen harvoin itse teen aloitetta, mutta seksiä on silti ollut parempina päivinäni. Mies koskettelee minua eroottisessa mielessä ehkä hiukan vähemmän kuin aiemmin, mutta se todennäköisesti johtuu siitä, että rintani ovat olleet todella kipeät ja hän pelkää satuttavansa minua, jos alkaa hipelöidä liian innokkaasti.

Haleja ja pusuja saan nyt enemmän kuin ennen raskautta, mikä kai taas johtuu siitä, että mahdan näyttää melko surkealta pahoinvointini keskellä (säälihalit ja -pusutkin kyllä kelpaavat tässä tilassa oikein hyvin ;) ). Sanallisestikin saan kyllä kommenttia seksikkyydestä enemmän kuin ennen raskautta. Minulla on aina ollut kookkaat rinnat, mutta nyt kun ne ovat vielä vähän isommat, miehen mukaan "ihanan pinkeät" ja nännit ovat suurentuneet, se saa hänet hulluuden partaalle. Myös takapuoleni on saanut viime viikkoina huomiota hyvin paljon. Iltaisin meinaan pahoinvointienikin keskellä innostua, kun saan kuunnella noita ihania kommentteja ja miehen kädet vaeltelevat hellästi masulla ja muuallakin. Vaikken seksiin pystykään kovin usein (suihinotosta tuokin mies tykkäisi, mutta oksennuksen ollessa näin herkällä, en todellakaan ryhdy nyt siihen), on ihanaa saada läheisyyttä nyt minulle ihan uudella tavalla (ollaan aina molemmat oltu vähän sellaisia suoran toiminnan ihmisiä ;) ).

Meillä jouduin ottamaan tuon raskauden oikein kunnolla puheeksi; meillä on meneillään hyvin laaja-alainen remontti omakotitalossamme, mutta koska olen nyt jo kolme viikkoa voinut pahoin vuorokauden ympäri, en jaksa siihen tällä hetkellä panostaa. Vielä pari viikkoa sitten iltaisin television ääressä vallitsi syvä, suorastaan ahdistava hiljaisuus, en saanut suukkoja, haleja tai mitään muutakaan huomiota. Jos yritin kysyä asiasta, sain vastaukseksi epämääräisiä murahduksia. Lopulta sanoin, että nyt tämä asia selvitetään ja kysyin, että mistä nyt kiikastaa. Mieheni pitkän takeltelun jälkeen sanoi olevansa pettynyt siihen, etten enää ole kiinnostunut remontin valmistumisesta enkä ymmärrä, että meillä ei ole talvella lämmitystä, jos se ei syksyyn mennessä ole valmis. No, kerroin hänelle, ettei kyse ole siitä. Olin toki koko ajan sanonut, että voin huonosti, enkä siksi jaksa, mutta ilmeisesti miehen on vaikea ymmärtää moista, kun raskaus ei vielä mitenkään näy. Hän siis kuvitteli minun vain laiskottelevan huvikseni. Kerroin, että koska minun on tämän hetkisen rahatilanteemme vuoksi pakko jaksaa käydä töissä, minun on pakko saada levätä sieltä tultuani tai muuten en jaksa. Ylirasitus kun saa oksennuksen lentämään vielä herkemmin. Lupasin, että teen kyllä parhaani niinä päivinä, kun pahoinvointi ei ole niin pahaa. Selitin myös sen, että todennäköisesti tämä pahoinvointi tulee helpottamaan muutaman viikon kuluttua. Nooh, tyypillisenä miehenä mieheltäni meni muutama päivä (ja muutama uusinta keskustelusta) ennenkuin hänelle tuli ahaa-elämys ja hän pyysi anteeksi. Nyt hän aina kysyy ensin vointiani ja sitten vasta kysyy, josko jaksaisin tulla esimerkiksi maalaamaan. Olenkin jo tapetoinut keittiön, maalannut keittiön puuhellan ja olohuoneen seinät ja paljon muutakin, sillä koen voivani paljon paremmin nyt, kun välit miehen kanssa ovat kunnossa. Tosin hyvinvoidun tapetointiviikonlopun jälkeen olen nyt toista päivää sairaslomalla töistäni, sillä olen väsymyksen seurauksena nyt oksentanut nämä kaksi päivää. Mutta nyt meillä menee miehen kanssa hyvin ja saan levätä, kun on levon tarve.

