Heippa

Täällä kyseli jokinaika sitten hlö,mistä saisi vl-uskovaisten virallisen kannan asioihin.

Ohjasin hänet eräälle foorumille. Käytyä keskustelua seurasin murheellisena.

Erehdyin ajattelemaan henkilöllä olevan todellinen halu (ehkä sielunhätä) tietää asioista. Keskustelu meni kuitenkin väittelyn puolelle hyvin äkkiä.

Tässä vaiheessa foorumilaisten olisi pitänyt viheltää peli poikki,eikä jatkaa tätä peliä. Jostain kirjoituksesta (julkaisusta) luin hiljattain,että nettikeskustelussa voi sanoa asian,mutta ei jatkaa turhaa väittelemistä.Tähän yhdyn itsekin.

Oppirahat pitää maksaa.En ohjaa ketään enään millekään foorumille.Oikea paikka on henkilökohtainen keskustelu. Jos asia aukeaa,se aukeaa normaalilla puheella,eikä turhalla toistolla ja väittelyllä.
16169
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 16

Vanhimmat

Tarkoitatko Vl foorumia? Sieltä saa kylmän kyydin jos yrittää jotain kysyä. esim. Emka on täysin säälimätön nettikeskustelija.

Äänestä
  • "Erehdyin ajattelemaan henkilöllä olevan todellinen halu (ehkä sielunhätä) tietää asioista. Keskustelu meni kuitenkin väittelyn puolelle hyvin äkkiä."

    No mutta, voihan väittelykin kuvastaa sielunhätää??? Samoin suuttuminen jne.??? Kenellepä se hätä siloitellussa paketissa saapuisi?

    Ei minusta sinun tarvitse itseäsi neuvosta syyllistää. (En nyt tiedä, mitä neuvoa ja kenelle tarkoitat). Mutta ei syyllistetä myöskään neuvonsaajaa. Vilkaisen vielä viestisi johdosta tuonne vl-foorumille, josko tarkoittaisit jotakin siellä tapahtunutta.

    Ole vapaa.

    Äänestä

Heippa sinulle!

No jos ohjasit vl-foorumille, niin ehkä sen verran voit omaa ajatustasi myös tarkistaa, että vl-foorumi ei edusta mitään "virallista" kantaa vl-opetuksessa. Palstan ylläpitäjinä on vanhoillislestadiolaisia yksityishenkilöitä. Vl-foorumin tapauksessa siellä on usein aika jyrkkiä ja vähän töksähtäviä mielipiteitä, esim. musiikista.

Arvelen nyt tietäväni, mitä keskustelua tarkoitit. Valitettavasti en voi suurtaa plussaa antaa tämän "uskontaaperon" kanssa keskustelleille veljillekään. Itse asiassa nimim. Jani_S mielestäni kunnostautui aikamoisella pohjanoteerauksella keskustelun päätteeksi.

Äänestä
  • JT täältä Pohjanmaalta! Olen samaa mieltä Jani S:n kirjoituksesta.

    Äänestä

  • Eräs pohjanmaalta kirjoitti:

    JT täältä Pohjanmaalta! Olen samaa mieltä Jani S:n kirjoituksesta.

    Tässä tämä Jani_S:n kommentti:

    "Toivoisin uskontaaperon huomaavan, miten hän ehti lyhyeksi jääneen keskustelun aikana poimivan kutakuinkin kaikki maininnat väärästä hengellisyydestä itseään koskeviksi, vaikka kukaan ei niitä erityisesti häneen kohdistanut. Kaukana on Jumalan lapsen vapaus sellaisesta. Tuhlaajapojan parannus ei näyttänyt kiinnostavan lainkaan, mutta muut vaiheet kyllä.

    Käyty keskustelu noudatti samaa vanhaa kaavaa, joka toistuu suunnilleen kaikkien uusien, selvästi erilaista vanhurskauttamiskäsitystä puolustavien keskustelijoiden kanssa: Ensiksi toiveikas yhteyden tunnustelu, sen jälkeen raamatullisten näkemysten hämmästely väittelyineen ja lopuksi pahentuminen parannusvaatimukseen sekä asiaan kuuluvat syytökset (toisen uskon vähättely, helvettiin heittäminen ym.). Ei mitään uutta auringon alla ja itsestään se paha pappi yhä saarnaa."

    Erittelenpä vähäsen vaikutelmiani

    "Toivoisin uskontaaperon huomaavan, miten hän..."
    Jani S aloittaa sillä, että uskontaaperon pitäisi huomata, miten huono tämä on. Sinänsä Raamatullinen kehotus parannukseen, jos puhutteleva vain muistaa tarkistaa, ettei ole yhtään roskaa omassa silmässä. Alhaalta päin pitää ohjata, ei ylhäältä.

    "...miten hän ehti lyhyeksi jääneen keskustelun aikana poimivan kutakuinkin kaikki maininnat väärästä hengellisyydestä itseään koskeviksi, vaikka kukaan ei niitä erityisesti häneen kohdistanut."

    No jos ne olivat parannuskehotuksia, niin voi kysyä, että kehen ne sitten kohdistuivat? Miksi siinä sitten raamatunjakeita kopsattiin?

    "---ja lopuksi pahentuminen parannusvaatimukseen".
    Nyt Jani_S puhuu ristiriitaisesti. Nyt hän tunnustaa, että parannuskehotus kuitenkin annettiin. Eli ne kohdistuivat ko. keskustelukumppaniin. Eikö silloin voi sanoa suoraan eikä ikävästi vihjaillen?

    Jani_S jatkaa:
    "Kaukana on Jumalan lapsen vapaus sellaisesta."
    Ketjussa en saanut sellaista vaikutelmaa, että nimim. uskontaapero olisi erityisesti pitänyt sitä edes esillä, että hän on Jumalan lapsi. Mutta nyt sen sijaan Jani_S sanoo kyllin selvästi, että keskustelukumppaninsa ei tätä ole.

    "Tuhlaajapojan parannus ei näyttänyt kiinnostavan lainkaan, mutta muut vaiheet kyllä."
    Kyllä sain koko ketjusta käsityksen, että nimim. uskontaapero pitää koko tuhlaajapojan kertomusta hyvin tärkeänä, sitä pilkkomatta. Tuli vaikutelma, että hän halusi vain selvittää, miten vl-uskonkäsitys voi niin varmasti sanoa, että tuhlaajapoika uudestisyntyi vasta sillä hetkellä, kun palvelijat pukivat hänet. Nimim. uskontaaperon antoi vaikutelman, että KOKO kertomus on parannuksen prosessi, jossa jokainen osa liittyy toiseen. Hän kritisoi palvelijoiden osuuden nostamisen kertomuksessa ratkaisevaan yliasemaan Jumalan lapseksi tulemisessa. Nimimerkin mielestä tuhlaajapojan kertomus osoittaa Jumalan armoonpalaamisen mahdollisuutta, ei niinkään kaavaa. Yksi tarina ei selitä kaikkea. Raamatussa on muitakin parannustarinoita.

    "Käyty keskustelu noudatti samaa vanhaa kaavaa, joka toistuu suunnilleen kaikkien uusien, selvästi erilaista vanhurskauttamiskäsitystä puolustavien keskustelijoiden kanssa..."
    Vanhurskauttamisen prinsiipeistä ei tuossa ruvettu keskustelemaankaan vaan siinä katsottiin suurennuslasilla yhtä Raamatun kertomusta. Mitä vanhurskauttamiskäsitystä uskontaapero mainosti puolustavansa? En sellaista nähnyt. On hieman kylmää ja ennakkoasenteista nimim. Jani_S:ltä "ottaa kaavat esiin", kun keskustelu ei miellytä.