Pointtini on siis se, että kannattaa vain nostaa kissa pöydälle ja puhua asiat loppuun, vaikkei se toinen niin innokas keskustelija olisikaan.

Kiitos vastauksistanne ihmiset!

Joo, toki olen huomionkipeä ja hellyyden ja seksinkipeä, kun on omasta miehestäni kyse. Läheisyys ja seksi on mielestäni parisuhteen kulmakiviä. Meillä on mies ollut ennenkin se vähähaluisempi, mutta totaalinen haluttomuus kyllä jo pelkästään ajatuksena koettelee pinnaani aikaslailla! Onhan minulla sentäs kanssa tarpeet ja parisuhde ehdottomasti on se "seksin näyttämö" elämässä. Petturiksi en voisi ikinä ruveta ja pitkään suhteeseenkin olen mennyt, jotta voisin opetella seksiä ja nauttia siitä yhdessä pitkäaikaisen kumppanini kanssa ja tuntisimme toisemme seksuaalisesti hyvin. Ongelmatonta ei näköjään sekään ole.

Tällä hetkellä tuntuu, että ihan sama onko toi iso maha siitä vauvasta johtuvaa vai turvotuksesta, YHTÄ pahalta se silti tuntuu, jos toinen ei kykene näkemään mua enää seksuaalisena olentona ja omana seksikumppaninaan. Eilen tuli ihan fiilis, että olen näköjään sit vain joku synnytyskone ja ruuanlaittokone. Kaikkein ärsyttävintä oli se, kun huomasin, että sain miehen "veitikan" kyllä innostumaan housujen alla, ja silti mies ei tehnyt elettäkään seksiin vaikka itse tein ja sanoin vaikka mitä.

Sitten vain itkin. Ja mies kysyi tuliko paha mieli ja halasi ja sanoi moneen kertaan että rakastaa mua. Joo,niin mäkin sitä. Muutenkin tää raskaus saa kaikki tunteet tuntumaan niin paljon herkemmin.

Täytyy kai vain sinnikkäämmin yrittää jutella asiasta, ja jos sitten syy löytyy ja mies ei kertakaikkiaan halua seksiä, niin selvä, sitten hyväksyn sen. Enkä hyväksy vastaukseksi mitään lapsellista hyminää ja mutinaa ja olankohautteluja! Tahdon kumminkin tietää mitä hän ajattelee jos seksistä kieltäytyy, koska en halua sitä riskiä että alan syyttää vaan itseäni ja rumuuttani. Siis että kääntäisin torjuntojen loukkaukset itseäni vastaan.

Ja tuleehan mullekin kehuja ja hellittelyjä, mutta ne tuntuu aika irvokkailta, mikäli mitään vällyjen välissä. Esimerkiksi jos se sanoo että "senkin seksipakkaus" ja koskee yllättäin taas niitä rintoja, mutta silti ei oikeasti mene mun kanssa sänkyyn, niin tulee jotenkin ristiriitainen ja tyhmä olo. Kenties miehellä on jotain pelkoja tai epävarmuutta mikä häntä kumminkin pidättelee, se tuntuisi nyt todennäköisimmältä mahdollisuudelta.

Ja kuten joku tuossa kirjoittikin, niin on muitakin tapoja nauttia seksistä. Harmi kyllä itse innostun eniten penetraatiosta. Suihinottoa sen sijaan tykkään antaa ja siitä miehenikin pitää, mutta juuri nyt vielä kun oksennus tulee herkästi, on se aikamoista yökkimistä, kun yleensä ei ole senkään kanssa yökkimisongelmia. Ehkä kuitenkin ensi kerralla nappaan sen vain suuhun ja teen edes mieheni tyytyväiseksi, ehkä hän sitten tajuaa että olen edelleen se sama peto kun ennenkin :))

Kiitos kaikille jutuistanne ja kiva kuulla mielipiteitä ja muidenkin kokemuksia. Meillä myös maaliskuu 2012 olisi se jännä aika, ja tärkeintähän on, että vauvalla on kaikki hyvin kuitenkin