    "sekä asiaan kuuluvat syytökset (toisen uskon vähättely, helvettiin heittäminen ym."
    En lukenut mistään, että nimim. uskontaapero olisi syyttänyt vl:iä uskostaan, ei vähätellyt eikä helvettiin heitellyt. Hän näkyi käsittäneen, että lukuisilla Raamatun sitaateilla häntä halutaan nyt "jättää saatanan haltuun". Heittää-verbiä ei käyttänyt kukaan muu kuin Jani_S itse.

    Eli riidaksi meni. Mutta harvemmin kukaan yksin riitelee.

    Äänestä

Kannattaa kuitenkin ohjata. Minä sain yhden palstan vinkin täältä ja vaikka en osannut rekisteröityä enkä ole keskustellut siellä, olen saanut lukea kuitenkin vanhoja kirjoituksia.

Täältä sain vinkin myös Helsingin suviseuroja kuulemaan netin kautta samoin Päivämiehen linkin.

Ja näille henkilöille minä olen todella kiitollinen.

Ikävää, jos joku tieten tahtoen lähtee mellastamaan ja pilaamaan uskovaisten keskusteluja. Kaikki emme ole kuitenkaan samanlaisia.

Jrt.

Äänestä
  • Ei muuta kuin, että ylistys Jumalalle!

    Pääsin lopulta rekisteröitymään vl-foorumille, kyllä se ottikin aikaa. Lopussa kuitenkin kiitos seisoo.

    :))

    Äänestä

Brita Kajsa:
"Ikävää, jos joku tieten tahtoen lähtee mellastamaan ja pilaamaan uskovaisten keskusteluja. Kaikki emme ole kuitenkaan samanlaisia."

ketjun aloittaja:
"Erehdyin ajattelemaan henkilöllä olevan todellinen halu (ehkä sielunhätä) tietää asioista. Keskustelu meni kuitenkin väittelyn puolelle hyvin äkkiä."

Olen nyt lukenut luullakseni aloittajan tarkoittamat ketjut vl-foorumilla. Minulle siitä välittyi kokonaan toisenlainen asetelma kuin mistä yllä kirjoitat.

Voihan väittelykin kuvastaa sielunhätää. Samoin suuttuminen jne. Kenellepä se hätä siloitellussa paketissa saapuisi?

Äänestä

Jaa, minä en noita keskusteluja seurannut. Ja niitä kirjoituksia luin sen eka kerran. Nyt pääsin Päivämiehen sivuille vai oliko se nyt SRK se nimi, alavalikoista löytyi kuitenkin tämä lehti. Niitä kirjotuksia olen nyt lueskellut ja tilasinkin sen lenden. Että kiitokset vielä kerran.

Äänestä
  • Ja odotan innolla, että tulisi sunnuntai ja se Päivämies tulisi postilaatikkoon. Ja jos tämä harmittaa jotakuta, pistäkää niitä miinuksia. Minun uskon iloani se ei kyllä masenna.

    Muuten: Ps.91

    Äänestä

  • Brita Kajsa kirjoitti:

    Ja odotan innolla, että tulisi sunnuntai ja se Päivämies tulisi postilaatikkoon. Ja jos tämä harmittaa jotakuta, pistäkää niitä miinuksia. Minun uskon iloani se ei kyllä masenna.

    Muuten: Ps.91

    Päivämies tulee sunnuntaina postilaatikkoon.

    ???

    Äänestä

Nostan tämän vielä esille,kun silloin vähän "turmeluksessakin" kirjoitin avauksen.Jospa kyseinen uskontaapero näkisi tämän.

Ajattelin ja ajattelisin: jos mennään kysymään jostain asiasta jonkun ryhmän mielipidettä, niin: kuunnellaan rauhassa ja jäädään makustelemaan asiaa.Eikä heti vedetä hernettä nenään.

Mutta toisaalta,jos huomaa,että toinen loukkaantuu asiasta,kun selitys ei ollutkaan hänen ymmärryksensä mukainen,niin: on turha ärsyttää vastauksillaan enempää.

Toisaalta ,kun ei ole kysymys mistä tahansa asiasta,vaan "elämän ja kuoleman" kysymyksestä. Asia on silloin eri kuin :mikä on paras automerkki..

Harmitti vain aikalailla,kun keskustelusta tuli se mikä tuli.

Äänestä
  • No me ollaan kaikki vähän taaperoita ihmissuhteissamme, minä olen yhdenlainen taapero ja koetan tästä sivusta kommentoida, jos sallit. Kävin lukemassa loppukaneetit tuosta mainitsemastasi, ja hyvin mielenkiintoinen on tämä uskontaaperon tiivistelmä. Itse en näe siinä mitään ongelmaa Raamatun kannalta:

    "Pidän koko tuhlaajapojan kertomusta hyvin tärkeänä, sitä pilkkomatta. Halusin vain selvittää, miten vl-uskonkäsitys voi niin varmasti sanoa, että tuhlaajapoika uudestisyntyi vasta sillä hetkellä, kun palvelijat pukivat hänet. Mielestäni pukijat eivät armahtaneet tuhlaajapoikaa. Isä armahti täysin. Ja merkkinä tuosta armahduksesta, palvelijat ilosta palvelivat. Mielestäni tämä kertomus on parannuksen prosessi, jossa jokainen osa liittyy toiseen. Mielestäni se on se sama usko, joka käänsi tuhlaajapojan pään "minä palaan Isäni kotiin", sama usko joka aiheutti katumuksen "en ansaitse tulla kutsutuksi pojaksesi", ja sama usko joka suostuu puettavaksi. Sama Isän lahjoittama usko, joka tarttuu tähän pelastukseen. En osaa kategorisoida ja luokitella uskoa vähemmän arvokkaaseen (mielenmuutos ja katumus) ja arvokkaampaan (pelastavaan) siinä vaiheessa, kun tuhlaajapoika puettiin. Kritisoin palvelijoiden osuuden nostamisen kertomuksessa ratkaisevaan yliasemaan Jumalan lapseksi tulemisessa. Palvelijat tekivät mielestäni toimensa vain nöyrinä Isän käskystä. Millainen palvelija onkaan, joka alkaisi korostaa omaa asemaansa? Minun mielestäni usko tulee yhdestä ja samasta lähteestä ja tähtää pelastukseen. Hyväksyn palvelijat, mutta hyväksyvätkö palvelijat minut, jos Isä jo hyväksyy? Tuhlaajapojan kertomus osoittaa pikemminkin Jumalan armoonpalaamisen mahdollisuutta, ei niinkään kaavaa. Yksi tarina ei sisällä kaikkia elementtejä. Raamatussa on muitakin parannustarinoita. Hyväksyn ne kaikki."

    yks vl-veli H:gistä

    Äänestä

Ei vl foorumi mikään vanhoillislestadiolaisen uskon puhtauden foorumi ole, vaikka yrittää sellaista roolia itselleen rakentaa. Ei sinne pidä ketään vanhoillislestadiolaisuudesta kiinnostunutta ohjata keskustelemaan. Jos todellakin on kyse uskontaaperon ketjusta, on todellakin haettu pahin paikka keskustelulle. Itse olen vl, mutta vl foorumille en mene kirjoittelemaan, lukemaan sensijaan joskus. Minut hoideltaisiin sieltä ulos alta aikayksikön useammastakin asiasta vaikka todelisuudessa reaalimaailmassa minuun on käymissäni keskuteluissa suhtauduttu kokonaan toisin. Itse suosittelen kuuntelemaan Helsingin puheita paikalla tai netistä, lukemaan tätä palstaa, mopin palstaa ja vl foorumia pidemmän aikaa ja vaikka katsastamaan mitä niissä samoistakin asoista sanotaan. Sitten kannattaa valita sopiva keskustelukumppani. Jos on sillä lailla kiinnostunut kuin uskontaapero, löytyy vaikka puhujien joukosta parempia keskustelukumppaneita.

Minusta tässä Tuhlaajapojan kertomuksessa palvelijat eivät anna syntejä anteeksi siksi, että palvelijat eivät ole vanhoillislestadiolaisia uskovaisia, koska eivät ole Jumalan lapsia. Tämä on selkeästi kertomuksessa näin siksi, että tuhlaajapoika ei usko saavansa syntejä anteeksi ja sen vuoksi hän ei uskalla toivoa pääsevänsä Isän pojaksi - siis Jumalan lapseksi. Jos palvelijatkin olisivat Jumalan lapsia, ei näissä jakeissa olisi tolkun hiventäkään. Ei olisi mitään eroa siinä toivooko pääsevänsä Isän pojaksi tai palvelijaksi ja kuitenkin tässä toiveessa on ero siksi, että palvelijat, joiden joukkoon hän toivoo pääsevänsä, eivät ole uskovaisia .

Lukekaa nyt ajatuksella mistä näissä jakeissa 19 ja 21 oikein puhutaan.

Luukas 15
18 Ei, nyt minä lähden isäni luo ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan.
19 En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi. Ota minut palkkalaistesi joukkoon.'
20 Niin hän lähti isänsä luo. "Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä.
21 Poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi.'

Eikä se ,että en tässä vertauksessa usko palvelijoiden antavana syntejä anteeksi, merkitse sitä, että en ajattelisi Corneliuksen ja hoviherran parannuksesta vl tulkinnan mukaisesti. Muutoin en varmaankaan olis vl.
Ja siitä pidän kiinni, että mitään uskon välivaihetta ei ole anteeksiantamuksen saamisessa vaikka etsikonaika voi olla silloin kun etsii sieluleen rauhaa. Jos uskoo evankeliumin, sen omistaa vain uskolla, jolloin Pyhä Henki on sen vastaanottajallakin. Sanotaan sitten vaikka uskosta uskoon.

Äänestä
  • Kyllä siellä Vl foorummilla on paljon rakakita veljiä kun kirjottaa Taavetti O.M. ja Emka (tai hän on siis sisar tietysti). ja monet muuta, Juruu lanko ja vellihousu

    Äänestä

  • 1Tepi kirjoitti:

    Kyllä siellä Vl foorummilla on paljon rakakita veljiä kun kirjottaa Taavetti O.M. ja Emka (tai hän on siis sisar tietysti). ja monet muuta, Juruu lanko ja vellihousu

    Jaa, joku totesi tässä ketjussa aiemmin, että hirviöitä ne pikemminkin ovat. Liekö kokemusta sanojalla itsellään?

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


!!! kirjoitti:

Täällä kyseli jokinaika sitten hlö,mistä saisi vl-uskovaisten virallisen kannan asioihin.

Ohjasin hänet eräälle foorumille. Käytyä keskustelua seurasin murheellisena.

Erehdyin ajattelemaan henkilöllä olevan todellinen halu (ehkä sielunhätä) tietää asioista. Keskustelu meni kuitenkin väittelyn puolelle hyvin äkkiä.

Tässä vaiheessa foorumilaisten olisi pitänyt viheltää peli poikki,eikä jatkaa tätä peliä. Jostain kirjoituksesta (julkaisusta) luin hiljattain,että nettikeskustelussa voi sanoa asian,mutta ei jatkaa turhaa väittelemistä.Tähän yhdyn itsekin.

Oppirahat pitää maksaa.En ohjaa ketään enään millekään foorumille.Oikea paikka on henkilökohtainen keskustelu. Jos asia aukeaa,se aukeaa normaalilla puheella,eikä turhalla toistolla ja väittelyllä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu